Ekavekara huutaa hip hei!

Heipat kaikille
Oon taustaillu täälä jo muutaman kuukauden ajan ja nyt uskaltaudun kirjottelemmankin. Eli olen 31 vuotias tytön hupakko pohjanmaalta. Koko aikuisikäni oon painon kanssa taistellu häviten tylysti 600-0 Toukokuusa sitten päätin tehdä ensimmäisen liikkeen kohti leikkausta ja otin omalääkäriini yhteyttä lähetteen saamiseksi ja se tulikin helposti puhelimen kautta. Kävin verikokeissa joissa paljastui että paastosokeri ( mulla on ollut insuliinihoitoinen rd) ja maksa-arvot on koholla. Lisäksi polvet alkaa pettämään alta ja ranteissa raskausaikana ollut rannekanavaoireyhtymä alkaa palaamaan taas. Ravintoterapeutin tapasin ensimmäisen kerran kesäkuussa ja tuolloin bmi oli 44. Toinen rt tapaaminen oli heinäkuun lopussa ja olin saanut kiloja pois sen verran että lähete sisätautilääkärille lähti. Nyt olin eilen sitten tohtoria tapaamassa ja bmi on laskenut lukemaan 40.9. Kiltti tohtorisetä laittoin lähetteen kirurgille menemään JEE! Ensi viikolla täytyy vielä käydä sokerirasituksessa ja sitten vaan odotellaan kutsua sairaalasta Lääkäri oli sitä mieltä että leikkaus olisi jo ennen joulua!  Olin jotenkin kuvitellut että leikkaus olisi aikaisintaan toukokuussa, pahimmassa tapauksessa vasta ensi syksynä. Nyt täytyy vaan koittaa saada pää pysymään mukana tässä vauhdissa. Onko täällä Vaasasta kokemuksia? Mielelläni niitä lukisin! Hyvää syksyn odotusta kaikille ja lupaan ilmotella kun matka taas jatkuu eteenpäin  

Hei ja tervetuloa mukaan

Hienosti oot saanu BMI:n laskusuuntaan  

Tsemppiä jatkossa.

Kiitos Viipe! Hyvin on sullakin paino laskusuunnassa! Tsemppiä tulevaan
Ens viikolla multa pitäis testata heliko. Letkun nielemistä mulle ei taidetakaan tehdä (en valita )

Moi! Täällä löytyy toisen Vaasalainen, mutta olen ihan "alkuvaiheessa" vielä. Kävin omalääkärin luona 19.8, ja sain lähete ravitsemusterapeuttiin (16.9) ja kävin labrassa ottamaan verikokeita ja ekg 20.8. Olen 32 vuotta vanha, mulla on kaksi lasta (helmikuu -09 ja helmikuu -13) ja olen suomenruotsalainen (mutta osan kyllä suomea jonkun verran, puolisoni on suomenkielinen :-) ) Bmi on 48... olen miettinyt ja lukenut tästa leikkauksesta jo monta vuotta, mutta pelko on ollut liian suuri. Mutta nyt kun mulla on toinen lapsi ja huomaan miten mä en jaksaa tehdä juuri mitään niiden kanssa, päätin vain että nyt riittää, ja varasin lääkäriaika.

Odotan nyt kovasti että pääsen ravitsemusterapeuttiin. Kävitkö sinä ravitsemusterapeuttiin keskussairaalassa vai pääterveysasemassa? Mulla on aika pääterveysasemassa.

Perheessäni ovat kaikki (paitsi puolisoni) tosi negatiivisia kun olen kertonut leikkauksesta... Ne kaivaa nyt koko ajan esiin tommisia kauhutarinoita netistä missä ihmisiä ovat kuolleet tai saaneet vakavia vammoja leikkauksen jälkeen... Olen lukenut tästa aiheesta jo tosi kauan, ja tiedän että on riskeja, mutta en osaa elää tämmösessä kunnossa enää.

Minut on leikattu 19.8 ja jo nyt olen tyytyväinen tähän hetkiseen tilanteeseen. Onhan ylipainossakin melkoiset riskit ja ongelmat, joten se on hyväksyttävä, että leikkaukseenkin niitä liittyy. Itse tein sen valinnan, etten enää halua olla niin ylipainoinen (BMI 40), koska en jaksa tehdä mitään. Laihdutusmenetelmät ei auttaneet, joten siksi päädyin leikkaukseen. Maanantaina tulee kaksi viikkoa leikkauksesta ja olo on jo hyvä, ei enää kipuja, pystyy jo tekemään kävelylenkkejä ja paino on tippunut leikkauksesta 7kg. Laita vaan asioita eteenpäin, jos tuntuu siltä, että kielteisiä asioita on vähemmän kuin positiivisia. Temppiä =)

Hei Honey bunches! Kävin ravintoterapeutilla terveyskeskuksessa. Vaasassa on vaan yksi ravintoterapeutti tähän tarkoitukseen. Ensimmäisellä kerralla juteltiin paljon siitä miten paino on kertynyt ja miten oon yrittänyt sitä pudottaa. Tehtiin BED-kysely ja AUDIT-kysely. Lopun aikaa rt kertoi leikkauksen jälkeisestä ruokavaliosta, aikaa meni vähän reilu 2 tuntia. Rt antoi minulle tavoitepainon ja uuden ajan. Paino piti olla tiputettuna että lähete sisätautilääkärille (joka on myös terveysasemalla) lähti. Terhi on ihan mukava Mulla on poika vuosimallia 2010 ja hän on todella iso syy sille että leikkaukseen lähdin. Haluan saada itseni kuntoon että jaksan leikkiä ja touhuta pojan kanssa ja opettaa hänelle terveet elämäntavat. Olen yksinhuoltaja, joten terveys on todella tärkeää. Ikävää että perheesi on suhtautunut negatiivisesti Tottakai jokaisessa leikkauksessa on riskit. Mutta täytyy punnita riskejä ja niitä asioita joita leikkaus parantaa. Tsemppiä sinulle matkaasi!

Apila: Kuinka kauan olit kipeä leikkauksen jälkeen? Tosiaan kun olen yksinhuoltaja niin tämä asia on askarruttanut paljon mieltäni. Pieni poika on täynnä energiaa eikä vielä oikeen ymmärrä sitä että jos äiti on kipeä eikä pysty tekemään mitään. Olen toki jo kysellyt apua arkeen leikkauksen jälkeen. Läheiseni ovat kaikki onneksi suhtautuneet leikkaukseen positiivisesti.

Hei honeybunches
Tottakai omaiset pelkäävät, onhan isosta toimenpiteestä kysymys. Mielestäni tollainen kauhulietsonta on typerää. Ihminen voi kuolla vaikka omaan sänkyynsä jos on kuollakseen. Ja loukkaantua voi missä vaan. Mutta päätöksesi on hyvä ja paras tuki sinulle on oma puolisosi. Älä välitä muista. Ja ennen kaikkea Suomessa on hyvät lääkärit jotka osaavat ja tietävät mitä tekevät. Itse ainakis olen todella tyytyväinen että tein tämän päätöksen vaikka loppuun asti olin pikkasen epävarma. Kohdallani on kaikki mennyt todellakin hyvin, ainakis tähän päivään asti. Itse kerroin vain todella läheisille ihmisille joiden tiesin ymmärtävän asian. Toivotan sinulle OIKEIN HYVIÄ JATKOJA .   

Ekavekara: Kun leikattiin maanantaina, niin lopetin särkylääkkeiden syömisen perantaiaamuna (Keskiviikkona pääsin kotiin). Olin kyllä toipilas koko ensimmäisen viikon, koska kipuja oli ja silloin ei pystynyt tekemään juuri mitään. Kyll mä imuroin ja laittelin pyykkejä jo loppuviikosta, mutta rauhallisin liikkein. Pieniä kävelylenkkejä tein loppuviikosta. Nyt kun tulee kaksi viikkoa maanantaina, nii nyt on jo lähes normiolo =)

Yksinhuoltaja täälläkin, samojen pohdintojen ääressä, leikkausta odottamassa.

Riskit ahdistavat jonkin verran. Koetan keskittyä leikkauksen hyötyihin ja luottaa ammattilaisiin.

Oon ymmärtänyt että täälä laitetaan kotiin jo seuraavana päivänä. Toki varmasti riippuu tapauksesta. Yritän saada pojan hoitoon ensimmäisiksi päiviksi. Mutta nopsaan pitäisi pystyä arkea pyörittämään :O

Tsemppiä. Minut on leikattu Vaasassa kesällä 2011. Itse en kertonut ennen leikkaukseen menosta kuin miehelle ja aikuisille lapsilleni. Mun kohdalla se olikin hyvä ratkaisu. Sain kaikessa rauhassa valmitautua leikkaukseen vielä loppumetreillä.

Sisareni tuli kylään samana päivänä kun minä pääsin sairaalasta ja ensimmäinen sana mitä hän sanoi, kun kerroin leikkauksesta niin oli HULLU. Mutta lähinnä se tuli säikähdyksestä. Hienosti hän on ottanut muuten jatkossa asian. Mielipiteitä on kaikilla ja ne luulee tietävänsä kaiken aina paremmin kuin asian osainen itse. Mutta me jotka olemme kohdallamme ratkaisun tehneet, niin olemme aiheesta ahmineet tietoa jo kauan. Itsekkin jo n. 15-20 vuotta sitten näin jonkun artikkelin aiheesta ja leikkauksesta Amerikoissa. Silloin ajattelin että voi kun olis joskus varaa mennä sinne leikkaukseen.

Ennen leikkausta olin kuin "pystyyn kuollut". Nyt elämä taas tuntuu elämisen arvoiselta ja pystyn siitä nauttimaan täysillä. Kipuja ei ollut yhtään leikkauksen jälkeen. Otin muutamana päivänä varuuksi särkylääkkeen. Ainostaan olo oli pari päivää kotiin tullessa hutera, muuten tuntui ettei mitään leikkausta olisi tehtykään. Luonnollisesti ihon pinnassa olevien tikkien vuoksi piti varoa vähäsen ja tottakai kun tiesi että leikkaus on tehty, niin mitään raskasta ei saanut tehdä.

Heippa taas! Mulla kävi niin hyvä säkä, että sain peruutuspaikan ja leikkaus on jo vajaan kolmen viikon päästä. Ene alotettu ja intoa täynnä tungen elämäni viimesen kerran vlcd tuotteita kurkusta alas

Kiitos stempeistä!  
Tää on kyllä mennyt ihan hurjan nopeesti! 4.5kk sitten otin asian puheeksi omalääkärin kanssa ja nyt jo leikkaus tulossa  Juu eipä mulla oo täälä kotona kukaan auttamassa. Pitäs vielä pystyä tuosta 3 vee pojanviikaristakin huolehtimaan. Mutta enköhän mä selviä! Selvisin siitäkin kun poika oli 1.5v ja mä kuljin 2 viikkoa rollaattorin kanssa kun en selkäkivuiltani pystynyt kävelemään! Kivut kyllä pelottaa mutta eiköhän ne kirjota kunnon särkylääkkeet sairaalasta? Tänään tää leikkaus on alannut vasta tuntumaan todellisemmalta kun tuli sairaalasta laput missä oli nippu ajanvarauksia ja ohjeita  

Pikkumasu on nyt noin 10 tunnin ikäinen Leikkaus oli mennyt hyvin ilman mitään ongelmia ja maksan pienennyksessäkin olin kuulemma onnistunut hyvin. Huomenna pääsen toivottavasti jo kotiin. Olo on kipeä, mutta onnellinen

Onnea ekavekara, sulla on leikkauspolku ollutkin tosi nopea.
Ole nyt varovainen ja varmaan hoitoapuakin saatat tarvita ton
lapsen suhteen. Pidä lippu korkealla, muista ottaa kipulääkettä ja täältä kirjekoplasta kyllä sua tsempataan, joten eiköhän se siitä ala mennä etiäpäin.

Tsemppiä toipumiseen ekavekara!!!! Hienoa, että reittisi oli nopea. Uusi elämä alkaa ja kuten moni sanoo, ei elämä aina niin elämisen arvoista ja tervettä ole reippaan ylipainonkaan kanssa. Kaikki menee varmasti hyvin  

Jee, tsemppiä toipumiseen   

Paljon onnea pikkumasusta, Ekavekara! Voimia toipumiseen.  

Tosi nopeesti tää on kyllä mennyt. 4.5kk koko prosessissa vilahti. Eilen pääsin kotiin sairaalasta. Mini on vielä hoidossa pari päivää että saan hetken toipua rauhassa. Kipee oon kyllä ollut ja ihmettelen todella että ainut kipulääkitys mitä kotiin annettiin, oli panadol 1g. Se kun ei tuhoa multa edes päänsärkyä... Mutta näillä sitä kait on mentävä. Tänään jo ehkä vähän parempi kun eilen

Oon soittanutki jo osastolle tosta että nuo panadolit ei mitään auta, niin sanoivat että ota buranaa tai mee päivystykseen. Huoh!

Onpa outoa että käskivät ottaa buranaa! Itse en ikimaailmassa ottaisi buranaa noin äkkiä leikkauksen jälkeen, oli kyseessä sitten sleeve tai ohitus. Yllättävää oli myös että Vaasassa vastattiin tuohon sävyyn. Kumpi sinut muuten leikkasi? Victorzon vai Peromaa? (: Itse kävin Vaasassa myös leikattavana ja minua silpoi Peromaa. Päteviä kyllä molemmat, Victorzon kävi seuraavana päivänä lupaamassa että saa lähteä kotiin. (:

Joo, sanoi vaan että kun syön somacia niin voin buranaakin syödä. No, en uskaltanu sitä ottaa, vaan lähin terkkariin hakemaan tujummat tropit. Toivottavasti ne nyt auttaa. Mut leikkas kans Pipsa. Esikäynnillä tapasin Victorzonin ja osastolla kävi molemmat moikkaamassa. Oli aika outoa, että en nähnyt Pipsaa kun vasta leikkauksen jälkeen. Se käveli huoneeseen ja puhuin just puhelimessa siskon kans ja sanoin että pitää lopettaa kun tänne tuli joku niin Pipsa tokas että tää joku on se joka sun mahan operoi uuteen uskoon