Nyt jännittää!!! ---->> Leikkauksen jälkeen

Maanantaina pitäisi olla kohtalonhetket käsillä elikkä leikkauspäivä!! Pitäisi siksi, että mulla on nyt ollut 1.5 viikkoa flunssa, tällä hetkellä on jäljellä sellanen kurkkua kutittava yskä, pelottaa, että kaataako tämä koko jutun, tietysti vain hetkellisesti mutta silti... Katsotaan mitä tänään sanovat sairaalasta, kun sieltä iltapäivällä soittavat. Ravitsemusterapeutilta asiaa jo kyselin aiemmin viime viikon lopulla, hän sanoi, että jos on kovin limainen, ei anestesialääkäri välttämättä halua nukuttaa. Mutta mitenköhän tälläinen pieni kuiva yskä...

Onko kellään kokemusta vastaavasta pienistä flunssanoireista leikkausta ennen? Sen tiedän, ettei kuumeessa tietenkään leikata, mutta sitä ei onneksi ole.

Kyllä sitä ajatukset on nyt tosiaankin vain tuohon leikkausasiaan keskittyneet. Viikkoon en ole illalla kunnolla saanut unen päästä kiinni, kun kaikki asiat nousseet aina silloin mieleen. Nyt sitten lähempänä "The day":tä mietin kaikkia muistamisjuttuja, ihanalle äidilleni muistutettavia asioita, toimii lastenvahtina sairaalassaoloajan, ruokaostokset, että on sitten sopivaa ruokaa valmiina kun kotiudun ymsymsymsyms... Ajoin bussilla tänään työpaikkani ohikin aamulla, kun olin niin ajatuksissani Tulipahan pieni raikas aamulenkki

Huh... katsotaan kuinka Arieksen käy!

Onnea leikkaukseen ja hyvin se menee ja uskon että pieni yskä ei ole haitaksi

Huomenna se on... Pitäkäähän peukkuja!

Ariekselle hirmuisesti tsemppiä huomiselle! Hyvin se menee, usko pois! Peijaksessa sinussa pidetään hyvää huolta, eli ei kannata turhaan huolehtia. Laitathan heti tänne viestiä kun kykenet?

onnea leikkaukseen ja hyvin se menee muista sit et sä et paljon ruokaa sen jälkee tartte, alkuu juomia ja soseita, mä söin pilttejä jonku aikaa ja paljon jugurttia tai paljon ja paljon eihän mahaan mahdu ku 1 purkki ja sekin teki tiukkaa alussa, nyt menee kevyesti koko purkki ja muutakin, mut mulla ainakin ruoka määrä on niin pieni mitä kerralla pystyy syömään ja ei mun kroppa ainakaa oo menny millekkään säästö liekille mistä täällä monet sanoo, ku ei syö tarpeeks, hyvä neuvo syöt sen mitä pystyt ja turha väkisin on mitää tungettava sisuksiinsa tsemppiä sulle ja kerro miten leikkaus on menny

Miul oli flunssanpoikasta ja kurkku ihan älyttömän kipeä vielä leikkauspäivän aamuna ja kysyyinkin kirurgilta että onko se este niin hän oli sitä mieltä ettei ole este vaan ehkä hieman hidastaa toipumista.

Onnea Aries huomiselle!

Onnea leikkaukseen !!

Onnea leikkaukseen, hyvin menee

Onnea matkaan vaikka nyt on varmaan toimenpide jo kohdaltasi ohi. Kirjoittele kuulumisia kun kynnelle kykenet

Onnea leikkaukseen.

Siitä alkaa toipuminen ja uusi elämä

Pikaisesti tähän, että leikkaus ohi, sujui suunnitellusti ja kaikki ihan okei, tänään kotiuduin. Tarkempi selostus myöhemmin, nyt tarttee, taas, tarttua juomalasiin!!

Tsemppiä Aries ja kiva kuulla että kaikki sujui ok!

Laitappa tarkempaa selostusta kunhan jaksat.

hienoa ja muista se juominen vaikka alussa ehkä tuntuu vaikeelta, ainakin mulla ja vielläkin en saa ku 1-1.5 litraa alas ja sekin tekee tiukkaa, syö pilttejä ja laita niihin lisää mausteita ni maistuu edes joltain, hedelmäsoseet on hyviä ja koita sekottaa niitä vähän rahkaan, ni saat niitä haluttuja protskuja kerro kuulumisia ku jatkat ja vointeja sulle

Hyviä vointeja, Aries!! Ihanaa kuulla, että taas yksi meistä on onnistuneesti leikattu!! Ja tsemppiä juomaurakkaan!

Onnea ja tsemppiä toipumiseen:)

No niin kaikki ihanaiset, tässä niitä tarkempia kuulumisia

Kyllä te kaikki olette olleet niiiiiiiiiiin oikeassa siinä, että tää juominen on yhtä urakkaa!! Riittävä nesteiden saanti on ensimmäinen asia mikä tulee mieleeni, kun herään ja viimeinen minkä muistan ennen nukahtamista... En ois uskonut, että tää on ihan näin hurjaa.

Leikkaus oli siis viikko sitten maanantaina, heti aamusta kahdeksan jälkeen. Jännitys oli ollut tosi lievä koko edeltävän vlopun, enemmän panikoin sitä mun pientä flunssaa/yskää ja sen vaikutusta koko hommaan. Ei onneksi sitten vaikuttanut mitenkään
Kun kävelin leikkaussaliin hoitajan kanssa oli kaikki edelleen hyvin levollista, mutta sitten kun ne rupes siinä mun ympärillä touhottamaan, sitomaan kiinni suunnasta ja toisesta yms. tuli itku, sellanen paniikki, että apua, miten tässä käy ja nytkö se tapahtuu ymym... Ihania olivat kaikki leikkaussalissa, hoitajat ja anestesialääkäri rauhoittelivat, ettei ole mitään hätää. Sitten vaan kehotettiin miettimään kivoja asioita mitä vois unessa katsoa, ehdin lapsiini kohdistaa ajatukset ja naps, filmi katki! Kirurgia en muuten ennen leikkausta salissa nähnytkään...

Heräämöajasta muistan pätkän sieltä ja pätkän täältä, eka muistikuva on kun sanotaan että herätyyyyys, herätyyyyys... onko kipuja? Sanon että sattuu ja samalla saan kipulääkkeitä suoraan suoneen. Samalla kaavalla jatkui se heräämössäoloaika, anestesialääkäri kävi katsomassa ja sanoi, että jaahas, tainnut olla kipuja, kun kaikki piikit menneet, muistan vilkaisseeni viereiselle pöydälle ja siinä oli monta tyhjää neulaa.
Mua ei ole koskaan ennen leikattu tai nukutettu, siksikin tuo oli sitä kaikkein "jännittävintä" ja sekavinta aikaa. Jos siellä joku ois tehnyt jekun ja tullut vaaleanpunainen elefanttinaamio päällään juttelemaan, ois kaikki menny uskottavasti läpi

Iltapäivemmällä pääsin siirtymään osastolle K4, ihania kaikki hoitajat, hurraa Peijas!! Siellä meni sitten suurin osa ajasta varmaankin unen ja velvein rajamailla, yrittäen tajuta mitä on tapahtunut ja yrittäen herätä kunnolla, paljon kyllä väsytti. Sitten mittailtiin verenpainetta yms. Mulla oli pulssi laskenut tosi matalalle, pamppaili siellä 40 kieppeillä. Tästä huolestuneena hoitajat konsultoivat lääkäriä ja päätettiin, että mut siirretään ekaksi yöksi päivystyksen tarkkailuosastolle, saatiin piuhat kiinni, jotta voitiin pulssia yön aikana seurata. Sielläkin mahtavat hoitajat!! Yöllä oli pulssi laskenut 35 kieppeille, ihan ok oli kuulemma kuitenkin vielä sekin, sydämen lyöntirytmissä ei onneksi mitään häikkää. Olin aamulla ottanut ohjeitten mukaan verenpainelääkkeeni, se ilmeisesti oli syy tähän heikkolyöntisyyteen. Nyt jatkossa mittailen paineita ja katson oman harkinnan mukaan otanko lääkkeen vai en. Sopivan ajan kuluttua toivottavasti pääsen siitä eroon kokonaan, kun paino laskee.

Leikkauksen jälkeisenä aamupäivänä paluu takaisin normiosastolle ja siellä sitten olinkin torstaihin asti, kunnes pääsin kotiin. Toivottavasti en nyt pelottele ketään tulevaa leikattavaa, mutta kipujen määrä yllätti minut, vaikken kipuherkkä itse mielestäni olekaan. Tapasin Peijaksessa tutustumiskäynnillä yhden kohtalontoverimme, meillä oli leikkaus samana päivänä ja hänen kanssaan oli ihana käytävällä päivittäin törmätä ja hetki jutella tuntemuksista. Hän oli kanssani samaa mieltä, että yllättävän kipeä olo on leikkauksen jälkeen. Minulle ei määrätty Tramal-kipulääkkeitä ollenkaan, en tiedä syytä, mutta onneksi olen nyt kotona pärjännyt pelkällä Panadolilla. Riittävä se siis on vaikka sitä aina olenkin buranaan verrattuna pitänyt ihan höpöhöpö lääkkeenä. Sairaalossaoloajasta ei kai sen ihmeempää kerrottavaa ole, kova oli aloitus yrittää saada 2 litraa nesteitä uuteen pikkumasuun menemään, heti meinasi tulla täysi olo ja aloittelin todella varovasti, kirurgi kun kävi vointia ja juomalistaa tsekkaamassa, tokaisikin että mitä?! 500 milliä pitäis nyt jo olla menny!! Hih, ymmärtäähän sen...

Kotiin pääsin sitten tosiaan torstaina puolenpäivän kieppeillä. Kävin äitini kanssa apteekissa ja kaupassa, täytyy myöntää, että yksi elämäni kamalin kauppareissu tuli koettua. Tuntui, ettei millään jaksa seistä, tuntui, että maha vetää lattiaa kohti kauheella painolla.
Kaksi seuraavaa päivää olivat sitten kuitenkin pahimmat. Sekä perjantaina että lauantaina oli kamalan huono-olo melkein koko ajan. Heikotti hieman, pelkkä ajatus ruoasta yökötti ja oli fyysisesti huono olla... Soitin lauantaina jo Peijakseenkin vinkkejä, mutta eipä sieltä muuta kuin että jos et kotona pysty olemaan tai juomaan/syömään niin sitten tänne. Kiukulla pinnistelin la päivän, odottelin koko ajan että pääsee nukkumaan kun ei tunne huonoa oloa silloin. Su aamuna vielä hieman huono-olo ja nyt näyttää, että kyllä tää tästä...

Syöminen menee ihan ok kunhan sen ruoan saa laitettua, edelleen ajatus sosekeitosta saa melkein yökkäämään, velli menee melko hyvin. Juominen... kuten alussa sanoin, se on urakkaa. Valtava urakka!!!! Jatkuvasti pitää olla lasi vieressä, olen juonut vettä, mehua,mehukeittoa, glögiä, teetä. Proteiinin saantini ei ole tainnut olla ihan kunnossa, maitoon olen vellini tehnyt, mutta muutoin... ei hyvä. Jogurttia on kaapissa, sekin vaan kai pitäisi avata ja korkata, mutta se on vähän sama kuin tuo sosekeitto, ei tee yhtään mieli.
Melkolailla koko ajan on edelleen maha täynnä vaikka kuinka varovasti yritänkin syödä ja juoda. Tämän täyden olon kun saisi pois olisi olo parempi. Kipuja ei onneksi juurikaan ole, hieman kun liikkuu, mutta melkolailla kivutonta muutoin. Sain muuten Litalginia myös särkylääkkeeksi, mutta ajattelin josko se olisi ollut huonovointisuunteen osana, yritin ja onneksi myös pärjäsin nyt pelkällä panadolilla, jätin sen siis pois. Eihän niitä särkylääkkeitä turhaan kannata syödäkään.

Mitäs vielä... johan tästä melkonen romaani jo tuli Masua on ruvennut kutittamaan, rupeaa haavat paranemaan, tähystysreikiä mulla on kuusi, kivasti hymyn muodossa , yksi tosin ylempänä melkein rintojen välissä, eipähän hetkeen tartte rintsikoita pitää... Yhdestä on jo teippi kokonaan irti, loput irrottelen tällä viikolla suihkussa. Liikunnasta vielä sen verran, että sitä en juurikaan ole saanut aikaiseksi tehtyä. En jaksa vielä pitkiä aikoja olla pystyssä, siis seisten/kävellen, en uskalla yksin hirveän kauas lähteä. Lähimmälle bussipysäkille suunnilleen matkani vie, huomenna ois kyllä pakko päästä kauppaan, tarvitsee tuo jälkikasvu ruokaa.

Kauheasti en ole vielä ehtinyt miettiä, mitä tämä uusi pienikokoinen masu merkitsee normielämään, muuta kuin ainaista juomista. Jännittää mitä elämä tuo tullessaan, millaiseksi se muodostuu ja millaisen siitä itse muokkaa pienen masun kanssa. Kovasti odotan aikaa, jolloin voin syödä normaalia ruokaa, ensi viikolla, kun saa syödä ensimmäisen näkkileïvän, se jo kummittelee ajatuksissani Ja ne himot... makeaa ei tee mieli yhtään (kovasti yllättävää ikuisena karkkipossuna), mutta kyllä ajatus tuplajuustohampurilaisesta on jo eksynyt mieleeni

Ihania jatkoja ja vointeja kaikille ja tsemppiä meille kaikille leikatuille ja sitä odottaville!!! En vielä voi sanoa, että tämä kannatti, muutoin kuin terveyden puolesta, mutta näen sen päivän kuitenkin tuolla jossain odottavan, että voin näin todeta.

Haleja

Kiitos jälleen yhdestä rehellisestä tarinasta, hyvältä näyttää ja kohti uutta elämää pikkuhiljaa...

Kiitti

Hienosti on mennyt sulla Aries. Kai tuo huono olo kuuluu asiaan.

Tuollaistahan se juuri oli tuo Peijaksen reissu. Olisitko sitä paremmin osannut kuvailla. Kiva oli olla kanssasi siellä yhtäaikaa ja saada kohtalotoveri. Pidetään yhteyttä myös näin foorumin kautta.

Toivotaan että elämä tästä vielä paremmaksi muuttuu, kunhan tuo vatsa nyt vaan hieman rauhoittuisi, niin eiköhän tämä tästä. Ja vastahan tässä on viikko takana leikkauksesta.

Jatkamista meille molemmille.