leikkauksen jälkeen

heippa vaan kaikille!

tässä sitä nyt ollaan leikattuna ja terveenä!! herranen aika!! alotan ihan alusta tään taipaleen kertailun...

siis kaikki alkoi jo monta vuotta sitten, olisko n. viisi vuotta sitten, sillon todettiin että miulla on ahmimishäiriö ja sen takia ei sitten sovellu leikkaukseen ja terapia puolelle miut passitettiin...missään vaiheessa en asiaa saanu päästäni pois vaan se kummitteli ja aina epäsäännöllisen säännöllisesti kävin ravin luona siihen hinkumassa ´ja monta kertaa sanottiin ei vielä, ei nyt, ei ei ja ei...
siitä sisuuntuneena sitten otin niskasta itseeni kii ja rupesin saamaan painoa alas, viimeinkin!!! ja kun olin saanu n. 15 kg pois, ravi sanoi että nyt me voitas käydä siellä lääkärin luona juttelemassa..noh se päivä tuli ja meni ja lääkäri sanoi että nyt tää on susta itsestä enää kii, hilaa paino 170:n kiloon ja katellaan sitten tutkimuksiin pääsyä, noh mä sain sen painon 165:n ja se ihana mies lääkäri sanoi että nyt on yritys kohdallaan ja laitetaan tutkimus-jonoon.
n.kuukauden päästä tuli kutsua erilaisiin tutkimuksiin ja ravin luo. kaikki tutkimukset oli ajallaan tehty ja tutkittu. musta ei vaan löydy muuta ku toi tyypin 2 diabetes. sitten se alkoi se odottelu, yhdeksän pitkää kuukautta, huoooh,,,hetken sitä jo pelkäs ettei se päivä ikinä koitakaan...kaikenlaiset ajatukset seuranani aloitin ene-kuurin liian aikaisin, (onneksi!!!) sillä maksa oli vieläkin sen kokoinen että se meinasi estää leikkauksen, onneksi se lääkäri ei ollu säikähtäny vaan oli rohkeesti käyny kimppuun!!!! pussukka oli pitäny jättää hieman aiottua isommaksi, yleensä leikataan tulitikkuaskin kokoiseksi mut mulla se oli puoltoista kertainen...
hetkisen epäilin leikkauksen järkevyyttä heräämössä mutta sekin sitten hälveni ku osaston hoiviin pääsi takaisin, kipuja ei oikeestaan ensmäisen yön jälkeen ollut kauheasti, selvisin yllättävän vähällä (toooosi kipuherkkä). pääsin kotiin toisena päivänä leikkauksesta ja siitä se sitten alkoi, uusi elämä...
syöminen ei meinannu maistua millään ja pitkän aikaa tuntui että ei edes huvita yrittää, annoin sen asian olla ja pidin huolen että edes join riittävän määrän nesteitä. n. kolmisen viikkoa leikkauksen jälkeen se ruoka viimein tuntui hyvältä masussa vaikka sitä ei sinne paljon mennytkään...pikkuhiljaa on menty ja nyt saa jo sen desi-puoltoista että ei tunnu huonolta.
nyt on mennyt kaksi kuukautta leikkauksesta ja paino on pudonnut n. 11 kiloa! kaikenkaikkiaan mä olen huvennut 72:n kilon verran!!!! tautista!!! ei meinaa mennä jakeluun ei sitten millään...
siinäpä sitä miun tarinaa... ja mä haluan toivottaa onnea kaikille tasapuolisesti jotka ovat menossa leikkaukseen, hakeutuvat leikkaukseen, pudottavat omin voimin tai ovat käyneet tämän läpi, oikein paljon onnnea matkaan!!! mikään matka ei ole helppo, eikä tämä ole sieltä helpoimmasta päästä!!
aurinkoista kevään ja kesän odottelua!!!

-emppu-

Ei voi kuin ihailla ponnistelujasi ja tuloksia. Onnea!
Ja kiitos kannustuksesta. Täällä ensimmäinen viikko ENE:ä meneillään.

Mahtavaa Emppu!!! Aivan mieletön saavutus jo nyt, Onnittelut!

Onnittelut!!