Mitä kuuluu 2-3-4 vuotta sitten leikatuille?

Piiiiitkästä aikaa tulin katsomaan tätä foorumia. Minut on leikattu maaliskuussa 2013, eli reilut kolme vuotta sitten. En ole katunut päivääkään, sain leikkauksessa uuden elämän. Verenpaine laski ja verensokeriarvot ovat edelleen normaalit. Liikunta on tullut elämään. Teen pitkiä lenkkejä, pyöräilen, vesijuoksen ja ihan muuten vain olen liikkeellä enkä välttele portaita ja ylämäkiä.

Painon pudotus oli 30 kg. Siihen en ole ihan tyytyväinen, koska painoindeksini on vielä noin 30. Mutta kilojen pudotus on ollut hurjan vaikeaa hyvän, mutta hitaahkon alun jälkeen. Tuo 30 kg meni noin puolessatoista vuodessa, sen jälkeen alkoi sahata, eikä mikään järkevä konsti auta. Elelen siis näiden suunnilleen 82 kilon kanssa, mutta paljon aikaisempaa terveempänä.

Lueskelin äsken joitain viestejä seurannasta. Olin viime kesään asti työterveyden piirissä ja lääkärini teetti laboratoriotutkimukset kiltisti vuosittain, kun pyysin. Tänä keväänä pyysin samaa terveyskeskuksesta ja sain lähetteen tutkimuksiin. Kaikki arvot ok. Tuota järjestelmää kritisoin kyllä siitä, että kukaan ei tunnu ottavan koppia meistä leikatuista. Seurantaa pitäisi tarjota, sen pitäisi olla järjestelmällistä ja sisältää myös ravintoneuvontaa ja keskustelua. Niin paljon tapahtuu pään sisällä ja niin paljon on liian yksin tekemään milloin mitäkin päätöksiä ja valintoja. Jos seuranta ja jatkohoito olisivat kunnossa, uskon, että moni säilyttäisi paremmin tuloksetkin.

heipat vaan!
Leikkauksesta tulee ens biikon perjantaina tasan 2v! Painoa oli aluksi sen 110,5kg ja leikkausaamuna 99kg.
Nyt paino heittelee siinä 69-71kg hujakoilla, enimmäkseen siinä 70-71kg. paino tippu rajusti sen ekan 6kk aikana, yli 30kg. Tammikuussa 2015 painoin 76,8kg ja eikä tässä 1,5v aikana ole enää tippunu kuin sen 5kg. Tähän siis jäätiin. Maanantaina kävin tapaamassa mut leikanneen kirurgin. Oli erittäin tyytyväinen siihen miten kaikki on mennyt. Veriarvot kaikki priimaa ja b12 lisä purkista on auttanut pitämään arvon siellä viiterajojen sisäpuolella.
Elämä soljuu arkea pyöritellen. Syön ihan tavallista ruokaa, vaan pienempiä annoksia kuin ennen.
Mä en laihduta enää. sen lopetin silloin leikkausaamuna.
Hypoiluja tulee silloin tällöin mutta ne johtuu ihan omasta tyhmyydestä. syönyt jotain kuraa liian nopeesti, liian paljon tai se on ollut liian makeeta. Sit korjataan nostamalla sokeri takas ja muistettava jatkossa toimia paremmin.
Vettä en pysty juomaan juuri ollenkaan. kivennäisvedet ja mehut menee.

Leipää syön edelleen, vaikka moni pitää leipää ihan saatanasta. Mulla oli todella upea rt erikoissairaanhoidon puolella. se sano et kaikkea saat syödä mitä pystyt mutta muistaa kohtuuden. jos ennen söin sen 8 palaa leipää päivässä ja jos nyt menee kaks niin mä saan ja syönki sen 2. ja pullaaki syön!

Roikkoleikkaus tuli puheeksi myös maanantaina. sain lähetteen plastiikkaan et josko pääsis tästä mahasta eroon. Mitään muuta täälä ei sit leikata ( liittyen tähän). Ja täälä ei roikoista oikein edes puhuta ennenkuin se 2v on täynnä. painon pitäs olla pysyny siinä samoilla n. vuoden ajan.

Tätä kuuluu tänne. Hyvin menee ja näillä jatketaan!

Ajattelin minäkin tänne kirjoittaa. Aloituspainoni oli marraskuussa 2013 135kg. Minut leikattiin 14.1.2014 Eirassa, leikkausaamun paino oli 122kg. Kaikki on mennyt hyvin, veri-arvot ovat kaikki viitearvojen sisällä ja vointi ollut viimeisen puolen vuoden aikana loistava. Viime kesä oli haasteellinen - painonpudotuksen myötä rupesin käyttämään alkoholia liikaa ja huomasin alkoholisoituvani kovaa vauhtia. Sain onneksi kierteen katkaistua 2015 lokakuussa ja olen siitä lähtien ollut raittiina. Apua hain katkaisusta, AA-ryhmästä ja ennen kaikkea terapiasta. Löysin onnekseni upean terapeutin jonka kanssa sain avattua monia menneisyyteen ja nykyisyyteen liittyviä solmuja ja lukkoja ja oivalsin mistä lihomiseni alunperin on johtunut.

Ruokailu on ollut mielestäni helppoa - en ole leikkauksen jälkeen joutunut kieltäytymään juuri mistään muusta kuin makeista herkuista. Niistä tulee armoton paha olo ja dumping-oireet - hyvä niin! Eipä tule herkuteltua kuin harvoin ja tosi vähän kerrallaan. Ruokavalioni on muuttunut kokonaan, suosin luomua ja turetuotteita, eineksiä en käytä enää lainkaan. Samoin kaikki nopeat hiilihydraatit olen vaihtanut hitaisiin.

Roikkoja on mutta suhteellisen vähän. Harkitsin jo tissien ja allien leikkausta, aikakin oli jo varattuna. Kun kuitenkin näin kesällä tulee liikuttua enemmän tajusin kehon kiinteytyneen ikään kuin itsestään ja peruin varaukseni toistaiseksi. Alunperin tavoitepainoni oli 75kg, ravintoterapeutti tosin pyysi olemaan realistinen ja ehdotti tavoitteeksi vain kaksinumeroista lukua. Nyt 2.5 vuotta leikkauksen jälkeen olen kuitenkin saavuttanut mahdottomalta tuntuvan luvun, painan nyt 59 kg. Kokonaispudotus on siis 76kg. Huikeaa! Osa-apuna on varmasti ollut se, että pääsin ennen joulua vihdoinkin lonkkanivelleikkaukseen joka mullisti liikkumiseni ja poisti kaikki kivut. Se yhdessä laihtumisen kanssa on muuttanut elämäni täysin, en voisi olla onnellisempi elämääni! Ja ikää minulla on 49v.

Oikein hyvää kesää teille kaikille!

Pretty, hyvä kirjoitus....