Leikkausaika on tullut

Sain ajan leikkaukseen ja se on 8.11. Huhhuh, nyt siitä tulee totta.
Sain peruutusajan, että pääsen nopeammin tämän leikkauksen jälkeen odottavaan polven tekonivelleikkaukseen.
Toivottelen teille kaikille leikatuille ja sitä odottaville kaunista syksyä ja jaksamista(=:

Moikka tiikos :)

Ja onnittelut ajasta : )
Mulla aika leikkuupöydälle tyksiin 2.11 : ) Saas nähdä mihin ratkaisuun tässä päätyy...menen lääkärin juttusille vielä ennen tuota aikaa..

Moikka moi tigertyttö. Kiitos onnitteluista.
Oletko edelleen epävarma? No, sulla on vielä aikaa punnita asiaa, toinen ei oikein voi sanoa juu eikä jaa. Omalla kohdallani myönteisen päätöksen tekoa on helpottanut nuo vaikeat nivelrikot ja muut liitännäissairaudet.
Mitenkäs huimaus sinulla,onko helpottanut? Toivotaan(=:

Heips taasen tiikos : )

Niin ikävää kuin se onkin niin olen edelleenkin epävarma menenkö vai en : (
Mulla ei ole mitään muita ongelmia VIELÄ painoni takia kuin se että tämä leikattu jalka ei tahdo kestää painoani...Nykyään en enäää pelkää niinkään itse leikkausta kuin sitä sen jälkeistä elämää...olisi kamalaa jos maha menisi ihan piloille : (
Huimaus ei ole vieläkään poissa mutta nyt tähän on jotenkin tottunut...olen jumpannut niitä liike sarjoja joita sain tyksistä mutta eivät tunnu mulla auttavan,nooooh.pääasia on kun tietäää tämän olevan vaaratonta : )

Tigertyttö: Sun kannatta varmaan perua toi leikkaus kun olet noin epävarma vielä ja kun paino ei ole ongelma sillä siellä on varmaan on sellaisiakin leikattavia jotka todella tarttee päästä leikkaukseen ja ettei tuo leikkaussali aika jää käyttämättä.

Siis olen ollut eilen puhelimitse yhteydessä sairaalaan ja sopinut keskustelu ajan lääkärin kanssa.Juuri siksi pyysin tätä aikaa kun olen näin epävarma siitä tarvitsenko edes vielä leikkausta.
Eli olen todellakin perumassa ajoissa tuon ajan jos siihen tulokseen tulen!
Viimeksikin kun tulin kipeäksi ärsyttävästi juuri viikonlopulla eli leikkaus olisi ollut maanantaina,niin mua harmitti ihan helvetisti se kun siinä meni yksi aika hukkaan kun sen olisi voinut käyttää joku toinen : ( itkin ja harmittelin silloin lääkärillekkin tätä puhelimessa.

Niin ja painoni on todellakin ongelma...bmi oli 52 kun tähän ryhdyin.

Hienoa että olet ottanut ajan lääkärille keskusteluun toivottavasti se tuo ratkaisun sun pulmiin olipa se kummin tahasa silti haluan toivottaa sulle onnea ratkaisussasi, jos päädyt leikkaukseen niin ei se kamalaa ole loppuelämä sillä minäkin näin 10,5kk jälkeen elän lähes normaalia elämää ainut missä tuntuu kun käy ruokakaupassa niin ei tule kuin yksi kassi ruokaa ja se riittää viikoksi ja ennen niitä kasseja meni 5 eikä meinannut viikkoakaan pärjätä.

Ritu så oot ihana tuota aikaa minäkin odotan...

Taitaa olla viisaampi vaan päätyä leikkuuseen...nyt on TAAS lipashtanut kolme päivää tyyliin"syön mikä maistuu hyvälle" Ja paino päässyt nousemaan 2 kiloa : (
Ei kai tästä tule loppua ilman sitä leikkausta...*huokaus*

Ihanaa Tiikos, että sait tuon leikkausajan, olen niin iloinen puolestasi! Siitä alkaa sitten sinun matkasi kohti parempaa, kivuttomampaa ja terveempää elämää, pääset sitten myöhemmin siihen polvileikkaukseen ja pitkä odotusaika on vihdoin ohi. Voit uskoa, että seuraan silmä kovana sun matkaasi ja tulevaa leikkauskertomusta ja toipumistasi, näin turkulaisena kiinnostaa erityisen paljon juuri TYKSissä tehtävät leikkaukset :).

Tigertyttö, hienoa, että pääset vielä keskustelemaan asiasta lääkärin kanssa. Kyllä se on iso ja vaikea päätös, ei siitä pääse mihinkään. Itse koen raskaana sen, että jos en pääse leikkaukseen, joudun koko loppuelämäni ajan kamppailemaan itseni kanssa syödyistä ruokamääristä ja vastustamaan herkkuja, mulle ei ole ollenkaan helppoa kieltäytyä herkuista ja hyvästä ruuasta. Sitten kun mulla on pieni masu, se toimii tehokkaana "apuvälineenä" ja auttaa mua syömään pieniä määriä ja näin mun elämä helpottuu huomattavasti ja energiaa jää paljon muuhunkin kuin vain syömisen vahtaamiseen. Ja paras palkinto mulle olis tietenkin se, jos pääsisin diabeteksestä eroon...sen parempaa lahjaa ei voisi saadakaan.

Lämmin kiitos Bulla(=:
Kyllä mä jo kovasti odotan uutta elämää. Kun tätä painoa on jo nyt saanut pois,niin huomaa,miten helppoakin elämä voi olla(=:
Kerron kyllä täällä millaisen reissun koen Tyksissä ja miten toipuminen edistyy.
Saas nähdä tuleeko jännitys vielä, kun nyt en osaa yhtään jännittää. Polviproteesin laitto oli mielestäni niin hurja operaatio, että sitä on mahdotonta ylittää(=:
Hyvää vointia kaikille.

Tigergirl kannattaa kuunnella itseä ja miettiä mitä sinä tahdot! Ei murehtia muita. Kyllä ne leikkausajat saa täytettyä tarvittaessa, mutta ennen kaikkea sinä olet jonossa jonottanut ja, jos et ole asiasta varma, niin toki kannattaa miettiä vaikka aika olisi jo annettukkin.

Kiva, että sait ajan juttelemaan lääkärin kanssa. Mä olin niin samassa tilanteessa kanssasi, ett tiedän hyvin tunteen. Ihan samoja pelkäsin ja tulin siihen tulokseen, että ihan varmuudella saan ylipainostani isoja ongelmia ajan kanssa. Enkä kyllä usko, että olisin millään saanut painoani 92,7kg ilman leikkausta. 90kg paino oli minulla tavoiteena, kun lääkärin haastattelussa olin. Nyt toki kunnianhimoisesti haluan enemmän, mutta olen näinkin jo tyytyväinen.

Kävin hakemassa tänään kaapin perukoilta ikivanhoja vaatteita esiin. Yllätykseksini monet ennen liian pienet vaatteet putosivat päältäni! Vain 1 juhlahousut olivat sopivat. Oli kaapissa vielä odottamssa 2 hintalapulliset housut, jotka eivät mene päälle. Ei ole mennyt ostettaessakaan, mutta silloin olen ajatellut optimistisesti seuraavana vuonna kykeneväni niitä käyttämään (ale housuja), mutta ehkäpä ensi vuonna sitten=)

Heips taas : )
Kyllä mullakin on tosi vaikea olla syömättä herkkuja..ja tiedän että haluaisin tähän leikkaukseen,,tiedän että tarvitsisin tämän leikkauksen avuksi ja tueksi että saisin pidettyä painoni kurissa...MUTTA KUN PELKÄÄN ETTÄ ELÄMÄ MUUTTUUU IHAN ERILAISEKSI JA MULLE TULISI KAIKENMAAILMAN MAHA ONGELMIA : (
Nyt on lipsunut monta päivää tämän syömisen kanssa ja painoa tullut takas muutama kilo...luulen siis kuitenkin päätyväni leikkuuseen...silläkin uhalla että sen jälkeen kaikki menee kiville ja karille..
Mulle ei ole ollut mikään aikaisempi päätös tässä elämässä näin vaikea tehdä..ei naimisiin meno ei kuuden lapsen tulo..ei siis mikään...

Mä pelkäsin kanssa ett makumieltymykset muuttuu ja surin sitä kovasti. Sekä sokerihiirenä pelkäsin miten käy makean kanssa... siis se samainen asia, josta paino-ongelmat johtui (!!). Sinäänsä ihan hassunkurisia asioita, mutta silti niin kovin isoja ja todellisia murheenaiheita.

Mulla kanssa kävi niin, että enen jälkeen tuli takaisin muutama kilo ja tsemppasin niitä sitten pois huonolla menestyksellä. Tajusin, että sain painoa alas 3 kk tsempillä vain n. 15kg ja sen jälkeen ei muuta kuin vähän takaisin. Sillä linjallahan olen jo kymmeniä kertoja ollut. Saan vähän pois, ajattelin ett kyll tää tästä ja nyt tällä kertaa saan painon alas... vaan kuinka kävikään. Kesti hetken, tuli joku iso murhe ja söin suruuni ja ajattelin, että jatkan taas huomenna laihista.

Huomenna ajattelin, että jatkan maanantaina ja kun maanantai koitti en enää edes jaksanut valehdella itselleni.

Ja tuo on niin totta.

Onnea leikkausajasta =)