Raskaus leikkauksen jälkeen

Vanhoissa topikeissa on monia teitä, jotka olette tulleet raskaaksi laihdutusleikkauksen jälkeenkin. Onnellisia viestejä ja onnentoivotuksia oli paljon.

Entä onko teitä, jolla se ei ole onnistunut?

Ok, mun leikkauksesta on ehkä liian vähän aikaa (leikattiin huhtikuussa -13) ja mun paino on ehkä tippunut vähän turhankin nopeasti joidenkin mielestä (125 kilosta 74 kiloon aika tarkkaan vuodessa) ja mun keho on ehkä hyvin sekaisin tästä, mutta silti en voi olla pahoittamatta mieltäni. Lasta on yritetty nyt 10kk, eikä sitäkään ennen oltu kovinkaan tarkkoja ehkäisystä.

Terveystalossa työterveyshoitaja oli sitä mieltä, että kropan hormonit saattaa olla sen verran sekaisin laihtumisen vuoksi, ettei kroppa "salli" raskautta. Ymmärrän tämän kyllä.

Ymmärrän kaiken, mutta tuntuu silti aivan käsittämättömän pahalta.

Olen 24-vuotias (mieheni 30), jotenkin tuntuu, ettei tässä iässä pitäisi olla ongelmaa. Varsinkin, kun lukee teidän muiden onnistumisia ja jopa vahinkoja. Tietenkin aina on mahdollista, että vika on myös miehessä (tupakoi, ylipainoa). Pelottaa mennä tutkimuksiinkaan, kun pelkää, että kaikki toivo menee sen sileän tien. Ensi viikolla olisi papa, jospa samalla kyselisi näitä asioitakin. En vaan tiedä uskaltaako ne sanoa mitään tuon leikkauksen vuoksi...

Ehkä hölmö ja turha aloitus, mutta sainpahan purettua pahaa oloa johonkin.   

Useiden lääkäreiden kehoitus on kyllä ollut ettei vuoteen leikkauksen jälkeen edes saisi tulla raskaaksi, tai niin kauan kun laihtuu...

Tiedän senkin kyllä. Minun lääkärini tiesi raskaustoiveestani jo ennen leikkaustakin ja sanoi, että mitään varsinaista rajaa ei ole olemassa, mutta "varmuuden vuoksi" suosittelisi odottamaan vuoden, vaikka tiesi sellaisiakin jotka ovat raskautuneet aikaisemminkin ja kaikki on mennyt hyvin. Ja jos niin kävisi, niin tuskinpa hätää olisi. Vuosihan tässä on jo kohta mennytkin. Vaikka ei me odoteltu ollakaan niin pitkään, mutta eipä olla raskauduttukaan. Eli kiitos tästä "neuvosta" vain, siitä ei ollut yhtään mitään apua.

Eipä mistään neuvoista ole mitään hyötyä jos kysyjä ei ole valmis niitä kuulemaan...

Raskaaksi tulossa on aika monella vaikeuksia vaikkei olisi leikattukaan. Vuoden jälkeen kannattaa tutkimuksiin hakeutua. Olet vielä niin nuori, että hoitotuloksetkin on parempia kuin esim. liki nelikymppisillä.
Itse olen aikoinaan kärsinyt lapsettomuudesta, hoitoja annettiin 5v ja sain kaksi lasta niiden avulla. Siitä jo kohta 30v aikaa, ja nykyään hoidot on paljon tehokkaampia, älä turhaan pelkää tutkimuksiin menoa  

Eihän sulla Kimby tuossa yhtään minkäänlaista neuvoa ollutkaan, vai jäikö mulla jotain välistä? Mennyttä en voi mitenkään muuttaa, enkä usko että se, että nyt odottaisin 1,5kk että maaginen vuoden raja tulee täyteen mitään auttaisi enää tässä vaiheessa. Vai oletko eri mieltä?

Tämähän vaan vahvistaa mun pointin kun et löydä sitä neuvoa jonka olet myös lääkäriltäsi saannut mutta päättänyt alusta alkaen olla kuulematta/ymmärtämättä.

Mitä hyötyä tuosta nyt on? Ihan oikeasti? Mä tiedän, että oli ehkä (eikä edes ehkä) hölmöä jättää ehkäisy pois noin nopeasti, mutta en pysty sitä enää muuttamaan. Se on mennyttä jo.

Anteeksi nyt vain, mutta mun pahaa oloani ei paranna yhtään se, että tullaan nillittämään jo valmiiksi todella herkästä aiheesta, että olisi pitänyt jättää yrittämättäkin. Varsinkaan kun se ei ole vaikuttanut lopputulokseen yhtään mitenkään. Toivottavasti sinä pystyt kuulemaan ja ymmärtämään sen.

Jos sillä on oikeasti niin paljon väliä, niin voin päättää keskustelun tähän ja tulla uudelleen kyselemään lapsettomuudesta sitten puolentoista kuukauden kuluttua, kun sinun ja mahdollisesti myös muiden mielestä on kulunut "tarpeeksi" aikaa ja saadaan "luvallisesti" lasta yrittää.

Peace.

Anteeksi nyt Vivu, mut mitä meille kiukkuat ja pahaa oloa purat meihin noinkin negatiivisesti. Asia on arka ja arkaluontoinen. Täällä voi kertoa tunteistaa ja tuntemuksistaan. Mutta ei saa ruveta syyttelemään. Jos neuvoa kysyy niin silloin tarvii ottaa vastaukset vastaan. Jos vaan purkaa tuntojaan ilman neuvojen kysymistä silloin niitä ei kuulu antaa. Täällä on moni kertonut tuntemuksistaan ja tunnoistaan monessakin asiassa. Ja aina on kannustettu ja tuettu. Kannattaa miettiä miten itse reakoi. Ja eine lääkärit turhaan niitä rajoituksia ja ohjeita anna. Potilaitaan ajattelevat.Toivon sinulle kaikkea hyvää ja mukavaa kevättä.   

En minä mitään syytellyt, yritin vain ymmärtää mitä tässä ajettiin takaa. Minä en tässä kokenut saavani mitään neuvoa tai tukea Kimbeltä. Minä myönsin heti aloitusviestissä paljon asioita ja myönsin vielä lisää Kimben viestin jälkeen. Olen myöntänyt virheeni. Mitä minun pitäisi sitten tehdä, palata ajassa taaksepäin ja pakottaa mieheni käyttämään kortsua? Anna aikakone, niin ehkä sen teen. Muuten en voi sille asialle tehdä enää mitään, vai voinko?

Aina kaikki ei vaan ole sateenkaaria, yksisarvisia ja hattaraa, luulisi teidän leikkauksen läpi käyneiden tietävän sen erittäin hyvin. Minusta kaikilla on oikeus tunnustaa myös negatiivisia tunteitaan ja tuntea itsensä satutetuksi ja olonsa huonoksi. Yksikään lääkäri tai hoitaja ei ole minua arvostellut, mutta täällä saan ainakin sen kuvan, että arvostellaan. Siksi reagoin voimakkaasti. Tietysti, koska aihe on minulle todella, todella arka paikka.

Mutta ehkäpä tämä ei ole oikea paikka minulle.

reakoit asiaan turhan rajusti. Asia on kipeä ja voin tavallaan tietää tuskasi. Itse en ole kärsinyt lapsettomuudesta. Mutta olen vienyt lapseni 4vuotta takaperin hautaan. Ei elämä ei ole hattaraa eikä ruusuilla tanssimista. Se on välillä kovaa helvettiä. Mutta meillä on jokaisella elämämme kaari ja aina emme voi siihen vaikuttaa. Jos kerran kärsitte lapsettomuudesta eikö silloin kannata tutkia mistä se johtuu. Ja jos lapsi on tulossa niin olkaa onnellisia ja nauttikaa. Eikä tämä leikkaus estä asioitten selvittämistä. Tämä asia on teidän kahden sinun ja miehesi.

En ole sanonutkaan, että leikkaus olisi ollut este selvittämiselle. Lähinnä halusin tietää, oliko jollain muulla leikatulla samanlaisia kokemuksia, vaikeuksia tms, kun itse olen lukenut vain onnellisesti päättyneistä tarinoista täällä. Se tässä koko ketjussa oli ideana, mutta idea taisi hukkua tuonne jonnekin...

Tietysti koko aihe jännittää, minulla ei ole entuudestaan lapsia, eikä ole miehellänikään. Nämä ovat meille täysin uusia asioita jo ilman sitä faktaa, että olen leikattu. Leikkaus lisää oman twistinsä asiaan, josta halusin keskustella, mutta kuten sanoin, ehkä tämä ei ollutkaan se oikea paikka siihen.

Kaikkea hyvää siis teillekin.

Toivottavasti löydät sen oikean paikan ja saat asioita selkeytettyä. Kaikkea hyvää   

Mä luulen, että lihavuusleikkaus tosiaan vaikuttaa kehon hormonitoimintaan, kun hormonit yrittää löytää sitä tervettä tasapainoa, jota iso ylipaino ei aiemmin ehkä ole sallinut. Jos ja kun asia vaivaa, niin on ihan hyvä mennä tutkimuksiin
On ihan todennäköistä, että mitään vikaa ei sinänsä löydy, keho vaan edelleen on sopeutumassa suuriin muutoksiin, eikä siksi "salli" mitään ylimääräistä juttua itseensä. En ole itse aikeissa hankkia lapsia (leikkauksestani on muutenkin vasta nelisen kuukautta), mutta minulla ainakin on ihan selvää hormoniheittelyä ollut koko laihtumisen ja laihduttamisen ajan.

Moi! 5.10 2010 kävin gastric sleeve leikkauksessa ja 21.2 2011 sain Tyksitä aikaa koeputihedelöitystä varten. Leikkaava lääkärini ( ovaska ) antoi luvan aliotta ivf hoito. 31.4 2011 sain tietää olevani raskaana. Olin pahoinvoiva koko raskauden aikana...12.11 2011 syntyi ihana tyttöni. Olen niin onnelinen että minusta sai tulla äiti!! Joten ei sitä vuosia leikkauksen jälkeen tarvinnut odottaa!