Kaikki alussa ja jännitää..

Heipä hei akantekele. Minäkin kainuusta ja leikkaus on ollut päätöksistäni paras. Koeta vaan jaksaa puristaa ja nauti jokaisesta lähtevästä kilosta.

Kaikki elämä on vain helpompaa vähän kevyempänä. Tänään menin ostaa takkia ja JOKA ikinen takki mahtui minulle, jolle ei koskaan löytynyt yhtään mitään vaatteita.

Tärkeintä on että tiedostat: Juuri sinä pystyt tähän. Just sinulla on tsänssi olla pienempi ja lähellä normaalipainoa. Löytää laadukkaampi elämä.

Minulla ei koskaan ollut vaikeuksia pudottaa painoa. Se vain tuli aina tuplana takaisin.. Noin vuoden jälkeen painoni tippuminen pysähtyi, mutta on alkanut uusien harrastusten myötä tippua uudelleen. Ennen olisin jo lihonut takaisin, mutta nyt leikkaus pitää minut kurissa. Tää on hyvä juttu, pidä pääsi ja pyri leikkausta kohti!

Heij taas kaikki ihanaiset!   
Olipa ihana huomata että on tullut kannustavaa viestiä.
Nyt tuleekin kysymys: kun ootte laihduttanu ennen leikkausta, niin ootteko kuulleet lauseen "tuohon tahtia kun jatkat niin en tarvii koko leikkausta".. Mie oon kuullu ja vieläpä todella läheiseltä ihmiseltä. Oon menny tuosta niin lukkoon etten oo osannu sanoa mitään, saatika puolustautua. Ku eikö tätä hommaa just tehä sen leikkauksen takia ja sen että saa sen painon pysymään poissa. Että leikkauksen jälkeen on helpompi työskennellä. ?

JojoT kun kerran Kainuusta oot siekin niin etenikö sulla mitä tahtia lääkärin lähetteestä leikkauspöydälle? Ja oliko millaset kokemukset Kainuun lääkäreistä tässä asiassa?

Mainitaan nyt tähän loppuun, että oon saanu kiloja pois jo reippaasti yli 17kiloa! (Ikinä oo menny näin hyvin)

Hyvässä vauhdissa olet, jatka vaan samaan malliin. Itse sain 30 kiloa pois ennen leikkausta ja kieltämättä itsekin vakavasti pohdin leikkauksen mielekkyyttä. Mutta pohtimisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että haen leikkauksella pysyvää painonpudotusta. Jojoilu saa luvan loppua! Mitä enemmmän tiputat painoa nyt, sitä vähemmän urakkaa on leikkauksen jälkeen, näin itse ajattelen.

Itse oon kanssa tuumannu tommosiin kysymyksiin, että mulla ei oo ongelma se laihdutus vaan sen tasapainon löytäminen ja sitä varten mä päädyin leikkaukseen. (: Ei niistä kannata sen kummemmin välittää, tietämättömiä kun ovat (:

Jos sitä taas ehtis tänne kirjotella teijän iloksi.   

pakko kait se on laittaa toisesta korvasta sisään toisesta ulos muiden kommentit. Ja loppu pelissään minä sen päätöksen teen. Minun elämä minun kroppa.

Sain tuossa viime viikolla postia. Mulle on varattu 17.2. sisätautipolille aika! :)JES!
Nyt sit herää kysymys, mitä siellä tapahtuu?

Ei oikeastaan juuri mitään, jutustellaan, laitellaan lähetteitä labroihin ja muuhun sellaiseen. (: Ainakaan mulla ei tehty mitään ihmeempiä.

Miten sujuu?