Möhkön matka leikkaukseen 26.5.2015 Tyksiin

Moikka kaikille!

Oon viikon verran lukenut täällä ja nyt päätin rekisteröityä Täällä kirjoittelee kohta 26-vuotias nainen ja oon ollut jo pienestä pitäen lihava. Pituutta on jopa hurjat 158cm. Teini-iässä olin elämäni parhaassa kunnossa urheiltuani ihan hulluna, mutta siittä se ala-mäki alkoi 17-vuotiaana. 18-vuotiaana heräsin ja tajusin lihonneeni vuodessa 26 kiloa, ja laihdutin Extravaganzalla 20 kiloa. Niitä olikin vaikea pitää pois ja pikkuhiljaa tulivat takaisin korkojen kera! Oon koittanut kaikki mahdolliset kuurit painonvartijoista pussikuureihin ja vaikka sain pois kiloja, niin ne tulivat aina takaisin. Enimmillään paino oli 04/14 huikeat 132 kiloa!

Mun reitti leikkaukseen onkin ollut mieleenkiintoinen. Painaessani n. 100 kilon tietämillä siinä parikymppisenä kysyin työterveyslääkäriltä asiaa ihan mielenkiinnosta ja hän nauroi mut pihalle Muutama vuosi sen jälkeen yksityinen kilpirauhaslääkäri ehdotti sitä, mutta en sen kummemin ees miettinyt asiaa. Uudella paikkakunnalla 08/13 kävin terveyskeskuksessa poistattamassa kierukan raskaustoiveen vuoksi ja lääkäri tarttui silloin mun painoon. Ei meinannut suostua ees poistaan kierukkaa, kun en kuulemma koskaan raskautuisi tällä painolla! Hän laittoi mut terveydenhoitajalle, jossa kävin koko syksyn painotarkkailussa ja kun siitä ei tullut mitään, kysyi 12/13, että jos hän laittaa mut Tyksiin, kun siellä on paremmat keinot. Suostuin tähän ja aattelin et jotain ravitsemusterapeuttia ja ryhmää jne. No samaan aikaan alkuvuodesta 2014 plussasin toisesta yrityskierrosta, tuli kutsu Tyksiin ja ihmettelin vähän niitä papereita ja soitin lääkärilleni terveyskeskukseen. Hän ei meinannut uskoa et olin raskautunut niin nopeasti ja kehotti menemään Tyksiin, kun ei siitä nyt haittaa ole.

02/14 oli sitten ne Tyksin käynnit ja ne oli ihmeissään, kun mä olin raskaana ja mä ihmeissäni, kun kuulin tulleeni leikkausarvioon! Siellä sitten todettiin, et katotaan joskus toiste leikkausta ja nyt koitetaan vaan saada raskausaika ilman painonnousua ja hoidetaan mun sokerit kuntoon, kun oli testeissä paljastanut et ne oli ihan huonolla tolalla. Sainkin kaikenmaailman ohjeita ravitsemusterapeutilta ja seuraava käynti sovittiin 06/14, mitään jatkoa ei sovittu lääkäriin sisätautipolille enää. Kävi kumminkin huonosti ja sain maaliskuussa keskenmenon 12. viikolla ja soittelin sitten Tyksiin diabeteshoitajalle, että näin kävi ja kysyin samalla sitten leikkausasiasta. Se kun oli jäänyt mieleen kytemään ja olin etsinyt tietoa jne ja päättänyt, että siihen joskus haluan. Hoitajan vastaus oli et te enyt ne lapset ensin ja katotaan sitten! No onneksi oli se ravitsemusterapeutti varattuna ja päätin ottaa asian esiin siellä.

Keskenmenon jälkeen painoni oli tosiaan korkeimmillaan sen 132 kiloa ja päätin, että ennen seuraavaa käyntiä on pakko saada jotain pois, kun muistin, että sitä vaaditaan leikkaukseen pääsemiseksi. Aloitin Superdieetin ja sillä sainkin kiloja pois vähän ja paino oli siinä 123 kilon tietämillä käynnillä. Ravitsemusterapeutti passitti mut vielä kesäksi miettimään asiaa ja laihduttamaan. Juteltiin pitkään miehen kanssa, että lapset vai leikkaus ensin ja päädyttiin leikkaukseen.

09/14 olikin seuraava tapaaminen eikä mun paino ollut pudonnut vaan oli samassa. Se oli tosiasiassa välissä jo noussutkin ja sain tippumaan samaan takaisin. Se oli jo kova työ, koska en koskaan saa kauaa pidettyä painoa samassa. Ravitsemusterapeutti ei tästä tykännyt, mutta olin kovana, koska olin jo keväällä sen vaaditun pudotuksen tehnyt ja hän lupasi ottaa OBE tiimin kokouksessa asian puheeksi. Siellä oltiin myötämielisiä ja näin tieni vei uudestaan sisätautipolille.

Käynti siellä oli 11/14 ja eikä siinä muuta kuin lähete kirurgille ja gastroskopiaan! Painotti kovasti joka välissä ettei paino saa nousta yhtään! Painoinkin tasan saman verran 02/15 kun käynnit koittivat. Tähystys oli ihan hirveä, mutta selvisin! Kirurgi ehdotti, että tehtäisiin sleeve, mutta kun sain valita, niin päätin, että ohitukseen mennään. Sanoi myös, että on siinä ja siinä, että kerkeääkö vielä tänä keväänä leikkaukseen, mutta lupasivat koittaa parhaansa. No parin viikon kuluttuahan sen leikkausaika postista tuli ja on 26.5.2015. Sitä ennen oli käynti hoitajalla 04/15, jossa sain ENEDin ohjeet ja oli punnitus. Se stressasi aika paljon, koska koko ajan joka paikasta toitotettiin ettei saa nousta yhtään! No kilon olin laihempi

ENED alkoi 28.4. ja on ollut yhtä tuskaa! Mä inhoon niitä pusseja! 13.5. oli labrat ja EKG ja nyt 20.5 on vielä käynti hoitajalla ennen leikkausta ja labra 25.5. ja sitten koittaakin jo leikkaus!

Tää koko matka on ollut yhtä vuoristorataa mun päässä! Pelottaa ja jännittää ja vaikka mitä! Hyviä neuvoja otetaan vastaan!

Moi Möhkö ja tervetuloa joukkoon !
Mulle tehtiin ohitus Tallinnassa 1.4.2015, ja en ole katunut hetkeäkään. Pudottelin painoa jo ennen leikkausta ja nyt leikkauksen jälkeen tippunut lähes 10 kg. Kaikki on mennyt hienosti leikkauksen jälkeen ja olin töissä jo kahden viikon kuluttua leikkauksesta. Kyllä muakin pelotti ja jännitti kovasti mutta hyvin meni . Ainoa mitä olen harmitellut on se, että en päässyt tähän leikkaukseen jo parikymmentä vuotta sitten. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Olet itse vielä nuori ja koko elämä edessä; onhan se paljon parempi olla terveenä ja jaksavana esim. lasten kanssa. Ja ainakin oma mielialani nousee sitä mukaa kun paino laskee .
Tsemppiä matkaan!

Kiitoksia! Joo onneks oon nuori, aikaa hankkia niitä muksuja vaikka tusina Kiva kuulla, että kaikki meni hyvin! Tää -17 kiloa vuodessa on kyl kans jo saanut mielialaa nousemaan!

Tänään oli preoperatiivinen käynti Tyksissä ja mua jännitti ihan hirveesti en ees tiiä mikä! Paikalla oli mukavat naiset, hoitaja ja lääkäri ja puoltuntinen siinä meni jutellessa ja kysellessä kaikkea. Moniin kysymyksiin sain onneks vastauksen Se multa unohtu kysyä et pitääkö mahasta ajaa karvat ennen leikkausta?!

Moi Möhkö ja tervetuloa joukkoon. Melko nopeasti olet loppujen lopuksi sit leikkausajan saanut. Mutta hyvä kun olet nuori niin ehdit sitten perhettä perustaa. Itse olen 57 ja aina ollut ylipainoinen aina lapsuudesta asti. No siitä olen saanut kuulla niin lääkäreiltä kuin läheisiltäkin ja jo nuorena haukuttiin "pontsoksi". Kun aloin odottamaan niin jo neuvolaan varatessa aikaa kerroin että olen ylipainoinen ja en halua tulla haukuttavaksi vaan haluan että raskauttani seurataan. Sainkin todella ihanan kätilön joka ei tuominnut ja vielä toisen lapsen odotuksessa hän oli mukana. Joten kyllä lihavanakin voi saada lapsia😊 No jos olisi ollut järkevä olisi pitänyt jo aikaa sitten ryhdistäytyä ja aloittaa tämä projekti. Nyt on tässä iässä jo kaikenlaista kremppaa ja luonnostaankin aineenvaihdunta hidastuu. Nyt vihdoin olen päässyt juonesta kiinni ja huomannut että minulle ei sovi peruna, pasta eikä vaalea leipä ja pulla. Niistä lihon. Lisäksi muutenkin herkuttelu on vähentynyt kerta kuukauteen. Paino on tasaisessa laskussa ja tänä aamuna 121 kun lähtöpaino oli vuoden alkupuolella 137 ja risat.Olen todella tyytyväinen vaikka ensin epäröin tähän projektiin ja leikkausjuttuun lähteä. Mulla kirurgin arviot joskus syksyllä ja leikkaus ehkä vuodenvaihteessa tai tammikuu 16. Olen saanut todella paljon tietoa ja kannustusta täältä foorumilaisilta. Ja on mukava lukea kaikkien kokemuksia leikkaustaipaleesta sekä sen jälkeen. Tsemppiä myös sinulle.

Kiitoksia hellu! Yllättävän nopeesti tää aika on mennyt vaikka välillä tuskailikin kuinka hidas tää prosessi on mut hyvä vaan et on ollut aikaa miettiä et pääkoppakin kerkee mukaan! Sen puolen asioitakin on tullut paljon mietittyä et miten tää mua muuttaa ja miten parisuhde jne. Mies on onneks ollu tukena ❤ lapsia onneks kerkee tekee mut kun se vauvakuume oli niin valtava ja on edelleenkin niin ei helppoa ollut päätös. Keskenmeno oli kyl niin viiminen niitti et pakko saada paino alas et raskaudetkin ois helpompia ja kun syytin omia läskejäni siittä! Vaikka ihan hyvin useimmalla lihavalla nekin menee hyvin oot hellu saanu pudotettua! Mulla on kans noi pastat ja perunat jne ja sokeri ja rasvaset ruuat olleet ihan kirosana kun niihin tulee niin kauhea himo! Kun annat pikkusormen, se vie koko käden oon nyt haalinu viimisille päiville paaaalkon tekemistä ettei kerkee jännittää!

Typoilen näämmä hyvin kun luurilla naputtelin

Jännittää! Huominen vielä! Oon onneks järkänny koko päiväks tekemistä

Saunassa käyty ja tarvis pakkailla huomista varten tavaroita. Mitä mä ees tarvin mukaan? oon ihan hermoraunio x)

Ota omat shampoo ja hoitoaine, hammastahna ja harja. Kasvorasvaa 😊 ja tietysti puhelimen laturi. Muuta mä en tarvinnut melkein viikon aikana mitä sairaalassa olin. Ja tietysti mukavat omat vaatteet, joilla on mukava kotiutua.

Huulirasvaa!!!!!
Mä olin kuolla ilman huulirasvaa

Joo noi kaikki on ja huulirasva ja korvatulpat ja jotain viihdykettä. Mies tuokoon jos jotain tarvii ku käy kumminki joka päivä kattoos mua <3 mitenköhän uni tulee ens yönä ei vielä näy nukkumattia!

Samaan aikaan kirjotettiin sairaalassa on yleensä niin kuiva ilma et huulirasva on kyl pakollinen. Pakkasin vaseliinipurkin

Hyvin menee varmasti kuka leikkaava kirurgi joka leikkaa ?

Noku en tiiä kaikkien nimet menny ihan ohi joka tapaamiskerral ja joka kerta ollu eri rt ja hoitajat ja lääkärit

Uskon että meni ohi, niin kuin mullakin kävi kun olin gastroskopiassa niin ovaska sen teki ja kertoi että hän tulee operoimaan minua 1.9. Mutta kai sekin voi muuttua :/ mua kyllä harmitti kun olin niin paniikissa ja shokissa samalla kun en oikein osanut kysyä oikeat asiat jotka mua oikeasti vaivoi ja mä henkilökohtaisesti olisin halunnut että mulle tultaisi tekemään ohitusleikkausta mutta ovaska päätti että Sleeve koska olen nuori ja mittarissa jo 36v.

Joo ei niis tilanteis ikin tullu mieleen ne tärkeet kysymykset tai ei vaa tullu tilaisuut kysyy.. No mulle olis haluttu tehä se kans mut sanoin et haluun ohituksen ei ollu estet ni suostu

Menen hoitajalle ene asioista puhumaan ensi kuussa ja ajattelen että jos saan sanottu että voiko kenties mutta leikkaustavan toiseksi vaikka ei ole kirurgi paikalla ensi kerralla ... Tai voiko hän laittaa viestin asiasta sille ovaskalle ....

Mun yhdelle kaverille kävi niin 3 vuotta sitten että hänelle oli suuniteltu ohitusta ja leikkausaamuna kirurgi päätti tehdä kavennusta ja perusteli muutosta niin että kun paino oli tippunut todella paljon jo ennen leikkausta

Kannattaa koittaa ainaki jos vaihtais! Jos ne meinaa muuttaa ni mä nostan kyl sellasen älämölön asiasta et oksat pois! Ja jos herään niin et onki tehty sleeve ilman mun suostumusta ni haastan sit vaiks oikeuteen toivottavasti 17kg ei oo liikaa! Paitti et ne laskee kyl 127 eikä 132 kilon mukaan niinku mä ku niil ei oo ylhääl tota suurinta!

Mennessäni ekan kerran hakemaan lähetettä yksityiseltä lääkäriltä ja silloin painoin 134kg ja kun menin tyksiin sisätautilääkärille melkein kolme viikko sen jälkeen niin mun paino oli 126kg ja tällä hetkellä painan 116kg ... Mutta ei munkaan painon tippuminen mielestäni ole paljon :/
Älä todellakaan suostuu jos edes joku niistä yrittää ehdottaa muuta leikkaustavan!!!!

mutta eihän sleeve ole huonompi leikkaus? Siinä on jopa monia asioita jotka ovat toipumisen kannalta parempia kuin ohituksessa. Niin ja mm. monet asiat ovat sleeven jälkeen helpompia ja käsittääkseni komplikaatioita on vähemmän, esim. imeytymisvaikeuksia ei pitäisi myöhemmin tulla. Laihtumisvauhti on hivenen hitaampi kuin ohituksessa mutta lopputulos on oikeilla ruoka ja liikuntamallilla käytännössä sama kuin ohituksessa.

En suostukkaan! Eihän se sleeve ole parempi, mutta uskosin että ohitus on mulle parempi juurikin sokereiden takia ja kun se vie paremmin sitä nälän tunnetta ja niitä himoja. Tai toivotaan et näin käy!

TÄNÄÄN! pian pitäisi lähteä sairaalaan! Jänskääääää

Leikattu on ja hengissä ollaan! Aika kovat kivut on mut kipupumppu auttaa!

Paljon onnea onnistuneen leikkauksen johdosta . Nyt alkaa uusi hoikka elämäsi