Valkoisia valheita

jokainen tekee niinkuin parhaakseen näkee. Minulla leikkaus ei ollut salaisuus...työkaverit, ystävät ja sukulaiset tietävät. Olen saanut hyvin kannustusta ja kun vaihdoin työpaikkaakin juuri, monet vanhat työkaverit ovat soitelleet, että haluavat nähdä minut

Minä olen kanssa kertonut avoimesti kaikille niille, jotka ovat vain jaksaneet kuunnella. Kaikki työpaikalla tietää, samoin sukukin.

Mutta nuo sappikivet ovat hyvä valkoinen valhe. Leikkaus tehdään tähystyksellä samoin, Ja ruookailuun on kiinnitettävä huomiota ennen ja jälkeen. Kattaa lähes kaikki tulevat vaivat, eikä appivanhemmatkaan pääse asiasta naputtamaan.

Ja laihtumisenkin voi laitta sen piikkiin, kun vatsakivut "ehkäisevät" rasvaisen ruuan syömisen. Syötävä terveellisesti, ettei vain vaivat "uusiudu". Mulla tosin sappirakkokin kokonaan poistettu, mutta tiehyet aina ärtyvät varsinkin jos erehdyn syömään runsaammin sieniä.

Okei, hyvä tietää tämä sappikivikortti Tosin mun tuurilla oikeesti sairastun johonki sappikivivaivaan jos sillä ryhdyn huijaamaan

tuulahdus: Pitääpä etsiä tuo kirja käsiin, Mielensäpahoittaja ainakin oli kerrassaan mainio

Minua vähän harmitti, kun tottakai kerroin lapsilleni mitä on tekeillä, tytär kertoi parhaalle kaverilleen, joka taas kertoi vanhemmilleen. Nyt nuo vanhemmat ovat kovin kiinnostuneita olostani ja toipumisestani sun muuta. Toki olemme tuttuja jo monen vuoden takaa ja hyvissä väleissä, mutta kuitenkin haluaisin itse valita, kenelle kerron mitäkin. Olen kertonut koko leikkauksesta vain ihan lähimmille, koska en halua vastailla voinnistani ja vatsantoiminnastani koko seutukunnalle. Tosin tieto valunee vähitellen sukulaisille, kun serkkulikalle kerroin selityksen miksen jaksa nyt kyläillä pitkään.

Harrastuspiireissä taidan alkaa käyttää sappiselitystä, jos joku kyselee. Pitänee ottaa selvää uskottavista oireista, tai sitten pitäytyä lyhyissä vastauksissa. Yleisesti ottaen ei kyllä kannata alkaa rakennella mitään selityskuvioita, ettei jää kiinni valheista jos kertoo yhdelle yhtä ja toiselle toista. Useimmille voi kai sanoa, ettei halua keskustella sairauksistaan, puhutaan jostain muusta. Tässä vaiheessa, melkein 4 viikkoa leikkauksesta, ainoa ulospäin näkyvä on pienet annokset ja kuohuviinin välttely . (En ole vielä uskaltanut kokeilla alkoholia, saati hiilihappoisia juomia.) Liikkuminen, nostelu ja muu toiminta sujuu kuin ennen, mistä olen kovin iloinen. Kavereiden illanistujaisissakaan alkoholittomuus ei ole kummastuksen aihe, on siellä muitakin mehulinjalla.

Vältän valheet sanomalla, että "olen ollut suolistoleikkauksessa, eikä syöminen oikein suju". Ei ole tullut lisäkysymyksiä.

Mmm, kyllä minäkin kerron totuuden äidille ja anopille. Tässä vaiheessa, kun minulla ei vielä ole mitään konkreettista tietoa leikkauksen ajankohdasta, en haasta mitään. Töissä on pari ihmistä, jotka asiasta tietävät. Sitten, kun leikkaus on ajankohtainen, mietin uudestaan, mitä, kenelle ja milloin.