Leikkaukseen?

Olen 25v nainen ja BMI on 42. Takana on raskaus jolloin minulla todettiin raskausajan diabetes ja sain insuliinilääkityksen, sen jälkeen kävin ravitsemusterapeutilla juttelemassa painostani yms. Synnytyksen jälkeen verensokerit normalisoituivat mutta lääkäri sanoi että hyvin todennäköistä on että tulen sairastumaan 2.tyypin diabeetekseen. Sain ajan terveyskeskuslääkärille 1.12 ja hän oli sitä mieltä että lähete sisätautilääkärille. Olen odotellut kuumeisena lähetettä joka päivä mutta ei kuulu, kuulin että jonot sinne saattavat olla hyvinkin pitkät. Kauanko teillä on mennyt että olette sinne päässeet? Mitä ne siellä tutkivat? ja mikä on seuraava vaihe? Kärsin myös rytmihäiriöistä jotka lääkärin mukaan johtuvat mm. ylipainosta(suvussa kyllä joka toisella on rytmihäiriöitä ja verenpaineen kanssa ongelmia) Myös polvi-ja selkäkivut ovat vaivanneet jo kauan ja raskausaikana nivuskivut tulivat erittäin tutuksi, huonoina päivinä ei kunnolla päässyt kävelemään kun sattui. Väsymys on myös kuulunut elämääni jo pidemmän aikaa, ei jaksa kunnolla mitään.. Olisi vaan ihanaa päästä näistä liikakiloista eroon ja nauttia elämästä! Onkohan minulla edes minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä leikkaukseen?

Hei vaan Jossu86!
Tekstisi oli melkein kuin itse olisin kirjoittanut sen! Ainoana erona että mulla BMI huomattavasti suurempi ja ikää 10 vuotta enemmän. Raskausajan diabetes kans insuliinilla hoidettiin. Lapsia mulla 3, ensimmäisen aikaan olin tarkassa seurannassa sokereiden takia, toisen aikaan ei mitään ongelmia ja kolmannella sitten noi piikit kehiin. Mulle aikoinaan vuonna 2008 Matti Heikkilä ehdotteli jo tätä leikkausta, mutta viimeisillään raskaana olleena ei oikein saanut suurta sijaa ajatuksiin ko asia. Synnytyksen jälkeen kyllä ajattelin asiaa paljonkin ja sain itselleni nämä kalliit laihdutuslääkkeet. Niiden käyttöä en pystynyt jatkamaan kuin muutaman viikon kun huomasin jälleen olevani raskaana. Nyt 2 vuotta pojan syntymän jälkeen olen onnellisesti siinä tilanteessa, että leikkuu aika on plakkarissa ja on paljon mukavampaa kun on joku päivä jota odottaa!!! Helmikuulla tulee kuluneeksi 2 vuotta siitä kun aloin pudottamaan painoani oma-aloitteisesti ja nyt on mennyt - 26 kg!! Kaikki on plussaa mitä saa ennen leikkausta pois.
Mulla kans kaikki sai alkunsa vuosi sitten 1.12 omasta tk:sta josta tuolloin lähti lähete Seinäjoelle. Jonkun viikon odoteltuani sain kirjeen jossa oli ajat ravitsemusterapeutille tammikuulla ja sisätautilääkärille helmikuulla. Sieltä lähti lähete eteenpäin ja gastro oli lokakuussa. Odotus tuntui tuskallisen pitkältä mutta kun nämä asiat eivät kuulu hoitotakuun piiriin niin siksi kestää( Kannattaa itse olla aktiivinen ja kysellä ajan perään jos alkaa tuntua odotusaika pitkältä, mulla ainakin tuotti tulosta). Lokakuulla oli UÄ, puhallukset, rtg, gastro ja hoitajan vo. Ja vuosi projektin alkamisesta tuli soitto, että leikkaus olisi 10.1.2012!

Onnea sulle leikkaukseen Mäkin olen jo monta vuotta paininut tämän painon kanssa(nousee..laskee..ja yleensä se vaan nousee) Lääkäri epäili aluksi minulla kilpirauhasen vajaatoimintaa mutta verikokeet olivat ok. Raskauden aikana paino nousi n.16kg ja synnytyksen jälkeen se ei sitten kunnolla laskenutkaan ja nyt painoa on saman verran kuin mitä viimeisillään raskaana ollessani.. :/ Olen seuraillut syömisiäni ja en ole koskaan minkään makean perään ollut sillä tavalla, silloin tällöin jotain menee. Mutta ehkä sekin tekee kun en pysty kunnolla liikkumaan, pienikin matka niin jo alaselkää ja polvia särkee, ei paljon innosta liikkumaan tuolla selkä vääränä :/ Toivon totisesti että leikkaukseen pääsisin ja pystyisin joskus leikkimään lapseni kanssa ilman jatkuvia kipuja ja armotonta väsymystä..! Kaverilleni on tehty muutama vuosi takaperin laihdutusleikkaus ja hän on laihtunut PALJON ja on ihan kuin eri ihminen

Moikka Jossu86,

Eli alotan siitä että, tuntui kuin olisit kertonut minun elämästäni Samassa ikäluokassa ollaan ja vieläpä bmi:kin on sama(oli). Mulla meni tosi kauan että sain tuon ajan sisätautilääkärille,mut mulla nyt muutenki meni vähän eri järjrstyksessä nuo kaikki...Eli omalääkäri oli laittanut lähetteen ene-ryhmään ensin ja sen jälkeen vasta sisätautilääkärille..Pääsin ene-ryhmään tammikuussa 2011 ja se päätttyi 25.5.2011 ensinmäinen aika sisätautilääkärille tuli vasta marraskuulle Sen jälkeen asiat rupes nopeutuu sain ajat kaikkiin tutkimuksiin ja viikko lääkärikäynnin jälkeen sain jo postia peijaksesta ja sieltä sitten leikkausajan 9.1.2012 Kaikki ei joudu näin pitkään odottamaan enkä usko että sinäkään!!!! Elämäsi paras päätös jos meinaat leikkaukseen mennä....Samat haaveetkin on meillä eli meillä ylipainoisilla on paljon yhteistä Tsemppiä!!! Toivottavasti auttoi!!

Mulle soitettiin 16.12 sisätautipolilta ja sanottiin että pitäisi kohta tulla lähete psykologille ja sanoi että tammikuussa tulisi aika ravitsemusterapeutille ja sen jälkeen helmi-maaliskuussa kuulemma sisätautilääkärille=) Nyt 2päivää sitten tuli aika psykologille joka on 29.12.,olin kyllä jo varautunut että saattaa kestää aika kauan ennenkuin mitään aikaa tuleekaan. mitä siellä tutkitaan/puhutaan? Katsooko ne sen että olenko valmis tähän leikkaukseen?masennuksen tai jotain? Kiitos vastauksistanne etukäteen

Nyt olis psykologi käynti suoritettu. Eipä siellä ollut mitään ihmeellistä,kyseltiin vaan menneisyydestä kaikkea mm. alkoholin käyttö, koska paino ruvennut nousemaan, dieteistä, ym.. hän oli sitä mieltä että eteenpäin vaan kohti leikkausta=) ja kertoi vielä että tuskin ravintoterapeutillakaan on sitä mitään vastaan. Tänään on lähete sitten mennyt sisätautilääkärille ja nyt odotellaan ravintoterapeutin vastaanottoa innolla )

Hyvin oot päässyt alkuun prosessissa. (:

Mahtavaa Jossu86!!! siitä se tulevaisuus alkaa...

Minulla kans viimeisesta raskaudesta jouduin insuliini piikitykseen ja kun synnäri ohi niin sinne meni se diabetes ja siinä suurin syy kun heti lääkärit sanoivat että vaikka nyt normaali mut ylipaino ja ikä niin tulee vielä se aikuis iän diabetes... + kaikki muut mitä mulla ennestään on... onpa kiva kun sinäkin olet samalta alueelta... voidaan vaihella vaikka joskus kuulumisia...

nyt vaan kovasti tsemmpiä!!!!

Moikka taas! Eilen tuli sitten postia sairaalasta ja 1.2 on laboratoriokäynti missä otetaan verenkuvat, sokerit, ym ym.. Myös sydänfilmi otetaan samana päivänä. Ravintoterapeutin vastaanotto aika sattuu myös samalle päivälle. 15.2 on sitten lääkärin vastaanotto., sielläkö sitten saan tietää leikataanko vai ei? Täytyy sanoa että nyt jännittää koskahan tämä letkun nieleminen sitten tapahtuu kun siitä ei ollu mainintaa missään? Olen lukenut kaikenmaailman kauhujuttuja kyseisestä kokemuksesta että sekin jännittää aika paljon.... mutta eikö se siitä

Hei vaan!
Mulla oli sisätautilääkärin vo sillon samaan aikaan ku noi kyseiset muut kokeet otettiin, ja rav. terap. oli kans samana päivänä ku tuota matkaa reilusti Seinäjokeen. Elikkäs luultavimmin sulla on se sis. lääkärin vo sillon 15.2. Ei se leikkauksesta päätä vaan laittaa lähetteen gastrokirurgille jos tarpeelliseksi näkee. En ole kuullu että kukaan olis tässä vaiheessa "käännytetty". Yleensä on jokin todella painava syy edes hakeutua tähän prosessiin.
Mä ite olin helmikuulla sis. lääkärin vo:lla ja sitte menikin aikaa reilusti kesälomien takia ennenkä sain gastroon ajan, se tehtiin lokakuulla. Kannattaa olla ite aktiivinen sitten sen ajan kanssa jos ei ala kuulumaan. Hoitotakuuseenhan tuo toimenpide ei kuulu meillä leikkauseen hakeutuvilla.

Kiitoksia sulle tiedoista Eipä täs muu paljo auta ku odottelu, odottelu ja vielä kerran odottelu

Mua on pitkään mietityttäny/ärsyttäny tää mun jatkuva väsymys, nukun ihan reilut yöunet ja kun herään jaksan olla jonku 2h hereillä ja sit rupee taas väsyttää! voisin nukkua koko ajan! lääkäris kävin ja ne otti kilpirauhaskokeet ym, mutta mitään ei löytyny ja eikä jatkettu sen kummemmin tutkimuksia? olisko vitamiinien puute? ja sitte toiseksi tämä jatkuva hengästyminen asioita tehdessä, teen sitten mitä vaan niin ei mene ku minuutti ja hikeä pukkaa.. käännät sitte sängys kylkeä tai puet lasta niin armoton hengästyminen.. ei kivaa ei.. :/ sen nyt tiedän että tämä johtuu lihavuudesta/ huonosta kunnosta mutta inhottaa kun tekee asioita niin ei pysty niistä nauttimaan yhtään ilman tuskaa ja hikeä!

Noniin, tänään olis sit päivä sairaalas istumista takana! Ensin aamulla ottivat sydänfilmin ja sen jälkeen alkas sokerirasituskoe(2h istumista,plaaaah..) 12.00 oli sitten ravintoterapeutti ja sen koneella näkyikin rasituskokeen tulokset ja paasto oli koholla+kolesteroli+maksa-arvot, ei kumminkaan paljoa mutta kuitenkin. Terapeutti kerto melko samoja asioita kun mitä netistä oon jo löytänyt mutta kuuntelin kumminkin sujuvasti tehtiin myös ahmimishäiriötesti joka anto 14pistettä, pitää olla kuulemma yli 30p jos ahmimishäiriö on. Kerto että Seinäjoella ei ole ollenkaan leikkausjonoa mutta myös sen että siellä VISSIIN leikataan vaan isomman BMI:n omistavia henkilöitä kun mä(BMI 42) ja kerto että on yllätys että mun lähete on menny eteenpäin (wh0000t?).., mutta kuulemma leikkauspäätökseen vaikuttaa myös se kun oli raskausajan diabetes ja nyt jälleen sokerit koholla. Seuraavaksi onkin 15.2. sisätautilääkärin vastaanotto ja nyt täytyy sanoa että jännittää!! Ja erittäin epätietoinen olo. . pääseekö vaiko ei....? ja yllätys että jälleen kerran........ ODOTETAAN

Sen verran ite tiedän Seinäjoen tilanteesta, että siellä leikataan silloin kun BMI alle 50, muutoin Vaasassa. Näin mulle kerrottiin gastron yhteydessä.

Okei, eli meitsi käsitti väärin :DD kiitos tiedosta!

Jotenkin tuntuu välillä myös siltä että nuo ravitsemusterapeutit ottavat liikaakin kantaa asioihin, jotka heille ei kuulu. Kyllä sen leikkauspäätöksen tekee viimekädessä kirurgi, sitten kun kaikki tutkimukset tehty ja tapaamiset on hoidettu. Ja vielä se ene-suoritettu onnistuneesti ennen leikkausta.

Joo niin munkin mielestä Lääkäri on nyt 15.pvä ja täytyy sanoa että jännitystä on ilmassa.. Mitä siellä lääkärissä käydään läpi? Jos lähete menee eteenpäin kirurgille niin kauankohan siinä menee? Koko ajan on niin epävarma olo että pääseeköhän siihen leikkaukseen vaiko eikö.. Kun arvot ei kumminkaan vielä hälyttävästi oo niin koholla ku ehkä pitäis? Ainoastaan kihtiarvot oli jonku verran korkeet.

Hei Jossu! Kyllä sinä noilla kriteereillä pääset leikkaukseen jos olet itse varma siitä että haluat. Sitä ne kyselee ja testaa jokainen viimemetreille asti. Itse pitää olla varma että haluaa sitoutua lopunelämää jatkuvaan syömistapojen muutokseen! Kyllä ohjeet on niin että BMI >35 riittää leikkaukseen jos on liitännäissairauksia, oma BMI oli alkujaan tossa 38 paikkeilla. Sisätautilääkäri tutkii todennäköisesti sun sydämmen alueen ECCO-ultraäänilaitteella (mikä on täysin kivuton toimenpide) ja kyselee sun terveydestä ja elämästä ja hän on juuri se henkilö joka laittaa sitten lähetteen ettenpäin jos yhdessä siihen päädytte! Hänellä on tiedossa kaikki tutkimustulokset ja ravitsemusterapeutin lausunto. Ravitsemusterapeuttihan poissulkee lähinnä bulimian (ahmimishäiriön) koska sellaista henkilöä ei voida leikata, koska olisi vaaraksi itselle pienen mahalaukun kanssa, jos sinne tunkee liikaa yhdellä kertaa voi leikkaussaumat pettää ja tulla vakavia komplikaatioita.
Täällä kymenlaaksossa kesti pari kuukautta kun tuli sitten kirurgin aika ja gastroskopia (joissain sh-piireissä siihen gastroskopiaan on pitkä odotus ja jotkut käyvätkin sen siksi yksityisellä). Itselläni kesti näistä käynneistä leikkaukseen noin 2 kuukautta. Mutta valtakunnallisia eroja on toki paljon. Tsemppiä vaan Jossu! Pikkuhiljaa asia etenee ja saat lisää tietoa ja varmuutta itsekin asiaan!

Hei Jossu,
vaikka tietty monet asiat voi väsyttää niin onko sinulta tutkittu toi uniapnea? Sen oireena on ettei koskaan ole sillai pirteänä hereillä ja helposti voi ottaa päiväunet jos vain on mahdollista. Siihen on hyvänä hoitona cpap-laite, jota käytetään nukkuessa. Tämä ei tietysti ole mikään vaihtoehtoinen hoitolinja leikkaukseen nähden, sitä vaan voi olla monta vaivaa yhtä aikaa.
Tsemppiä sinulle!

Moikka! Ei ole tutkittu uniapneaa mutta luin netistä siitä ja sen oireista niin ei oikein sovi yhteen.Kaveri sairastaa sitä ja se kertoi et voi nukahtaa koska hyvänsä ja minne hyvänsä,kuorsaa aika reilusti ja tulee hengityskatkoja ja mulla taas tuo nukahtaminen kestää aika kauan ennenku saa unenpäästä kiinni ja ainakaan mieheni mukaan mulla ei mitään sellasia oo(tai sit ei vaan kerro et kuorsaat ku hevonen )
Olen miettinyt leikkausta muutaman vuoden ja nyt sitten viime vuoden lopussa otin itteeni niskasta kiinni ja ajattelin että haluan siihen leikkaukseen. Kaverini on myös leikattu joten vierestä olen nähnyt hänen valtavan elämänmuutoksen ja saanut häneltä paljon tietoa leikkauksesta ja leikkauksen jälkeisestä elämästä. Kaverilleni kävi vain huono säkä leikkauksen jälkeisen nahan poisten suhteen ja on tällä hetkellä melkein "jalaton". Kuuma leikkausveitsi oli vaurioittanut jotain hermoa siinä nahan poiston yhteydessä ja teki hallaa oikealle jalalle ja kärsii tällä hetkellä hermokivuista joka on kroonistunut vasempaan jalkaan. Syö vahvoja kipulääkkeitä ja on nyt menossa sähköstimulaatio hoitoon mistä ei kuuleman mukaan ole mitään tuloksellista hyötyä :/ hän sai siis eläkepaperit vireille koska on nyt todettu invalidiksi.. Se mitä hänelle on tapahtunut on myös mietityttänyt/jännittänyt itseäkin että mitä jos mulle käy samalla tavalla? Mutta aion ottaa sen riskin kävi kuinka kävi.

Voi kauheeta! Onpas ikävää, mitä ystävällesi on tapahtunut! Tietenkin kaikissa toimenpiteissä on riskinsä, mutta ihan hirveetä silti. Juuri kun on saanut painon kunnolla putoamaan ja elämä olisi erilailla alkanut, niin sitten tuollainen tapaturma. Kyllä elämä on välilä epäreilua!

Vaikka itsekin kuulin/luin kaikenlaisia tarinoita leikkauksesta ja sen jälkeisestä elämästä, niin silti uskalsin ja hyvä niin! Nyt olen tyytyväinen, että menin, vaikka matkani pienen masun kanssa on vielä alussa.

Paljon tsemppiä Jossu86:lle ja ystävällesi!

Voi Jossu sun kaveria(: Kyseessä täytyy olla joku hoitovirhe? Kait hän saa siitä korvauksia?? Kuuluisi ainakin. Todella ikäviä tuollaiset. Itse olen ajatellut että se saattaa olla isompi operaatio se vatsanahan leikkaus kun tämä itse operaatio, jos koko matkalta joutuvat mahanahkaa leikkaamaan. No toivon ettei sitä tarvi tehdä vaan liikunta riittää. Mut tsemppiä sulle myös Jossu! Ja kaikki muutkin samalla tiellä kulkevat:)

Korvauksia tulee saamaan ja aika reilustikkin koska hoitovirhehän se oli mutta eipä se rahakaan voi korvata kaikkea mitä hän menetti.. terveyden, työhön pääsyn mahdollisuuden, liikuntakyvyn,ei voi ajaa autolla koska jalkoihin sattuu+kipulääkkeet ym ym.. Kaiken lisäksi lääkäri oli hänelle sanonut että jos nykyinen mahalaukku ei kestä vahvoja kipulääkkeitä niin joudutaan ehkä vanha mahalaukku palauttamaan. Kalliiksi on hänelle tämä juttu tullut mutta silti jaksaa hymyillä ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin.
Mullahan on ehkä sitten se nahan poisto edessä kun minulla oli tossa pari vuotta sitten vasemmasta munasarjasta lähtenyt kasvain mahassa joka oli 12kg iso joka poistettiin sitten avoleikkauksella ja sen leikkauksen jälkeen lääkäri sanoi mulle tosta alavatsan "makkarasta" että se jossain vaiheessa poistetaan leikkauksella koska se ei lähde kunnolla jumppaamallakaan.

No on sullakin ollu murhetta(: Ja ei todellakaan raha korvaa sitä minkä ystäväsi on menettänyt, mutta hiukan helpottaa elämää sentään taloudellisesti! Itse olen sairastunut työpaikan homeista ammattitautiin/astmaan ja sitten vielä keuhkoemfyseemaan. Onneksi ei kuitenkaan työkyky ole täysin mennyt. Osa-eläkeanomukseen tullut 2 x kielteinen vastaus keuhkolääkärin lausunnoista huolimatta, nyt on valitus vireillä. Saas nähdä miten käy.
No nähtäväksi se mullakin jää että tarviiko vielä roikkoleikkaus tehdä joskus...kun vaikeeta se voi olla tosiaan jumppaamalla saada, mut toivossa on hyvä elää, eikä vielä uskalla ajatella sinne asti. Keväällä joudun nimittäin vielä sappirakon poistoleikkaukseen, kun eivät saaneet nyt samalla sitä leikattua, vaikka oli suunnitelmissa.
Pidä hyvää huolta Ystävästäsi ja itsestäsi:)

Kiitoksia, näillä mennään tuun taas lääkäri käynnin jälkeen ilmottelemaan kuinka kävi )