Leikkauksesta 1v 9kk - kurinpalautuksen aika

Moi pitkästä aikaa!

Leikkauksesta on siis kulunut jo 1v ja 9kk. Bmi:stä 50,2 lähdettiin, ja nyt on Bmi 30,2 = sairaalloisen lihavasta on tullut "enää" vaikeasti lihava. Ja nyt on tullut "kurinpalautuksen" aika. Ts. paino ei ropise enää alas omia aikojaan, vaan saa vahtia aika tarkkaan, ettei ala nousemaan! Pullat, karkit, pizzat, jne... maistuvat niin kuin ennenvanhaan :( . Tosin ihan niin isoja lasteja ei ONNEKSI pysty syömään kuin ennen leikkausta! Painon nousuun on kyllä reagoitava 2-3 kg:n kohdalla, tai muuten homma meinaa lähteä lapasesta tyystin.

Kaduttaako? Ei todellakaan!

Hyviä puolia: Painon lasku on helpottanut kuluneiden nivelten ja selkärangan kipuja :D  Puolijoukkueteltan sijaan kaupasta voi ostaa puseron :D  Ruokakaupasta saa kävellä ulos yhden kassin kanssa, kun ennen toinen kassi tarvittiin herkkuja varten - ja lompakko kiittää :D Kengännauhat saa solmittua  ja varpaankynnet leikattua helpostii han itse :D Kaikenkaikkiaan olo ja jaksaminen on keventynyt, ja itsetuntokin hieman kohentunut :D 

Huonoja puolia: Hmm... Onkos niitä... No, ehkä se, että n. 3 tunnin välein on syötävä jotain, ettei verensokeri pääse liian alas, ja tule TOSI huono olo: kylmä hiki, kauhee tärinä, pyörrytys, yms, mikä onneksi menee ohi vajaassa puolessa tunnissa, kun syö ja juo (tosin pahimmillaan on kerennyt mennä jo niin huonoon kuntoon, että toisen on täytynyt syöttää ja juottaa, kun ei itse ole enää pystynyt - sellaista oloa en toivo kenellekään!). Oma-kuvakaan ei ole muuttunut samaa tahtia painon kanssa; millään ei tahdo osata ostaa kirpparilta tai postimyynnistä sopivia vaatteita, vaan vaistomaisesti valitsee (varmuudenvuoksi!) sen vähän isomman, ja sitten kotona taas manaa turhaa rahan menoa. Sitten, pelkään ns. "popcorn-ilmiötä", että pullahdan tästä ennenpitkää vanhoihin mittoihin, enkä siksi ole uskaltanut hukata poijes moniakaan liian suuriksi käyneitä vaatteita, ja kaapit meinaa täyttyä! On sitä ihminen hölmö!

Että näin täällä... Hyviä jatkoja teille siellä...  :D 

t. (Not So) Fat Old Lady

Hellurei ja hellät tunteet

Itsellä leikkuusta on nyt 1 vuosi ja 8 kk eli samoissa mennään, BMI 40 ja risat --> noin 27.
Mie olen tehnyt tuon vaate homman ihan toisin, hukkasin kaikki isot vaatteet ja ostin kasan uusia (tällä hetkellä kokoa M/38 ) ja olen pyrkinyt pysymään pois vaa'alta kun se ei leiki minun kanssa. Mutta reagoin sitten vaatteisiin... jos ne uudet ihanat housut joita käytin viime kuussa nyt puristaa, niin on syytä mennä peilin eteen ja pitää itselle puhuttelu.

Olen ruvennut harrastamaan liikuntaa (erilaisia hikijumppia kuntosalilla) useita kertoja viikossa, joten ilmeisesti läski muuttuu lihakseksi (ainakin toivon). Mutta lisäksi kilpirauhasen vajaatoimintani lääkitys ei ole ihan kunnossa ja nyt mennään taas tosi vajaalla. Näistä syistä en uskalla käydä vaa'alla oikeastaan ollenkaan kun luvut vaan tuntuvat suurenevan, mutta luotan tosiaan tuohon vaatteiden totuuteen. Jos uudet housut ei purista, olen tehnyt jotain oikein

Hyviä puolia: 2. tyypin diabeteksesta paraneminen, uudet vaatteet, uusi itsetunto, uusi elämä. Elämän ilon ja liikunnan riemun löytyminen.

Huonot puolet: en ole vielä keksinyt, kaikki pahoinvoinnit yms. on ollut ohi meneviä

Tsemppiä jatkoon ja pidetään itsestämme huolta