Lääkärin kokemus leikkauksesta

Olen 40v, kesäkuussa leikattu (gastric bypass) ja hyvää tahtia hoikentuva terveyskeskuslääkäri.
Kävin itse 124 kg ja BMI 45 (nivelreuma ja verenpainetauti lisäksi) tilanteessa yksityisellä gastric bypass leikkauksessa, maksoin kokonaan itse ja "jonotin" leikkaukseen 2kk kaikkinensa ensikäynnistä leikkauspäivään. Lääkäriys ei muuta leikkauskriteerejä (ei siis mikään automaatio päästä toimenpiteeseen vaan samalla viivalla ollaan kaikki), ei nopeuta jonossa etenemistä eikä muuta leikkauksen ja kontrollien tai tutkimusten hintaa, voin lohduttaa...
Paino on laskenut nyt 2kk aikana leikkauksen jälkeen 11 kg, enellä lähti kolmessa viikossa kymmenisen kiloa. Pahoinvointi rajoittaa sitä mitä suuhun laitetaan ja millä vauhdilla mutta muutoin ei ongelmia ollenkaan. Rehellinen jos olisin niin kertoisin etten oikein ole noudattanut mitään ruokavaliota, ruokahalu on välillä niin huono että olen surutta syönyt sitä mikä on maistunut. Mutta leikkauspöydälle jäi kaikki makeanhimo, ei kerta kaikkiaan mene alas, ja aiempi suuri paheeni voileivät takertuvat ruokatorveen joten ei tule niitäkään syötyä. Ruokapäiväkirja on auttanut erinomaisesti siinä että tulee syötyä tarpeeksi, muutoin tahtoo unohtua kokonaan. Vesipullo kulkee koko ajan mukana ja sillä tulee juotuakin tarpeeksi, aikaisemmin olen ollut tosi huono juomaan ennen kuin on ollut kova jano. Joten paljon opetteluttaa, mutta ehdottomasti loistava ratkaisu ja suuri apu on ollut.
Verenpainelääkkeet on nyt lopetettu ja reumalääkitystä vähennellään kun nivelten rasitus on jo pienempi ja kivut vähempänä (vaikka ikävä kyllä reuma ei paranekaan laihtumalla..) joten sekin mukava puoli on jo saavutettu.
Vointi on ollut ihan loistava, töissä olin jo alle kolmessa viikossa toimenpiteestä, tosin vain yksittäisiä päivystysvuoroja tein, mutta nopeaa siis oli toipuminen. Kipulääkkeitä en ole tarvinnut kertaakaan, yhdesti tein virheen että söin liian nopeasti ja liikaa ja jouduin oksentamaan kivun takia (mutta pöljäkin oppii virheistään ) . Liikuntaa pääsin harrastamaan parin viikon päästä.
Olen seurannut tätä palstaa harvakseltaan, lähinnä muiden kokemuksia kuullakseni. Ikävää on ollut huomata että tännekin, kuten kaikille terveyteen liittyville keskustelupalstoille, on pesiytynyt ihmisiä joille tärkeintä on haukkua ammattikuntaani kun se tekee vain työnsä niiden sääntöjen ja ohjeiden mukaan jotka meille on luotu (ei niitä lääkärit keksi vaan vaaleilla valitut kansanedustajat säätävät lait). Ilokseni olen myös huomannut että tämä asenne palstalla on rauhoittunut ja siksipä nyt onkin tullut seurattua aiheita tarkemmin. Myönnän, että oma asenteeni laihdutusleikkaukseen on muuttunut valtavasti, ja ihan varmasti herkemmin suosittelen siihen soveltuville ja leikkauksesta hyötyville potilailleni ko toimenpidettä. Siltikään leikkaukseen pääsyn kriteerit tai kuntien maksupolitiikka ei muutu muuksi vaikka minun mielipiteeni olisikin muuttunut myönteisemmäksi. Totta kai on myös lääkäreitä joilla ei ole tarpeeksi tietoa leikkauksesta ja sen kriteereistä, mutta joka ainoalta alalta ja työpaikalta löytyy ihan tavallisia, hyviä!, työntekijöitä jotka eivät tiedä kaikkea..
Tsemppiä kaikille leikkaukseen menijöille ja siinä olleille. Jos leikkauskriteerit ei täyty se toivottavasti on motivaationa näyttää sille "inhottavalle tk-lääkärille" että kylläpä sitä muutenkin onnistutaan

Kiitos monista yksityisviesteistä ja kannustuksesta. Useampi on kysellyt samoja asioita joten laitan tännekin vielä jatkoa juttuuni.
Lääkäri pelkää leikkauksia ja tutkimuksia ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin ihmiset (heh, varmaan kamalan yllättävää ). Ja, vanha viisaus "tieto lisää tuskaa" pitää kyllä erinomaisen hyvin paikkansa! Tunnen ammattini kautta kaikki nukutukseen ja yleensäkin anestesiaan liittyvät riskit erinomaisen hyvin ja monet niistä olen nähnyt ja hoitanutkin, joten osaatte arvata että tämä oli minun suurin pelonaiheeni. Mutta, tiedän myös yhtä hyvin että juuri siksi että potilaat tarkoin valitaan leikkauksiin ja tutkitaan huolella ennen toimenpidettä sekä pidetään kriteerit toimenpiteiden tekemiselle korkealla, meillä leikkausten riskit ovat loppujen lopuksi pieniä.
Hintaa yksityisellä tällaiselle toimenpiteelle tuli/tulee ihan kaikkine käynteineen, kokeineen, tutkimuksineen ja kontrolleineen leikkaus mukaan lukien kaiken kaikkiaan noin 15 000 euroa. Kuten jo yhteen viestiin vastasinkin, lainarahallahan se on minullakin maksettu ja työllä hankitaan rahaa jolla laina maksetaan. Niinpä ollen seuraavat pari vuotta on työmotivaatio korkealla, päivystysten tekemisestä en vingu ollenkaan. Ja kun on töissä paljon tulee liikuttua paljon (jatkuvaa ramppaamista), ei jouda syömään liikaa ja murehtimaan tippuuko paino vai ei. Joten siinähän meni melkoinen parvi kärpäsiä yhdellä iskulla
Paitsi makeanhimo meni myös kyky juodaan lainkaan alkoholia. Jo puoli lasillista viiniä tekee todella huonon olon. Ei sillä että tämä nyt kauhea menetys olisi mutta kukapa ei joskus tykkäsii rentoutua lasin viiniä ääressä tai nauttia saunakaljan suomalaiskansalliseen tapaan.. No, eipähän tule niitäkään kaloreita.
Ikävintä ja ainoa negatiivinen puoli koko hommassa on ollut se, että ravintolassa syödessä joutuu aina anteeksipyydellen kertomaan tarjoilijalle että "kyllä teidän ruokanne on aivan ihanaa, siis kerrassaan herkullista, mutta minä en kerta kaikkiaan pysty syömään enempää " jne... Toinen ehkä vielä hiukan opettelussa oleva asia on se että joutuu aina aterioilla laskeskelemaan ja taiteilemaan mitä nyt söisin koska niin vähän mahaan mahtuu ja kaikkia terveellisiä höpönlöpöjä on saatava oikeassa suhteessa. Mutta kylläs e vanhakin koira näyttää oppivan, hiljaa mutta kuitenkin.

Kiitoksia valaisevia asioita.
Olen itsekin miettinyt, juuri kun alko ei ongelma mutta lasin viiniä, kuohuviiniä ollut ennenkin nautinto juoda,
esim juri työ putken päälle.
Onnistuukohan ollenkaan,??,,
tosin varmaan tässäkin kuin ruoan saamisessa alas, närästykseen yms yksilöllisiä. ja ehkä myös onko mikä leikkaustehty?
Samoin kuin se että ,jos ja kun matkustelee ,
miten seittää reisuussa kiitos yksi annos salaattia ja pääruokaa miehelleni minulle lasten annokset heh kiitos:O)

tämä foorumi kyllä loisto paikka saada tietoa yms joka ,kaikkien pelkojeni varjostamanakin saa minut uskomaan että
leikkaus on loistojuttu

sinne pääsyä odotellen.

Minä päätin ravintolaselittelyyn kyllästyneenä ottaa asian siltä kannalta, ettei puolisolla ole enää ikinä yhtään syytä olla viemättä minua ravintolaan syömään: Itse voi tilata itselleen ison annoksen ja minulle vain lusikan (kun niin vähän menee kuitenkaan), minä (ja onneksi ehkä puolisokin kuitenkin) nautin sitten yhdessäolosta ruoankin edestä. Olenpahan halpa ravintolakaveri tästä lähtien

ihanaa uutta energiaa tänne foorumille, kiva kun kirjoittelet.tämä koko foorumi on ollut minullekkin todella tärkeä ja lohduttava ja uusia ajatuksia, sanoisinko uutta elämää avaava.kiitos!

Heh, tulihan koettua sekin että joku komentaa syömään enemmän!

Kontrollissa ravitsemusterapeutti kehotti syömään kolminkertaisen määrän energiaa kuin mitä nyt menee. En kyllä keksi ihan heti miten sen toteuttaisin ilman että rupean voisulaa juomaan, mutta kaitpa harjoittelu tekee mestarin joten ei kun kirjaimellisesti lusikka kauniiseen käteen ja opetellaan syömään enemmän. Ja minä kun luulin syöväni paljon, jopa liikaakin kun aina on täynnä eikä nälkää juuri ole. Ruokavalio on säilynyt yhtä terveellisenä kuin ennen leikkaustakin, mikä oli kiva kuulla.

Vointi on, yllättävää kyllä, ollut aivan erinomainen vaikka syötyä energiaa on vain noin 450 kCal/päivä, liikun paljon työssä ja kotona hyötyliikuntaa tulee myös, ja lisäksi uin joka päivä 30-60min ilman taukoja melko rivakkaa tahtia. Ja siihen päälle minimissään 60 tuntiset työviikot. Pyhällä hengellä se pakanakin liikkuu, näin sen täytyy olla kun ei ruoan energian luulisi riittävän tällaiseen menoon.

Kiitos muotovaliolle kun kertoo täällä kokemuksia "sen inhottavan TK-lääkärin" perspektiivistä. Itselläni ei tosin ole vielä tullut inhottavaa semmoista vastaan, kovasti kiireisiä kylläkin...

Sinun kertoma on tosi hyvä lisä valmistautuessa muutaman viikon kuluttua tulevaan leikkaukseen. Silleen on kiva saada 'insiderin' näkemys asioista ja erityisen mukavaa oli kuulla, että TK-lääkärikin on ihminen siinnä missä muutkin ja pelkää ja inhoaa tutkimista.

Itsellä jo gastro ja ultra tehtynä, mutta muille perässä tuleville varmasti apu, kun mietityttää että kuinkahan hirveetä se letkun nielentä on. Itselleni gastron teki sairaalan ylilääkäri ja niin hurttia huumoria tuli koko tutkimuksen ajan, että meinasi unohtua ihan kokonaan miksi siinä britsillä kyljellään maattiin...

Tsemppiä sulle muottis ja muistahan syödä

Minusta on hyvinkin tärkeää ja mielenkiintoista lukea lääkärin näkemyksiä, ollessaan itse hoidettavana.Varmasti se tuo erilaista perspektiiviä asioihin,kuin myös se että sinun tietosi ovat hyvin faktaa tietoa, mitä ei aina kehtaa edes lä'äkäriltä itse kysyä.
Nytkin minulla olisi yksi juttu mielessä, kun kerroit ruokapäiväkirjan pidosta,niin teetkö sen siis miten?Jokainen suupala ylös,mietin että muistaako sitä edes päivän aikana mitä on syönyt, vai pitäisikö kirjata heti ylös.Sen tiedän, että jos mietin mitä eilen söin,niin enhän minä juuri mitään syönyt, hih sitä valehtelee niin sujuvasti myös itselleen ja yritänkin nyt ryhdistäytyä jotenkin tässä asiassa.
voi hyvin!

Moi Sannikki!
Pidän jotain lappua aina taskussa tai käsilaukussa ja laitan ylös syömiseni, kotona sitten illalla kirjaan kaikki varsinaiseen ruokapäiväkirjaan. Yritän kyllä olla ihan rehellinen joka suupalan kohdalla, tosin joskus on vaikea arvioida määriä tai rasvaisuutta mutta kuitenkin.
Se on ihan selvä tosiasia että joka ainoa läskiensä kanssa kamppaileva syö liikaa suhteessa kulutukseen ja hankkii kilonsa ihan itse omilla väärillä valinnoillaan. Hyvin harvalla on sairautta joka aiheuttaa painon nousun. Yhtä selvä fakta on että meillä on perintötekijöitä, lääkityksiä, olosuhteita ja varsinkin tekosyitä jotka ovat edesauttamassa että väärät ruokailu- ja liikuntatottumukset sitten lihottavat herkemmin juri minua kuin naapurin rouvaa. Tuo ruokapäiväkirjan pitäminen on melko armoton keino todeta että aina itselle, ja muillekin, kerrottu "mutta kun en minä syö mitään koskaan" väite on ihan puppua.
Sikälikin nyt on mukava pitää ruokapäiväkirjaa että näkee että tulee syödyksi tarpeeksi, missä en vieläkään ole onnistunut. Mutta edelleen harjoittelen. -23kg nyt ja BMI tippunut 45-34,5.

Itselleni tehdään nyt 1.9 Tyksissä sama toimenpide ja jännittää ihan kamalasti. Painoni on tähän mennessä tippunut 109 kg:stä 97,9 kg:n ja olen saavutukseeni tyytyväinen. Itse olen saanut Tk lääkäriltä lähetteen leikkaukseen ja ainoa vähän huonompi kokemus on tämän reissun aikana ollut kirurgini ensi tapaaminen. Itse menin tosi hermostuneena paikalle ja toisen ensi kommentti oli kai tajuan että voin kuolla leikkaukseen. Kyllä tajuan. Siitä jäi vähän huono tunne. Mutta muuten henkilökunta on ollut mukavaa.
Itselläni on kanssa ruokapäiväkirja jota pidän mukana. Vihkoon merkkaan päivän syömiset kaloreineen, jos vaan satun tietämään ne.
Itse myös kuulun niihin "laiskoihin" kun en harrasta hirveästi liikuntaa ja söin liikaa herkkuja. Sekä isän puolelta tuleva sukurasite.
On ollut mukava seurata lääkärin matkaa leikkauksesta. Ja huomata että lääkäritkin kamppailevat ihan samoista asioista kuin me muut.
Tsemppiä jatkoon muotovalio

Onnea Tikrustiinalle leikkaukseen!!

Kamalaa miten oikeasti lääkäri voi sanoa *no ihmisiä nekin* nin että voit kuolla , hunopäivä tai jotain,,no kiva kuitenkin että fiilis nyt hyvä ja leikkaukseen menossa oot jo ja s ihan kohta .
itsellä se tajuat aki voit kuolla leikkaukseen,tapaaminen , edessä vasta syyskuun lopulla , ja
onneksi lääkäritkin hmisiä ja kamppailevat samoijen terveys ongelmien kanssa ku ei lääkärin ammattia valinneet.

Jess! Tänä aamuna vaaka näyttää enää 2-numeroista lukua! Lähtöpaino siis 12.5.09 oli 124,7 kg, ENE 3 viikkoa ja leikkaus 10.6.09, ja tänään paino on 99 kg.
Olo on huippuhyvä kuten on ollut koko ajan leikkauksen jälkeen. Vaatekauppaan tästä vain on lähdettävä kun enää ei voi pienentää enempää housuja.

onneks olkoon muotovaliolle ja uusille housuille-!!

sillee se vaan tippuu jokaisella leikatulla kiva kuulla,,
toisilla nopeempaa toisilla hitaamapaa vaan kaikilla alaspäin

Näin se aika kuluu, jo 4 kuukautta vierähtänyt leikkauskesta.
Karvanlähtöaika alkaa tasaantua, kolmisen viikkoa tuntui ettei hiuksia voi lähteä näin paljoa yhdestä päästä. Koirakin jäi toiseksi. Mutta onneksi on paksu tukka eikä hiusten lähteneminen näy missään, ja nyt ongelma alkaa itsekseen korjaantua.
Olipas ihana ostaa talvitakki kokoa 44-46 kun viime talven takki oli kokoa 54-56.
Mutta vointi on todella hyvä ja energiaa vaikka mihin, -31 kg tuntuu kyllä kun jalkojen päällä päivät on.

VAUUUUUU!
Ihanaa..... arvaa ootanko innolla joulukuun viidettätoistapäiväääää.....sillon on mun GBS.
Oon jo saanut n.20kg pois, mut yks juttu vähän "jännittää" pääsen sairaalasta 6päivää ennen jouluaattoa jos kaikki menee suunnitelmien mukaan! (näin uskon) Niin Joulu ja uusvuosi on takuuvarmasti erilainen kuin koskaan ennen ja jälkeen!!!
Tsemppiä sulle ja kaikille muillekkin!
T: Tepa 43

heippa!
onnea muotovaliolle uuden takin ostosta,eiks oo ihanaa kun voi ostaa pienemmän,vau!ja tepa kyllä se Joulu ja uusivuosi taitaa sinulla mennä vellilinjalla, mutta mitäs tuosta, ei se loppupeleissä mitään haittaa.Iloista odotusta sinulle, äläkä jännitä turhia, kaikki menee varmasti ihan hyvin.
Minulla on tasan viikko leikkauksesta ja vointi on tosi hyvä, tuossa äsken keittelin mannavelliä,nam......

Heippa muotovalio!
Onnittelut hienosta muodonmuutoksesta
Kysyisin mielipidettäsi lääkärinä Viron terveydenhuollon tasosta. En siis kysy mielipidettäsi siihen että uskaltaako/kannattaako Viroon mennä leikkaukseen vaan ihan yleisesti mitä mieltä olet viron terv.huollon tasosta ja lääkärien ammattitaidosta? Itse olen sairaanhoitaja ja joskus vuosia vuosia sitten kävin 2 viikon harjoittelujakson Virossa ja omasta mielestäni hygienia ja henkilökunnan taso oli hyvää mutta muidenkin mielipiteet kiinnostavat.

Moi Muotovalio!
Huhuilin sun perään tänä aamuna tuolla tigertytön kysymyksen alla......siis voitkos käydä kurkkaa kyse olisi tästä Possulentsusta!

Kiitos jo etukäteen mitä sitten vastaatkin!

T: Tepa 43

Hei!
En tunne Viron terveydenhuoltojärjestelmää siellä paikan päällä. Virossa opiskelleita suomalaisia lääkäreitä sekä Suomeen muuttaneita virolaisia lääkläreitä tunnen useita ja ammattitaidossa tms ei todellakaan ole mitään huomautettavaa. Yleensä jopa silmän ja käden taidot parempia kuin Suomessa opiskelleilla kun noita kursseja enenmmän siellä opiskellaan.

Täällä edelleen porskutellaan, tasaisesti paino tippuu ja vointi vaan paranee. Koon 56-58 vaatteista on nyt tultu kokoon 44-46, ostinpa jo ensimmäisen 42-44 puseronkin viikonloppuna ja ihan kohtsillään istuu kuin hanska.
Suurin ongelma on ajan puute kun ei ehdi liikkumaan niin paljon kuin haluaisi. Toisena on ajan kuluminen jatkuvaan vaatteiden pienentämiseen kun ei viitsi koko ajan ostaa pienempiä. Missään vaiheessa ei painon pudotus ole kokonaan jumittunut vaan joka viikko opn edes pieni nytkähdys alaspäin tullut. Sen olen huomannut että selvä yhteys on syömisen määrällä painon laskuun, mutta päinvastoin kun ennen. Nyt mitä enemmän on tullut syötyä (ja paremmin), sitä enemmän viikossa myös laihtuu. Opettelin ensimmäistä kertaa eläissäni syömään päivällä työssä lämpimän ruoan ja nyt vain ahrmittaa etten aikaisemmin ole niin tehnyt. Olo on tosi paljon parempi koko päivän ja jaksaa hyvin, eikä ole illallakaan niin kova nälkä enää.
Tsemppiä kaikille projekteissanne!

Mielenkiintoista seurata kehitystäsi, Muotovalio, toivottavasti jaksat raportoida tulevaisuudessakin!

Mulla oli lähtöpaino ja bmi melkein samat kuin sinulla. Valitettavasti mulla painon tippuminen ei ole noin tasaista vaan saattaa olla yli viikonkin että ei mitään ja sitten rysäyksellä kilo tai kaksi. Ei saisi rampata vaa'alla, mutta kun tekee mieli...

Voitko kertoa, paljonko kymmenen vaatekoon tiputus näkyy ylimääräisessä ihossa? Olen itse tiputtanut nyt yhteensä vasta 14 kg mutta jo nyt tuntuu että kohta kävelen kauppaan ostamaan jonkun kokovartalokorsetin kun kaikki paikat menee makkaralle.

Löysää nahkaa roikkuu alleina ja vatsalla melkoinen määrä (iso kärpäslätkä omasta takaa!), ei mitenkään kaunista katseltavaa ja tulevaisuudessa ainakin vatsan osalta kirurgin puheilla tulen käymään. Tässä vaiheessa en jaksa asialla vielä stressata koska nuo nahkaläpyskät, toivottavasti, vaan pahenevat ensi kesään mennessä joten se ja sama niille nyt. Vatsanahan kanssa kyse on hygienistastakin kun iho tahtoo hautua ja ihon normaali bakteerikasvusto (lähinnä hiiva) haisee sitten aika ikävälle jos ei päivittäin suihkuta. Näin suoraan sanottuna..
Varmaan pienempikin vaatekoko menisi jo, housut nyt 44, jos tuota löysää nahkaa ei olisi, mutta annetaan painon nyt ensin mennä sinne normaaliin asti eli noin 70kg ja sitten pohdin asiaa enemmän. Allien suhteen leikkausta en ole hirveästi harkinnut, ihollani on ominaisuus kehitellä vähemmän mairittelevia arpikudoksia ja noiden allien poistosta syntyisi jo melkoisen rumaa jälkeä. Niinpä on se ja sama onko sitä löysää nahkaa käsivarsissa kun kuitenkin sitten poistoarvet pitäisi peittää vaatteilla niin taidan antaa olla.
Ainakaan minulla ei vatsanahka millään keinoilla ole ennenkään palautunut mihinkään pienempään kokoon kun painoa on tullut tiputettua enemmälti enkä usko nytkään niin käyvän.

Hienoo Muotovalio!
Itsellä jännä viiminen viikko meneillään..........oon jo saanut 23kg pois huhtikuusta sillon BMI oli45.
Tuo GBP tehdään 15.12.......KÄÄK!

Nauti tulevasta......eihän pitäisi olla paluuta menneeseen!

T: Tepa 43

Heissan Muotovalio!

Ootko jo luopunut meidän seurasta?

Itsekkin jo "konkari" Olo on pysynyt hyvänä ja kokonais pudotus huhtikuusta on 32kg..oon onnellinen jo tästäkin mutta en pahastu jos vaikka 20kg lähtis vielä! Pääasia on, ettei tuli takas!

Sitä minä vaan mitä teille leikatuille ja muillekkin kuuluu?

Moi vaan!
No en ole jättänyt hyvää seuraa, lueskelen täällä sivussa muiden kokemuksia.
Nyt on reilut 7kk leikkauksesta (6/09) ja painoa on lähtenyt 40kg, 15 ylimääräistä on vielä tavoitteeseen. Olen vasta nyt aloittanut liikunnan (muka ollut niin kiirettä...) ja heti on taas painon laskeminen parantunut joskaan ei missään vaiheessa ole kokonaan loppunutkaan, ollut vain hyvin hidasta. Mutta sitten olenkin harventanut vaa'alla käymistä niin jopas näytti paremmalta. Kyllä sitä on itsensä huijattavissa!
Vointi on ollut loistava, verikokeet erinomaisia ja hiusten lähtökin on loppunut. Tosin apuna voi olla kampaajani minulle myymä hoitoaine Cutrin Bio+ energia vahvistava hoitoseerumi (musta pullo pinkeillä tehosteilla). Olen laittanut sitä 3-4 kertaa viikossa suihkun jälkeen hiuksiin ja ei tosiaan ole enää hiukset lähteneet tukuittain mitä teki ennen. Tosin ei haitannut yhtään, minulla on ihan kamalan paksu tukka ja oikea riesa siksi. Mutta tuo hoitoaine on ollut hyvä ja haju siedettävä (jätetään päähän niin paree olla siedettävä).
Pikkuhiljaa on myös kerralla menevän ruoan määrä suurentunut, nyt jopa 2dl voi hyvänä hetkenä mennä. Makean inho ei ole kadonnut mihinkään ja edelleenkään en voi syödä mitään makeaa oikeastaan ollenkaan (joulu oli siis melko kevyt). Sen sijaan uutena on tullut kaiken rasvaisen inho, ei kerta kaikkiaan voi enää edes ajatella rasvaista juustoa (ennen suuri herkku) tai mitään voitaikinatekeleitä tms., tulee oikeasti niin huono olo että ihan kamala.
Eli oikein hyvin voidaan ja paino tippuu kivasti, vaatekoko on nyt 44 kun ennen leikkausta oli 58-60 joten onpas ollut mukava shoppailla matkavaatteita maaliskuun Malesian reissulle! Siis nyt näyttää jo ihan ihmiselle tavallisen kokoisissa vaatteissa ja kevyet ja ohuet vaatteet laskeutuu mukavasti uusille kurveille. Jopas jaksaa sinkuttaa kuntopyörää ja venkuttaa kuntosalin helvetinkoneita, motivaatio nousee kohisten muodonmuutoksen myötä.
Tsemppiä muillekin sivuja seuraaville, niin leikatuille kuin sitä suunnitteleville/odottaville/epäilevillekin, painon
pudotuksessa ja -hallinnassa.