Mieliteot leikkauksen jälkeen?

Itselläni ainakaan tuo liikasyöminen ei johdu nälästä vaan pikemminkin tavasta, mielihaluista ja siitä että syöminen on yksinkertaisesti kivaa. Kai siitä itse syömistapahtumasta saa jonkinlaista mielihyvää.

Siispä kysyisinkin teiltä jotka jo leikkauksen läpikäyneet: kuinka on käynyt teidän mielihalujenne, onko ainoa mikä estää syömästä liikaa vatsalaukun pienuus (ei mahdu) tai pahan olon pelko liikasyömisestä, vai onko mielihalutkin vähentyneet? Ohitusleikkauksessa lienee laihtumiseen osuutta myös vähemmällä kaloreiden imeytymisellä?

Oletteko muuttaneet myös totaalisesti ruokailutottumuksianne (ruuan laatu) vai onko vain annoskoot pinentyneet? Katsoin tuolata Youtubesta Terveystalon videon jossa kerrottiin ravinnosta leikkauksen jälkeen, aika ankealta näytti jos tuossa kaikki mitä saa syödä että laihtuisi...tuolla dietillä taatusti laihtuisi ilman leikkaustakin jos vaan jaksaisi noudattaa.

Eli siis onko luovuttava kaikesta hyvästä ja sitouduttava loppuelämäksi ankean värittömään ja mauttomaan ruokavalioon?

Lisäksi kysyisin mite vatsanne on kestänyt leikkauksen jälkeen esim mausteita, onko jotain muuta mistä on joutunut luopumaan kun vatsa ei ota enää vastaan?

Heips... kysymykseesi en osaa ihan varsinaisesti vastata, koska itselle 13.3.leikkuu vasta edessä (eli n. viikon päästä)

Mutta tuosta värittömästä ja mauttomasta tiedän sen verran, kun tuttuja joita leikattu....ihan normaalia ruokia syövät, eli keittoja kastikkeita pihvejä, pitsoja jne....määrät vain 1/5 entisestään. Monet käyvät ihan ravintoloissakin syömässä, kun monesta ravintolasta saa nykyään asian selittämällä lasten annoksen tai puolikkaan annoksen...

Minä olen ollut tunnesyöppö ja ruuasta on aiemmin tullut tapa palkita itseään. On syöty suruun ja syöty iloon... Ja ruuathan eivät tietenkään ole olleet terveellisimmästä päästä. Huomaahan sen lähtöpainostanikin.

Minä syön normaalin ruuan nykyään. Entiset herkut eivät enää maistu samalta kuin ennen. Rasvaiset ruuat jätän suosiolla pois, koska maistuvat jo suussa pahalta. Mausteisia ruokia syön entiseen malliin. Maitorahka on ihanaa nykyään, ennen en sitä oikeastaan käyttänytkään. Mielihalut ja hyvältä maistuvat asiat muuntuvat leikkauksen myötä.

Ja kyllähän noita mielihaluja on. Joskus juhlilla tekisi mieli maistaa/syödä kaikkea. No se ei vain onnistu, vallittava parhaat päältä. Välillä iskee hirveä karkkihimo, syön ja kärsin dumpingista... Minulla ainakin mahan tilavuus viimeistään rajoittaa syötyjä määriä. Rupeaa nukuttamaan, jos paljon ruokaa nauttii. Ja minä kyllä itse ruoskin itseäni siihen 2dl maksimiannkseen. Yli jos syön, niin henkinen morkkis kyllä iskee ruuan päälle.

Jos tiivistäis: Nyt on hyvä, mistään ei tarvitse kokonaan luopua

Pystyn syömään mausteista ruokaa eikä mulla ole oikeestaan enää mitään mitä en pysty syömään.Mieliteot on jääneet joskaan ei niin suuressa määrin kuin ennen,mulla sama juttu kuin edellisillä,en syönyt nälkääni vaan ainoastaan mielitekoihin..komppaan hansun loppu sanoja...nyt on hyvä,mistään ei tarvitse kokonaan luopua

Hei,

mistään en ole joutunut luopumaan. Kuitenkin yleensä tekee mieli eri ruokia kuin ennen. Silmät syövät edelleen enemmän kuin vatsa. Pystyn kuitenkin halutessani syömään sipsejä, karkkia, suklaata ja hampurilaisiakin, mutta huomattavasti vähemmän. Se on edelleen oma valinta ja vaaka kyllä kertoo, jos ruokavalio on väärä tai dumping, jos sorrun ylensyöntiin tai grillimakkaraan. Ensimmäistä ei kuitenkaan pahemmin tapahdu ja jälkimmäistä opin välttämään viimeisimmän laavukokemuksen jälkeen

Jos tiivistäis: Ruoka on edelleen nautinto ja parasta on kohtuus kaikessa.

Sen verran ovat mielihalut helpottaneet, että kaupassa käynti on aika erilaista entiseen verrattuna. Mitään ns. ylimääräistä ei tule ostettua. Kun ei ole nälkä niin ei tee mielikään.

Kaikkia ruokia pystyn syömään. Rahka ja riisipuuro ovat helpoimmat, jopa 300 grammaa. Kiinteässä ruoassa 100 grammaa on tarpeeksi. Vielä ei ole tullut sellaista ruokaa vastaan entisistä suosikeista, joka ei menisi alas. Mutta toisaalta ei kyllä ole entisenlainen hinkukaan ruokaan. Edelleen kokkaan mielelläni mutta nyt muut syövät.

Olen kyllä sitä mieltä, että enemmän ne leikkasivat pois heikosta luonteesta kuin mahasta.

Kaloreita tulee nyt 1200 päivässä. Mietin tuossa, että jos oikein yrittäisi, niin voisi päästä jopa tuplamäärään. Mutta se vaatisi jo sitten että keskittyisi koko ajan syömään.

Kyllä sitä saa tuon kalorimäärän kasvamaan päivän aikana huomattaviinkin mittasuhteisiin, jos kaikissa vaihtoehdoissa valitsee sen huomomman. Minä tankkasin niitä proteiinia ja vältin kevyttuotteita. Sitten laskeskelin tuossa noita kalorimääriäni ja totesin niiden alkavan hiljalleen nousta.

Leikkauksesta on kulunut jo sen verran aikaa, että ruokavalioon on alettava kiinnittämään ainakin minulla enemmän huomiota. Palautin ruokavalioon perunan, kasvikset ja hedelmät(suuremmissa määrin). Leipää en yhäkään syö paljoa, näkkileipää sen minkä otan. Etsin sitä kultaista keskitietä, millä sekä masu että minä olemme tyytyväisiä.

Kiitos kovasti kaikille vastauksista! Näin jo sieluni silmin itseni leikkauksen jälkeen kärvistelemässä kauravellilautasen kanssa kun muut syövät "kunnon ruokaa"

Tuossa viimeviikolla TV:ssä tulleessa ohjelmassa kyllä leikkaava lääkärikin sanoi että monilla ruokavalio muuttuu itsekseen leikkauksen myötä, johtunee jostain hormonaalisesta jutusta josta osa poistuu poistetun mahalaukunosan mukan..

Viikon verran tätä palstaa seuranneena alan itsekkin innostua leikkauksesta, jos vaan minut huolivat, aikaisemmin olin kovin epävarma siitä haluanko leikkausta (johtuen varmaan tiedon puutteesta).

No kahden viikon kuluttua labrat ja ravitsemusterapeutti ja siitä viikon kuluttua lääkäri, toivotaan parasta!

Kauravelliä??? No alkuun ehkä, mutta proteiinipitoisempaan vaihdettava. Mun ruokavalio koostuu maitotuotteista/Hyla, lihaa, kanaa, kalaa ja kananmunaa. Näistä pääsääntöinen ateria ja pereunaa/riisiä/makaroonia lisukkeena. Kasviksia ja hedelmiä välipalalla. Leivän syönti jää 2 palaan näkkäriä/päivä. Nekin juuri ennen yöunille menoa, että jaksaa yön hyvin nukkua.

Kaurapuuro on hyvää ja leipäki maistuu.kuitenki vaa yks pala nykyysin koko leivän sijasta