Kapu77 esittäytyypi

Hyvähyvä!

Tsemppiä ja toipumista, hieno homma:)

Huomenna eli perjantaina sit kotiin ja jatkamaan syömisen opettelua. On tää hassua, kun ruokaa ei mene alas kuin viisi kuusi lusikallista kerralla.

Paljon onnea uudelle pikkumasulle!
Kuulut nyt meidän kerhoon!
Muista että maltti on valttia!

Joo, maltti on nyt valttia, onneks kivutkin ovat alkaneet jo helpottaa pikkuhiljaa, vaikka leikkauksesta ei ole kuin muutama hassu päivä vasta mennyt.

Tsemppiä toipumiseen ja onnea uuteen elämään

Kiitokset kaikille, jokainen päivä on edellistä parempi

Nyt on leikkauksesta reilu kaksi viikkoa kulunu ja alkaa tuo syöminenkin jo vähän paremmin onnistua. Kun vaan muistais vielä juodakin riittävästi. Kertaalleen olen onnistunut saamaan itselleni ne dumping oireet päälle (ei mukavaa), mut onneks ne menee ohi kuitenkin. Maksalaatikosta ja makaroonilaatikosta on tullu mun uusia suosikki ruokia ja hapankorppu on niiiiin hyvää .

Kaikenlaisia ruokia olen jo kokeillut, paitsi kokolihapihvejä. Ja oikeastaan kasvissosekeitto on ainoa joka ei soveltunut ollenkaan. Siitä tuli maha ihan järkyttävän kipeäksi . Ruisleipään on ihan mieletön himo päällä, mutta en ole vielä uskaltanut sitä syödä.

Siitä olen yllättynyt , kuinka monenlaisia ruokia olen jo pystynyt syömään, kunhan muistaa syödä pieniä annoksia ja pureskella huolellisesti.

Ja vaikka välillä on tuntunut hankalalta ja silloin käynyt mielessä, et olikohan tää ihan järkevää, niin en ole päivääkään katunut leikkausta. Nyt jo olo on niin paljon kevyempi.

Eipä ole tullut täällä käytyä nyt hetkeen, mut päivitellään tännekin tilannetta.
Vointi pysynyt hyvänä ja paino tippunut vauhdilla alaspäin. Syömään pystyn jo melkein mitä vain, mut jostain syystä kylmät juomat tuntuvat hankalilta juoda, tuntuu, et vatsa ei ota niitä vastaan, onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia?

Nälän tunnetta ei oikeastaan ole ollenkaan, kellosta täytyy seurata, et muistaa syödä oikein.

Ja vaatteita olen kantanut säkkikaupalla spr:lle

Oikein hyvää joulun odotusta kaikille!

Sehän tuohon unoihtui laittaa, et verenpaineen kanssa on ollu vähän temppuilua. Se kun putosi leikkauksen ja laihtumisen myötä tonne lukemiin 100/60, joten aikaslailla huipututtaa, kun lähtee liikkeelle ja kävely seinästä kiinnipitäen on tullut tutuksi, mut mitään elimellistä syytä ei ole paineen katoamiselle löytynyt. Onko muilla kokemuksia, tottuuko elimistö alhaisiin paineisiin?

Nyt on tullutkin taukoa tänne kirjoitteluun, mut pistetään nyt pari riviä. Paino se vaan putoaa (nyt -37kg) tasaisesti koko ajan, ja olo kevenee Ja lapsetkin tykkää ku iskä jaksaa touhuta paremmin heidän kanssaan.

Kaikki on menny hirmu hyvin tähän asti. Pystyy jo syömään lähes käytännössä kaikkia ruokia, kunhan muistaa annoskoon.

Onneks on olemassa sellaisikin lääkäreitä, jotka vielä uskoo potilasta ja tekee lähetteen tällaiseenkin leikkaukseen, tää on kyl pelastanu mut ja parantanu mun elämän

Ja viimeksi eilen juttelein ihmisen kanssa, joka on ottanut ensimmäisiä askeleitaan kohti leikkausta ja ei voinut kun suositella leikkausta. Toivottavasti hän jaksaa matkan loppuun asti, palkinto odottaa siellä

poistettu

Kapu, täällä ollaan palstoilla Kiitos mukavasta juttelutuokiosta viime torstaina. Hyvä kun törmättiin! Tuli moneen asiaan selvyyttä ja vahvistusta tälle tielle.

Todella kiva oli lukea tarinaasi ja mahtavaa miten on elämä muuttunut positiivesti. Perästä tullaan

Huikea pudotus! Kiva kuulla että elämänlaatu on parantunut. Perässä tullaan täälläkin