Mitä kuuluu 2-3-4 vuotta sitten leikatuille?

Olen käynyt täällä välillä katselemassa olisiko "vanhojen" tuttujen nimiä kirjoittajissa. Kovasti olisi kiva tietää MITÄ KUULUU TEILLE JOIDEN LEIKKAUKSESTA ON VIERÄHTÄNYT JO PIDEMPI AIKA?

Omasta leikkauksestani tulee pian kolme vuotta, koko projektin alkamisesta neljä vuotta. Omasta tarinastani voisin lyhyesti kertoa seuraavaa:

- aloituspaino oli 146 kg, leikkauspaino oli 136kg ja nyt painan74kg. Eli painoa lähtenyt 72kg. (pituus 166, ikä 42)

- 1.vuotena lähti noin 40kg, 2.vuotena noin 19kg ja nyt kolmantena vuonna vain noin kolme kiloa. Välillä oli viikkoja ja kuukausia että paino jumitti, mutta siitä se aina nytkähti alaspäin kun jaksoi sitkeästi liikkua ja syödä järkevästi.

- B-vitamiinipistoksia en ole tarvinnut. Betolvex-tableteilla olen pärjännyt. (tosin söin niitä aluksi liikaa, 7tabl. viikossa ja B12-arvo nousi ihan liian korkeaksi. Nyt syön 3 tabl. viikossa (ma,ti ja pe) ja arvo pysynyt hyvänä) Muut veriarvot olleet erinomaisia.

- roikkoleikkausta en ole muulta osin harkinnut, mutta käsivarsileikkauksessa (eli allileikkauksessa) kävin yksityisesti tänä kesänä. Ne olivat pahimmat ja näkyvimmät roikot ja jouduin pitämään aina vähintään 3/4 hihoja koska T-paidankin alta roikkuivat...

-ruokailusta: edelleen syön 5-7 kertaa päivässä. Kaikki muut menevät paitsi jäätelö ja makeat hiilihydraattipitoiset leivonnaiset. Niistä tulee huono olo. Mutta maisteleminenkin on ihan kivaa.

-liikunnasta: ennen vihasin hikoilua ja liikuntaa. Nyt liikun (juoksen, ratsastan, crossailen...) 3-4 kertaa viikossa. Noin vuosi sitten onnistuin mielenhäiriössäni saamaan itseni ylikuntoon / ylirasitustilaan liialla liikunnalla. Nyt olen löytänyt itselleni sopivan tasapainon kun vähensin liikkumista noin puolella.

-takaisin lihomisen pelko käy välillä mielessä... varsinkin kun kuulee ihmisistä joille niin on käynyt leikkauksen jälkeen. Mutta aion välttää sen punnitsemalla itseni säännöllisesti kerran viikossa ja jos vähänkin alkaa lukema nousemaan, niin samantien ainakin minun on pakko tarkastella syömisiäni. Normaali vaihteluväli painossani vaikuttaa olevan + / - 2kg.

Tuossapa tulikin jo paljon asioita. Olisi kivaa lukea mikä muilla "vanhoilla" leikatuilla on tämän hetken tilanne!
Lämmintä loppukesää kaikille!

Hienoa kuulla kuulumisia teiltä jotka on leikkattu jo muutamia vuosia sitten. Teillä on kokemusta siitä miten paino laskee ja kuinka laskeneen painon saa pysymään. Vinkkejä siitä mitä kukin tekee, ettei paino pääse nousemaan. Itseäni kiusaa nyt painon pudotuksen pysähtyminen tai paikoilaan pysyminen vaikka ensimmäinen vuosi on vasta meneillään leikkauksesta. Odottelen että uusi rytinä kausi alkaisi. (hieman tuntuu että ihmettä taidan odotella).

 .Annukka:
Niin se on, ruokaholisteja kun ollaan, ei pahalle voi antaa pikkusormea ollenkaan, heti tulee mielialaan pahaolo, vaikka olis vain suklaakarkin syönyt kylässä. Eilen kävin kaupassa ja ostin proteiinipatukoita (Nutrilett) kylläpä se yksi patukka oli täyttävä, ihan kuin joku iso pihviateria olisi mahassa, siis ei tunnu hyvältä. Tulin nimittäin fysioterapiasta, ajattelin kokeilla sitt tuota patukkaa. Vatsa on tainnut eneillessä pienentyä jo, eneilyssä on helppo olla kunhan vaan ottaa säännöllisesti sen pussin ja muistaa juoda. Vatsassa on niin helppo olo - kyllä nyt huomasin eron. Alkoi heti väsyttää, kun vatsa tuli niin täyden oloiseksi. Siinä on kaikki vitamiinit/hivenaineet + runsaasti proteiinia, illalla menen taas kävelylle teen tuon raskaamman lenkin (sis. mäkiä) matka ei ole pitkä noin 1,5 km.
Fysioterapia oli mielenkiintoinen: olen telkkaria katsellessa tehnyt nilkan liikettä/pitänyt kylmäpussia saman jalan polvessa (kipua,turvotusta). Fysioteraputti teki tunnusteluliikkeet (painelut) jalkojen eri kohtiin - sieltähän ne kaikki paljastui. Tällä tavalla hän kartoitti tilanteen nyt, ohjelmaa kotivoimisteluun päivitetään sitä mukaa. Osittain kuntosalilaitteet korvaavat noita kotiliikkeitä, mutta menen sinne jos tuntuu hyvältä niin huomenna. Painoahan ei juuri ole, koska eneillessä ei saa kuulemma olla, mutta opinpahan samalla käytön. Laitteilla tehdään liikkeitä jalkalihaksille eli ne ei vaikuta vatsaan, ts. voi tehdä jos nyt ei pariin viikkoon mutta myöhemmin leikkauksen jälkeen.
Tässä kaikkea suunnittelen, voi olla että leikkauksen jälkeen tilanne on toinen.

Kaikille leikatuille hyvää vointia - ja tarkkaillaan syömisiä! Terveellistä kuitenkin. Jes.

Minulla kanssa syksystä tulee 3 vuotta täyteen pienen masun kera.

Jaah... Paino seilaa nyt 70 kilon tietämissä, lähtöpainohan polun alussa oli lähes 120kg. Paino kävi jo 65 kilossa, mutta nyt vaaka näyttää enemmän. Asetin itselleni tuon 70 kilon hälyytysrajan, jonka mukaan asettelen ruokailujani. Minulla suurena ongelmana on tuo nesteiden kertyminen lähinnä jalkoihin. Lisäpainoa saattaa humahtaa päivässä useamman kilonkin verran. Sitten nesteenpoistolääkkeiden kera tipahtaa päivässä poiskin. Ärsyttävää seilaamista.

Ruokailut ovat kyllä minulla retuperällä kertojen suhteen. Syömäkertoja harvemmin kuin pitäisi ja leipää menee liian kanssa. Proteiineihin pitäisi alkaa taas panostamaan. Valitettavasti olen mieltynyt noihin hiilihydraatteihin... Ei tosin leivonnaisiin/sokeriin. Niitä en käytä juuri ollenkaan endokrinologin kiellettyä nopeasti imeytyvät hiilarit.

Mahanahkojen roikkoleikkaus olisi edessä nyt syksystä. Saattaahan olla, että tuo plastiikan kirurgi huomauttaa painon noususta viimeistään. Pitäisi muutama kilo nyt tsempata pois, miten tuo aloittaminen tuntuu vaan niin vaikealta... Muutoinkin ajatus tulevasta leikkauksesta mietityttää. Vielähän noiden roikkuvien vekien kanssa nyt pärjää, mutta miten sit vanhempana? Isäntä kovasti kannustaa hoitamaan asiaa kuntoon ja oikeassahan se on.

Liikuntaa en harrasta-vieläkään. Myönnän olevani sohvaperuna. Voisi tiivistää, että kaikessa olisi parantamisen varaa. Nyt vain tuo työrintama vie kaikki mehut. Yksi asia kuitenkin on varma. Minä en kadu leikkaustani pätkän vertaa!!

poistettu

Mulla on 3,5 v leikkauksesta ja läpikäyn nyt sen ekan todellisen haasteen ylläpitää normipainoa. Johtuen toistaiseksi tuntemattomasta syystä en ole pystynyt keväisen umpparitulehduksen jälkeen käydä uimassa. Uiminen on minulle polvivikaisena se ainoa aerobinen treeni mitä voin harrastaa. Mutta se on nyt toistaiseksi pannassa koska ilmeisesti kylmä tekee tepposia ja tulen aika kipeäksi siitä. Se, ja hetken tauko kaloreitten laskemisessa sai aikaiseksi muutaman kilon pompsahduksen. Homma ei kuitenkan päässyt riistäytymään käsistä koska käyn puntarilla jatkuvasti. En vain ummista silmiäni ongelmalle kuten monet tekee. Enkä syytä sitä että en ole pystynyt uimaan. Sekin on suosittu tekosyy painonnousulle, että ei ole pystynyt harrastamaan liikuntaa. Pitää vaan syödä sen mukaan kuin kuluttaa, liikkuu tai ei liiku. Nyt olen saannut kilon pois ja tarkoitus vielä pari kolme kiloa tiputtaa ja se onnistuu vain ja ainoastaan lasekemalla jokaisen kalorin. Tiedän että kulutan 2850 kcal päivässä joten 2500 kcal kuuri tuottaa tulosta pikkuhiljaa. Eihän tässä mitään kiirettä ole kun tietää että tällä se takuuvarmasti lähtee. Kaloreiden laskenta ei minulle ole mikään stressi tai taakkaa, vaan turva. Kun tiedän mitä syön, tiedän että mitään katastrofia ei tule.

iceace100! Kuulostaa tutulta tuo painon putoamisen pysähtyminen. Itselläni niitä on ollut monta kertaa (viikkoja ja kuukausia kestäviä), mutta siitä se on taas sitten lähtenyt alaspäin kaloreita vähentämällä tai liikuntaa lisäämällä. Näin jälkikäteen nauran itselleni että miksi ihmeessä silloin aina stressasin asiaa ja mietin että "tässäkö tämä nyt oli?" Aivan turhaan murehdin asiaa niin paljon. Eihän se keho voi koko ajan kutistua tasaisesti.

Annukka1955! Kiitos itsellesi kommentista! Nimenomaan vertaistuki tältä palstalta itsellenikin oli (ja on edelleen) ollut tärkeä asia. Onnea Sinulle tulevaan leikkaukseen ja uuteen sinään!

t.si! Allit leikkautin (köyhänä ihmisenä) Tallinnassa the Health Centerissä. Kirurgi oli Rein Adamson. Jälki erinomainen, sairaala hieno, hoito hellää ja tarkkaa. Hinta (sisältäen kaiken) oli 1800 eur. Suosittelen!

Kimby ja Hansu! Niin kai se menee että loppuelämä on eräänlaista haastetta pitää paino kurissa. Itselläni lähtee myös tosi nopeasti nousuun (esim. viime joulukuussa söin ihan liikaa suklaata ja kaikkia herkkuja ja tulos oli +4,5kg/kk:ssa). Mutta kuten totesitte, niin on hyvä pitää jonkinlaista "hälyytysrajaa" ja tiputtaa samantien tulleet kilot. Näinhän sitä olisi pitänyt elää jo aikaisemminkin "normaalivatsaisena" ...jos olisi osannut/pystynyt. MUTTA ME PYSTYMME SIIHEN!!!

Minunkin paino taas humahti alas. Aamun puntari 68,3 kiloa. Hälyytysrajan alapuolella ollaan. Eikä se tosiaankaan johdu syömisistä. Ruokaillut olen entiseen tapaan. Onneksi minulla ei ole mitään himoja tuon "roskaruuan/rasvaisten herkkujen" perään. Kotiruoka on parasta ruokaa.

Työkaverit pitää pöhkönä, kun meikäläinen vesikielellä odottaa aamun rasvatonta viiliä ja mysliannosta... Muut vetää kahvipöydässä pullaa, piparia ja herkkuja. Onneksi nuo makutottumukset ovat muuttuneet ja paljon terveellisempään suuntaan. Jatkuvaa taistoahan tämä painon kanssa on, mutta periksi ei anneta! Aivan kuten Kimby sanoikin aiemmin. Syöminen ja kulutus pitää vain saada balanssiin.

Leikkauksesta vajaat viisi vuotta ja kiloja tullut takaisin seitsemän, joista viisi viimeisen kahdeksan kuukauden aikana. Sain kovat nivelkivut (nivelrikot molemmissa polvissa) normaalilla kävelylenkillä, joita oli tapanani käydä kolmesti viikossa. Nyt ylimääräiset kävelyt ovat vähissä (paitsi marjastus), koska nivelet eivät kestä ja näillä mennään, kunnes tekonivelleikkausta suositellaan. Kesän antimet ovat hyviä syödä tuoreena, kuten uudet perunat, mansikat ym. marjat, joista useita piirakoita tullut tehtyä ja mikä pahinta, syötyäkin ja liiemman kera. Nyt täytyy alkaa ryhdistäytyä ja yritystäkin on ollut, mutta ei ne kilot vaan tahdo helposti lähteä.
Aikoja roikkoleikkaukseenkin on tullut ja mennyt ja nyt varmaan täytyy itsekin ymmärtää, että oma syy.

No, löytyihän tämä ketju viimein. Minä jo ehdin vuodattaa tuntemukseni toiselle sivustolle. Syömisiä täytyy minunkin tarkkailla ja nyt olen 1200 kcal kuurilla, kun paino on noussut kuusi kiloa.
Minulla paino nousee talvella.

Kyllä tämä on ikuista painonhallintaa. Ruokamääriä eli max 1.5 dl max kolmen tunnin välein (vähähiilihydraattista, mutta ne marjat..) syödään  ja juomat ruokailujen välissä. Kalorit ei saa mennä yli 1200, niin sitten paino ei nouse. Nyt kesä ei kuitenkaan tuonut toivomaani kolmen kilon painonpudotusta kuten aiempina kesinä joten syksy ja talvi laihdutetaan taas tosissaan, sillä gbp ei tuottanut toivomaani kilomäärää painonpudotusta. Roikkoleikkaus jäi siis siitä kiinni!!!

Hei alati roculis,
Näin minä olen ymmärtänyt, ei leikkaus loppuikäisestä painonhallinnasta vapauta. Oletko koskaan kokeillut kiloklubia (ei maksa mitään) rekisteröidyt sinne, ja kirjaat kaiken ylös klubin tiedoista löytyy kalorimäärät, voit tehdä omia reseptejä ja kirjata ne ylös, otat vaan sitten esille kun laitat kutakin ruokaa. Näin kaikki on suunniteltua. Ohjelma laskee kalorimäärän ja jos ulkoilet laskee senkin (siis paljonko kulutus on) näin saat päivittäisen kalorimäärän. Minusta tämä on helpompaa kun sitä oppii käyttämään on suhteellisen helppo. Sieltä löytyy ravintoympyrät ja sellaiset mitä saat minäkin päivänä. Suurinpiirtein kaikki tuotteet löytyy myös ja kun teet seuraavan päivän tai viikonkin kerrallaan näet jo etukäteen mitä syöt ja kuinka paljon niistä tulee kaloreita ja mitä ravintoympyrät näyttää. Jos sinulla on esim. aamulla tai kunakin päivänä tapana syödä sama aamiainen voit kirjata sen sillai että se tulee näkyviin kullekin päivälle etukäteen/jos et teekään niin poistat ja laitat sille kohdalle uuden mitä olet oikeasti syönyt jne.... minä tein suunnitelmat aina illalla/ennen kauppakäyntejä näin minulla oli ostoslista valmiina. Tietty jos syö enemmän sekin täytyy kirjata, mutta siitä näet paljonko enemmän söit. Painonvartijoissajan oli aikoinaan että vähennettiin esim. seuraavasta päivästä, mutta tässä kun tulee olla säännöllinen tuon leikatun vatsan takia. Kokeile, Annukka.

Hei alati roculis!
Voi harmi, että roikkoleikkaus jäi toistaiseksi! Mutta ollaan tiukkana vaan! Minulla on noussut jo muutamia kiloja kesän aikana paino. Tunnustan= jäätelöt, nuotiomakkarat, suklaa. Eli entiset herkut kyllä palaisivat ongelmakseni, jos en vastustaisi!!!!  

Kiitos mielipiteistä Annukka ja Elämä. Annoskokojen tarkkailu tuotti viikossa kilon miinusta! Heikointa ovat tietenkin itse lenkit syötynä, vehnäset, ohraset ja ruukiiset (pulla ja pizza pahimmat, koska leivon itse, en voi olla maistamatta lue syömättä). Lisäksi juon kahvia enemmän kuin 6-7 kkp pv:ssä, tilalle siis pelkkää vettä enemmän. Siis annoskoot kontrolliin ja ruokapäiväkirjan pitäminen kalorien laskemiseksi ja pitämiseksi alle 1200 sopii minulle mainiosti. Olen teitä 3-4 vuotta iäkkäämpi, samassa parisuhteessa nelisenkymmentä vuotta viihtynyt ja vielä työelämässäkin eli niin "old fashion person"...

poistettu

Tervehdys Alati roculis Minulla on samanlainen vaihe menossa, eli terästäytyä täytyy ja kuusi kiloa pitää saada pois. Ensin tuo 1200 kaloria tuntui saavuttamattomalta, mutta kolmen viikon harjoittelun jälkeen menee jo paremmin. Minulla ei ole itsekuria lainkaan ja sen vuoksi en voi pitää kotona mitään herkkuja tai ainakin ne pitää olla hyvin vaivalloisesti saatavilla.
Tuntuu oudolta, että päivittäinen ravinnon tarve on pudonnut niin pieneksi. Kun vien eväitä töihin, niin viimeistään jääkaappiin laittaessani huomaan, että olen varautunut kuin vuosisadan nälänhätään.

"Tuntuu oudolta, että päivittäinen ravinnon tarve on pudonnut niin pieneksi."
Tuota itsekin kohdallani ihmettelen, sillä kun laitan ruokaa puolisolle, niin desin verran verotan annokseksi itselleni seurauksella, että isäntä laihtuu, minä en... Jos yhden hengen taloudessa asuisin, varmaan satanen euroissa riittäisi syömisiin kuukaudessa, tiukan paikan tullen kuusikymppiäkin.
Inka jatketaan kovalla itsekurilla, sillä valoa tunnelin päässä eli ehkä olen vielä sittenkin jonossa!

Kiitos kannustuksesta Alati roculis. Minullakin on painon suhteen tapahtunut pientä pudotusta (vajaa kilo) ja aikaa siihen on kulunut kolme viikkoa.
Nyt minulla on jääkaapissa valmiiksi pakattuina annoksina erilaisia laatikkoruokia. Kaalilaatikko on herkkuani, mutta muulle perheelle täytyi tehdä makaroonilaatikkoa. Tykkään kasviksista ja erilaiset itämaiset wokit ovat mieluista syötävää. Nut on meneillään sellainen kausi, että salaatit kyllästyttävät, mutta kasviksia isompina paloina rouskuttelen mielelläni. Kyllä tällaisella ruokavaliolla pitäisi laihtua.
Liikuntaa on vieläkin liian vähän. Sillä saisi vähän enemmän joustoa syömiseen, eikä jokaista suupalaa täytyisi vahtia.
Hauskaa lauantaita. On mukava kun kaikki kirjoitukset eivät kerro pelkästään aurinkoisista onnistumisista, vaan myös näitä koettelemuksia otetaan esille. Aina kun on kohtalotovereita, on itsellekin helpompi saada asiat oikeaan mittakaavaan ja lopettaa itsensä soimaaminen. Se kun ei johda mihinkään.

Moikka =)
Siitä onkin sitten aikaa kun täällä olen käynyt.... paljon on tapahtunut parin viimeisen vuoden aikana joten täällä käynti jäi pois kokonaan , no sanotaanko että viimeset pari vuotta on ollut täynnä ylläreitä ja kaikkee muuta ei niin kivaa...... Erosin lapsien isästä 2011, päätin hankkia uuden elämän ja muutin hesaan missä rakastuin ja olen nyt löytänyt uuden rakkauden elämääni <3 , Paino on nyt seilannut tossa samassa 97-102 välillä.... ikävä kyllä asiaan vaikuttaa kovasti se että minun selkä ja jalka sanoivat sopimuksen irti ja olen siis melkein sänkypotilas.... tässä odottelen leikkausaikaa selälle ja jalka siinä sitten tulee jossain vaiheessa myös... plastiikkakirurgille on aika Tammikuun lopussa 2014 missä arvioidaan loppujen roikkojen poistosta ja sitä ennen pitää pakosta saada painoo alas.... mutta nähtäväks jää miten se onnaa koska en voi liikuntaa harrastaa ollenkaan.... Muuten on kaikki mennyt ihan hyvin mutta ongelmia on verensokereitten kanssa, ne laskee aivan liian matalalle lman mitään syytä ja samoin on verenpaineet todella matalat..niin ja rautavarastot on aika lailla nollassa koko ajan ja joudun syömään koko ajan ison läjän rautalääkkeitä... näitä ongelmiahan ei ollut ennen leikkausta!!? No en kadu leikkausta millään lailla vaikka oloni on aivan syvältä sieltä..... väsyttää,masennuttaa.... jne,jne..haluan vaan saada lisää painoo alas ja niin.... tuntuu siltä että vaikka olen kaiken kaikkiaan laihtunut 80 kiloa niin olen edelleen kauheen lihava löllö joka ei kuulu minnekkään.... liittäisin tänne kuvan mutta en osaa/saa niitä onnistumaan.... laittaisin ennen ja jälkeen kuvan siis

Hei muuminmamma4!
Onnea Sinulle, luota itseesi niin kaikki menee jatkossakin hyvin.

Itsestä on alkanut tuntumaan, että kyllä leikkauksen jälkeisestä elämästä annetaan aivan liian positiivinen kuva. Minullakin ensin verenpainelääkkeet laskettiin lähes nollaan, mutta sitten paljastuikin niiden takaa migreeni, jota verenpaineeseen syömäni lääkkeet olivat "salaa" pitäneet kurissa. Nyt syön veranpainelääkkeitä isompia annoksia, kuin ennen leikkausta.

Inka kirjoitti:Itsestä on alkanut tuntumaan, että kyllä leikkauksen jälkeisestä elämästä annetaan aivan liian positiivinen kuva.

Vaikea ymmärttää ajatuksenkulkuasi? Miten sun henkilökohtaiset sairaudet liittyy leikkaukseen? Eihän se leikkaus sitä migreeniä pahentanut vaan se on sulla ollut ennen leikkausta. Päinvastoin olen lukenut lukuisista tapauksista jossa migreeni on hävinnyt leikkauksen ja painonpudotuksen myötä. Itselläkin päänsärky on vähentynyt huomattavasti leikkausken jälkeen joka mun tapauksessa johtunee siitä että liikun enemmän jolloin niska on vähemmän jumissa.

On mullakon ollut lukuisia sairauksia leikkausken jälkeen mitä ei ollut aikaisemmin. En kuitenkaan syytä leikkausta esim. umpparitulehduksesta...

Hei Kimby
En minäkään ketään syytä, pois se minusta.  Sellaisia sairauksia, jotka ovat puhjenneet leikkauksen jälkeen ja joka on seurausta leikkauksesta on refluksi. En siitäkään syytä ketään, ongelmia tarkastellaan uudelleen ja niihin pyritään löytämään ratkaisuja.
En puhu yleistäen, vain yksilötasolta, itsestäni.

Jos syyttäisit umpisuolentulehduksesta leikkausta, niin täytyy sanoa, että aika huterissa käsissä olet ollut

Kylläminun täytyy myntyä siihen että ei se elämä mitään ruusuilla tanssimista ole ollut tämän laihdutusleikkauksen jälkeen siis en todellakaan kadu leikkausta mutta olisin mielellään ollut ilman niitä inhottavia sivuoireita mitä tämä leikkaus toi minulle samalla.... Se että näläntunne on pois, on muuten hankalaa kun ei ole enää nälkä ollenkaan ja niin siinä sitten unohtaa syödä kun ei ole semmosta tunnettakaan
Sitten nämä hiton verensokerilaskut?? Siis sain puhtaat paperit diabeteksesta jo aikaa sitten mutta verensokerilaskuja tulee usein ja kyllä ne pelottaa!! Niitä tulee vaikka oliskin syönyt ihan hetki sitten!
Sitten on tuo erittäin matala verenpaine.......
ja mahakivut.......
rautavaraston kanssa erittäin suuria ongelmia....
Joo listaa voisin jatkaa ja kaikki liittyy tähän leikkaukseen....
MUTTA siitä huolimatta en tätä leikkausta kadu mutta pakkohan sitä on saada kuulla nuo huonotkin puolet mitä VOI tulla leikkauksen jälkeen! Ehkä joillakin onnekkailla ei tule mitään ja heidän elämä on kun ruusuilla tanssimista mutta niin ei ole minun kohdallani ainakaan!

Tervehdys

Oli pakko kysäistä noista sun verensokerien laskusta. Minulla sama ongelma ja laukaisevana tekijänä on hiilihydraattipitoinen ruoka ja lähinnä suoranainen sokerin syönti herkkujen muodossa. Kävin lävitse laajennetun sokerirasituksen, jossa mitattiin samalla insuliinin tuotanto normaalien verensokereiden lisäksi. Selvisi, että haimani ei ymmärrä vatsani leikkausta. Haima tuottaa yli 10 kertaisen määrän insuliinia maksimiarvoihin nähden. Ylituotanto käynnistyy sokerin syönnistä, normaalilla ruualla ei samaa vaikutusta. Ja vaikka söisin täyden oikeaoppisen ruoka-annoksen ja siihen päälle suklaata, niin hypoille mennään.

Minulla onngelma korjaantunut ruokavalion tarkistuksella. Lupasin endokrinologille lopettaa sokerin käytön ja olen lupauksessani yrittänyt pysyä. Ne hypot ovat hirveitä, minulla verensokerit laskevat kahden pintaan ja sitten on vaikeuksia päästä ruuan ääreen. Nyt olen ollut vähähiilihydraattisella dietillä ja ongelmia ei ole ollut sinä aikana ollenkaan.

Olisiko sinulla samaa ongelmaa asian suhteen?