Zarmata esiin

Olen täällä jonkin aikaa taustaillut ja viimein rekisteröidyin, kun leikkausasia nytkähti taas askeleen eteenpäin. Joten jospa sitten asianmukaisesti esittäytyisin. Olen 45v. sinkku Helsingistä ja koko ikäni kilotaistelua käynyt. Olin pullukka lapsi, tuhti teini, painava opiskelija ja lihava keski-ikäinen, siis aina enemmän tai vähemmän paksu. Erilaisia laihdutusyrityksiä on käyty läpi Painonvartijoista ammattilaisten vetämiin ryhmiin, Keventäjistä ENE-dieetteihin, kaikista mahdollisista ihmedieeteistä puhumattakaan. "Syö vähemmän, liiku enemmän", "lautasmalli", karppaus ja kaalikeittodieetti on kokeiltu myös. Olen laihduttanut myös lääkkeellä, joka pahaksi onneksi vedettiin markkinoilta ennen kuin pääsin tavoitepainoon. Vuoden verran olen nyt kerännyt tietoa, pohtinut asiaa, yrittänyt aina välillä pudottaa vähän, mutta yhtä kaikki - päätynyt lopulta siihen, että tarvitsen radikaalin katkaisun tähän ikuiseen jojoiluun.

Päädyin käyttämään yksityisen lääkäriaseman palveluja, koska BMI on "vain" 36 eikä liittännäissairauksiakaan ole kuin verenpaine ja alkava refluksi. Julkinen puoli kun on tunnetusti hieman nihkeämpi enkä enää jaksa vääntää yhdenkään lääkärin kanssa kättä siitä olenko todella yrittänyt kaikkia mahdollisia keinoja. Kampin Terveystalossa on tällä viikolla käyty tapaamassa sekä ravitsemusterapeuttia että kirurgia, jotka molemmat näyttivät vihreää valoa. Myös oma työterveyslääkäri piti leikkausta hyvänä vaihtoehtona ja kertakaikkisen ällöttävä gastroskopiakin on tehty. Skopiasta löytyi refluksioireille syykin: ruokatorven tulehdus ja palleatyrä. Tulehdukseen sain lääkehoidon; nyt vain mietityttää voiko tuo tyrä haitata leikkausta tai siitä toipumista. Leikkauspäivä on vielä auki, olen esittänyt varovaisen toiveen maaliskuusta.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Hei!
Tervetuloa joukkoon!
Minun tietääkseni palleatyrä voidaan korjata leikkauksen yhteydessä. Näin minä asian käsitin, kun minulle tehtiin tähystys Oulun terveystalolla.
Minäkin olen menossa yksityiselle puolelle leikkaukseen, kun en halunnut rueta odottelemaan julkisella puolella. Täälläpäin niin pitkät jonot.
Somac kuurin olen kohta syönyt ja leikkauksen jälkeen pitää vissiin vielä jatkaa kuuria.
Hyvä kun yksityisellä puolella on hinta laskenut. Saadaan terveyttä ja toivottavasti elin ikää lisää käytetyn auton hinnalla!

Hei mielelläni kuulisin lisää teidän suunnitelmista yksityisen puolella leikkaukseen, itsekkin olen miettinyt jos kuitenkin menisin yksityiselle puolelle, se on tosissaan pienen auton hinta ja saisin asian eteenpäin ja ennen ku olen julkisella puolella päässyt eteenpäin niin hohhoiaa.

cukkis, jos matkustaminen ei ole ongelma, niin myös esim. Tallinnassa pääsee leikkuuseen nopealla aikataululla ja noin puolella Suomen hinnasta. Itse kävin siellä, eikä ole pahaa sanaa sanottavaksi.

Tervetuloa Zarmata mukaan keskusteluihin.

Tsemppiä sinulle päätöksistäsi ja hoikempaa jatkovuotta!

Etana, minulla on säännöllisenä lääkityksenä Somac, kun on vahvat särkylääkkeet.

Mietin itsekin ulkomaisia vaihtoehtoja, mutta jostain syystä leikkaus kotimaassa tuntuu turvallisemmalta ja helpommalta vaihtoehdolta. Rahoituksen olen ajatellut hoitaa säästöillä ja lainalla. Karibian matkakassa menee nyt pikkumahaan, mutta eiköhän reissuun pääse myöhemminkin ja mukampi mennä kun ei näytä rantaan eksyneelle kaskelotille.

Voihan tämän ajatella niinkin, että leikkaus tulee tulevaisuudessa säästämään ainakin ruokakuluissa, lääkekuluissa ja vaatteitakin voi saada jatkossa alemyynneistä. Isoja kokoja kun ei juuri koskaan saa edullisesti. Ja vakavasti ottaen, terveytensä eteen kannattaa aina satsata.

Tervetuloa joukkoon!

Minut leikattiin Kampissa joulukuussa

Kiitos tervetulotoivotuksista!

Nyt on leikkauspäivä tiedossa. Jos ei tule mitään mutkia matkaan, pötkötän leikkurissa 18.3.2013. Mahtavaa! Tuntuu oikeasti todella helpottavalta tietää päivämäärä, jotta pääsee suunnittelemaan sekä ENE-dieettiä että elämää leikkauksen jälkeen. Haasteita tulee olemaan riittämiin. Pussi-ENEt on kohtuullisen kammottavia ja ajatus siitä, että niitä pitää kiskoa neljä viikkoa ei liiemmin innosta. Mutta toisaalta tämä on (toivottavasti) viimeinen kerta IKINÄ. Leikkauksen jälkeenkin tulee muutamia mielenkiintoisia tilanteita eteen heti alkumetreillä. Nyt on jo tiedossa työkaverin läksiäiset viikon päästä leikkauksesta. Joko niistä pitää jäädä suosiolla pois - olokin voi olla siinä vaiheessa vielä aika heikko - tai sitten mennä mukaan omien eväiden kanssa. Reilun kuukauden päästä leikkauksesta on ulkomaan matka edessä ja kun on kyse työmatkasta, tiedossa on pakollisia illallisia. Noh, jännätään nyt ensin eneilyn onnistumista ja leikkausta.

Onnea leikkuriajasta ja tervetuloa palstalle!

Jospa vähän päivittäisi tietoa tähänkin. Eli leikkaus on edessä maanantaina. Eneily ei ole mennyt ihan oppikirjan mukaan, mutta painoa sain alas noin 6%, joka kuulemma riittää. Nyt pitäisi vielä sinnitellä jännityksen kanssa viikonlopun yli.

Äkkiä se aika menee ja kohta pääset kiinni uuteen elämään, mahti homma

Yhdessä jännitetään enää kaksi yötä kotona. Siellä nähdään

Onnea matkaan molemmille maanantain uudistujille

Onnea matkaan myös täältä molemmille huomiselle

Kiito, kiitos :sunny:

Onnea matkaan kummallekkin huomenna pikkumasuiseksi siirtyvälle

Kiitos, matami.

Ensimmäinen pelko on turha, takaan että laihdut jos elät kuin tavalliset ihmiset. TOinen pelko on aiheellinen, mutta uskotaan että niin ei käy

toivotaa ja siihen on nyt pakko luottaa.

Kotona ollaan. Leikkaus meni hyvin ja potilas selvisi hengissä. Maanantaina olin paikalla turhankin aikaisin ja sain odotella tovin henkilökuntaa, mutta kahdeksan aikoihin hommat lähti pyörimään todella vauhdilla. Leikkurissa oltiin puolen tunnin kuluttua ja sen jälkeen onkin muutaman tunnin aukko muistikuvissa. Heräsin joskus iltapäivällä melkoisen armottomaan vapinaan ja kipuihin. Lääkettä tuli saman tien ja vaivuin taas autuaasti uneen. Myöhemmin illalla istuttiin jo tuolissa "pupupullon" (vesipullo, johon puhalletaan keuhkojen avaamiseksi) kanssa.
Eilinen päivä meni jo syömisen harjoittelussa ja pilvipoudan kanssa jutellessa. Oli todella kivaa kun oli saman kokemuksen läpikäynyt ihana ihminen samassa huoneessa. Tänään päästiin kotiin ja nyt on sitten uusien asioiden opettelu edessä. Eikä kaduta yhtään!

Ihanaa että kaikki meni hyvin, nyt sitten vaan opettelemaan pikkumasunkanssa elämistä

Onnea toipumiseen. Kiva kun osuitte samaan huoneeseenkin.

Hienoa Tsemppiä uuden elämän alkuun!

Opettelua tämä tosiaan on. Olin ostanut kotiin juotavia jugurtteja, luonnon jugurttia, mehukeittoa ja vielä sairaalasta lähtiessä ostin apteekista proteiinijuomaa. Mutta kaikissa on sama vika - liian makeita! Kun muistaa millainen sokerihiiri olen ollut, tuntuu aivan hassulta ajatella, että joku asia voisi olla liian makea.

Nyt pitää lähteä kauppaan hakemaan jotain hyvää keittoa ja postista noutamaan proteiinijauheet, jotka tilasin ennen leikkausta. Eiköhän näillä päästä eteenpäin ja varmaan noihin jugurtteihinkin tottuu vähän ajan päästä.