Leikkaukseen Tallinnaan?

Hei kaikille!

En ole aikaisemmin kirjoittanut tällä palstalla, olen ollut vain seuraaja.
Olen 165cm pitkä ja ollut ylipainoinen koko elämäni . Olen toistuvasti pudottanut noin 10-15 kg kerralla, mutta kaikki on tullut takaisin koska nautin syömisestä eikä pysty rajoittamaan itseäni.
Noin vuosi sitten pystyin pudottamaan painoni 82 kiloon mutta nyt painan 102kg ja sen lisäksi minulla todettiin alkava diabetes noin kuukausi sitten. Olen masentunut ja menettänyt toivonsa. En kuitenkaan jaksa enkä halua läpikäydä sitä kujanjuoksua että pääsisin noin vuoden kuluttua laihdutusleikkaukseen julkiselle puolelle. Ehkä en pääsekään sinne koska minun painoindeksini on 37,5.

Olen 38 vuotias ja haluan muutosta elämääni heti! Olen etsinyt vaihtoehtoja tehdä tämä leikkaus yksityisellä ja löysin sellaisen paikan kuin Bariatric Services joka tekee laihdutusleikkauksia Tallinnassa Pohjois-Viron keskussairaalassa. Täytin heidän lomakkeet ja minut hyväksyttiin laihdutusleikkauksen ehdokkaaksi!
Onko ehkä kukaan käynyt siellä tai on kokemuksia kirurgi Ilmar Kaurista?
Haluan todella muuttaa elämäni mutta samalla meno leikkaukseen tuntuu pelottavalta.

Minä kävin leikkausessa Tallinnassa, tosin eri sairaala (itä tallinnan keskussairaala muistaakseni) ja leikkaava kirurgi oli Rein Adams. Minulle tehtiin sleeve leikkaus. Painoa leikkauspäivänä oli 96kg, pituutta 160cm. (isoimmillaan olin 104 kg). Leikkauspöydälle jäivät 2.tyypin diabeteksen lääkkeet ja kuukautta myöhemmin lopetin myös masennuslääkkeet.

Nyt leikkuusta aikaa 1v 7kk, paino on tällä hetkellä n. 67-68kg. Sokeriarvot ja muut täysin terveen ihmisen ja sain uuden elämän. Elämäni paras päätös ja ei voi kuin suositella

Hei!
En kommentoi tuota Tallinnassa leikkaamista muutoin kuin, että kyllä Suomessakin tehdään leikkauksia - ja koska sinulla on jo ainakin yksi liitännäissairaus, niin pidä puolesi.  Diabeteshoitaja varmaan auttaa. Selvitä koko jojo-historiasi ja se, että tarvitsisitko apua myös tuohon:
"nautin syömisestä eikä pysty rajoittamaan itseäni"

Kommentoin tässä lähinnä tätä kiirettä - et queeny todellakaan ole ainoa, joka haluaisi mahdollisimman pian leikkaukseen, MUTTA
Jos queeny on todella noin kuten kirjoitit:
"haluan muutosta elämääni heti!"
se on todella hienoa, että Sinä haluat.

Mutta oletko tosiaan sisäistänyt kaiken sen mitä esim. lihavuusleikkausprojekti sisältää ja tulee vaatimaan Sinulta Itseltäsi.

Pelkäät sitä, että se olisi:
"kujanjuoksua että pääsisin noin vuoden kuluttua laihdutusleikkaukseen julkiselle puolelle". Voin vakuuttaa että se on sitä!

Minä en ainakaan olisi onnistunut tavoitteissani, ellen olisi käynyt läpi tuota "kujanjuoksua" - ja usko tai älä, tämä jatkuu edelleen nyt pari vuotta leikkauksenkin jälkeen - koko loppuelämän ajan!

Se on ihan sama kenen rahoilla ja missä mahdollinen leikkaus tehdään ja ihan sama tehdäänkö sleeve vai gbp. Ratkaisevaa on se, miten Sinä Itse onnistut sisäistämään kaiken tarvittavan ennen leikkausta ja varsinkin sen jälkeen!  Leikkauksen jälkeen on pienin askelin opeteltava loppuelämän aikainen uusi ruokailuohjelma!

Lihavuusleikkaus ei ole mikään "laihdutuskuuri" tai "kauneuskirurginen hokkus pokkus" -temppu, jonka jälkeen voisimme jatkaa elämäämme kuten ennenkin.

Lihavuusleikkaus vaatii sekä meiltä että lähimmiltämme tiukkaa sitoutumista projektiin ja täydellistä asenteen muutosta ja tarkkaa uuden opettelua leikkauksen jälkeisen elämämme ateriointien ym. elämäntapojemme osalta.

Ainakin minulle oli hyvä, että leikkaukseen pääsyä joutui odottamaan puolitoista vuotta (keväästä 2010, syksyyn 2011) siitä, kun projekti lähti liikkeelle. Silti tuntui siltä, että ihan kaikkeen ei mieli  ehtinyt mukaan. Ratkaisevaa kuitenkin mielestäni on ollut se, miten olen oppinut leikkauksen jälkeen ruokailemaan ohjeiden mukaan!  Siinä tarvitsen vielä nyt 2 vuotis-tarkistuksenkin jälkeen ravitsemusterapeutin tukea silloin tällöin, sillä makuaistikin tuntuu välillä muuttuvan ja varsinkin reissuruokailuissa on helppo lipsahtaa liian yksipuoliseen ruokavalioon.

Kun ohjeena on 1200 kcal / 80 - 100 g proteiinia ja 200 g hiilareita, ja napostelukertoja on vuorokaudessa 8 - 10 - ja nesteitä vähintään 1,5 l,  niin sen pystyy kyllä viemään läpi, mutta se vaatii kyllä koko ajan tarkkaavaisuutta ja määräajoin kontrollia. Tuolla kalorimäärällä saan kyllä nuo protskut kokoon, mutta hiilarit jäävät usein 150 grammaan ( - mutta minun vähäisille aivoilleni nekin tuntuvat riittävän).

Eli: Leikataan missä leikataan, niin Sinä Itse ratkaiset, onko siitä mitään hyötyä! Ja että
"kiire" ja
"lihavuusleikkaus"
eivät mitenkään voi kuulua yhteen!

Lihavuusleikkauksessa onnistuu mielestäni paremmin, kun valmistautuu siihen vakain tuumin ja harkiten sekä hosumatta aikataulujen kanssa.
Leikkauksen jälkeenkään meillä ei ole enää paluuta pikaruokailuelämään,
Vaikka elämämme on kyllä koko ajan ihan pelkkää syömistä, niin tyylilajiksi pitää ottaa "slow food".

Ainakin minun kohdallani tämä oli tarvittava ja elämää pidentävä elämäntaparemontti, jonka avulla pääsin monista sairauksista eroon tai sain ainakin monta pitkäaikaissairautta ainakin toistaiseksi pysymään hoitotasolla eli hallinnassa!

Ja ei tarvinnut tehdä muuta kuin noudattaa diabeteshoitajan/lääkärien/ravitsemusterapeuttien ja jumpparien ohjeita!

- itseämme voimme huijata, mutta heitä emme niinkään!

tsemppiä queeny ja muut

Tosi hyvä kirjoitus, Blocco. Itse ole vasta odotuksen viimemetreillä (leikkaus 2.12) mutta oikein tyytyväinen tähän vuoden odotteluun. VAikka jossain vaiheessa odottelu harmittikin. Tietoa tullut paljon ja päässä jatkuva sen käsittely, nyt koen olevani valmis ja odotan innolla tämän viimeisen vajaan parin viikon kulumista.

Suurin osa leikataan käsittääkseni julkisella puolella, jossa prosessi vie oman aikansa. Itselläni 1.lääkärikäynnistä meni 10 kk leikkuupöydälle, joillain menee se 1,5 vuotta. Moni yksityistä käyttävä ajattelee varmaankiin juuri tuota aikaa, ja moni heistä on tyytyväinen leikkaukseen ja sen jälkeiseen elämään. Osa tuskailee, että esim. seurantoja on hankalampi saada yksityisen leikkauksen jälkeen, tai ainkin niistä on itse maksettava enemmän.

Olipa reitti kumpi tahansa, olen samaa mieltä edelläkirjoittavien kanssa, että odottaminen ei aina ole pahasta. Itselläni oli alussa kauhea kiire saada asioita eteenpäin, mutta mitä lähemmäs leikkaus tuli, sitä vähemmän oli oikeastaan kiirettä. Olin ennättänyt kyseenalaistaa koko homman ja ajatella sen uudelleen ihan perusteellisesti. Näitä juttuja ei voi jälkikäteen miettiä, leikkaus kun on tehty, elät sen kanssa loppuelämän.

Itselleni leikkaus on ennenkaikkea keino PITÄÄ paino loppuelämän kohtuullisena. Painoindeksini oli 46 tämän vuoden alussa, nyt noin 34 ja leikkauksesta on reilu viikko. Pituutta minulla on 164. Käytin siis sen odotusajan laihduttamiseen! Nyt leikkauksen jälkeen on huomattavasti pienempi urakka edessä. Laihduttaminen sujui aikaisempia yrityksiä paremmmin, sillä takaraivossa oli koko ajan tieto siitä, että leikkaus antaa todellisen mahdollisuuden pitää pudotetut kilot poissa.

Voi olla että painoindeksisi tekee laihdutusleikkaukseen pyrkimisestä hankalaa julkisella puolella - tai sitten ei. Olen huomannut, että paljon on myös eteen tulevien lääkäreiden asenteen varassa. Itse kokeilisin myös tuota julkista puolta, ennen lopullista päätöstä yksityisellä leikkaukseen. Olipa päätöksesi mikä tahansa, toivotan sinulle tsemppiä ja jaksamista. Olet oikealla polulla, nyt vaan otat asioista selvää ja pohdit tiukasti mitä haluat ja miksi.

Asioilla on tapana ratketa - joskus tarvitaan vain hiukan enemmän aikaa.

Juuri näinhän se menee, kuin yllä olevat kirjoittelivat.  
..hätä ja hoppu oli miullahin alkuun, nyt leikkauspäivän tietäen - ei enää kiirusta.

Tsempit täältä gueeny, mihin sitten päädythin! 

Hei queeny!
minä olen menossa Bariatric Services / Ilmar Kaurin leikattavaksi 2.12. eli jo reilun viikon kuluttua  

Jännittää vähän, mutta siis ihmeen vähän! Olen miettinyt leikkausta todella pitkään, mutta julkisella puolella joutuisin odottamaan vielä vuoden verran   Kun tein päätöksen leikkaukseen hakeutumisesta ja oma lääkäri näytti vihreää valoa leikkaukselle, otin yhteyttä Tallinnaan ja kyselin mahdollisuuksia leikkauttaa siellä. Hinta oli tietenkin suurin syy  

Olen saanut Bariatric Serviceltä erittäin hyvää palvelua ainakin tähän asti. Osaan hyvin englantia, mutta Bariatric Servicen kanssa olen asioinut ihan suomen kielellä. Tykkään!

Menen siis Tallinnaan viikon kuluttua sunnuntaina 1.12. Olen yön hotellissa ja maanantaiaamuna minut tullaan hakemaan sairaalaan. Kerron sinulle mielelläni kokemuksia leikkauksesta, sairaalasta ym. kunhan olen käynyt siellä!

hei Ananaz
Hienoa, jos vaivaudut kertomaan kokemuksistasi tuosta Tallinnassa hoidettavasta leikkauksesta - ja siitä miten leikkauksen jälkeinen uudelleen syömään opettelu onnistuu.

Kun kerroit aiemmin sinulla olevan endokrinologisiin sairauksiin kuuluvia kilpirauhasongelmia, niin toivon mukaan niiden vaikutus leikkaukseen on ehditty selvittää. Kun sinulla on jo noita liitännäissairauksia ja lisäksi odotettavissa sukurasitteena verenpainetauti, niin uskoisin että BMI 40 olisi Suomessakin riittänyt leikkaukseen pääsyyn.
Oletko yhtään ehtinyt ENEillä ennen leikkausta. Meillä Suomessahan leikkauskriteereissä lukee mm.:

"Leikkaukseen tulevan täytyy olla kokeillut aiemmin lihavuuden perushoitoja, kuten laihdutusryhmiä ja lääkehoitoa. Lihavuuden taustalla oleva mahdollinen endokrinologinen sairaus täytyy olla poissuljettu. Potilaan täytyy pystyä sitoutumaan leikkauksen jälkeiseen elämäntapamuutokseen ja seurantaan. 4-6 viikkoa ennen leikkausta potilas pitää Erittäin NiukkaEnergisen dietin, jonka tarkoitus on saada rasvaa poistumaan erityisesti maksasta, mikä helpottaa leikkausta teknisesti ja tekee leikkauksesta turvallisemman..."

Erityisesti kiinnostaa, miten Tallinnassa leikattavilla hoidetaan mahdolliset jälkikomplikaatiot ja miten tulosten pysyvyyden kannalta välttämätön jälkiseuranta hoituu.

...mutta joka tapauksessa
varjelusta matkaan

me muutkin kuin queeny odotamme raporttejasi mielenkiinnolla

Joo, kyllä Blocco ja muut asiaa todella puhutte. Yhdyn teksteihinne täysin, huomasin itsekin kun eneilin vain 3 viikkoa oli maksan arvo laskenut 24:stä 11:sta. Ja kyllä sen muutenkin huomasi tosta vatsan yläosasta miten siitä oheni ensiksi. Että totta turisette.

Blocco ja muut
kävin yksityisvastaanotolla tapaamassa täällä Suomessa leikkaavaa lääkäriä. Tietysti kerroin hänelle kaikista sairauksistani ja hän oli sitä mieltä, että pääsisin leikkaukseen myös täällä Suomessa julkisen kautta, mutta tällä hetkellä jono on n. 1,5 vuotta.
Olen laihduttanut useita kertoja mm. työterveyslääkärin valvonnassa ja aikanaan Painonvartijoissa ym. mutta valitettavasti kilot ovat tulleet aina korkojen kera takaisin
Olen leikkauksen jälkeen useamman päivän sairaalassa, jotta mahdolliset leikkauksen jälkeiset komplikaatiot huomattaisi heti siellä. On tavallista, että täällä Suomessa pidetään sairaalassa vain 2 vrk. Mikäli kotiinpaluun jälkeen tulee jotain, niin luonnollisesti menen tutkimuksiin/sairaalaan täällä, eli Tallinnaan ei sen takia tarvitse palata. Myöhemmin mm. seurattavat veriarvot tarkistetaan aina täällä (tietysti voin halutessani mennä sinne Tallinnaankin) ja puhuin lääkärin kanssa, niin minun on myös mahdollista päästä ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Oman lääkärini kanssa olemme tietysti puhuneet myös lääkityksestä ja sitä tullaan tietenkin seuraamaan. Kävin juuri tällä viikolla meidän terveyskeskuksen laboratoriossa verikokeissa ja menen taas vuoden alussa uudelleen. Näin saadaan heti alusta tarkka seuranta.

Kun menen Tallinnaan sairaalaan, he ottavat siellä kaikki mahdolliset verikokeet ja tekevät mm. tähystyksen. Mikäli esim. siinä tähystyksessä huomataan jotain poikkeavaa, leikkausta ei suoriteta. Selvitin, paljonko tulee kustannuksia kokeista, mikäli leikkausta ei pystytäkään tekemään, niin minulle kerrottiin että 100 euroa. Se on mielestäni kohtuullinen summa niistä kokeista. Terveystalo esim. veloittaa gastroskopiasta yli 400 euroa.

Kiva kuulla, että olette ajatuksin mukana. Kirjoitan teille tänne kuulumisiani leikkauksestani Tallinnassa

Itselleni tuli luottavaisempi olo, kun olin puhunut täällä oman lääkärin kanssa Tallinnaan leikattavaksi menemisestä ja mielestäni onkin ehdottoman tärkeää, että myös hän tietää tulevasta operaatiosta

Kyllä me tsempataan molempia ja kaikkia muitakin. Hyvää viikonloppua kaikille!

Heipsansaa

Sen verran täytyy kirjoitella, että ensinnäkin karu totuus on se, että jos komplikaatioita tulee sen jälkeen kun Tallinnasta on lähtenyt niin aika omillaan on sen kanssa. Jos komplikaatiot eivät ole henkeä uhkaavia, eli esim. kosmeettisia tai muuten vaan ikäviä, niin itse niitä joutuu hoidattamaan. Toki minuakin pidettiin melkein 5 päivää leikkuun jälkeen sairaalassa (olisi pidetty 6-7 mutta pääsiäisen laivaliikenteen takia halusin itse aiemmin pois) eli varmistavat tällä, että on parantunut leikkuusta.

Kilpirauhasvaivoista sen verran, että itsellä on vajaatoiminta, lääkityksenä tyroksiini ja koska kukaan ei varoittanut, en käynyt riittävän usein kontrolleissa leikkuun jälkeen (vuosi leikkuusta eka kilpparikoe) niin vajaatoimintani oli päässyt pahaksi liikatoiminnaksi jota on nyt sitten korjailtu tässä viimeiset 6kk... eli painon laskun myötä olisi thyroksiinia pitänyt vähentää, mutta näin en tehnyt.

Sitten puutun vielä tuohon Bloccon yhteen lauseeseen:

Erityisesti kiinnostaa, miten Tallinnassa leikattavilla hoidetaan mahdolliset jälkikomplikaatiot ja miten tulosten pysyvyyden kannalta välttämätön jälkiseuranta hoituu.

Lähinnä haluan takertua tuohon Pysyvyyden kannalta välttämätön jäkiseuranta -kohtaan. Millä perusteella jälkiseuranta on kaikille välttämätöntä pysyvyyden kannalta, vai yleistetäänkö tässä vain suurimmalle osalle. Ja kuinka pitkästä ajasta nyt puhutaan, ei liene Suomessa leikattavillkaan varsinaista jälkiseurantaa paljoa yli 2-3 vuoden ole...?
Itsellä ei toki ole leikkuusta vasta kuin 1 vuosi 7kk, mutta en ole kokenut tarvetta seurannalle. (Muulle kuin 3kk leikkuun jälkeen vitamiini yms, testit, ja toisen kerran normi tk halusi ne ottaa vuosi leikkuusta). Diabetestani (joka katosi) seurataan TKssa aivan kuten kenen tahansa (millä tahansa keinoin) laihtuneen kohdalla. Mutta varsinaista leikkaukseen/laihtumiseen saatavaa jälkiseurantaa ei ole ollut, mutta en sitä tunne kaivanneenikaan. Ehkä mie oon vaan poikkeeva

Ymmärrän, että moni pelkää ulkomaille leikkaukseen menemistä ja mieli maalaa helposti kaikki mahdolliset uhkakuvat. Kaikenlaista voi sattua myös täällä Suomessa leikatuille; leikkauksessahan on aina mahdollisuus erilaisille komplikaatioille.

Kuten trintilla tuossa yllä kirjoitti, niin mahdolliset kosmeettiset viat on hoidatettava "omaan piikkiin", mutta eipä ne täällä Suomessakaan rumia arpia tms korjaile. Jos mitä tahansa komplikaatioita tulisi leikkauksen jälkeen, olisi täällä velvollisuus hoitaa minut, ihan, kuten kaikki muutkin.

Epäileekö joku oikeasti, että jos leikataan Tallinnassa, niin sinne on matkustettava kiireesti uudelleen, mikäli tulee esim. joku asiaankuulumaton vuoto? Ei onneksi tarvitse. Roikkoleikkaukseenkin pääsee myöhemmin täällä Suomessa ihan samoilla perusteilla kuin kuka tahansa muukin paljon laihtunut.

Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja Thyroxin-lääkitys. Labrakokeet on tehty tällä viikolla ja seuraavan kerran menen heti alkuvuodesta uudelleen. Näin sitä on tarjoitus seurata jatkossakin.

Minulla on jo aiemmin ollut jonkinlainen käsitys siitä miten Suomessa leikatuilla tämä jälkiseuranta on järjestetty, mutta kun tässä nyt tuli tilaisuus kysyä samaa asiaa Tallinnan leikkausasioista tietäviltä, niin siksi kysyin.

Kiitos Ananaz ja trintilla vastauksistanne.

trintilla kysyit:
"Millä perusteella jälkiseuranta on kaikille välttämätöntä pysyvyyden kannalta, vai yleistetäänkö tässä vain suurimmalle osalle."

Minä tässä puhuin ihan yleisellä tasolla, mutta lääkärini mielestä tehokkaampi jälkiseuranta takaisi kestävämmät tulokset.

Lihavuusleikkauksen jälkeen meidän on opeteltava täysin uusi ruokavalio ja pidettävä koko loppuelämämme huoli siitä, että saavutettu ihannepaino/lievästi lihava-alueelle laskenut paino ei lähde takaisin nousemaan.

Jos se joltakin onnistuu ilman seurantaa vaikkapa yli 5 v. ajan, niin onnittelen lämpimästi.

Tuo teksti "pysyvyyden kannalta välttämätön jälkiseuranta" on siis lääkäriltä kuultu lause. K.o. lääkäri on seurannut lihavuusleikkauksessa olleita jo vähän meitä pidemmän ajan. Ja hänen huolensa lähtee siitä, että kun yhteiskunnan varoilla leikataan, tulisi leikattujen kohdalla olla tukena aukoton jälkikontrollijärjestelmä, jotta leikkaukseen uhratut panokset eivät valuisi hukkaan. Nythän keskussairaalatason 2 v. kontrollin jälkeen eri alueilla leikattuja kohdellaan tässä asiassa hyvin eri tavalla.

Toki on niin, että leikattiin meidät mistä tahansa, niin lopulta itse pitää huolehtia siitä, että jälkiseuranta onnistuu tarpeittemme mukaisesti. Ne tarpeetkin kun muuttuvat. Vaikka leikkauksen avulla pääsemme eroon joistakin sairauksista tai saamme niitä hoitotasolle, niin silti voi tulla uusia sairauksia ja entisetkin saattavat taas pulpahtaa esiin.

Itse olen kokenut leikkauksen jälkeiset kontrollit ruokapäiväkirjajaksoineen tarpeellisiksi. Nyt kun 2 v- tarkistuksen jälkeen meidät on heitetty pois keskussairaalan seurannasta, olen oman kunnan ravitsemusterapeutin ja diabeteshoitajan sekä oman lääkärin kanssa sopinut siitä miten seuranta jatkuu. Vaikkei ongelmia ilmaantuisikaan, niin käyn kerran parissa kuukaudessa terkkarissa tarkistuttamassa painon, paineet, sekä sokeri ja kolesteroliarvot. Jos koen tarvetta, niin ravitsemusterapeutti tarkistaa mielellään ruokapäiväkirjan ja neuvoo halutessani niissä asioissa. Fysioterapeuttikin on ilmoittanut auttavansa mielellään. Meillehän tehtiin TAYSin jumpparien toimesta tämän lihavuusleikkauksen jälkeen pari kertaa Mass Body Index, jonka jälkiseuranta 2 v. tarkistuksen jälkeen siirtyi sekin oman kunnan tehtäväksi.

Jossakin on ongelmana se, että ravitsemus- ja fysioterapeuttipalveluja ei omassa kunnassa ole saatavana lainkaan.

Ja tietysti työterveyspalvelujen piirissä olevilla on lisää vaihtoehtoja jos haluavat tässä asiassa jälkiseurantaa.

Voihan tässä vielä hyvinkin mennä sormi suuhun uusien ruokailutapojen ja -määrien kanssa. Nyt kun leikkaus on jo ihan nurkan takana, on alkanut mietityttää, miten syöminen ja juominen sujuvat leikkauksen jälkeen  Olen juonut aina ruokailun yhteydessä, kuten kai lähes jokainen tekee, ja lisäksi juon vettä janooni. Kohta sitä vettä kai pitää lipitellä jatkuvasti, mutta vaan kulauksia kerrallaan...

Uskon saavani tukea ja apua myös tällä palstalla käyviltä, muilta leikatuilta. Rohkeasti aion ainakin kysellä, jos ja kun jokin alkaa askarruttaa.

Maksasta.. annukka kirjoittelit: "Joo, kyllä Blocco ja muut asiaa todella puhutte. Yhdyn teksteihinne täysin, huomasin itsekin kun eneilin vain 3 viikkoa oli maksan arvo laskenut 24:stä 11:sta. Ja kyllä sen muutenkin huomasi tosta vatsan yläosasta miten siitä oheni ensiksi. Että totta turisette."

Itselläni maksa arvot hyvät.

S-Alat 12(10-45)
P-Alat 15 (10-45)
P-Afos 58 (35-105)

Ei ultraajan mukaan rasvamaksaa mutta maksa to-del-la suuri..
..painoa silloin 131kg..nyt olen ollut 24vrk enellä ja pudonnut -7.1kg..ennen tätä 3vko kevennetyllä -3kg= -10.1kg
.."pienene maksani, pienene"..

Olen kyllä itse huomannut käsin hieman painelemalla ylävatsan oikialta puolen, että maksa ON suuri..
..nyt enellä pikkaksen tuntuis se oikia puoli pehmeämmältä..ei niin pinkeältä..vaan on tuo pallean kohta miulla vielä ISO

Kiitos blocco selvennyksestä. Juuri tälläistä asiallista tietoa kaipaa varmaan moni meistä

Kiitos kommenteistanne!

Ehkä minun viestini jätti vähän väärän vaikutelman - kuin olisin kuullut laihdutusleikkauksesta eilen ja haluaisin sinne huomenna.
Olen tutkinut ja lukenut tästä aiheesta jo lähes kahden vuoden ajan ja juuri nyt tehnyt päätökseni ja en halua odottaa enää, ainakaan en 1 tai 1,5 vuotta. En yksinkertaisesti vaan jaksa. Ja koska Virossa tarjottu hinta on edullinen minulle, ajattelen tätä mahdollisuutta vakavasti.

Tietenkin haluaisin erityisesti kuulla sinun kokemuksistasi Ananaz, niin leikkauksesta kuin sairaalasta. 

Kuitenkin yritän olla kiirehtimättä liikaa - kommenttinne saivat minut ajattelemaan asioita, joita en ollut ajatellut ennen.

Mutta koska hetkellä olen  jälleen yksin, niin tuntuu koko ajan, miten kello tikittää...

Hei! Kävin Tallinnassa (Bariatric Services) leikkauksessa viime syyskuussa. Olen pudottanut joka ikisen ylimääräisen kilon ja olo on täydellinen!!! Minulle ratkaisu oli ehdottomasti järkevä. Voin siis kokemuksesta suositella kyseistä sairaalaa. Henkilökunta ystävällinen ja kielipuoli sujuu myös suomeksi. Arvaan että lahden tällä puolen saa vähemmän vastinetta rahoilleen. Leikkaava lääkäri oli Ilmar Kaur joka on opiskellut Göteborgissa, Ruotsissa. Siellä tunnetusti osataan nimenomaan nämä hommat. Tallinnassa leikkaus on edullisempi ja kuitenkin voit olla sairaalassa pidempään. Olivat erittäin tarkkoja kotiuttamisen suhteen. Halusivat pitää sairaalassa kunnes syöminen, juominen ja vatsan toiminta oli varmaa eikä kipuja ollut. Tässä päässä tuttavani oli leikkauspäivän lisäksi yhden päivän sairaalassa mikä on mielestäni uskomattoman vähän. Ymmärrettävää toki kun tiedetään meidän sairaalakustannukset... Sinuna ottaisin yhteyttä Bariatric Servikseen ja kysyisin lisää. Tsemppiä!

Päärynä,  kiitos kirjoituksesta!

Olen ollut vähän aika poissa foorumilta ja viestisi oli mukava yllätys.
Olen ajatellut nyt jo pitkään sitä leikkaukseen menoa ja päättänyt mennä niin pian kuin työn kannalta mahdollista.

Luin myös sinun pidemmän kertomuksesi leikkauksesta Tallinnassa ja tämä antoi minulle paljon turvallisuutta ja tukea.

Uskon, että nyt on juuri oikea aika tehdä tämä toimenpide, koska tulos näkyy sitten jo kesällä!!!

Täällä on toinen joka on lädössä Tallinnaan leikkaukseen. Lähtökohdat ovat melkein samanlaiset kuin quunyllä. Leikkauspäivä on 25.2.2014