Laihtuminen leikkuun jälkeen

Mietityttää ja ihmetyttää, kun on ollut juttuja lehdissä, että on tehty lihavuusleikkaus ja se ei ole auttanut yhtään laihdutuksessa. Miten se on mahdollista? Jos vatsalaukku ohitettu ja ruokamäärä on todella pieni mitä voi syödä, niin varmastikin pitäs todella lihavan henkilön laihtua.Tällä palstalla kuitenkin kaikilla näyttää olevan hyvät laihdutustulokset, joten on uskottava, että minulle leikkaus on oikea valinta. Viikko eneilyä takana 5 kilon pudotus, kolme vkoa vielä ennen H-hetkeä.

Virpsu, ihminen on siitä ihme otus että kroppa kyllä tottuu kaiken näköiseen, jos se siihen pakotetaan. Ei tuo leikkaus ole kuin apuväline, paras mahdollinen sellainen, mutta on mahdollista siltikin valita väärin tai siirtää tunnesyöminen johonkin muuhun paheeseen kuten vaikka viinaan. Kaikki varmasti alussa laihtuvat jonkun verran pakostakin, mutta sitten pidemmän päälle tulosten saaminen ja pitäminen on kuitenkin itsestä kiinni. Vanhoihin tapoihin on ihmisen luontaisesti todella helppo palata. Käytännössä esim. puolen tunnin välein kykenee syömään sen verran että jos syö vaikka pelkkää suklaata tai muuta herkkua, on mahdollista saada päivittäin kokoon kalorimäärä jolla ei laihdu.

Elämään pitää löytää muuta sisältöä, kun aika ei kulu syömiseen.

Mutta kuten sanottu, ei tuosta kannata masentua. Mutta kannattaa valmistautua työstämään sitä suhdettaan ruokaan ja syömiseen, leikkaus ei pään sisusta juurikaan muuta, se täytyy ihan itse tehdä ja hiffata. Tunnistaa ne vaaran paikat ja tehdä itselleen "rajoja" ja sääntöjä, jotta ajoissa huomaa että ollaan taas palaamassa vanhaan.

Perusjutut on ne että syö 6-8 kertaa päivässä, pieniä annoksia, juo vettä riittävästi ( väh. 1.5 litraa), ja proteiinia sen 60 g päivässä vähintään. Ja syö ne vitamiinit päivittäin hamaan tulevaisuuteen.

Tsemppiä eneen!

"tehty lihavuusleikkaus ja se ei ole auttanut yhtään laihdutuksessa"

Pitää kyllä osittain paikkansa kohdallani. Sain helposti 3 kk leikkauksen jälkeen pois painosta 18 kg ja siihen se sitten jäikin. Kovasti työstämällä saan kesäisin pois 3-4 kg, jotka lihon sitten talvella takaisin. Kalorimäärä ei saa ylittää 1200 kcal/vrk tai paino alkaa nousta. Myöskään vähempi kalorimäärä ei oleellisesti pudota painoa kuukaudessa. Heikentynyt sokerinsieto oli jo leikkuuseen mentäesssä (yli 3 v sitten pitkäaikaisokeri korkeimmillaan 6.1-6.4), puolitoista vuotta leikkauksen jälkeen aloitettiin sokerilääkitys 1tbl/pv. Nyt ongelmana alhaiset verensokerit (sormenpäästä mitattuna 2.7-2.9), oireet; heikotus, vapina, nälkä tulevat yleensä iltaisin klo 20 jälkeen kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaikka edellisestä ruokailusta ei olisi kulunut vielä tuntiakaan. Ongelmallista siis, että on syötävä ennen nukkumaanmenoa, mikä eri toten lihottaa etenkin kun on myös kilpirauhasen vajaatoiminta vaivana. Keskustellut olen sis.lääkärin kanssa, miksi pitää syödä sokerilääkkeitä, koska mittaan alhaisia vs, mutta hänen arvionsa mukaan lääkkeen syönti tasoittaa verensokeriarvoja.

Lytsy puhui taas niin asiaa..totta joka sana

Niinpä, yksilöitä olemme kaikki mutta omat valinnat myös toki ratkaisee niinkuin Lyltsy kertoi. Lääkäri kertoi minulle, että erityisesti Amerikassa on paljon näitä "epäonnistuneita leikkauksia". Mutta kyllä tutkimusten mukaan se syy tosiaan löytyy sitten siitä syödystä/juodusta määrästä, kaloreista jne. Kuten Lyltsy sanoi, voi suklaata napostelemalla estää laihtumisen ja voisin kuvitella, että jos syö tunnin välein vaikka puolikkaan kerroshampurilaisen, niin varmasti niitä ehtii päivän aikana syömään niin monta että lihomaan pääsee ja ei varmasti tule hyvä olo. Joillakin varmasti vaikuttaa toki enemmän sokeri- ja rasva-aineenvaihdunta kun toisilla, mutta uskoisin ohjeiden noudattamisen tärkeyteen tässäkin asiassa ja aikaan. Ja vähäinenkin painonpudotus on joillekin riittävä eli tärkeetä voi myös olla se että painonnousu sentään päättyy! Nää ei sitten perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen vaan on vain mun pikku-sairaanhoitajan omia johtopäätelmiä asiaan;)

Minä en oikeesti tajuu, jos syödään viel pizzaa leikkauksen jälkeenkin. Voi kai sitä pari kertaa vuodessa, mutta että vakituiseen. Siinä on hirveesti kaloreita ja osa turhia vielä kaiken lisäksi. Minä olen vältellyt sitä jo vuosia, kun se lihottaa. Jotenkin pitää opetella terveemmille elintavoille.

Kiitoksia vastauksista, olivat hyviä ja kannustavia. Toivon, että itse löydän liikunnanilon takaisin kilojen karistessa. Nykyisin kilot estää kunnon hikiliikuntaa, paikat ei yksinkertaisesti kestä ja hävettää mennä esim jumppaan laihojen keskelle mutta onnexi on toivoa. Kun saisi vielä nuo bitit aivoissa kääntymään oikein ruoan suhteen niin mikäpä hätä tässä olisi

Heippa!

Juuri aamulla Studio55:ssä oli aiheena nämä leikkaukset. Niiden sivustolla myös asiaa aiheesta. Tämä lääkäri joka siinä haastateltiin Vaasasta kertoi, että noin 10% ei leikkauksesta jostain syystä ole apua. Kannattaa varmaan koko ohjelma katsoa katsomosta uudelleen jos ei nähnyt aamulla.

Tsemppiä

Kiitti maija411 vinkistä. Piti heti käydä katsomassa tuo Studio55:ssä esitetty ohjelma (näin kesken työpäivän , on niin ajatukset tulevassa leikkuussa, että keskittyminen täällä töissä on välillä haasteellista. Tietenkin eneilykin vaikuttaa, ettei jaksa olla hirveen skarppina.

No itselläni oli ainakin sama juttu viimeisinä työviikkoina että hoidin kyllä työni mutta ajatukset oli jo aikapaljon muualla ja juurikin leikkaukseen liittyvissä asioissa. Mutta pian pääset piinasta Virpsu! Mun tarvii ja käydä katsomassa toi ohjelma heti kun kerkeen;)

käykää ihmeessä katsomassa se ohjelma, hyvä lekuri, leikkas mut tilkassa, mut luulen että tekee myös julkisellakin puolella, tosin en oo asiasta ihan varma

Myös tämä herra MV leikkasi minut Vaasassa. Kolme vuotta tulee tällä viikolla 3 kk:n kontrollista, jossa hän totesi, ettei paino juuri enää tästä laske. Laski kuitenkin vielä -5 kg eli lääkärin antamassa "takuupainossa" ollaan ja nyt siinä pysytty kolmisen vuotta. Olen kiitollinen minut leikanneelle kirurgille ja myös lähetteen kirjoittaneelle kirurgille. Nyt kaikki labra-arvot suurinpiirtein OK (vain ajoittain alhainen vs). Siis eipä hätiä mitiä, kun en ole kuitenkaan enää nuori vaan seitsemälläkymmenellä ja vielä työelämässä oleva muori!