...Hitaasti mutta varmasti...

Moikka

En olekkaan aikoihin tänne kirjotellu ja ajattelin pitkästä aikaa palata tänne taas.

Eli sain lähetteen leikkaukseen 12/2011 ja painoin tuolloin 198kg ja oon noin 176cm pitkä.

Pääsin aika nopeasti raville tayssiin ja sukset meni vähän ristiin kun lupaillaan ja sitten yhtäkkiä ei pidetäkkään lupausta niin en ole vieläkään päässy kirurgin juttusille, motivaatio katos aivan kokonaan. Ja sen jälkeen ku olin polttamatta niin tuli päälle 10kg lisää ja muutenki motivaation puutteen vuoksi painoin noin kuukais sitten 241kg.

Pitkästä aikaa suostuin noin kuukausi sitten meneen raville kun en siellä aikoihin ollu käyny ja nytten sovittiin yhteiset pelisäännöt ja toiv. tällä kertaa kaikki sujuu niinkuin pitääkin.

Eli sovittiin kun pääsen tasalukuun 200kg takas niin pääsen kirurgin juttusille, sovittiin yhdessä miten syön ja sain kuukaudessa sitten 5kg pois eikä tuntunu edes pahalta. Kesäloman aikoihin lipsuin mutta sain kumminkin pidettyä sen 4-5 kertaa syödään päivässä. Huomaa jo eroa kun ennen saatto mennä melkein perhepizza nii nyt ei jaksa ku puolet normaalikokoisesta ja sillonkin tulee jo täpötäyteen.

Loman jälkeen jatkoin taas samaan malliin kun ennenkin ja noin kahden viikon päästä on taas aika raville. Sovittiin että ravaan siellä joka kuukausi ainakin vuoden loppuun kun se jotenki sai motivaation taas kohdilleen ku hän kyseli miten olen saanu noin hyviä tuloksia aikaan.

Tässä kuussa alkaa taas uiminenki, oi kun kaipaan sitä.

Tavoitteena on päästä kirurgille ens keväänä, koska tiedän että toi painon ei tollasta vauhtia koko aikaa laske. Hiljaa hyvä tulee. Kerranki löytäny sellaiseb ns. dieetin mikä minulle sopii enkä mieti sitä diettinä koska silloin se on minulle aina hankalampaa. Syön kaikkea mitä haluan (melkein) mutta TODELLA pienissä määrin eli herkutkaan ei oo jääny kokonaan pois.

Eli paino tällä hetkellä ruhtinalliset 236kg tällä akalla.

Oisko Pirkanmaan alueelta juttukaveria joko leikkauksen jo käyneet tai sinne menevistä?

T.Annika :sunny:

Tsemppiä AnnikaK!!!

Koko tämä homma onkin melkeinpä vain pääpeliä. Kuinka oppia tekemään hyvää itselleen, eikä rankaisemaan/palkitsemaan/*valitse tähän tunne* itseään ruualla. Hallita elämäänsä niin, että juo paljon vettä, koska se tekee hyvää keholle, huuhtelee ja raikastaa. Syö ravinteikasta (vitamiini/kuitu/proteiini/hyvien rasvojen puolesta rikasta) ruokaa koska se antaa voimaa jokaiseen päivään. Lähtee kävelemään, käy jumpassa, uiskentelee koska siitä tulee hyvä olo. Herkuttelee kohtuullisissa määrin, koska herkut maistuvat hyvältä ja kuuluvat elämään. Ei enää ikinä rankaise itseään dieetillä ja rääkkiliikunnalla koska viime aikoina/kesällä/viikonloppuna tuli mässäiltyä.

Hienoa että teet tätä päätyötä hyvissä ajoin ennen leikkausta! Leikkaus on työväline, joka auttaa tietyn aikaa painon pudotusvaiheessa. Silti tärkeintä on se loppuelämä, leikatuilla ihan samoin kuin leikkaamattomilla. Leikkauksessa pikkuruiseksi pienennetty vatsalaukku venyy ajan myötä ja ohitusleikkauksen imeytymishäiriö loppuu (kalorien osalta). Pääkopan kanssa tehty työ siis ratkaisee kaiken. Kaikkihan tää on itsestäänselvää, mutta sen sisäistäminen vie aikaa, minulla ainakin vei.

Annikak hienoa, että olet laihtumaanpäin! Minulle tämä matka on ollut luopumista. Vaihdoin reilu vuosi sitten jäätelön, suklaan ja karkit proteiininpatukoihin ja pirtelöihin. Pizzan subwayn patonkiin ja mäkkärin hampurilaiset caesar-salaattiin. Vähän ajan päästä näitä entisiä herkkuja ei tehnyt ees mieli. Jos tuli oikein karkinhimo, niin ostin sokerittomia pastilleja. Kun vielä aloin pitämään ruokapäiväkirjaa, niin paino putosireilu 20 kg.