Pelko turhaa

Jännittelin turhaan omaa leikkaustani etukäteen. Pelkäsin kipua, pelkäsin tähystystä, pelkäsin heräämistä, syömistä/juomista leikkauksen jälkeen.
Tällä hetkellä vielä sairaalassa, mutta pääsen kotiin illalla. (Tallinnassa). Kaikki mennyt enemmän kuin hyvin. Kipuja on jonkin verran, mutta pärjäilen ilman lääkettä suurimman osan aikaa. Juominen ja syöminenkin vaikuttaisi sujuvan.

Jos joku epäilee Tallinnaan leikkuuseen menoa, niin itselläni ainakin pelkästään positiiviset kokemukset.

Jeij, hyvillä mielin ja laukut pakattuna - Läskipantteri:)

Hienoa kuulla, että kaikki on mennyt hyvin   Tsemppiä uuteen elämään!

Onnea ja sujuvaa jatkoa toipumiselle! 

Hyvin tämä näyttää menevän. Hiukan nuo verenohennuspiikit hirvittää pistellä, mutta muuten on tämä kotielämä kyllä niin paljon kivemaa kuin sairaala:)

Toipumista myös tänne, meitin masun melkein samaikäisiä.   
Onneks mulle ei tullu noita piikkejä, mulla ois menny hermo. Olen ite hoitaja, mutta itseni pistäminen olisi ollut liian haastavaa... muita voi kyllä tökkiä   

Pellukka: kyllä mäkin yritin niitä piikkejä vastustella, mutta siitä huolimatta ne sain. Enkä nyt uskalla olla ottamattakaan, kait ne lääkärit tietään enemmän. Sulla lähtöpaino viitisen kiloo vähemmän kun mulla, Mulla BMI leikkaushetkellä jotain 47 pintaan, kun tämmöne pätkä oon:) Mutta joo, lähes leikauspäiväsamiksia ollaa:)

Ne verenohennuspiikit oli kyllä vihoviimeisin ajatus aluksi mulla kun synnytyksen jälkeen (ja leikkaussaliin päätyneen istukanpoisto-operaation) niitä sain pistellä. Mutta nopsaan siihen tottui sitten, ei tuntunut enää niin kamalalle. Saan ne nyt siis myös leikkauksen jälkeen, se jo minulle kerrottiin.