31 tuntia ja sairaalan ovi heilahtaa.../10 päivää leikkauksesta - 3.2kg!

Kiitos kaikille!!! Olo on mitä mainioin!!!
Ite kävin hakemassa taksilapun omasta TKsta sairaalaan menomatkalle ja sairaalasta sain paluumatkalle lapun. Kuskin täytyi tulla osastolta asti hakemaan ettei vaan pökerry matkalle. Seinäjoella aika pitkä matka osastolta pääovelle. Sillä perustelivat tuon osastolta hakemisen kun anestesiasta ei ollut vielä kovin pitkää aikaa. Hinnaksi tuli 9.25 suuntaansa eli 18.50 koko reissu. Mulla matkaa kertyy n. 75 kilsaa eikä tullu mieleenkään lähteä omalla autolla mihinkään.

Hei ja kiitos tiedoista ja kuulumisista:) Hyvä kuulla, että on tollanen taksilappumahdollisuus!!!Tietäisi vaan mistä kyselen sitä...työterveydestä vai lähettävältä sairaalalta??? Mahdollisimman nopeasti tietenkin tahdon sieltä kotiutua!!!

Heippa, onnittelen minäkin uudesta elämästä ja sitä tässä oottelen minäkin:)

Ihana kuulla, että sinulla on kaikki hyvin antaa toivoa itsellenikin. Sujuuko toi syöminen kuinka ja tekeekö kovasti pahaa. 4 päivää itsellä vielä h-hetkeen.
Onnea vielä uudelle pikku masulle.

Soile: Omasta terveyskeskuksesta käyt kysymässä siitä mihin ilmoittaudutaan lääkärille mennessä. Sanot käynti päivän ja mahdollisesti kysyvät käynnin syyn. Jos sulla on jo valmiina kutsu toimenpiteeseen, niin ota se mukaan, siitä näkyy kaikki tarpeellinen.
Panhoria: Syöminen sujuu jo aika mallikkaasti eikä pahoinvointia oo olli ollenkaan. Kun vaan tietäis mitä söis! Kyllä tässä on jo jotain kehitetty, kaupassa käytiin jo torstaina vähän kattelemassa syömisiä. Onneksi ei vielä oo suuremmin tarvinnu ruokaa laittaa ku tuo isäntä on lapset hoitanu ja ruuan niille.
Itteä pitää muistuttaa koko ajan syömään ja juomaan ku nälkä ei ole ollenkaan.
Opettelua tää tulee olemaan jonkin aikaa.

Moikka!Kiitos Krisu tiedoista!Siispä hoitamaan asiaa... Ei tarvi tuota matkaakaan hermoilla et millanen keli sattuu olemaan...
Ja ENE:n kuudes päivä. Ärsyttää kun joutuu tekemään perheelle ruokaa kuitenkin. Mut en kyllä tee niit parhaita kyllä, saa perhekin tyytyä arkisempaan. Mites muut ENE:illeet perheelliset on asiasta selvinny?

Soile minä eneilin viime kesänä sen 12 viikkoa ja kotiäitinä kaikki ateriat oli mun harteilla. Jostain syystä innostuin entisestään ruuanlaitosta, vaikka muutenkin olen intohimoinen ja omasta mielestä tosi hyvä kokki. Tein entistä kokeilevammin ruokaa, tein huippuhyviä juttuja ja nautin ruuanlaitosta. Jotenkin korvasin sillä sitä, että en sitten voinut syödä sitä. Nautinto piti siis saada siitä itse kokkaamisesta ja siitä, kuinka muu perhe soi silmät ihastuksesta ymmyrkäisenä mun luomuksia Sain myös jostain syystä itsetuntoa siitä, että onnistuin välttämään mielihalut vaikka tarjolla oli huippuhyviä pöperöitä. Ja koska syöjiä on talossa 5+minä (tai no viime vuonna 4+minä ja yksi maitoparta) niin ruokaa sai olla laittamassa kyllä jatkuvasti...

Kovasti tsemppiä, eka viikko oli ainaki minulle kaikista vaikein, sen jälkeen sitä jotenkin rutinoitui ja viikkokausien jälkeen alkoi olla jo tosi vaikeaa lisätä sitä oikeaa ruokaa rinnalle. Multa alkoi loppua kohti vähentyä annokset niin, että illalla saatoin huomata, että oli vielä pakko syödä 2-3 pussillista kun päivänmittaan olin syönyt vain 2-3/5. Alkuun kyllä muisti syödä kaikki ja tuntui, että ei riitäkään. Tsemppiä tsemppiä ja lisää tsemppiä

Oi ISO KIITOS tsemppauksesta Äitikarhu!!! Ja *huokaus* miten olet jaksanut tsempata aikanaan itse...ja vielä noin upeesti!Me oltiin sovittu alunperin miehen ja vanhimman tyttären (17v) kanssa ettei mun nyt alkuun ainakaan tarvii puuttua ruokahankintoihin ja ruuanlaittoon...mutta miehen työn(pitkiksi venyneet päivät) ja huonojen kelien takia mun harteille ne jääny kuitenkin ein nyt täysin mut osittain. Kyllähän tuo lukiolainen osaa jo ruokaa laittaa ja kaupassa käydä mutta ei voi kaikkee laittaa hänenkään vastuulle, kun joutuu sitten huushollaamaan ja huolehtimaan 6-vuotiaast pikkuveikasta kun menen leikkaukseen. Mä olen nyt nakerrellut porkkanoita kun on vaikeeta. Kovasti tekisi mieli näkkileipää tai hapankorppua, mistähän se johtuu??? En niitä yleensäkkään juuri syö.

Mulla auttoi se, että tein näin: lämmitin lautasella ½dl vihannessekoitusta tms pakastekasviksia ja samalla kiehutin vedenkeittimellä vettä. Sitten laitoin suolatonta mausteseosta esim. curry tai piripiri lautaselle vähän, pussikeittoainekset ja sekoitin veden. Tuollalailla esim. nutrilett creamy vegetable keitto tuntui tosi ruokaisalta ja maistui oikein hyvältä, tuli ihan himo Söin aina samaan aikaan kuin muutkin, vain sitten omaa pöperöäni. Jos tuli oikein suolaisennälkä niin liotin pienen nökäreen kasvisliemikuutiota kiehuvaan veteen ja join hiljalleen sen, auttoi huimasti! Meillä ipanat niin pieniä, silloin nuorimmainen alle 6kk ja vanhinkin juuri täyttänyt 6v niin todellakin sai olla tarjoilemassa ruokaa joka välissä :/

Kiitos vinkistä! Oi että sulla ollu pienikin vielä...menitkö leikkaukseen tosiaan niin nopeasti synnytyksen jälkeen?? Mun nuorin lapsi täyttää maaliskuussa 6v. Kahden edellisen jälkeen sain painon vielä kuriin mutta tämän viimeisen raskauden jälkeen ja sairauksien myötä paino on ryöstäytynyt, eikä omat konstit enää ole riittänee. Mä olen nyt syönyt pari kertaa suolasennälkään noita sokerittomassa liemessä olevia suolakurkkuja.

Ei mua ole vielä leikattu, vasta lähete lähtenyt... kunhan itsekseni eneilin ja osallistuin nutrilett testiryhmään. Sain pois 20kg/12vko mutta kavereiden kanssa on kilot palanneet

Mulla on raskaudet todellakin jättäneet vuosirenkaansa muistoksi, synnytykset on vuosina 05, 07, 08 ja 10. Eli eipä ole tietty palautumisaikaakaan huimasti ollut välissä. Nyt saa jojoilu riittää ja toivon todella, että pääsen leikkaukseen tämän vuoden sisään. Mielenkiinnolla odotan sun(kin) leikkauskokemuksia! Nyt olen ajatellut aloitella eneilyä taas omaksi "iloksi", se tekee tosi hyvää vaikka aluksi onkin nihkeää. Mulle tuollainen radikaali meininki sopii kyllä hyvin.

Ok, mukava kuulla kaikkien tarinoita...Mulle toi kaikki raskaudet kans kilonsa (synnytykset -92,-94 ja -06) Kahden lapsen jälkeen vielä painon sai tippumaan, silloin itsekin eneilin ekoja kertoja ja hyvin mullekin sopi...mut nyt jotenkin tuntuu että ei energia riitä mihinkään, lumityöt ja siivous on tosi rankkaa näillä kaloreilla. Mut yritän juoda riittävästi jos se auttaisi. Tosi hienoa että jaksat omaksi iloksi eneillä Helpottaahan se lopussa joka tapauksessa...uskoisin ainakin! Itse sinnittelin sellaset 4-vuotta ton viimesen raskauden jälkeen, kävin ryhmässä, eneilin, liikuntaa olen harrastanut aina, uinti ja kuntosali sekä lenkit koiran kanssa sekä ok-talossa asuvan hyötyliikunta. Ja ei kun paino vaan on noussut ja se tässä turhauttaa. Välillä on ollut aikoja keuhkosairauksien vuoksi, ettei ole pystynyt harrastamaan liikuntaa ja kortisonia sekä ab-kuureja joutunut syömään tosi paljon. Siinä summa. Ja päätin hakea apua ja koitin vielä lääkkeelläkin jolla lähti taas se 10 kg mutta siihen sekin jäi. Viimesen raskauden aikana sairastuin raskausdiabetekseen ja vaikka kuinka noudatin ruokavaliota ja jopa laihduin, niin sokerit huini niin korkeella (eli ei pystynyt millään vaikuttamaan) niin jouduin käyttämään muutaman viikon jopa insuliinipistoshoitoa. Silloin tajusin, että on asioita joihin ei välttämättä pysty itse vaikuttamaan vaikka kuinka yrittäisi. Joten nyt sitten vuoden prosessin tuloksena odotan leikkausta joka reilun kolmen viikon päästä!Mä haluan kans sanoo hyvästit jojoilulle!!! Terveempää elämää loppuvuosiksi.

Mua harmittaa se, että liikunta on jäänyt ihan olemattomiin jo monesta syystä. Mut on kasvatettu pitämään liikuntaan käytettyä aikaa täysin haaskattuna, jopa sohvalla makaaminen nähtiin järkevämpänä ajankuluna joten elämäntapaa en ole liikunnasta osannut itselleni luoda vaikka yrittänyt olen. Lisäksi mulla on aika vaikea astma, ihan pienetkin lenkkeily-yritykset kuten korttelin ympäri kävely koiran kanssa saa huulet siniseksi ja tarvitsen monta piipullista avaavaa Siinä on mennyt jo uskallus liikkua, kun tuntuu, että henki lähtee kun hengästyy! Ja tietty tämän ruhon liikuttaminen on itsessään jo niin surkuhupaisaa räpellystä, että loputkin mielihalut on jääneet... Uskon kuitenkin, että kun kroppa kevenee ja astma helpottaa (toivottavasti) niin veri alkaa vetää liikkumaan. Sitä odotellessa...

No voi harmi! Itse nautin liikunnasta vaikka en mikään himourheilija ole vaan liikunnasta nautiskelija. Nuorena rakastin pyöräilyä, kiersin jopa Saimaan polkupyörällä kaverin kanssa. Pelasin jalkapalloa ja suunnistin. Uimisesta olen pitänyt aina.
Mutta hei. Minulla on myös astam (kosteusvauriohomeiden aiheuttama ammattitauti) ja sen lisäksi alfa1-antitrypsiinin puutos (harvinainen hengïtystiesairaus joka altistaa keuhko-ja maksavaurioille) ja sen sekä tupakoinnin aiheuttamana keuhklaajentuma. Mun keuhkokapasiteetti on noin puolet normaali-ihmisen kapasiteetista mutta on lajeja jota pystyy harrastamaan näistäkin huolimatta! Liikunta on tosi tärkeetä ja ikävää että sut kasvatettu vieroksumaan liikuntaa. Sen kyllä tiedän että on vaikeaa saada sitä omaa aikaa järjestymään kun on lapset/perhe mutta mulle keuhkolääkäri sanoi että elinikää ehkä 7v jos jatkuu samaan tahtiin tämä sairauden eteneminen. Siihen loppui tupakointi ja hankkiuduin tähän operaatioon että pystyy paremmin liikkumaankin, kun saa painoa pois. Toivon sulle kipinää liikuntaan koska se on kivaa ja terveellistä!
Mun lapsuudenkodissa ei ollut telkkaria, mä en oo tottunut taas istumaan sohvalla, en malta olla siinä paikallaan jos ei ole välttämätöntä. No jos on kudottavaa tms. mukavaa niin sitten onnistuu paremmin. Ukon että lapsuuden tottumuksilla on iso merkitys siihen miten elämää elämme?Ehkä.

Niinpä mun yksi haave onkin, että pystyisin vielä ajamaan polkupyörällä edes muutaman kilometrin lenkkejä!!!Mulla on toiveita joidenkin mielestä hassuja mutta mulle tärkeitä.

No niin.....
Se olis sitte niinku 10 päivää leikkauksesta. Olo on mitä mainioin! Meinaa vaan välilä unohtua että on vasta niin vähän aikaa leikkuusta kun kipuja ei todellakaan ole.
Tänään kävin extempore puntarilla diabeteshoitajan luona ja meinasin pökertyä tulokseen, -3.2 kg sairaalasta lähtö painosta eli kahdeksassa päivässä!!!

Onnea onnistuneesta leikkauksesta ja nopeasta toipumisesta! Ja mikä upeinta, tuloksia on syntynyt noin hurjassa tahdissa jo! Uskomatonta!

Soile mun hirvein kokemukseni oli kun tein muille hernekeittoa ja pannu-kakkua siitä sitte itse koiran kaa 5km lenkille ja itkemään omaa surkeutta ku mitään en enää ikinä saa syödä.... Heh heh....

Hienoa Krisu!Loistavaa että kaikki on hyvin:)Sori kun me ollaan höpötelty täällä sun ketjussa kaikkee...Mutta sulle hurraa, hurraa, hurraa!!!

Jeeeeee Krisu

Ajattele huomenna on 2 vkoa leikkauksesta!! järkyttävän nopeasti menny tämä aika...

Siis tosi nopeesti on kyllä menny aika!!! Oikeastaan muusta ei enää teidä ku että noi tikit välillä kiristelee ikävästi.
Nyt on sellainen 6 kg lähteny siitä painosta, joka oli sairaalasta lähtiessä.

Loistavaa tuo painon tippuminen ja ettei oo suuremmin mitään vaivoja/ongelmia:)

Kiitos Soile!
Oon jo hieman alkanut maistella erilaisia ruokia ja ihan vaan todellakin maistella. Hienosti on ainakin vielä mennyt.

Hyvältä kuulostaa...hissuksiin eteenpäin