Nyt se on tehty, Annukka kotona

Leikkaus ohi ja kotona taas. Katsotaas, mitä vielä muistan...

Perjantaina menin TAYSiin LEIKO-osastolle kymmeneksi. Omat vaatteet pussiin, päälle avopaita ja mummokalsarit. Yksi korvakoru oli unohtunut korvaan, sekin piti ottaa pois ja piilottaa kassiin. Sitten odottelin toista tuntia, kunnes tuotiin esilääkitystä. Kotona ei tarvinnut ottaa etukäteen mitään lääkkeitä, myös omat verenpainelääkkeet pyydettiin jättämään ottamatta aamulla. Kolmen hoitajan voimin sitten haettiin leikkaussaliin, sinne kävellessä tarkistettiin vielä että kuka olen ja mitä on tarkoitus tehdä. Siinä vaiheessa kello taisi olla puoli kaksitoista.

Leikkauspöytä oli jännä, yhdessä vaiheessa jokainen raaja oli eri alustalla ja jokaisessa raajassa oli jotain meneillään: jalkatukia säädettiin, toiseen käsivarteen mansettia ja toiseen kanyyliä. Leikkausasento on ilmeisesti aika pysty, kun tarkastettiin, että jalat ovat tukevasti alustan päädyssä. Siinä vaiheessa muistin tukisukat, jotka oli annettu osastolla esikäynnillä ja sanottu, että leikkausaamuna sitten sairaalassa laitetaan. Vastaanottava hoitaja ei maininnut asiasta, joten kassissahan ne sukat sitten olivat. Pumppusukat laitettiin kuitenkin. Mun läskiallieni ympärillä ei mansetti pysynyt, joten anestesiologi kaiveli ranteesta esiin valtimon ja laittoi siihen jonkin anturin verenpainetta mittaamaan. Neljännellä pistolla ultraäänen avustuksella löytyi oikea suoni... Sitten sanottiin, että nyt tulee uniaine, suuhun tuli paha maku ja siihen pimeni. Kahdelta avasin silmät heräämössä. Ensin oli paha olo, mutta sain pistoksen kanyyliin ja hetken päästä toisen, ja helpotti. Pari tuntia makailin ja torkuin, sitten haettiin osastolle.

Yhdessä haavassa oli tikit vähän sivussa, ja haavan toisesta päästä pääsi vuotamaan nestettä niin, että lakanat olivat aika kamalan näköiset. Osastolle tullessa laitettiin haavaan uusi sidos, mutta vuoto sitten lakkasi vuorokauden mittaan. Illalla piti ensimmäistä kertaa nousta vessaan, ja kyllä tuli kylmä hiki siinä hissutellessa. Hoitaja piteli vyötäisistä koko matkan, onneksi vessa oli viereisen huoneen kanssa yhteinen ettei tarvinnut käytävälle asti vaeltaa. Ihan harmitti jälkeenpäin, että olin liian sairas arvostaakseni sitä halailua, se hoitaja oli nimittäin namu. Sinä yönä jouduin joka toinen tunti soittamaan hoitajan paikalle irrottamaan ja kiinnittämään pumppusukkia, vessassa piti nimittäin ravata yhtenään. Unikin siinä jäi aika vähälle. Toisaalta olin aamulla ainakin oman tuntoni mukaan paremmassa kunnossa kuin naapurisängyn asukki, joka oli leikattu juuri minua ennen. Liikunta kyllä auttoi virkoamaan, vaikkei se silloin mukavaa ollut.

Sitten vaan oleskeltiin, opeteltiin nielemään vettä varovasti ja kauhisteltiin kipupillerien kokoa. Hiippailtiin vessaan ja seuraavana päivänä jo käytävää pitkin sen minkä jaksettiin. Tippaletkusta tuli suola-sokeriliuosta ja aina sängyssä ollessa viiksistä happea. Happiletkun sai ottaa pois kahden yön jälkeen, tippa lopetettiin toisena päivänä mutta kanyyli poistettiin vasta lähtiessä. Pumppusukat puristelivat jalkoja nilkka-pohje-reisi-rytmillä aina sängyssä maatessa parin ensimmäisen päivän ajan. Kun ei itse pystynyt ylettymään nilkkoihin asti, piti aina soittaa hoitajaa niistä päästäkseen, joten aika nopeasti siirryin viettämään aikani istuallani ettei olisi tarvinnut laittaa niitä.

Sekaannuksen vuoksi ensimmäinen ateria leikkauksen jälkeen oli perunaa ja jauhelihakastiketta... Söin sitten puoli perunaa, se meni suussa riittävän muusiksi, ja nuoleskelin kastikkeeseen kastettua haarukkaa. Ei todella tehnyt mieli enempää. Myöhemmin sitten saimme erilaisia sosekeittoja, jotka tosin maistuivat kaikki samalta. Vinkki: ota hiukan suolaa mukaan ja lisää salaa soppaasi, sairaalasoseissa sitä ei ole, eikä muitakaan mausteita. Ilmeisesti päivähuoneen jääkaapista olisi saanut käydä omin päin hakemassa jogurtteja tms syötävää, jotta ateriaväli olisi ollut lyhyempi, mutta kukaan ei tullut maininneeksi sitä meille. Myös aterian kiisselin voisi jättää yöpöydälleen ja syödä siitä parin tunnin päästä, siitä XS-kokoisestakaan ateriasta ei nimittäin pysty syömään puoliakaan heti leikkauksen jälkeen.

Sidokset haavojen päältä poistettiin sunnuntaiaamuna, 2 vrk leikkauksen jälkeen, ja mentiin suihkuun. Sitten ei enää laitettu mitään laastareita, mikä kyllä muistutti varomaan haavoja, kun tikkien päät ottivat paitaan kiinni. (Vielä tänään tiistaiaamuna löysin kainalosta yhden monitorilätkän suihkuun mennessäni, mutta eiköhän ne nyt ole kaikki poistettu... ) Sairaalassa mainittiin sivulauseessa nestelista, mutta sellaista ei kukaan meille tuonut. Aloin sitten itse pitää kirjaa pikku vihkoon kaikesta, mitä suuhuni laitoin, ja ajattelin jatkaa sitä edelleen. (Ai niin, otetaas taas vettä.) Ravitsemusterapeutin mukaan sosekeitot ja jogurtitkin voi laskea nesteeksi, ettei ihan kahta litraa silkkaa vettä ole pakko saada päivässä mahaan mahtumaan. Vatsan toiminnasta oltiin kovin kiinnostuneita, mutta joutuivat nyt tyytymään ilman liikkeisiin, kun mahassa ei ollut enen jäljiltä juuri mitään ulos tulevaa.

Maanantaina aamupäivällä kävivät siis ravitsemusterapeutti, kirurgi ja fysioterapeutti antamassa kukin oman alansa neuvoja ja ohjeita. Paperiakin saatiin paljon, ja ihan lopuksi hoitajan kanssa käytiin läpi epikriisi ja elämisen ohjeita. Kaikki hoitajat olivat mukavia, mutta meitä sattui hoitamaan neljän vuoron ajan aivan ihana poika, iloinen, komea ja ystävällinen. Ihan rouvashenkilöä virkistää, kun sellainen silmänilo käy välillä silittelemässä. Melkein olisi tehnyt mieli jäädä vielä hoidettavaksi... Esikäynnillä tapasin kyllä "omahoitajan", jonka sairaalassaoloni aikana sitten tapasin yhden kerran, kun hän kävi mittaamassa verenpaineitamme. Kirurgi oli vähän töksähtävän ja kiireisen oloinen, mutta ehdottoman ammattitaitoinen.

Oikeastikin vähän pelotti lähteä kotiin, missä pitää itse huolehtia elämästään ja syömisestään. Eikä kukaan seuraa lämpöjä ja paineita ja happea... Toisaalta, heti kotiin tultuani tein kuppi-kanakeittoa ja sekoitin siihen raejuustoa, taivaallista. Tällä taidan elää ainakin viikon. Eilen söin jo palan ruisleipää, erittäin hyvin pureskellen, ja siihen meni puoli tuntia... Suunnittelin syödä ensimmäiset pari viikkoa sitä mitä mieli tekee ja alkaa sitten laskeskella proteiineja ja rasvoja. Ainakin ohjeen mukaan syötävä rasvamäärä on ihan valtava, kun on tottunut enen 1 rkl rypsiöljyä päivässä- tyyliin. Ensimmäisen dumpingin hankin jo sairaalassa, kun innoissani söin puoli viipaletta kääretorttua ja sokeroitua teetä. Sitten piti makailla ja puhallella, kunnes etominen laantui. Kipuja ei ole juuri ollut, nappailen kyllä vielä Para-tabsia varmuuden vuoksi aamuin illoin. Mutta sängyssä kääntyminen on omituista, pitää oikein käsillä kannatella mahasäkkiä kun tuntuu, että sisukset hölskyy. Myös mahan muoto oli eilen outo, ja tänään taas erilainen. Kai siellä irto-osat hakee paikkaansa.

Pariin otteeseen sairaalassa punnittiin. Leikkauksen jälkeisinä päivinä paino pysytteli kilon verran tulopainon yläpuolella, naapurilla parikin kiloa. Nyt se lienee pudonnut ennalleen ja ehkä vähän allekin. Tästä se lähtee. Mutta kyllä mietityttää se, että tämä on nyt lopullista. Entiseen ei ole paluuta, tuli hankaluuksia tai ei. Tällaisen mahan kanssa on elettävä.

Onneksi olkoon, että se on ohi ja pikku hiljaa syöminen sujuu. Auringoista kevättä

Onneksi olkoon minunkin puolestani! Muista se nestemäärä (2l) niin hyvin menee. Minulla on HaSassa jälkitarkistus ylihuomenna, saas nähdä mitä ne siellä sanoo. Oikean syömisen ja juomisen opetteluahan tämä eka kuukausi on ollut.

Tsemppiä Annukalle uuteen elämään!

Onnea ja tsemppiä Annukka. Hienosti kerrottu tapahtumat.

Onnittelut pikkumasusta! (:

Hienoa Annukka, sinulla on sujunut erinomaisen hyvin näemmä.
Pikaisia toipumisia ja onnea suuresta elåämänmuutoksesta.

Nyt paino rupeaa mukavasti laskemaan viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta.

Kiitos hyvästä tapahtumien selostuksesta (kiva kuulla, miten kaikki käytännössä meni) ja oikein paljon onnea!

Otetaas väliaikatietoja. Toipuminen ja syöminen sujuvat ällistyttävän hyvin. Tänään kaksi riisikakkua tuorejuustolla oli väärä valinta, tuli liian täysi olo, varmaan riisikakut turposivat mahassa tai jotain. (Ahmatin tavat istuvat tiukassa, yksi riisikakku olisi ollut tarpeeksi, mutta silmät söivät enemmän kuin maha veti.) Mutta yleisesti ottaen syön melkein tavallisia ruoka-aineita, vaikka leikkauksesta on vasta 10 päivää. Annokset ovat esimerkiksi 1,5 dl kuppisoppaa ja 30-40 g raejuustoa, tai ruisleivän pala, 2 tl margariinia ja 40 g savulohta. Onkohan mulle jätetty tavallista isompi mahapussukka, vai venytänkö sitä nyt jo liikaa?

Kirjaan pikku vihkoon ihan kaiken mitä syön ja juon, että tulee otettua sopivasti. Tosin vielä syön mitä mieleen tulee, alan vaikka viikon parin päästä tarkkailla paremmin eri ruokaryhmien saantia, kun uskallan syödä enemmän erilaisia ruoka-aineita. Esimerkiksi punaista lihaa en ole vielä kokeillutkaan, kun se joillekin tuntuu olevan huonosti sulavaa. Yritän silti ottaa proteiinia joka aterialla, vielä enimmäkseen maitotuotteista. Juomisen kanssa on muistamista: puolitoistakin litraa on joskus tiukassa. Jos unohtaa moneksi tunniksi juomisen niin ei tahdo ehtiä päivän mittaan tarpeeksi. Tee tuntuu menevän alas helpommin kuin pelkkä vesi, tosin vettäkin juon päivässä kaksi 0,5 litran pullollista.

Paino ei ole mitenkään humpsahtanut alaspäin. Tosin mun kotivaakani saattaa näyttää kilon verran eri lukemaa kahdella peräkkäisellä mittauksella, mutta tuntuu, että painoa olisi pudonnut "vain" kilo tai pari leikkauspäivästä. Melkein poljen jalkaa kärsimättömänä, laihtumisen pitäisi tapahtua heti! Mielellään viisi kiloa viikossa kesään asti, että näkyisi tuloksiakin!

Onnea Annukka ja kiitos kivoista kirjoituksista Itse kun olen vasta taipaleeni alussa, niin on ihana lukea onnistuneista kokemuksista. Varmasti painosi lähtee laskemaan, tsemppiä jatkoon ja ihanaa, kevyempää kevättä!

Pah, pah ja pah. Paino on edelleen kilon sisällä siitä mitä ennen leikkausta, reilu 2 viikkoa sitten. Positiivinen mieliala alkaa uhkaavasti rakoilla. Laskin vihkostani mitä on tullut syötyä, ja viiden päivän keskiarvo oli 1010 kaloria ja 17 dl silkkaa nestettä per päivä, lisäksi ruuasta ainakin 2 ateriaa on keittoa tai jogurttia. Luulisi tuolla toimivan... Laitoin jo ravitsemusterapeutille sähköpostia ja valitin surkeuttani, kaipa sieltä sitten arjen tullen tulee vastausta että älä huoli, kyllä se siitä.

Me ollaan yksilöitä. Mun kaverilla meni viisi viikkoa ennenkuin paino putosi yhtään ja silti vuodessa lähti 50 kiloa Lisäksi hänellä painonpudotus on sellainen että 3 viikkoa kuukaudesta paino pysyy samoissa tai nousee kilon, ja sitten humpsahtaa kerralla monta kiloa. Periaatteessa olet siinä ihannetahdissa kilosta puoleen/viikko, eli nyt aika tekee tehtävän, ole huoleti. Vuodessa paino siis putoaa 25-50 kiloa.

Pidä huoli proteiinista ( väh. 60 g päivässä), laske vaikka www.tiesydameen.fi/proteiinilaskuri :n avulla. Alussa tarvittaessa vaikka proteiinijuomaa lisänä. Syö 6-8 ateriaa pitkin päivää tasaisesti parin tunnin välein, juo VETTÄ ( esim. kahvia ei voi tähän laskea) lisäksi 1.5 litraa vähintään päivässä.

Vaakalla kannattaa käydä vain kerran viikossa samaan aikaan samassa varustuksessa.

Tsemppiä!

Sinulla on Annukka jo mahtava pudotus takana ja varmaan vielä osittain leikkausturvotusta, joten kyllä se siitä vielä laskuun lähtee!

Itselläni on tuo kilpirauhasen vajaatoiminta ja laihtuminen on aina ollut vaikeaa ja sen vuoksi en nytkään liikoja odota. Mulla vauhti noin 1 kg/viikko leikkauksesta lähtien (sleeve), nyt leikkauksesta liki viisi viikkoa.
Minullakaan ei paino putoa tasaisesti vaan väliviikkoja on aina. Kolmen viikon tarkastuksessa oli 2 kg pudonnut leikkauspainosta. Ravitsemusterapeutti suositteli juuston vaihtamista kevyempään, jos paino ei laske.
Nyt olen siis jo syönyt kaikenlaista ja kaikki tuntuu käyvän. Jatkuva nälkä ja mahankirvely on nyt kuitenkin vähentynyt ja siitä olen todella iloinen.
Jaksamista sinulle ja kevyempää kesää kohti mennään Annukka!

tsemppiä! - kyllä se sinullakin onnistuu, kun meillä muillakin!
syö ja juo!
tarpeeksi tiheesti ja tarpeeksi pieniä (!) kerta-annoksia ja välillä juomaa riittävästi!
tuolta näet mitä minä söin 12 pv leikkauksesta:
https://laihdutusleikkaus.palstani.com/t1902p30-mita-syot

minulla holahti 130 kg:n kotiutuspainosta ekassa kuudessa viikossa 10 kg, mutta siitä nelisen kiloa oli varmaankin leikkausturvotusta.
Seuraava 10 kg putosi sitten kolmessa kuukaudessa.
Leikkauksesta on nyt vajaa kahdeksan kuukautta ja
nyt on leikkauksen jälkeen painonpudotus yli 30 kg (ja kokonaispudotus kesästä 2010 yli 65 kg) - siis painolukema on kaksinumeroinen!

...ja tosiaan älä hypi sillä henkilövaa´alla vaan käytä keittiövaakaa ruokien punnitukseen! Alkuun kävin kerran viikossa terkkarin vaa´alla ja nyt kerran kahdessa viikossa.
jumituksia tulee - minulla paino pysyi tuossa 108 - 106 kg haarukassa pari kuukautta, kun olin reissussa koko ajan, mutta kotioloissa on helpompi noudattaa ihanneruokavaliota

Pidin leikkauksen jälkeen ekan kolme kuukautta ruokapäiväkirjaa. Sen avulla opin uuden tavan syödä. Se on toiminut, vaikka kyllä välillä hyvää tekee tarkistuksen vuoksi pitää muutama päivä ruokapäiväkirjaa edelleen - se paljastaa kuinka helppo on itseään huijata;-)

ja nyt kun paino on alle 100 kg on aika aloittaa liikunta - jalat ja lonkka voivat jo kestää kun varovasti aloittaa

tsemppiä!

Tännekin laitan vielä Annukalle tsemppaukset!
Älä masennu, noilla kaloreilla paino laskee ihan väkiste ennenmmin tai myöhemmin!

Hei! Minut on leikattu 2 viikkoa sitten ja eilen huomasin että paino oli noussut kilon! Vaikka muuten ollut laskusuuntaista kokoajan. Kyllä tää painonpudotusmatka näyttää olevan välillä kivinen. Ihan varmasti sulta alkaa lähteä kiloja. Tottakai se olisi ihanaa, että ne kilot oikein rytisemällä lähtisi, mutta ehkä se on kehollekkin armollisempaa hitaampi vauhti . Itsekkin olen syönyt suht normaalisti, pehmeää kylläkin. Tai jos ruoka ollut kovempaa tai sitkeämpää, muussannut sen suussa oikein kunnolla. Eilenkin tilasin ABC:lla mummon lihapullat. Tosin se annos lähti kotia melkein sellaisenaan .

Tsemppiä sulle Annukka!

Oho. Laskin tuolla proteiinilaskurilla (kiitos Lyltsy), ja saan näköjään vain 35-45 g proteiinia päivässä, vaikka luulin syöväni hyvin. Pitää lisätä raejuustoa puuroon ja soppaan. Syön kyllä yleensä 6 ateriaa päivässä, normaali ateriakoko on esim. yksi ruisleipäpala, margariinia ja kinkkua tai 1 kuppisoppa jossa pari rkl raejuustoa. Muutaman kerran olen syönyt enemmän, kun on ollut hyvää ruokaa tarjolla, ja siitä tulee epämukavan täysi olo. Nälkä on kyllä koko lailla kadonnut, välillä (kuten nyt kun ateriaväli venähti 4 tuntiin) alkaa tehdä mieli syödä mutta samanlaista näläntunnetta ei tule kuin ennen. Tuo pikku vihko on kyllä korvaamaton apuri, siitä näen, koska ja mitä viimeksi olen syönyt ja paljonko juonut. Merkkaan aina, kun astia on juotu tyhjäksi, eli esimerkiksi 5 dl vesipullo tai 4 dl teemuki.

Pieniä Mukavia Asioita: kävin tuossa viikolla lääkärissä, sanoin, että tulin hakemaan lupaa sille, minkä olin jo tehnyt. Kun alkoi huimata ylös noustessa ja kumarrellessa, mittailin kotona verenpainetta, ja se oli tasoa 100-110/60-70. Jätin sitten verenpainelääkkeen omin luvin pois, ja 4 päivää lääkkeettä oltua paine oli tasolla 125/80. Tämän kerrottuani lääkäri mitään sanomatta poisti verenpainelääkkeen lääkelistastani tietokoneeltaan, ja sanoi vielä olevansa ylpeä dieetillä saavuttamastani pudotuksesta. Nyt molemmat verenpainelääkkeet on laihtumisen myötä jätetty pois, jäljellä kolesterolilääke, ja siitäkin pyrin eroon; katsoo nyt, mikä on taso seuraavissa labrakokeissa. Olen tyytyväinen.

(Vaikka paino ei vieläkään ole lähtenyt putoamaan leikkauksen jälkeen, kävi jo kilon alempana mutta on taas ennallaan. Nesteet jumittaa. Mutta nyt paistaa aurinko ja olen optimistinen. )

Ruokailuvälit max. 2 tuntia valveillaoloaikana, niin johan painossa tapahtuu. Tsemppiä!

Onnittelut ja kiitos tosi selkeästä ja hyvästä kertomuksesta, mitä siellä sitten tapahtuu paikanpäällä. Oli kiva lukea kertomuksesi !!!

Kyllä se vaan on outoa, että koko ajan pitäisi olla syömässä, kun on ikänsä opetellut olemaan syömättä. Helposti hurahtaa kolme tai neljä tuntia aterioiden välillä. Mutta sitten jo tulee ihan nälkä, eli näläntunne on palannut. Annoskokoa olen jo oppinut katsomaan, ettei tule otettua liikaa. Vielä on oppimista siinä, että keskittyisin syömiseen enkä samalla räpläisi toisella kädellä kirjaa tai tietokonetta. Jos keskityn, huomaan, jos on tullut otettua lautaselle liikaa, ja jätän loput. Viimeksi pari päivää sitten otin 100 g possupihvin ja söin sen kokonaan, samalla lukien tietysti, ja sitten oli monta tuntia liian täysi ja paha olo. Raejuustoa sama määrä menee hyvin, kokoliha on liikaa.

Hienoa kuulla sun kertomus AnnukkaK! Tulokset on jo nyt loistavia ja ajattele mikä saavutus kun voi elää ilman verenpainelääkityksiä Malttia painon pudotuksen kanssa siis kärsivällisyyttä, sitä harjoitetaan täälläkin!

Aurinkoista kevättä Vähän voisi kyllä ilmat vielä lämmetä!

onnea annukka pikkumasusta, paino lähtee hiljallee putoomaan, kun turvotus laskee, joskus voi tulla jumia, mutta sit taas lakaa putoomaan, stemmpiä sulle ja viellä kerran onnea kun leikkaus ohi

Tänään oli ensimmäinen jälkitarkastus kirurgin luona TAYSissä, leikkauksesta tulee huomenna seitsemän viikkoa. Virallisen vaa'an mukaan leikkauspäivästä paino on pudonnut viitisen kiloa. Veriarvot olivat ihan kohtuulliset, hemoglobiini oli pudonnut parikymmentä pykälää mutta se oli alunperin niin korkea, että vielä piisaa. Jotkut "ravitsemusarvot" (albumiini?) oli alhaiset, mutta niin kuulemma tässä vaiheessa aina onkin. Vartti siinä vaan meni, kun ei ollut ongelmia eikä kysymyksiä. 4 viikon päästä on sitten seurantakäynti ravitsemusterapeutilla.

Hienoa! Tosi nopeesti mennyt aika;) Aurinkoista kesää ja kevyttä mieltä!