Taistelu pääsystä lihavuusleikkaukseen

annukka1955 kirjoitti:Olen huomannut Kimby sinun kirjoittavan joskus "minäpä puhun lääkäreille mitä mieltä he ovat asiasta "korvien välistä" jne...

???

Minä siis kerroin mitä lääkäri minulle kertoi. Ei mitään muuta.

Jos sulla on kommentoitavaa muihin säikeisiin kannatta se kirjoitta sinne minne se kuuluu muuten ei kukaan saa mitään selvää mistään.

^^ En nyt oikein ymmärrä mikä tässä hiertää.. itse ainakin olen mielenkiinnolla lukenut Kimbyn kirjoituksia täällä, sekä tuota "elämänkertaansa" kamppailussa näitten meitä kaikkia ympäröivien läskien kanssa. Kaikkitietävänä en kyllä häntä pidä, ja luulenpa että hänellä on kokemusta tästä urakasta enempi, kuin meillä monella muulla.

Noh, eipä tässä minun mielipidettäni tietty kysytty, mutta en malttanut olla kirjoittamatta.. kun nään vaan tään asian pikkasen erilailla!

Kimby kirjoittaa ns "raakoja totuuksia". Joskus teksti tuntuu kovalta ja kylmältä. Joskus ne tekstit raapivat liian läheltä ongelman ydintä... Useimmiten ne vain ovat elämän kovia tosiasioita. Jokaisella meistä on ongelmamme syömisten suhteen. Muuten emme olisi täällä ja tällä palstalla. Leikkaus ei poista perimmäistä ongelmaamme ylensyömisen suhteen. On itse tajuttava, missä on menty metsään aiemmin. Jollei kykene löytämään itsestää syytä vanhat tavat ja tottumukset palaavat. Samoin jo kadotetut kilotkin. Valitettavasti... Sitähän se aiempi jojoaminenkin on ollut.

Itse olen löytänyt itsestäni tunnesyöpön. Iloitsen ja juhlistan eloa ruualla, suren ja syön suruuni... Nyt kun tuo roikkoleikkaus on tuottanut isoja ongelmia kauhukseni tänään totesin paenneeni tuohon ruokahelvettiin. Syön ahdistukseeni, kun en muutakaan nyt voi. 70 kiloon asettamani paniikkiraja helähti rikki aamusta, nyt on kasattava taas ajatukset ja korjattava tilannetta. Ja ainoa, joka sen voi tehdä on minä itse. Jos jatkan niin lihoan entiselleni   Leikkaus on auttanut painon pudotuksessa. Nyt on itse tehtävä töitä tilanteen ylläpitämiseksi.

Hoitoalalla työskentely tekee ajatusmaailman ehkä karskimmaksi. Valitettavaa on mm se, että alkuvuodesta sairastuneemmat saavat paremman laatuista hoitoa. Vuoden määrärahat ovat vielä käyttämättä edessäpäin. Loppuvuonna sairastuneiden kohdalla lasketaan jo enemmin kuluja. Joudutaan arvioimaan määrärahojen riittävyyttä. Karmaisevaa, mutta valitettavasti täyttä totta nykypäivänä.

^ Veitpä sanat suustani, Hansu!  Itse pidän tuosta Kimbyn tavasta tuoda asiat esille kaunistelematta, realiteetit nyt on nämät ja piste. Mitäpä siihen enää joutavia lisäämään.

"Normaalisti ei kyllä tämän ikäisiä enää leikata",
sanoivat lääkärit TAYSissa v. 2010 63-vuotiaalle leikkausta harkitsevalle.

Älkää nyt minua nuoremmat ottako hernettä nenään, mutta  Kimby on valitettavasti oikeassa. Tuohon ikärasismiin törmäämme tässäkin asiassa nimenomaan terveydenhoitojärjestelmän taholta. Voin sen omasta kokemuksestani todeta, että juurikin nuo Kimbyn esille ottamat asiat tulevat jatkossa entistä enemmän rajoittamaan yli 60-vuotiaiden pääsyä tämän hoitomuodon piiriin. Leikkaushetkellä minäkin kuuluin jo ikäryhmään "kuudenkymmenen ja kuoleman välillä". Olin tarkalleen 64 1/2 vuotias, joten sain kyllä kuulla useita syitä, joiden takia minua ei oikeastaan tulisi enää leikata.

Terveydenhoito joutuu lähivuosina sellaiseen turbulenssiin, että potilaaksi pääsyssä ei merkitse mitään se kuinka paljon olemme eläessämme veroja ja eläkemaksuja maksaneet, joten on aivan varmaa, että näitäkin kriteereitä tullaan jatkossa kiristämään! Joten kiirehtikää ihmeessä jos alatte olla iän puolesta "hylkyrajalla"!

Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että esim. minun kohdallani leikkaus alkaa jo kohta olla maksanut itsensä, sillä eri sairauksista parantuminen ja niiden hoitokulujen väheneminen sekä varsinkin työ- ja toimintakyvyn palautuminen ovat asioita, joita ei yksin rahassa voi mitata! En olisi pari vuotta sitten uskonut, että minäkin pystyn taas tekemään eläkeläisenäkin ihan oikeita töitä, joista saan palkkaa ja maksan veroja!

Hansu on tuossa enemmän kuin  oikeassa:
"Leikkaus on auttanut painon pudotuksessa. Nyt on itse tehtävä töitä tilanteen ylläpitämiseksi."

Jokaisella meillä tulee painonvaihtelua sen jälkeenkin, kun olemme lihavuusleikkauksen avulla saaneet ylimääräistä painoa pois ja parhaassa tapauksessa saaneet useampiakin sairauksia paranemaan tai ainakin hoitotasolle.  

Jos ja kun paino alkaa nousta takaisin, eivät siinä auta mitkään "laihdutuskuurit". Meidän tulee siinä vaiheessa vain terästäytyä ja noudattaa tarkkaan loppuelämäksemme ohjeistettua ruokavaliota.
Kannattaisi vaikka muistaa Kimbyn tällä palstalla pari vuotta sitten antama neuvo, joka jo auttaa paljon:

"Jos kalorit on alle 1500 kcal ja syö vähintään 3h välein vähintään 5 kertaa päivässä ja juo 2L nestettä, niin silloin pitää laihtua. Jos ei laihdu voi se johtua aineenvauhdunnan häiriöstä mutta se on erittäin harvinaista. 99% todennäköisyydellä et ole itsellesi rehellinen kun lasket kalorit. Jätät jotain laskematta tai nipistät vähän pois joka paikasta."

Minun mielestäni henkilövaaka kannattaa silloin vaihtaa keittiövaakaan ja avuksi kannattaa täyttää (rehellisesti!) ruokapäiväkirjaa - ja kysyä siitä sitten ravitsemusterapeutilta neuvoa, jotta mikä mättää!  

Ja sikälikin komppaan Hansua, että jokaisen kannattaa tunnistaa ne karikot, jotka aiheuttavat meissä lipsumisen ihanneruokavaliostamme.  Jokaisella meillä on joku ongelma, jonka kanssa joudumme taistelemaan loppu ikämme - emmehän muuten olisi päässeet sinne 165 kilon (minulla) maksimipainoomme!  Joka ei tiedosta itsessään sitä/niitä ongelmaa/ongelmia, ei tule pitkällä tähtäimellä hyötymään myöskään lihavuusleikkauksesta. (Tässä minäkin toistan vain lausetta, jonka lääkärini on minulle sanonut!).

P.S.
Toivon mukaan me miehetkin voimme edelleen kirjoitella tänne omia kokemuksiamme sekä oman lihavuusleikkausprojektin aikana kuulemiamme terveydenhoitohenkilökunnan mielipiteitä. Mielestäni esim. Kimbyn saavuttamat tulokset tässä lihavuusleikkausprojektissa antavat hänen mielipiteilleen todella suuren painoarvon!
Vaikka me miehet ehkä käytämme hieman suorempaa kieltä kuin mihin kaikki ehkä ovat tottuneet, niin toivon, että kirjoituksia ei oteta liian henkilökohtaisesti.

tsemppiä itse kullekin - ja varsinkin Hansulle ja yksityisviestejä kanssani vaihtaneille naispuolisille palstalaisille:
Let´s HUG and ROCK

Thanks Blocco. Hansu kiittää ja kumartaa... Tai siis kumartaisi, jos tukiliiviltä ja haavakivuilta kykenisi   .

Mun kirjoitukset ovat vain omia johtotuloksia. Näitä tilanteita tulee hoitotyössä todella usein vastaan. Enkä todellakaan allekirjoita näitä mielipiteitä! Mitä sanot potilaille/omaisille kun pääkallopaikan hoitotekstissä lukee "kauniisti kirjoitettuna", että kyseisellä potilaalla ongelmien takana syöpä, mutta korkean iän vuoksi ei tutkita enää enempää tilannetta- Ei jatkohoitoja sairaalatasoisesti... Eli perusterveydenhuoltoon odottamaan lähtöä. Se korpeaa, ikää ehkä sen 80 vuotta, mutta muuten täysin terve ja toimintakykyinen asiallinen ihminen. Jätetään hoitamatta iän vuoksi ja jollei omaiset osaa vaatia, niin kohtalo on sinetöity.

Ei tämä yhteiskunta arvosta vanhempien ikäpolvien meidän hyväksemme tekemää työtä! Katsotaan vain tuottoisuutta... Ja se on väärin se.

Se on kuntakohtaista ei saa yleistää. Näin se vaan on.

annukka1955 kirjoitti:Se on kuntakohtaista ei saa yleistää.

Mikä on?

Olet näköjään tänään muokannut 70% kaikista sun viesteistä sen jälkeen kun joku oli eri mieltä kuin sinä. Menee kaikki säikeet ihan mahdottomaksi lukea kun niitä muokataan jälkikäteen eikä se palvele enää ketään. Minä ainakin seison sanojeni takana eikä ole tarvetta muuttaa niitä yleisen mielipiteen mukaiseksi vaan sen takia että olisin suuren yleisön suosiossa.