Syömisestä tullut "pakkopullaa"

Onko kenelläkään muulla tullut vastaavaa ongelmaa? Kun syömisestä on todella tullut "pakkopullaa", mitään ei tee oikeasti mieli, mutta syödä vaan on pakko :no: . Ennen tuli vesikielelle ajattelipa mitä ruokaa tahansa, nykyisin saa päänsä puhki miettiä mitä ruokaa laittaisi, että se maistuisi. Varsinkin kun ruokaa menee nyt niin vähän ja en osaa tehdä niin pieniä annoksia, ettei sitä tarvitsisi syödä useampana päivänä peräkkäin.
Leikkauksesta on nyt reilut kaksi kuukautta ja painoa on pudonnut noin 22 kg.

Mulla oli leikkauksen jälkeen havaittavissa syömishäiriö. Alkoi juuri sillä ettei mitään tehnyt mieli ja, kun nälkäkään ei oikein ollut sitä jätti helposti syömisen tosi vähäiseen (400 kcal/vrk, jopa alle). Pari kuukautta tätä kesti ja sitten havahduin asiaan ja rupesin syömällä syömään ja pitämään kirjaa kalorimäärästä ja pyrin 1000 kcal/vrk.

Nykyään taas kaipaisi tätä vanhaa "ongelmaa", kun kaikki makea puhuttelee liiankin hyvin ja painoa on taas vaikeampaa saada alas päin kuin ylöspäin

mulla oli sama juttu mitään ei tehnyt mieli ja kaikki ajatuskin syömisestä tökki..mutta nyt onkin sit asiat ihan toisella tolalla..leikkuusta 4kk ja kaikki uppooo mikään ei tee pahaa...jotenkin toivois et olis mielummin se alku juttu vieläkin ku tää alkaa pelottamaan et jos lihookin takas..

jotenkin toivois et olis mielummin se alku juttu vieläkin ku tää alkaa pelottamaan et jos lihookin takas..

Niinpä... Aika monelle olen täällä sanonut että ei kannata 3 ekaa kuukautta niin kauhesti stressata jos syöminen on pakkopullaa. Taisin sinuakin lohdutella monen monta kertaa. Kunhan saa nestettä 1,5L ja proteiinia edes sen 50g sisään niin kyllä se ruokahalu suurimmalle osalle tulee pikkuhiljaa takaisin. Ja monelle turhankin hyvänä.

Nyt voi jo kyllä itse kehua että mulla on syömisen kanssa tosi hyvä Zen nyt 2 vuotta leikkaukesta. Stressi painonpudotuksesta on historiaa ja olen jo kokenut käytännössä että en syö suruun enää. Se tarve on nyt mun "uudelleenkoulutuksen" myötä hävinnyt kokonaan. Paino taitaa vielä pudota, muutenkin kuin sen takia että reilun viikon päästä leikataan vatsamakkara pois. Mutta en siis enää mieti että pitäisi pudottaa. Tuntuu siltä kuin tää osasto alkaisi oikeasti olemaan toisarvoinen juttu joka ei ohjaa mun elämää enää.

Hienoa kimby ja kiitos kokeneemman tiedoista ja tsemppauksesta!Älä kuitenkaan unohda vielä ainakaan meitä perässä hiihtäjiä. Itselläni alkaa ene huomenna ja leikkaus 7.2. Ja vahva usko siihen että tämä on loistava päätös! Olen sairastellut niin paljon viimevuosina osittain ainakin tästä ylipainosta johtuen että uskon pienenkin muutoksen olevan hyväksi ja tuntuu ihan satumaiselta ajatella että paino tippuu enen jälkeenkin...(Kun aiemmin eneillyt niin takasin on pukannut kilokavereiden kera, niinkuin muutkin täällä tietävät).
Tää on iso juttu mutta tottakai pitää keskittyä myös muuhun, ihan normaaliin elämään:)