hannan matka jatkuu

       Hei

taas pitkästä aikaa..huhtikuusta tultu pitkä matka tähän päivään
painoa tullut alas reippaasti ihan omilla avuilla ruokavaliolla ja hullulla urheilulla 133,6 kg 110kg
nyt eneilyllä 106.3- 104,2 jihaaaaa
kymmenen viikkoa olisi tarkoitus enellä olla 1 vk takana ja 2,3 kg tippui jo nyt tosin tiedä sitten jatkossa
peijaksessa käyn ryhmässä onkohan täällä ketään sieltä??
LAIHDUTUSLEIKKASU EDELLEEN MIELESSÄ
ENTINEN JOJOILIA ,KUN OLEN tosin tunnen olevani itsekäs, kun siihen edelleen haluan mutta en enään halua lihoa vaikka se leikkaus ei edeleenkään ole este sillekkään
tiedä nyt sitten mikä on oikein. Olen kyllä itselleni todistanut pystyväni laihduttamaan ,mutta entäs se tasapainoilu samalla ruokavaliolla kuin muu perhe se on minulle mysteeri???
Päässä kuhisee miljoonia ajatuksia siitä mitä nyt ja tulevaisuudessa ja onko leikkaus ainot keino päästä normaali mittoihin saatika onko se sitten loppu elämän se 2 dl ruokaa kerrallaan
tai sitten jatkuvaa kontrollointia syömisistä juomisista ynnä muista.

Tosi hyvinhän sulla on paino mennyt alas ja varmaan tulee se mieleen, josko nyt pysytyisikin olemaan jojoilematta. Onhan leikkaus iso asia, mutta varmaan jokainen meistä ikuisista laihduttajista haluaisi päästä siihen tilanteeseeseen, että painonhallinta olisi edes hitusen helpompaa. Nyt kun leikkauksesta on viisi viikkoa, niin tuntuu ihanalle, kun ei ole nälkää, ei mielitekoja. Tai joskus tekee mieli, mutta mielitekoa ei tarvitse toteuttaa. Ja se on ihme ole sellaiselle, jolla aina vähän tai enemmän nälkä ja tekee mieli puputtaa, vaikka olisikin juuri syönyt. Kyllä leikkauksella on tosi suuri merkitys ja ainakin itselleni viimeinen oljenkorsi. Nyt tuntuu,että painonpudotuksessa voi onnistua ja sen pitämisessä kenties lähes normilukemissa on ihan mahdollista. Vaatii kyllä omaa työtä, pelkkä leikkaus ei riitä. Mutta silti: kyllä leikkaus auttaa ratkaisevasti. Itse mietin sitä vastapainona, onko jättiannokset sen arvoisia, jos toisessa vaakakupissa on normipaino, jaksaminen ja vähemmän liitännäissairauksia? Kyllä pienestäkin annoksesta voi maistaa hyvän ruuan. Ja kaksi desiä on ihan hyvä annos, kun vatsakin on pieni. Mutta ennen leikkausta, kun vatsa on lähes rajaton, niin tuntuuhan se desi-kaksi ihan naurettavalle. Mutta kun leikkaauksen jälkeen sen annoksen syö ja tulee hyvä olo, niin vähitellen siihen alkaa tottumaan. Eikä ajattele heti kun pienen annoksen ottaa eteensä, että "noin vähän " . Niin mä ajattelin ainakin. Mutta nyt se tuntuu jo ihan hyvälle annokselle. Mutta vaikea sitä oli etukäteen uskoa, että se toimisi =) Tsemppiä vaan Hannajar  

Ymmärrän hyvin ajatuksesi siitä, pitääkö saada leikkaus, vai voisiko onnistua muuten. Olen pähkäillyt tätä samaa kovasti. Minut on leikattu puoli vuotta sitten. Olen tässä prosessissa laihtunut noin reilut 26 kg. Mieheni lähti tuekseni, aloimme yhdessä liikkua ja syödä oikein. Hänen painonsa on pudonnut 20 kg. Siis ilman leikkausta. Olisinko siis ihan itse oikein syömällä ja liikkumalla voinut laihtua pysyvästi ilman leikkaustakin? Ehkä olisin, ehkä en. Olen laihduttanut aikaisemminkin, nimenomaan samoin tervein periaattein, en ole koskaan kokeillut mitään "kuureja", vaan laskenut kaloreita, täyttänyt Kiloklubin ateriataulukoita yms. Koskaan en ole päässyt näin alhaiseen painoon, mikä minulla on nyt, mutta olisihan sekin voinut olla mahdollista. Aina vain on tullut jokin takapakki ja siitä on taas alkanut painonnousu, joka ei ole pysähtynyt siihen, mistä lähdin, vaan aina vain on ylletty entistä pahempiin lukemiin.

Omalla kohdallani ajattelen, että leikkaus on ollut tällaiselle jojoilijalle se viimeinen mahdollisuus. Vaikka toisaalta olen ollut vähän yllättynytkin siitä, miten paljon omaa tahtoa ja itsekuria laihtuminen tässäkin tilanteessa vaatii. Ainakaan minulle leikkaus ei ole tuonut erityistä himoa vain terveelliseen ruokaan tai inhoa epäterveellisiin makeisiin ja rasvaisiin ruokiin. Pystyn syömään ihan kohtuullisen annoksenkin, jopa 3 dl kerralla, ehkä jopa senkin yli.

Tällä hetkellä koen, että joudun kontrolloimaan syömisiäni ja olisi aivan mahdollista syödä väärinkin. Mutta oma terveys motivaattorina on hyvin voimakas käyttäytymisen säätelijä, ja ilon saa hyvästä ruoasta, vaikka se olisi terveellistäkin. Liikkumisesta on tullut hauskempaa ja sitä tekee mieli. Sana "herkku" on saanut uusia merkityksiä. Ei se missään tapauksessa enää merkitse samaa kuin makea tai karkki tai kakku tai jäätelö tai suklaa, se voi olla vaikka luumu tai luonnonjugurtti - moni asia maistuu herkulliselta ja on samalla terveellinen. Tällaisista asioista varmaan koostuu se tasapainoilu perheen ja oman ruokavalionkin välillä. Ja annoskoot on helpompi pitää pieninä, kun pikkumasu antaa viestin kylläisyydestä jo pienellä ruokamäärällä.