Tarvihtis uskonvahvistusta

Aatokset on ihan ristiriitaiset. Mietin, että onko miusta tähän. Mitä jos en osaakaan elää "oikein" leikkauksen jälkeen? Itse leikkaus ei sinällään hirvitä, vielä, mutta elämä vuoden, kahden, viiden,kymmenen vuoden jälkeen. Tiedän, että jos painoa en saa pois, elämä 10 vuoden kuluttua ei ole herkkua kaikkine lisätautineen. Toisinaan olen 110 % varma siitä, että tää on järkevää ja parasta ja ihaninta, tai kuten tällä suunnalla on tapana sanoa, hineintä, tää leikkausasia, ja sitten joskus tulee epävarmuus, pelko ja jos ei nyt ahdistus, niin ahdistuksen esiaste, että onko minusta tähän...
Kehtaisiko joku kanssasisarista/veljistä valaa uskoa tähän persoonaan? Olen lukenut muiden juttuja ja aina niiden jälkeen olen into piukassa, että miä kans onnistun. Ja sit taas välillä tulee pelko, että mitä jos leikkauksella onkin sellaisia terveydellisiä seurauksia, että myöhemmin katuu, että oliko pakko hakeutua leikkaukseen. En osaa edes määritellä mitä pelkään tai mitä epäröin.

Mulla on sellainen vaihe nyt, että olen käynyt ylävatsanultrassa, keuhkokuvissa, "puhalluskokeessa", ravitsemusterapeutti käytynä ja eka sisät.lääkärissä käyty. Odottelen aikaa vatsalaukun tähystykseen ja olen miettinyt että josko sen yksityisellä kävisin. Tai no, mulla on helmikuun puolessa välissä aika yksityiseen tähystykseen, kun julkiselta puolelta tuli kirje, että olemme vastaanottaneet lähetteen ja kolmen kuukauden sisään antavat tiedon tähystysajasta.

Mietin, että hötkyilenkö, kun joudutan toimenpidettä hakeutumalla yksityiselle tähystykseen. Maksaa satasia, ja mietin nyt sitäkin, että pitäisikö perua ja antaa mennä julkisen vauhtia, koska tässä tuntuu mulla olevan mietittävää vielä. Toisaalta olisi hirvittävä hinku saada itseänsä pienemmäksi.

Pitäisi tässä laihduttaakin, ei enellä vaan ihan ruokavaliolla. No, ehkä kilo on tammikuussa lähtenyt... Siis tässä massassa se on ihan pilipalijuttua jos vaaka näyttää kilon vähemmän. BMI on rapiat 44. Ääh. Jos jaksatte, niin pistäkää mulle rakentavaa vastausta. Että mieti tätä ja mieti sitä ja mitä sitten jos sitä ja mitä sit jos tätä. Tuntuu että aatokset menee ympyrää vaan.
Ehkä tää tästä. Tai sitten ei... Palataan.

Ensinnäkin on ihan hyvä että mietit ja pähkäilet ja punnitset tätä asiaa! Ei se ole mikään pieni juttu joten sitä sietääkin pohtia, luin tekstiäsi niinkuin omaani olisin lukemassa.
Ja kuten on ennenkin luettu (lue vaikka minun topicistani BLOCCO:n tekstejä) niin pitkä valmisteluaika on vain hyvä juttu. Siinä kun odottelet gastroaikaa niin sulla on hyvin aikaa valmistella itteäs tähän ja varmistua siitä että tää on sulle oikea suunta! Tietenkin sä itse päätät käytkö yksityisellä gastron mutta koska sullakin selkeesti ajatukset heittää kärrynpyörää niin uskoisin että sunkin kohdalla olis ihan hyvä odotella rauhassa sitä aikaa ja mietiskellä asiaa rauhassa, ei se laihtuminen parista kuukaudesta oo kiinni. (: Tsemppiä! Kirjoittele vaikka yksäriä jos siltä tuntuu! (:

Heippa!
Asia on iso ja kannattaa miettiä tarkkaan asiaa omalta kohdaltaan. Mulle aloite tuli polvikirugin taholta. Ja kun TYKSin aika tuli viimevuoden maaliskuulle. Siitä juttu lähti rullaan vauhdikkaasti eteen päin. Hetkeäkään en ole katunut. Leikkausaika on nyt tiistaina 7.2 ja jostain syystä mua ei edes jännitä lainkaan. Olo on hyvon euforinen. Tarkoittaa sitä että oon aivan varma asiasta ja aloittamassa uudelleen elämäni. Ja nyt oon jo tarpeeks vanha ja itsevarma siihen.

Pohdit painon hidasta laskua. Nopea pudotus ei välttämättä ole hyvä asia elimistölle. Eli hitaasti mutta varmasti. Leikkauksen kannalta nopea pudotus ei ole välttämätön vaan että paino ei enää nouse prosessin aikana.

Tähystyksestä, voit pohtia rauhassa ton 3 kk ja pudottaa hiljalleen painoasi.

Olin tapaamassa muita leikkaukseen menijöitä ja leikkauksessa olleita. Jotenkin se tapaaminen vahvisti mun uskoa entisestään. suosittelen lämpimästi jos sun alueella on tapaamisia.

En tiedä onko tosta sulle yhtään apua. Toivottavasti.

Tsemppiä! Uusi elämä odottaa.

heips..

Melkolailla on eroja noiden jonojen ajoissa...täällä satakunnassa meneepi tosi nopsaan kaikki etiäppäin, vaikka kunnallisella olenkin. Viime vuonna elokuussa kävin juttelemassa, josko saisin lähetteen leikkuriin

Siitä ei mennyt kuin parisen kuukautta, kun jo olin tapaamassa oikeen lääkäriä. Viime vuoden marraskuussa tehtiin ultra ja nyt joulukuussa vatsalaukun tähystys eneily alkaa meikäläisellä 14.2 ja leikkuriin olisin menossa 13.3.12...eli jos nyt oikeen laskee, niin noin puolisen vuotta, vähän reilu A:sta Ö:hön

Tsemppiä, älä huolehdi ettetkö osaisi elää leikkauksen jälkeen.
Kun näin suuren lahjan saa, sitä kyllä vaalii.

Mun leikkauksesta on vasta vähän aikaa, mutta joka ikinen päivä muistan siitä mielessäni kiittää. Terveyteni on parantunut niin valtavasti leikkauksen jälkeen, ettei sitä meinaa uskoa. Ja ulkonäkö siinä sivussa kaupantekijäisiksi.

Älä suotta tuhlaa rahojasi tähystykseen jos jono on vain 3 kk. Käytä tosiaan se aika painon pudottamiseen ja rahat jemmaa itsesi palkitsemiseen vaikka kun olet saanut 5kg tai 10 kg pois. Sitten ostat itsellesi jotain ihanaa; hajuveden, käsilaukun, korun tms

Täsmennän vähän. Siis julkiselta puolelta tuli kirje, että kolmen kuukauden sisään he lähettävät minulle kutsukirjeen tähystykseen. Ymmärtäisin sen niin, että itse tähystys saattaa olla vasta puolen vuoden päästä. Jos siis kutsukirje tulisi huhtikuun puolessa välissä, niin itse tähystysaikahan voi olla vasta heinäkuussa. Äh,en tiedä, kun en ole näiden asioiden kanssa ollut tekemisissä.
Sinällään mulla ei kiire tämän asian kanssa ole. Muuta kuin hinku siitä, että kivempi ois olla laihempi ja terveempi...

Tuntuu että ei ole kuin hetki siitä kun olin itse tismalleen samantyyppisessä pisteessä. Ja vähintään viiden vaiheilla koko ajan, mennäkö vai eikö mennä.

Ja leikkauspäivä koitti loppujen lopuksi hirmuisen nopeasti.

Lääkärit sanoivat, että perua saa vaikka vielä leikkauspäivänä. En perunut.

Ei ole ollut helppoa totutella siihen uuteen elämään. Miten ihminen ehtii syödä ja juoda kaiken mitä pitäisi, kun on sitä elämässä muutakin tekemistä....

Mutta silti: huomenna tulee 4 viikkoa leikkauksesta; tänä aamuna vaaka sanoi -14 kg leikkauspäivän aamuun verrattuna (kohta siis kaksinumeroisissa), joten.. vaikka en ole jaksanut/ehtinyt askarrella mittareita tuohon allekirjoituskenttään, tulokset puhuvat puolestaan. Olo on huikean kevyt, kaarteruupi menossa kokonaan uusiksi ja insuliinit ja verenpainelääkkeet vähenevät silmissä.

Olen ihan satavarma siitä, että tein oikean päätöksen ja siinä on pikkujuttu se että ei saa juoda ja syodä samalla kertaa tai se, että kerrallansa ei mahaan mahdu kuin vähäsen. Niihin tottuu, ja toivottavasti myös uuteen olemukseenkin tottuu!

Nytpä tein tuon Tickerin. Toimiikohan?

Taitaapa toimia....

Hyvin toimii tikkeri. Ehkä tämä jahkailu kuuluu asiaan. Ja mites sitä muuten päätänsä selvittäis kuin aukomalla sitä. Tunteet ja ajatukset heilahtelevat nurkasta nurkkaan, lattiasta kattoon, riippuu vähän millä tuulella milloinkin on. Välillä on luja usko homman järkevyyteen, välillä ei niin luja. Mutta katsotaan mihin päätyy tää tuuliviiri.

Senverran isosta asiasta kuitennii kyse, että kaikki jahkailut ovat enemmän kuin paikallaan.

Kuvailit aika hyvin minunkin tunteideni vaihteluja ennen ja jälkeen leikkauksen. Ihminen on sellainen hassu vekotin.

Älä heittäydy "silmät kiinni ja sekaan" -tyylillä mutta älä anna mahdollisten miinusten tulla painoarvoaan suuremmiksi asioiksi päätöksen teossa.

Sinä itse tiedät loppupelissä mikä on Sinulle oikea päätös.

Ja nyt loppuu klisheiden toistelu!... Tsemppiä tuuliviiri!

Heh, kävinpä lukemassa vanhoja tekstejäni. Mitä jahkailua! No tällänen mää olen. Mutta asiaan. Herr doktor soitteli perjantaina ja kertoili, että helikobakteeria ei ennee ole ja että laittaa lähetteen eteenpäin Jojensuuhun. Minä tässä jo täpinöissä, että milloin tulee kutsu eka käynnille ja milloin tulee kutsu leikkaukseen. Juu, heinäkuun on varmaan sulut päällä sairaaloissa, että eiköhän se tuonne loka-marraskuulle mene. Näin tässä taannoin unta, että sain paperin jossa oli päivämäärä 29.11. Kun heräsin, ajattelin, että onkohan tuo leikkuupäivä... No, nyt kirjoitin sen tänne ylös, katsotaan syksyllä miten paljon heittää tuosta "näystä".
Kun nyt vielä saisin noita kiloja vähän enemmän pois tässä kesän kuluessa. Näkymisiin ja kuulumisiin.

Tän hetkisen tiedon mukaan, mikä minulla on, niin Joensuussa leikkaavat maanantaisin... Mut syksyynhän on viel aikaa...

Tsemppiä!

Terve Tuulahdus!
Minun prosessini Joensuussa meni näin= lähetteen lähtemisestä vajaan kahden viikon päästä olin kirurgin luona juttelemassa, siitä reilun kahden kuukauden päästä olin leikkurissa! Laskepa siitä suurinpiirtein itsellesi leikkuuaika! Kesäaika tietysti sotkee, mutta veikkaan villisti, että sinun leikkuusi ajoittuu syyskuuhun!!! Tämä sillä edellytyksellä, että Joensuun rytmi toimii vielä samalla tavalla! Leikkuupäivä oli tuolloin keskiviikko. Mutta joka tapauksessa paljon ONNEA ja tsemppiä sinulle!!!

Helkkari, nyt rupes jänskättää, kiitti Elämä edessä. Siis oikeesti kiitti. Kun luin noita ensimmäisiä tekstejäni, niin ihmettelen nyt, että mikähän kiire mulla on ollut. Nyt tuntuu, että hyvä, että on menny tätä vauhtia kun on mennyt. Ehkä tuo päänuppi vaatii oman aikansa kuitenkin, sulatella asioita ja miettiä. Jäniksen selässä tässä ei nyt enää olla. Voi elämän kevät, kuten Pikku Myy sanois. Aika jännät fiilikset meitsillä nyt. Pakko yrittää päästä siihen elokuun savolaisten tapaamiseen.

Tuulahdus, niin minullakin oli välillä kiire päästä leikkuriin ja taas toisinaan olisin halunnut lisäaikaa vielä miettiä. Tuosta voi päätellä, että minulle 1,5 v. oli sopiva aika. Onneksi Joensuussa alkoivat leikkaamaan myös mikkeliläisiä, minä olisin päässyt Kuopioon vasta tänä vuonna! Hienoa, jos pääset tapaamiseen pe 24.8 klo 18 Mikkelin Cumuluksen saunatuvalle! Tervetuloa!!!

Hei! Uskon vahvistusta tarvitsisin minäkin. Kävin lääkärissä joka kyllä lupasi että pääsen leikkaukseen, mutta koska en ole julkisella puolella ollut laihdutusryhmässä niin sen vaatisivat ensin (??!!) No kun vähän tietysti menin hiljaiseksi ja sanoin että eikö riitä että olen käynyt miljoona eri kuuria välillä julkisen lääkäri valvonnassa välillä painonvartijoissa niin ei riittänyt. Sitte tuo lääkäri sanoi että jos sitten haluan niin voin itsekseni laihduttaa puoli vuotta ja sitten leikataan. TÄH?!! Mä en ihan tosi tajua!! ENsin sanotaan että siksi ei nyt heti leikata kun ei tuota ryhmää oo ja sitte sanotaankin et voin tehdä sen itsekseni. No toki aloitin samana päivänä ja yt 4viikkoa = 9kiloa. Mutta en kyllä ymmärrä onko muilla ollut samanlaista kokemusta???Marraskuussa sitten katsotaan josko pääsen leikkaukseen. Pikkusen pahamieli ja ihmetys jos olisi 20 nuori joka ei oo koskaan laihduttanut mutta ei ja näyttöäkin olisi mutta ei sittenkään.

Sabiinax, varmasti harmittaa, mutta tiputa niin paljon kun ehdit, kaikki mikä ennen leikkausta on pois helpottaa sitten leikkauksen jälkeen - tai siis on jo voittoa mikä ei tule takaisin.

Jos paino putoaa tuota tahtia niin voisit esim. syyskuulle yrittää päästä samalle lääkärille uudelleen ja näyttää että olet sitotutunut ja pudottanut painoa, ja että jo silloin kannattaisi lähete laittaa.

Varmaan siellä pääkaupunkiseudulla on leikkaukseen hakeutujiakin enemmän joten nyt kannattaa panostaa jotta tulee valituksi.

Kiitos Pallokala!! Olen sitkeästi jatkanut tällähetkellä painoa pudonnut 12,5kg. Mutta sehän ei minulla eikä muillakaan tällä palstalla oleville ole ongelma. Olen nyt ottanut itselleni päämääräksi 1.11 (ja painoa haluaisin siihen mennessä pois vähintään sen 20kg eli vielä semmonen 7,5kg) jolloin menen lääkäriin siihen mennessä en anna periksi vaikka henki menisi. Olen ite päättänyt että jos se on minusta kiinni pääsen leikkaukseen. Ottaa niin päästä sen lääkärin suhtautuminen.... ei kunnon perusteluja vaan tommonen mitä en vieläkään ymmärrä. Saas nähdä mitä se seuraavaksi keksii. Jotensakkin aion kyllä kyseenalaistaan sen puheet kun menen. Kun en ole ryhmässä laihduttanut en pääse leikkaukseen ja sitte yhtäkkiä riittääkin se että laihdutan itsekseni. eli kyse ei suinkaan ollut siitä etten ole ryhmässä laihduttanut vaan ihan jotain muuta.... mur mur mur

No pientä jatko kertomusta kiloja pudonnut 16.5kg ja olen vastoin kaikkia omia ajatuksiani aloittanut säännöllisen liikunnan. Minä pullukka puuskuttanut nyt kuukauden ajan joka ilta 1,5-3,5km ja suht kovalla vauhdilla. Ehkä tää on juuri se herätys jonka tarvitsin? Tavallaan tuntuu et kun on tieto et voisi päästä leikkaukseen antaa voimia ja stemppiä laihduttamaan vaikka olen sanonut etten laihduta olen vain muuttanut tapaani syödä. Nautin toki herkkuja silloin tällöin eli en kiusaa itseäni mutta valitsen mitä haluan en syö kaikkea mahdollista kuten ennen. Jospa saan lääkärin hyväksynnän tapahtuneelle.

**Näin tässä taannoin unta, että sain paperin jossa oli päivämäärä 29.11. Kun heräsin, ajattelin, että onkohan tuo leikkuupäivä... No, nyt kirjoitin sen tänne ylös, katsotaan syksyllä miten paljon heittää tuosta "näystä". **

Tällä tavalla kirjoittelin kesäkuussa. Tällä viikolla sain tietää leikkauspäiväni. Se on 12.11.

Hii hoo!

Jee! Onnea leikkupäivästä!

Noin!

Hienoa, Onnea leikkausajasta !!!

Heissan taas!! No marraskuu alkaa ensi viikolla ja sairaalakäynti edessä. Mutta paino onkin pudonnut 22,5kg ihan itsekseen. No menen käymään siellä lääkärissä mutta en taida vielä leikkaukseen sittenkään mennä. Kovasti asia on alkanut mietityttämään.
Olen tehnyt oman tavoitteen ja pyydänkin lääkäriltä uuden ajan puolen vuoden päähän jos sitten painon putoaminen on loppunut tai alkanut palaileen menen leikkaukseen, muuten en.
Isoja muutoksia en ole elämässäni tehnyt. Viljat olen jättänyt tyystin ja perunan.
Ruokaa hyvää selllaista saatan syödä kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Iltapalaksi joskus herkutellaan kunnon kermajäätelöllä ja marjoilla tai sitten hyvällä paukulla.
Liikunta on tullut elämään ihme kyllä 35 vuoteen se ei siellä ole ollut.
Mutta suosittelen oheista ruokavaliota ihan kokeiluksi, hiilareita vahdin sekä kaloreita. Mutta mikään nipottaja en ole.