Punapippuri, leikkaukseen tai ei....

Hei olen pian 50 täyttävä pullukka (BMI karvan alle 40) jolla huima laihdutushistosria takana. Kaikkea mahdollista varmaan kokeiltu ja tuloksiakin saatu, mutta aina palattu uusiin etistä suurempiin lukemiin...

Nyt sitten pari vuotta sitten lääkäri ehdotti rintojen pienennnysleikkausta kun en mahtunut magneettikuvauskoneeseen (rintasyöpää paljon suvussa ja suuret rintani todella vikeat tutkia), mutta, mutta.....plastikkakirurgin BMI raja alle 30...joten laihtua tarttis.....

No eipä onnistunut joten lääkäri laittoi nyt sitten syksyllä lähetteen laihdutusleikkaukseen. Nyt sitten on tullut kutsu verikokeisiin ja ravitsemusterapeutille ja siitä viikonpäästä lääkärille.

Itse olen todella epävarma vielä tästä leikkauksesta, lähinnä haluanko oikeasti siihen, tai pikemminkin uskallanko...tietoa niin kovin vähän ja reumasairauteni, lähinnä niiden lääkitys epäilyttää, miten lääkkeet imeytyvät leikkauksen jälkeen ja miten maha kestää kun ei tahdo kestää nytkään.
Lisäksi minulla vatsan alueella paljon kiinnikkeitä endometrioosista ja 2:sta keisarinleikkauksesta, pystytäänköhän edes leikkaamaan....

Lähete minulle nyt Kanta-Hämeen keskussairaalaan, mutta en tiedä tehdäänkö leikkaus siellä vai jossain muualla, ei tiennyt lähetteen tehnyt lääkärikään...

Olisi kiva kuulla miten muut ovat pärjänneet leikkauksen jälkeen, onko tullut jotain yllättäviä vastoinkäymisiä, onko joku peräti katunut leikkausta tms.

Laihtua olisi oikeasti kyllä kiva...pääsisi taas paremmin liikkumaan ja ehkäpä harrastamaankin, varmaan pienentynyt paino helpottaisi myös niveliä ja koholla olevat sokeriarvotkin varmaan asettautuisivat niin että 2 tyypin diabetes uhka poistuisi tai ainakin lykkääntyisi.... mutta onko tämä konsti minulle oikea?

Vastaan heti asiantuntemattomuuden varmuudella
1. eikäs nuo keisarinleikkaukset ja endometrioosit ole enempi alavatsan asia ja mahalaukku taas aika ylhällä? (olen mies enkä näitä tiedä)
2. tietoa kyllä on netissäkin aika roimasti ja näilläkin palstoilla esim
http://www.mattikaki.fi/lihavuusleikkaus/ aika pitkä ja hyvä tarina.
3. ehkäpä noita uskaltamis/pelkäämisasioita kannattaisi vähän jäsentää että mikä tässä vaatii uskaltamista ja mitkä asiat pelottavat. Usein siinä käy niin että se ettei leikata pelottaa enemmän kun lihavuus aiheuttaa niin paljon tappavia sivuvaikutuksia. Kerro näistä lisää niin varmaan moni kertoo miten heidän kohdallaan oli. Leikkaukseenhan ei juurikaan kukaan kuole (0.16%) joten sitä teknisenä operaationa ei juurikan tarvi pelätä.
4. päätöksethän sinun täytyy tehdä itse ja leikkaukseen täytyy oikeasti haluta jotta sinne pääsee.

Kovasti tsemppiä tälle kumpareisella tiellä

Heippa!
Ensviikolla tulee kuukausi leikkauksesta. Yhtään en pelännyt ennen enkä jännittänyt. Ja hetkeäkään en ole katunut jälkeenpäin. Pelkäät kompikaatioita, niitä voi tulla jokaisessa toimenpiteessä, oli sit kyse rintojen leikkauksesta tai kohdunkaavinnasta kyse. Eli jos sulla on mahdollisuus tähän etkä omin avuin ole saanut tuloksia ja epäilet ettet saa niin ei kun leikkaukseen. Leikkauksen jölkeen mulla ei ole edes ollut juurikaan kipuja. Ruoka maistuu tosi hyvin ja painoa mennyt noin 5 kg.

Tsemppiä ajatustyöhön ja valmistautumiseen.

Googleta FOTEG:in sivuille, sieltä saa hyvää perustietoa. Ja toki täältä myös. Minulla myös Maijan tavoin tulee kuukausi leikkauksesta ensiviikolla ja kaikki mennyt ihan hyvin. Pientä väsymystä (tulehdusarvot koholla) lukuunottamatta.
Itselläni on myö sairauksia (astma,keuhkoemfyseema,metabolinen oireyhtymä,lievä uniapnea) jotka saivat minut valitsemaan ja haluamaan tähän leikkaukseen. Vuoden tätä pyörittelin ja sitten kun päätökseen olin valmis niin homma laitettiin rullaamaan. Itsekin mietin kovasti miten esim. kortisonilääkitysten kanssa jatkossa, mutta se ei ollut lääkäreiden mielestä mikään este. Ja todennäköisesti leikkaus auttaa minua välttymään diabetekseltä ja verenpainetaudilta, jotka olisivat keuhkosairaalle tosi iso lisäriski. Joten siihen nähden nämä leikkaukseen liittyvät komplikaatiomahdollisuudet ovat kyllä pieni riski. Mutta ota asioista selvää! Kukaanhan ei tähän operaatioon huvikseen lähde eikä pääse. Samat laihdutuskokemukset ja yritykset ja takaisin lihomiset on meillä kaikilla takana. Mutta joskus tulee se raja kun ei vaan itse enää selviä tän asian kanssa. Studio 55 ohjelmassa haastateltiin juuri myös erästä alan kirurgia, ohjelma löytyy varmaan vielä mtv katsomosta. Kannattaa tsekata sekin.
Terkuin Soile

Kiitos vastauksista, katsoin nuo ohjelmat mitkä löytyi netistä sekä luin blogin...noilla yllättävillä komplikaatioilla tarkoitin lähinnä pitkäaikaisia vaikutuksia leikkauksesta, en niinkään heti leikkausta seuraavilla mahdollisilla komplikaatioilla, niistä olen kyllä lukenut.
Eli miten sen nyt osaisin selittää...leikkaushan peruuttamaton, mitäs jos huomaa viiden vuoden kuluttua että olisikin "tarvinnut " koko mahansa jostain syystä, esim saa jonkun taudin johon käytettäviä lääkkeitä ei voi käyttää leikkauksesta johtuen tms. en kylläkään tiedä onko tämä mahdollista, mutta minua askarruttaa...
Tätä palstaa lukiessani kantani kyllä leikkaukseen on alkanut pikkuhiljaa selventyä, mutta eiköhän nuo seuraavat käynnit sairaalassa selvennä lisää...Ja tosiaankin en ole vielä edes varma olenko sopiva leikattavaksi, vaikka ihmeesti ottavat labroissa nyt jo veriryhmänkin jota tarvitaan sitten vasta itse leikkausta varten.

Älyttömän hyvä että on tällainen vertaistukiverkosto netissä, olisin miljoonakertaa tyhmempi ja tietämättömämpi asian suhteen ellen olisi lukenut juttujanne täällä

Kannattaahan niistä askarruttavista asioista jutella lääkärien kanssa. Itsekin kovasti mietin pitkä-aikaisvaikutuksia juuri tuon kortisonilääkityksen suhteen, kun olen kuullut että joillekin valittu sen johdosta eri leikkaustekniikka eli sleeve. Minulle tehtiin kuitenkin GBP eli ohitusleikkaus, lääkärit olivat sitä mieltä että on ookoo ja parempi ennuste minulla elämänlaadun ja eliniän suhteen kuin jos ei olisi leikattu. Sinunkin kohdalla varmasti mietitään leikkaustapaa tarkasti. Asia etenee ja selviää kyllä pikkuhiljaa ja kannattaa kysyä tosiaan kaikkea mikä askarruttaa. Itsekin kysyin tuota asiaa monelta eri lääkäriltä(keuhkolääkäri, sisätautilääkäri,kirurgi x 2) ja kaikki olivat samalla kannalla niin tuli itsellekin varmempi olo.

Huomenna sitten lopetettava happosalpaajien käyttö ulosteen helicobakteeritutkimusta varten , saas nähdä kuinka käy!

Normaalisti jos unohdan happosalpaajat kahtena päivänä, kiemurtelen tuskissani! Täytyy ostaa tilalle jotain mahahappoja neutraloivia lääkkeitä ja toivoa parasta...

Elikkä nyt sitten 2 viikkoa aikaa labroihin ja ravitsemusterapeutin tapaamiseen. Olen käynyt keskustelua itseni kanssa viimeisen viikon ja punninnut leikkauksen hyviä ja huonoja puolia (no niitä huonoja en paljon ole löytänyt) ja tullut siihen tulokseen että menen kyllä leikkaukseen jos vain huolivat! Toivottavasti ei nyt sitten tule suurta pettymystä jos näyttävät kuitenkin punaista valoa.

Tänään kerroin miehelleni mahdollisesta leikkauksesta, aikaisemmin en halunnut kertoa kun en oikein itsekkään ollut varma asiasta, siskolleni kerroin jo syksyllä kun sain lähetteen, kellekkään muulle en ole kertonut enkä aijokkaan...ihmetelköön sitten laihtumistani jos pääsen leikkaukseen.

















1

No niin, huomenna sitten labrat ja ravitsemusterapeutin tapaaminen.
Kaksi viikkoa olen kärvistellyt ilman happosalpaajia helico-testiä varten...ihan kohtuullisen hyvin on mennyt kun on sentäs saanut tuota gavisconia käyttää, mutta odotan kyllä huomista että saan vetää nexiumit naamariin

Hieman jännittää tuo sokerirasitus, se on minulle tehty viimeksi raskauden aikana ja silloin olin todella huonovointinen koko rasituksen ajan (jouduin makaamaan koko 2 tuntia ettei olisi tulleet litkut ylös), no ehkä näin "normitilassa" vaikutus on vähän erillainen.

Huomenna on todella tiukka aikataulu 7.20 rasitusaika ja jo 9.30 rasitusterapeutti, joten syytä päästä rasitus alkamaan ajallaan...ei siinä ajanvaraaja ole paljon löysiä labralle antanut....

Sitten saakin jo alkaa jännittämään lääkärinvastaanottoa joka on 28.3...

Tsemppiä rasituksiin-toivottavasti aikataulut pitää Ei jää sullekkaan liikaa luppoaikaa ja toivottavasti ei tuu niin huono olo kun viimeksi!Mukavaa päivää ja tulehan kertomaan miten mennyt kun huomisesta tokenet!

No niin tulihan sekin reissu tehtyä...Muutamia asioita jo selvisi ravitsemusterapeutin juttusilla: esinnäkin lekkaus mitä ilmeisemmin Tampereella.
Tampere vaatii 2 ENE-kuuria ennen leikkausta, ensimmäine 8-10 viikon pituinen ja sitten tauko jolloin katsotaan pystyykö pitämään saavutetut linjat....sitten 4 vk ennen leikkausta toinen ENEily päättyen leikkaukseen.

Joten mitenkään äkkiä ei leikkaukseen pääse jos päättää mennä...menee ainakin ensikeväälle. Toisaalata hyvä ette heti tartte päättää vaan saa vähän miettimisaikaa.

No päätin sit että lähden jokatapauksessa ensisyksyn ENE-ryhmään (tämänkeväinen jo käynnissä, eli syksyllä seuraava mahdollisuus). Nyt keväällä ja kesällä koitan pudotella tuota painoa ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan.

Ensiviikolla lääkärin vastaanotto, siellä selvinnee lisää asioita....mutta näillä eväillä nyt mennään...

Hei Punapippuri!
Minä olin viime syksynä ene-ryhmässä ja aloitin jo laihduttamisen leikkausta varten viime kesäkuussa. Nyt oottelen 24.4. sisätautilääkärin käyntiä ja mahdollisesti leikkausaikaa.

Minkä ihmeen takia noin pitkiä ene kuureja? Mihin sitä ene ryhmää tarvitaan?

Punapippuri, oliko sinulla helico bakteeri?

Ravitsemusterapeutti sanoi että tän tupla eneilyn tarkoituksena on katsoa että pystyykö sitoutumaan ruokavalioon eli pystyykö eneilyjen välillä pitämään painon kurissa, siitä ei taas mitään hajua miksi noin pitkä toi ensimmäinen.

Helicosta en vielä tiedä, tänään vein ulostenäytteen joten eköhän ensiviikoksi selviä kun on se lääkärin vastaanotto, minulle kyllä tehty tähystys parivuotta sitten eikä silloin ainakaan ollut helicoa...

Leppis ja Fruits13 aika hitaast näyttää teilläkin etenevän toi projekti, tosin olette molemmat saaneet jo hurjasti painoa pois! Mä olisin iki-iki onnellinen jos saisin kesään mennessä ees vähän pois, olisi helpompi olo...


Jotenkin mä kuvittelin että tämä tapahtuu ihan tuosta vaan....eli leikkausaika samantien ja heti eneilyt peliin.
Ajattelin kokeilla tota leikkauksen jälkeistä ruokavaliota, näin ilman leikkausta, saisi samalla tuntumaa siihen mitä tuleman pitää jos leikkaukseen ryhtyy.

Jotenkin mä kuvittelin että tämä tapahtuu ihan tuosta vaan....eli leikkausaika samantien ja heti eneilyt peliin.
Ajattelin kokeilla tota leikkauksen jälkeistä ruokavaliota, näin ilman leikkausta, saisi samalla tuntumaa siihen mitä tuleman pitää jos leikkaukseen ryhtyy.

Hyvä idea! Ei ole tullut itsellä mieleen. Voishan sitä kokeilla pari päivää.

En tiedä, miksi Tampereella halutaan noin pitkiä enejä, mutta minulla ainakin oli se, että painoa oli alunperin niin paljon. Kuulemma eivät leikkaa, jos BMI on yli 50, koska siinä kohtaa riskit lisääntyvät jyrkästi. Enellä saa painoa alas tehokkaasti, jos ei lipsu.

No minulla BMI karvan alle 40,ravitsemusterapeutti huomautti että ei haittaa vaikka itsekseni saisin tiputettua vaikka kuinka paljon painoa ei vaikuta leikkaukseen pääsyyn kielteisesti.

Nyt sitten on sisätautilääkärin vastaanotto takanapäin. Labroissa selvisi seuraavaa: heikentynyt glukoosin sieto eli ei vielä ihan diabetes mutta sinne suuntaan menossa...

Lääkäri oli oikein mukava nuori nainen juttelimme varmaan kolmevarttia.
Lopputuloksena se, että vielä ei laiteta leikkausjonoon (itse en vielä halunnut) epäilyksiä oli lähinnä siitä kestääkö leikattu maha sen lääkemäärään mitä joudun päivittäin syömään (lähinnä kortisoni ja särkylääkkeet ärsyttävät nytkin vatsaa).
Lääkäri oli sitä mieltä että pystyn varmaan muutenkin tiputtamaan painoa sinne BMI 30 tienoille joka vaaditaan rintojen pienennysleikkaukseen (tämähän oli se juttu mistä lähti tämä lihavuusleikkausajatus kirurgilta).

Jokatapauksessa menen ENE-ryhmään syksyllä ja siihen asti koitan laihdutella ominpäin (oikeastaan ei niinkään laihduttaa vaan korjailla ruokailutottumuksia). Jos sitten syksyllä näyttää siltä että haluan sittenekin leikkauksen , on sekin portti avoinna.

Tämän vuoden puolella painoa tippunut nelisen kiloa, eli hiljaksiin , mutta suunta alaspäin kuitenkin. Uskon että jos saan pidettyä suunnilleen edes itseni ruodussa ravintoterapeutin ohjeilla on suunta edelleen hissuksiin alaspäin. Ruokavaliossa korjattiin aamupäiväsyömistä isommaksi jotta ilta ei menisi sitten napostellessa, nyt ainakin tuntuu ihan hyvältä tyyliltä. Ongelmanihan on ollut iltasyöminen "muun tekemisen" puutteessa....mutta nyt kun on kesä tulossa pääsee enemmän ulkoilemaan , eikä tule istuttua TV:n ääressä syömässä...
Olen myös käyttänyt hyväkseni netistä löytämääni kalosrilaskuria.


Tsemppiä teille kaikille leikatuille ja leikkaukseen meneville, itse en tätä isoa askelta tohtinut vielä ottaa mutta katsotaan jatkossa....käyn täällä edelleen välillä teitä moikkaamassa ja kertomassa kuulumisia, jos sopii, vaikka en nyt tavallaan tähän leikkausporukkaan kuulukkaan.

Hyvää kesänodotusta kaikille

Hyvää tulevaa kesää sinullekin!