Koska saan juhlia ja juoda viiniä?

Ja lisään vielä sen verran, että tunteella reagoimisessa ei liene mitään pahaa Tämä jos mikä on foorumi, jossa luulisi tunteiluunkin olevan sijaa.

Vierastan omalta osaltani kommentoijia, jotka ottavat opettavan ja saarnaavaan asenteen keskusteluissa. Sellaisen ylimielisen. Se provosoi, koska sellainen ärsyttää tosia keskustelijoita. Toki saattaa olla, että tällainen kommentoija haluaakin herättää ärtymystä muissa, mutta miksi tällaisella foorumilla? Tällaiset provoilijat usein moralisoivat ja puhuvat oman kokemuksensa kautta paatoksella, eivätkä kokonaiskuvasta. Jos 15 prosentilla on ongelmia, sehän tarkoittaa sitä, että suurimmalla osalla mitään ongelmia ei ole. Enkä usko, että faktoista kukaan täällä suivaantuu, mutta kettuilun ja provoilun voisi säästää vaikka politiikan puolelle.

Tieteessä on tärkeintä objetiivisuus, joten jos ajatellaan asioita vain järjellä, niin tehdään se sitten pieteetillä loppuun asti.

Lääkäreistä tuli mieleen, että minulle leikkaava kirurgi piti saarnan siitä, että en saisi juoda olutta ja siideriä/lonkeroa eikä varsinkaan raakaa viinaa. Eli sleevatun pitää suojella mahaansa kaikelta joka voisi aiheuttaa vatsahaavan. Eli suositteli mieluiten viiniä jos jotain pitää ottaa

Nyt on sitten Suomessakin huomattu tämä leikattujen "tyhjästä" alkanut" alkoholiongelma. Ainakin Päijät-Hämeen alueella tehdään nyt asian tiimoilta kartoitusta kun ongelma on niin ilmeinen.

Hyvä!
Ei siis se, että se oikeasti on muodostunut oikeaksi ongelmaksi, vaan se että se on HUOMATTU ja sille tehdään jotain!

skåål på den saken...

hyvää iltaa, olen blocco-vaari ja olen sekä ruoan että alkoholin väärinkäyttäjä
- nyt kolme vuotta kuivilla ruoasta ja hieman kauemmin juomasta, ainakin liikakäytön osalta

BLOCCO-vaari osallistuu keskusteluun, vaikkei ilmeisesti pitäisi - sillä joku kuitenkin haukkuu tekstini ala-arvoiseksi! (kielenkäytöstäni mahdollisesti mielensä pahoittajilta pyydän jo etukäteen anteeksi - en ole tarkoittanut henkilökohtaiseksi! - eli kovin nättinokkaiset voivat lopettaa lukemisen tähän - tai jatkaa sitä omalla vastuullaan!)  Kerron vain omia kokemuksiani ja käsityksiäni omien kokemusten ja muiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta!

mutta alkoholi, mielemme virvoittaa ja kielemme irroittaa:

Kun täällä kysyttiin, että  "Koska saan juhlia ja juoda viiniä?" niin ensiksi siitä: Toki juhlia saa GBP:nkin jälkeen heti kun pystyy ja paikat antavat myöten. Ja sitten kysyttiin, kauanko olemme odottaneet alkoholin kanssa leikkauksen jälkeen, niin omasta kokemuksesta täytyy todeta, että ainakin minulla GBP-projekti vaati niin kokonaisvaltaisen elämäntapamuutoksen ja sekä ruoka-että juomavalion täydellisen uudelleen opettelemisen, että siinä ei kyllä tulleet sen paremmin herkut kuin alkotkaan mieleen. Erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa rituaalijuomat on nyttemmin kyllä tullut hoidettua ilman sen suurempaa numeroa (kerran pari vuodessa). Mutta ei kyllä ekana vuotena maistunut samppa- sen paremmin kuin muutkaan kaljat - ei edes alkoholiton olut -  mutta puoleen viinilasilliseen en minäkään kuollut vaikka taisin juoda sellaisen jo vajaa vuosi leikkauksen jälkeen. Krapulaan asti en ole enää yltänyt, sillä vaikken ole alkoholisti - muuten vaan kohtuuttomasti sen kanssa aikanaan lätrännyt - niin en sitä käytä juuri lainkaan. Minullehan lääkäri sanoi jo v. 2008, että mm. maksa-arvot olivat 168-kiloisena sellaiset, että "jos haluat välttää Juice Leskisen kohtalon (siis dialyysihoito) niin lopeta heti". Nyt kun lihavuusleikauksen avulla olen saanut uuden elämän, niin sisuskalujen arvot ovat pysyneet hälyrajan alapuolella myös alkoholin vaurioittamien osalta"

Mutta vaikka olisi koko ikänsä alkoholin osalta ollut kohtuukäyttäjä (ruoan osaltahan me emme kukaan ole olleet!), niin varovainen toki pitää olla niin syömis- kuin juomapuolenkin kanssa lihavuusleikkauksen jälkeen. Ei sitä 3 kk aikarajaa turhaan ole annettu. Toki on jokaisen oma asia miten leikkaushaavojensa kestävyyttä haluaa testata, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että paitsi ruokapuoleen, niin myös juomapuoleen on tehtävä pysyvä muutos mikäli se on aiemmin ylittänyt "lasi silloin toinen tällöin" - rajat.

Olen tavannut vertaiskeskusteluissa paljon lihavuusleikattuja ja olen myös keskustellut monen leikkausprojektiin haluavan ja jo leikatun kanssa ja kahdenkeskisissä keskusteluissa on tullut vahvistuksia sille, että sen paremmin ruoan kuin juoman kanssa ei kannata leikkiä.  Kun Kimby tuossa toteaa:
"ruoka-addikti muuttuu aika usein alkoliongelmaksi leikkauksen jälkeen"  on sen perustaksi oikeasti tutkimustuloksiakin (lopussa lisää aiheesta), ja monissa kahdenkeskisissä keskusteluissa ja kirjeenvaihdossa ongelman on todettu olevan todellinen.

Jäitä hattuun - jos täällä kysyy, tulisi kestää vastaukset menemättä henkilökohtaisuuksiin!

En ole paljon täällä kirjoitellut, sillä omien kokemusten ja näkemysten pohjalta kirjoittamistani  teksteistä olen saanut niin paljon myös lunta tupaan, että on ollut helppo jättää kirjoittelut väliin. Jos luette noita vanhoja juttujani, niin kaikki ne ovat kuitenkin kirjoitettu lihavuusleikkaukseen osallistuneen omista kokemuksista ja asioihin olen koettanut vastata terveydenhoitoalan amattilaisilta saamieni tietojen ja ohjeiden sekä GBP-leikkaukseen itse osallistuneen kokemusten pohjalta. Toisaalta olen saanut paljon yksityisviestien ja tapaamisten kautta kirjoituksistani paljon myönteistäkin palautetta jopa terveydenhoitohenkilöstöltä,  mutta ihmeellisiä väärinkäsityksiäkin on ollut ihan riittämiin.

Käsittääkseni on niin, että jos tällaiselle palstalle kirjoittaa, niin joku saattaa vastata toisinkin kuin kirjoittaja toivoo.  Kimbylle tsemppiä - hienoa että jaksat jakaa kokemuksiasi ja kommenttejasi täällä! Monet kokevat näköjään meidän miesten tyylin liian suorasukaiseksi - "totuuden puhujilla ei ole ystävää".
Se hyvä puoli näissä keskustelupalstoissa toki on, että näillä saa myös sellaisia vastauksia kuin itse haluaa.

mutta vielä alkoholiin

- sitähän ihmisen keho kestää 1 m3 eli yhden kuutiometrin puhdasta alkoholia elinikänsä aikana, ennenkuin sisäelimet poksahtavat - mutta lihavuusleikatuilla täytyy tuosta tavoitteesta varmaan hieman tinkiä:-)

En epäile etteikö jokainen osaisi netistä hakea tietoa paremmin kuin minä - jo vanhusten joukkoon kuuluva - mutta tuolla lopussa on pari linkkiä, joista ainakin minulle oli paljon apua aikanaan (leikkaus syksyllä 2011).

"Mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen alkoholi vaikuttaa voimakkaammin ja ihmisiltä kestää pidempään selvitä humalatilasta. Nämä tekijät voivat altistaa alkoholin ongelmakäytölle."
Lause on ote jenkkitutkimuksesta: http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305576531674

ja
"Leikkauksen jälkeen voi tietenkin herkutella sekä erilaisin ruokalajein että juomin, mutta kaikkea pitää tehdä kohtuudella ja varovasti. Alkoholi menee päähän jo pieninä annoksina, koska se imeytyy suoraan ohutsuolesta.
Oprahin tv-ohjelmasta (!) opin myös, että riippuvuus johonkin asiaan voi siirtyä toisaalle. Joku saman leikkauksen läpikäynyt ja aiemmin ruoasta riippuvainen henkilö oli siirtänyt leikkauksen jälkeen oman riippuvuutensa ruoasta alkoholiin, mutta oli edes sentään kertomassa kokemuksistaan terapiansa ansiosta. Mieti siis huolella, miksi olet lihonut ja mitä ruoka sinulle todellakin merkitsee."

tämä ote on terveystalon saitilta löytyneestä leikatun kertomuksesta:
http://www.terveystalo.com/fi/Palvelut/Leikkaukset-ja-toimenpiteet/Lihavuusleikkaus1/Lihavuusleikkaus/Potilaan-kertomus/Ensimmainen-leikattu-potilas/

tsemppiä kaikille, muistakaa syödä ja juoda kuin hevonen
- ei niin paljon, mutta yhtä usein!

Hieno teksti vaari! En muista tiedä, mutta minusta on mukavaa lukea pitkästä aikaa tekstiäsi! Ihan täyttä asiaa ja jos tuosta nyt joku tuosta nokkiinsa ottaa niin silloin vahvasti epäilen että kyse on siitä kaikille tutusta sanonnasta: "se koira älähtää johon kalikka kolahtaa".

Itse en ole koko kesän aikana juuri alkoon koskenut, viimeksi venetsialaisina käytiin tsekkaamassa Tampereen uudistunut raideri (oliko se niin?) eli nykyinen bändäri ja juotiin siinä yhden siiderit. Hassua sinänsä että kyseinen siideri on tähän asti ollut suosikkini, mutta nyt päällimmäinen ajatus oli "hyi.. onko pakko?" Ei oikein oo mun juttu tämä. En tosin tuomitse niitäkään jotka alkoa kohtuudella käyttävät.

Kiintoisa keskustelu - ja informatiivinen. Olen vasta menossa leikkaukseen (joskus maaliskuun alussa), mutta kovasti tuo alkoholikysymys on jo mielessä kiertänyt. Olen yleisholisti eli taipuvainen kaikenmoiseen riippuvuuteen, uusimpana sudokut, joihin kuluu kallista armonaikaa tolkuttomasti ja lisäksi tulee istuttua ahterillaan epäterveellisiä aikoja. Toivottavasti nämä tiedot alkoholin suuremmasta houkutuksesta ja addiktion taipumuksesta siirtyä ruuasta alkoholiin auttavat minua tsemppaamaan taipumuksiani vastaan. - Luitteko muuten Veskun haastattelusta, kuinka hän tyhjentää kolmen vartin konjamiinipullon iltapäivän ja illan aikana vapaapäivinä... No, ei kai nyt ihan aina, mutta tämän suuntaista hän kertoi. Luulisi jo vähän massua polttelevan. Että mihinkäs minä sen riippuvuuden sitten suuntaan? Vai tulisko minunkin elämästä niin mukavaa, että ei tarvi riippuvuuksia? Että eläis ihan oikeesti...

Mielenkiintoinen ketju.

Itse olen ajatellut asian näin, että sitten kun minut on leikattu 9.3, sen jälkeen eletään sitten sen mukaan. Saunaoluen tai lonkeron olen tykännyt ottaa, mutta kun ne hapot... ja kun mä oon muutenkin tykänny hapollisista, niin se mua hieman harmittaa, mutta varmasti vesikin maistuu ihan hyvältä. Kumpi on tärkeämpää, saada terveys takaisin ja liikkumisen ilo laihtumisen myötä, vai saada nauttia siitä lonkerosta?? MInä vaan kysyn...

Väkevistä en ole ikinä välittänyt, ainakaan paljaaltaan, ja paukkuina tykkään "kermaisista paukuista". Sen näkee sitten tykkäänkö leikkauksen jälkeen. Jos en, niin voi voi. Jos tulee huono olo, niin voi voi. Sitten en vain ota. Ei mun elämä siihen kaadu.

Ja sitten, asia mikä minua hieman harmittaa, jos EN voi ottaa... Sangria... ja syksyllä Espanjaan "muutto"... MÄ niin tykkään siitä juomasta.... Mutta ehkä senkin voi tehdä holittomana...

Mutta aloitusviestiin. Kyllä kieltämättä hieman herätti ihmetystä, jos niin pian leikkauksen jälkeen ajatukset alkoon kääntyy. Minusta tuntuu että koko sairasloma menee siinä että opin sisäistämään syömistä JA juomista ihan normaalielämässä, eikä juhlimismielessä.

No, voihan se olla että mieli muuttuu itselläkin.

Tuosta humahdushumalasta. HUI. Minä HYVIN harvoin juon humaltumistarkoituksessa. Jos sit joskus käy niin, että tuleekin kovasti humalaan, vaikka ei tarkoita... ehkä mä tosiaan pysyn vedessä

Mimmi, ainahan kaikki on yksilöllistää, mutta kyllä mulle ainakin uppos sangria iiiihan ongelmitta Itse oon taipuvainen humahdus humalaan,mutta se on kyllä niin nopeasti ohi menevä että ei sillä yhdellä lasilla koko iltaa bailata.