Luovuin jo toivosta, mutta...

ÄLKÄÄ ANTAKO NIITTEN OPEROIDA TEIDÄN VATSOJA ! Minä heräsin siinä vaiheessa, kun minun olisi pitänyt syödä niitä hemmetin nutriletti pusseja 10 viikkoa ja en onnistunut ja vaihtoehtona sitten ruoka-aineilla eneily. Päätin EI EI EI EI. On olemassa muukin vaihtoehto ja onkin. Karppaus. Olen karpannut nyt yli kuukauden ja painoa on lähtenyt n. 15 kg, kaikki turvotukset poissa ja paino vaan jaksaa laskea ja olo on hyvä. Nyt ajattelen itku-potku-raivarein vaihtoehtoa missä minua pyydettiin tiputtamaan painoa leikkauksella, eikä tästä vaihtoehdosta Karppaus puhuttu mitään. Käyttäkää kaikki oljenkorret ennenkuin lähdette mokomaan itsenne turhaan vatsan viiltämisiin. OIKEESTI.

Kyllä karppaamalla saa painoa pois. Heti kun sen lopettaa, niin nesteitä pakkaa useampi kilo kehoon. Ruokavalio karpatessakin tulee kyetä pitämään jatkossa. Jossain vaiheessa vain tuo ruokavalio ainakin minulla "söi itsensä loppuun"... Ei kertakaikkiaan mikään maisunut ja loppuhan siitä dietistä tuli sen myötä.

No joo. Sehän on elämäntapa. Onhan se kun vatsakin leikellään niin "elämäntapa" mä en oikeesti enää ymmärrä koko laihdutusleikkauksia... lukekaa vaikka ruokavallankumous kirja ja herätkää siihen ,ettei se läskien lähtemisen hinta ole vain se että menee laihdutusleikkaukseen, ei missään nimessä. Karppaajakin voi syödä monipuolisesti ja hyviin ja tuntematta nälkää!! vähähiilihydraattinen ruokavalio/karppaus jne rakkaalla lapsella on monta nimeä. hiilaripöhö ja paskafiilis ja turvonnut olotila on menneen talven lumia. Ei kiitos leikkaukselle !

Kiitos varoituksesta, mutta suorastaan odotan, että puukko heilahtaa ensi keskiviikkona, kun minulla on GBP
- mutta tosi pitkän tien olen käynyt ja monta myös "ihmelaihdutus"-nöyryytystä on matkalla ollutkin,
...kyllä sitä karppaustakin on kokeiltu, mutta pistäisin sen noiden "uskontojen" piiriin kuuluvaksi asiaksi. Onhan paljon erilaisia oppisuuntia, joiden avulla on ihan mukava vaikka koko ikänsä "LAIHDUTELLA". Yhden elämän aikana ehtii innostua monenlaisista laihdutuskuureista - ja aina se on se ainoa oikea. Kumma kyllä sitten taas jonkin ajan kuluttua pitää keksiä uusi oppisuunta, kun jostain ihmeestä on taas painoa tullutkin lisää. Mutta jokainenhan haluaa itse käydä läpi nämä ja hankkia kokemuksia.
Karppauskin on businesta. Kyllä virallinenkin ravitsemuslääketiede siitä osan hyväksyy, mutta joka asiassa on varottava kohtuuttomuuksia. Kysy ravitsemusterapeutiltasi mielipidettä karppauksesta - ja usko hänen neuvojaan!
Tässä lihavuusleikkauksessa on kuitenkin kysymys painonhallinnasta ja sen äärimmäisestä keinosta, jonka käyttöön tuleekin ryhtyä vasta sitten kun mikään muu ei auta - ja kun siihen on todella lääketieteelliset perusteet.
Toisaalta taas se, että ei pysty suoriutumaan 10 viikon ENE:stä (joko jauhepusseilla tai ruoka ENE:llä - joka on vielä vaativampaa)
osoittaa sen, että k.o. henkilön ei todellakaan kannata mennä laihdutusleikkaukseen, sillä hän ei todennäköisesti kykene selviytymään myöskään leikkauksen jälkeisen elämän ruokavaliohaasteista.
Tervetuloa "askp83" laikkausjonoon sitten 4 - 5 erilaista ihmelaihdutusprojektia läpikäytyäsi - jos silloin enää on mahdollista julkisella puolella tarjota tätä mahdollisuutta! Toisaalta tuo JOJO-ttelu on epäterveellistä sekin..

Kiitti varoituksesta, onneksi se tuli myöhässä. Leikkauksen läpikäyneenä olen nyt jo paljon kevyempi, ja onnellisempi tervemmästä olotilasta, kuin ikinä karppaamalla olen ollut. Vaikka karppaamalla tilapäisesti on tuloksia joskus tullut. Tuplaten tuli aina takaisin. Haluan mieluusti kuulla tilanteestasi, sanotaanko vaikka vuoden kuluttua. Kaikille ei lihavuusleikkaus todellakaan sovi. Siihen pitää olla valmis ja motivoitunut sekä muut keinot koettuna. Onnea karppaukseen.

Täällä tunnustautuu yksi vatipäää joka ei olis varmaankaan oikeesti soveltunut tähän leikkaukseen Perusteluna se että en osaa varmaankaan tehdä mitään oikein(syön kyllä soseena vieläkin ruokani pääsääntöisesti).Tai sitten musta on tullut kamala herkkis kivuille vanhemmiten...Tämä tarvitsee OIKEASTI harkita...tai siis koittaa kaikki muuu ennen tätä!!!Tää oli nyt vaan mun mielipide.

Tiikeri hei! Katso tätä ja fundeeraa mielummin sitä kuin kaikkea muuta jota et voi jälkeenpäin muuttaa:

http://areena.yle.fi/video/1315511829091

Kiitos kimby..menen katsomaan

Voipi olla, että olet myös hieman masentunut, kun lohturuoka on poissa. Saa syödä vaan pilttejä ja keittoja. Kivut luulisi jo pikkuhiljaa helpottavan ja voisit iloita hoikentuneesta olemuksestasi. Paljonko sitä painoa on lähtenyt?

Tänne voisi tehdä vaikka kyselyn aiheesta, moniko meistä on aikanaan karpannut.. Kyllähän se toimii, mutta jos olisi mielenlujuus rajottaa syömisiään niin tiukasti kuin karppaus vaatii, ei ylipainoa olisi alunperinkään. Tietysti leikkauksen jälkeen (ja ennen) vaaditaan tahdonvoimaa, mutta sitten on tämä työväline mukana auttamassa.

Nimim. karppaamalla -25kg, jonka jälkeen paino nousi aikaa myöten lähemmäs 50kg... Mieli ja keho eivät tykkää liian rankasta rajoittamisesta. Kohtuu on hyvä mutta absolutismi ei. Lisäksi karppaus vaikuttaa aineenvaihduntaan, elimistö "herkistyy" hiilihydraateille - eli niitä hiilariturvotuksia tulee aina vaan pienemmistä määristä. Myös sen huomasin, että karppausurakan jälkeen aloin lihomaan vyötärölle/vatsaan, eli entisestä päärynästä tuli omenanmallinen - mikä on paljon epäterveellisempää (sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrä lisääntyy).

.. Disclaimerina vielä, että toki proteiinipitoinen, oikeiden rasvojen syönti ja vihannesten painottaminen on hyväksi kaikille! Siinä vaan mennään vikaan kun karsitaan kaikki hiilarit pois ja pyritään ketoosiin.

Painoa on lähtenyt 11 kiloa..tuntuu nyt jumivan tässä kohtaa..ja kipu on erilaista nyt kuin aiemmin..eli en usko kivun johtuvan enää leikkaus haavoista sisälläni..luulen että mun suolisto kerää jostain syystä ilmaa todella paljon..
Eilen illalla tunsin itseni koko ajan ihan täydeksi tosta ylämahasta vaikka en ollut syönyt paljon mitään..ja yöllä sitten maha alkoi jo sattua..kun sain röyhittyä ja muutaman kunnon töräytyksen peräpäästäni niin olo helpotti
Ja tää oli jo toinen tai kolmas kerta kun pieriminen auttaa,,kamalaa possuilua tää elämä nyt

Ja Kimby..todella mielenkiintoinen ohjelma,kannattaa muidenkin katsoa..miten ihmis mieli voikin olla noin vahva

Kyllä 11 kg on jo hieno saavutus tässä vaiheessa. Minä olen superpossu, vaikka ei ole edes vielä leikattu. Johtuu eneilyistä ja kasviksista. Täytyypi katsoa tuo ohjelma.

Mulla oli kanssa ilmavaivoja leikkauksen jälkeen. Tosi ikävän kivuliasta kun ilma jäi suolistoon pyörimään. Käytin tähän vaivaan apteekista ilman reseptiä saatavia valmisteita, Nogasin ja Kulpaton. Molemmat tehosivat ihan hyvin. Vaiva poistui muutaman kuukauden kuluttua leikkauksesta.

kiitos "Kimby" vinkistä
tuo ohjelma on hyvä - joten positiivisesti eteenpäin!
ja "tigertyttö" - koeta jaksa uskoa positiiviisiin jo saavuttamiisi tuloksiin ja motivoida itsesi viemään tämä valitsemasi tie kunnialla loppuun
- sinä pystyt siihen! - liikunta voi auttaa noihin ilmavaivoihin
- joko saat/voit liikkua hyvin...?
- sinun on aika kaivaa se pesäänsä ja asiaansa puolustava "naarastiikeri" esiin!

...tuosta ohjelmasta tuli paljonkin mieleen - kuulunhan sodassa olleiden sukupolven lapsiin - eli olen kasvanut traumaperäistä stressiä elävien aikuisten keskellä!
Kun 1960- ja 1970-luvuilla hoideltiin isovanhempia, niin muistan, kun mummot paranivat vaivasta kuin vaivasta "kamfferi"-tipoilla- se oli mielikuva- ja plasebohoitoa parhaimmillaan.
...Nykyään, kun menee lääkäriin esim. sairaan lapsen kanssa, niin lääkärin on melkein pakko määrätä jotain lääkettä, vaikkei se olisi usein tarpeenkaan - muutenhan häntä haukutaan ammattitaidottomaksi "kun ei edes lääkettä määrännyt..." Usko lääkkeen vaikutuksiin parantaakin usein tehokkaasti.

Minulla on ollut ennen tätä leikkausta edeltävää ENE:ä erikseen laskien 98 pilleriä tuossa viikon lääkedosetissa. Vain yhdestä lääkkeestä olen lukenut sen lapun, jossa kerrotaan mitä sivuvaikutuksia on lääkkeellä - kun halusin tarkentaa että vaikuttaako se siihen, kun minulla oli päänsärkyä. Onneksi ei vaikuttanut, joten päänsärkykin hävisi ilman särkylääkkeitä.

Joku kallonkutistaja kertoi minulle joskus, että älä lue niitä lääkkeiden sivuvaikutuslappuja, sillä jos luet niin saat ne vaivat. Vasta kun sinuun ilmaantuu jotain todellisia vaivoja jonkun lääkemuutoksen seurauksena, niin kannattaa tarkistaa kuuluuko se uuden lääkkeen mahdollisiiin sivuvaikutuksiin. Lääketehtaat joutuvat kirjoittamaan ne sivuoireet sinne välttääkseen oikeudenkäyntejä U.S.A:ssa, jossa tuoteturvallisuusoikeudenkäynnit elättävät juristiarmeijaa. Esimerkki:
"Älä kuivata kissasi turkkia mikroaaltouunissa"
- legenda kertoo että jenkeissä oli joku mummo laittanut kissansa sateen jälkeen kuivumaan mikroaaltouuniin ja sitten mummo oli haastanut uunin valmistajan oikeuteen kun kallis rotukissa oli kuollut. Välttääkseen samasta asiasta tulossa olevat oikeudenkäynnit, yhtiö laittoi tuollaiset laput uusiin uuneihin.
samasta syystä lääketehtaat joutuvat kirjoittamaan nuo varoitukset sivuvaikutuksista - toki ne pohjautuvat tutkimuksiin ja ovat silti tehty lääketehtaiden eduksi siten, että kaikkia mahdollisia sivuvaikutuksia ei ole edes lueteltu, mutta tätä taustaa vasten niihin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota...
no meni ehkä vähän sivuunkin, mutta jotainhan tässä pitää leikkausta odotellessa höpötellä;-)
- oli muuten hienoa kun sai käydä TAYSissa osastolla, jonne sitten heräämöstä roudataan. Kirurgista ja nukutuslääkäristä sekä hoitajista sain ammattitaitoisen ja osaavan vaikutelman. Leikkauksen riskitkin käytiin vielä läpi ja sairalassaoloajan rutiinit selvitettiin. Jos keskiviikkona on leikkaus niin perjantaina on sitten RT selittämässä mitä leikkauksen jälkeisinä viikkoina voi/saa/pitää syödä ja juoda...

Mun on nyt kerrottava oma kokemus tässä mun prosessissa (joka ei varmaan kaikille ole mieliksi täällä). Olen saanut jo vihreää valoa leikkaukseen mutta tässäpä on sattunut nyt mojova yllätys. Kun aloitin 1200 kcal dieetin ja mun piti puottaaa jonkun verraan leikkausta varten (n. 10 kg) .... niin nyt 4 kk on lähtenyt melkiistä 30 kg. Ja tässä o mun mielestä tosi kiva että todellakin saa syödä ihan mahansa täyteen, kertaakaan ei oo ollut tuskasta. Ja herkkujakin joka viikko 2 kertaa (esim. jätskituutti). Sairaalassa ravitsemusterapeutti ja lääkäri on alkaneet puhua mulle että pitäis mun miettiä että haluanko varmasti leikkauksen kun paino tippuu niin hyvin ja mulle helppoo.

Ennen oon yrittäny kaikenmaailman dieetit mutta tuntuu että eka kertaa elämässäni on tosi hyvät ohjeet, huippu tuki ja mikä tärkeintä, että oma motivaatio ihan huipussaan. Mä ymmärrän tosi hyvin niitäkin joilla laihtuminen ei muuten onnistu tai että paino pompsahtaa takaisin. Mutta on myöskään turha kuvitella että paino pysyisi pois pelkällä leikkauksella. Silloinkin pitää pysyä tosissaan ruodussa tai lihoo samalla tavalla kuin ennen leikkausta, ja jos kilonsa saa takaisin niin sitten ei enää pääse uuteen leikkaukseen. Ja tosiaan mikään dieetti ei auta paino-ongelmaan vaan se että tämä on elämäntapamuutos. Myös kun on leikattu täytyy sitoutua elämäntapamuutokseen ja tosi tiukasti. Koska jos silloin repsahtaa tosi pahasti ja kilot palaa - mitäs sitten? Ja usein leikkauksesta puhutaan niin että sillä pääsee helposti normaalipainoon. Usein pudotus on kuitenkin vähemmän. Tietysti poikkeuksia löytyy.

Mutta elkää käsittäkö väärin, en ole leikkausta vastaan, koska se on mulla vielä yksi vaihtoehto. Mutta mun mielestä ei pidä liikaa ihannoida jompaa kumpaa tapaa vain. Musta olis pääasia että jokainen löytäisi itselle sen oman parhaan tavan koska kumpikaanhan ei ole helppo tie. Tai kumpikaaan ei ole se parempi tie

Pingviini, kaikki meistä varmaan toivoo että olisi joku muu keino. Mutta monet meistä tietää vuosikymmenten jojoilun perusteella että emme onnistu saamaan pysyviä tuloksia, ilman tätä leikkauksen suomaa "personal traineria". Kun sairaudet uhkaa, sitä yrittää tätä viimeistä oljenkortta. Joka ainakin mun kohdalla 1.5 vuoden aikana on toiminut, olen saavuttanut normaalipainon. Mutta ei tämä taistelu koskaan lopu, jos on taipumusta syödä yli oman tarpeen, joutuu syömistään tarkkailemaan loppuelämän.

Sun tarina kuulostaa siltä että pystyt onnistumaan ihan itse, upeaa, toivon sulle kaikkea hyvää

Mä olen sun kanssas samaa mieltä Pingviini ja jos mä olisin pystynyt tohon mihin sä niin mä en olis edes koko leikkuuseen mennyt..ja nyt varsinkin kun on jo leikatttu eikä mun alkuni oo lähtenyt mitenkään helposti liikkumaan niin olen vieläkin enemmän sitä mieltä että en olis mennyt koko leikkuuseen..TOIVON TODELLA että mun mieleni tästä vielä muuttuu.

Saako ohitusleikatut käyttää noita cuplatoneja??olen itsekkin miettinyt että pitää kysyä lääkäriltä,meinaan musta tuntuu ainakin siltä et ilman näitä kamalia ilmavaivoja mulla olis jo paljon parempi olo.
Osaako joku sanoa mistä johtuu että nytleikattuna suoli kerää enemmän ilmaa itseensä??

Lyltsy, kiitos paljon . Sä oot onnistunut tosi hienosti ja sulla on motivaatio kohdillaan. JA ymmärsit hyvin mitä tarkoitin ettei leikkaus poista ongelmaa kokonaan vaan on tosiaan vaan apukeino.

Mä kyllä tiedän mitä on epäonnistuneet laihdutukset, ei sillä. Mutta kuten sanoit, leikkauskaan ei ole ihmekeino... edelleen joutuu tarkkailemaan syömisiään. Ja mielestäni ei pitäisi tuomita niitäkään jotka valitsee leikkauksen. Tai sittenkin valitsevat toisen keinon. Joskus kuulee leikkauksesta vaan sellaistakin että silloinhan saa syödä mitä vaan että kuitenkin laihtuu. Jotenki kuulutan sitä vaan että ei pitäisi tuomita niitä jotka valitsee leikkauksen (viittaan ekaan viestiin, jonka perusteella aloin pohtia asiaa).

Itse kun olen kokeillut kaikkea niin minulle oli tosi yllätys että tämä on ollut niin helppoa, mutta tosiaan motivaatio on eri kuin aiemmin. Mutta tosiaan en ole sulkenut itseltä pois leikkausvaihtoehtoa jos tämä ei onnistu. Minusta on tosi hyvä että ennen leikkausta laitetaan ihmiset eneilemään/puottamaan painoa koska on tosi tärkeää mitata sitä motivaatiota, koska jos sitä ei ole niin turha on leikata.

Jotenkin tulkitsin ensimmäisen viestin niin että kirjoittaja väheksyi niitä jotka menevät leikkaukseen ja yritin sanoa että ei sekään tosiaan helppo vaihtoehto ja lääkärit ei tee tosiaaan sitä hetken mielijohteesta. Ja useille se on se viimeinen oljenkorsi.

Että ne jotka harkitsee leikkausta kannattaa miettiä, jaksaako loppuikänsä tarkkailla syömisiä koska jos muutaman viikon ene on vaikeaa, niin ei leikkauksen jälkeen projekti ole ohi. Musta sellainen leikkaus on turha johon menijä ei ole motivoitunut siihen kaikkeen mitä leikkauksen jälkeinen elämä vaatii.

Tigertyttö ,tsemppiä sulle. Mä neuvosin että kysysit sairaalasta apua vaivaasi. On tosi hyvä että kerrot omaa tarinaasi täällä, toivottavasti oloasi helpottaa kun saat tänne kertoa siitä. Uskon ja toivon että olosi helpottaa vielä ja iloksi muuttuu koko asia . Mielestäni muutenkin on tärkeää puhua näistä vaikeuksista leikkauksen jälkeen, mitä mahdollisesti tulee. Kiitos että jaksat jakaa tätäkin puolta. Minusta kun ei pitäisi ihailla kumpaakaan tapaa liikaa vaan että se on parasta mistä kukin saa parhaan avun.

Minulla tämä leikkaus on tukenut projektia kovin. Ilman tätä jojoilisin yhä 90-135 kilon välillä. Nyt painan pikkaisen yli 72 kiloa. Vointi on hyvä, mistään en tunne jääväni paitsi. Hiilihydraatit yhä ruokavalioni kompastuskivi. Alkuun makea tuotti ongelmia, mutta nykyään kaiken syöminen onnistuu. Päivittäin lasken syömäni energian määrän ja yritän panostaa proteiineihin.

Totesin juuri, että normaalipaino häämöttäisi 6 kilon päässä. Leikkausta suunnitellessani toivoin joskus painavani sen 80 kiloa. Nyt on menty jo reippaasti alle. Paino hiljalleen yhä menossa alaspäin. Päivittäin hyppään puntarissa. Entisestä vihollisesta tullut hyvä ystävä. Oman voinnin seuraaminen muodostunut päivärutiiniksi. Töitä tulen tekemään painoni kanssa koko loppuelämän. En koe leikkauksen olevan oikotie onneen. Omasta itsestä nämä asiast kuitenkin ovat kiinni.