3,5 kk GBP-leikkauksen jälkeen

kirjoittaja Bulla65 Pe Syys 16, 2011 3:17 pm

Hei!

Ajattelin hieman päivittää tunnelmia nyt kun GBP -leikkauksesta on kulunut 3,5 kk.

Elämä vaikuttaa nyt ihan "normaalilta" eli ei ole enää "leikattu olo", suurimmaksi osaksi en tunne olossani mitään eroa aikaan ennen leikkausta. Mistään ei satu tai tunnu oudolta ja mikä kivointa, pystyn taas syömään kaikkia haluamiani ruoka-aineita. Aika tarkkaan kesti kolme kuukautta ennenkuin kana- ja kalaruuat alkoi pysyä sisällä, nyt siis pystyn syömään niitäkin. Veden juontiin olen pakoittanut itseni, se ei ole tuntunut miellyttävältä, mutta nyt sekin alkaa sujua, voin juoda kerrallaan lasillisen (2 dl) vettä.

Ruokavaliossani ei ole tapahtunut muutenkaan mitään suuria muutoksia, olen aina syönyt suht terveellisesti ruoka-ainesuositusten mukaisesti. Ainut mitä tarkkailen on se, että syön joka päivä riittävästi proteiinipitoista ruokaa. Syön monipuolisesti kuten ennenkin ja luulen sen vaikuttavan siihen, että mulla ei ole ollut monelle tuttua harmittavaista hiustenlähtöä lainkaan. Olen ollut suorastan tunnollisen tarkka siinä, että kunnon ravintoa tulee syödyksi päivittäin, en siis pidä liian pitkiä välejä tai jätä aterioita väliin, ruokarytmi on tasainen.

Suurin muutos on se, ettei mulla ole enää koskaan nälkä, annoskoot ovat paljon pienempiä kuin ennen eikä ole edes halua syödä paljon, koska tietää, ettei se ole mitenkään mahdollista. Määristä voin sanoa, että jos syön vaikka Saarioisten maksalaatikkoa, syön siitä pienestä rasiasta kolme kertaa - ennen voisin syödä vaikka koko rasian :).

Ns. dumping -ilmiöitä en ole kokenut kertaakaan, pystyn syömään kaikkea makeaa kuten ennenkin - toisaalta kiva asia, toisaalta huono, mutta toistaiseksi olen pystynyt pitäämään ihan hyvin tuon makeansyömisen aisoissa. Syön aina välillä herkkujakin, leivonnaisia, karkkia, jätskiä ja pari kertaa olen syönyt jopa kourallisen jotakin juustonaksujakin, mielestäni on tärkeää syödä joskus jotakin hyvääkin ja nauttia omista herkuistaan aivan kuten muutkin kanssaihmiset, MUTTA niitä herkkuja ei tietenkään syödä jatkuvasti.

Alkoholinkäyttö on ollut mulla aina minimaalista, olen ollut nyt kaksi kertaa viihteellä leikkauksen jälkeen ja ilta on mennyt mukavasti parin, kolmen drinksun voimalla - enempää en ole kaivannut. En ole huomannut mitään eroa humaltumiseen eli en humallu sen enempää/nopeampaa kuin aiemminkaan, tosin noin pienistä määristä ei taida kukaan humaltuakaan, eikä mulla ole edes mitään tarvetta humalahakuiseen juomiseen.

Vatsansuojalääke Somac loppui kolme kuukautta leikkauksen jälkeen ja olen pärjännyt hyvin ilman sitä. Mulla ei ole koskaan närästystä, ei myöskään mitään ruuansulatusongelmia, vatsa toimii säännöllisesti kerran päivässä.
Paino putoaa tasaisesti, ei yhtään se nopeammin kuin aiemminkaan, mutta putoaa kuitenkin. Suurin ero on siinä, että enää en jojoile, paino ei nouse vaan on koko ajan laskusuunnassa. Laihduttaminen ei ole myöskään jatkuvaa taistelua himoja vastaan, mitään erityisiä mielitekoja ei ole, syöminen on tullut vähemmän tärkeäksi asiaksi elämää.

Punnitsen itseni edelleen lähes joka aamu ja kirjaan painon ylös - haluan seurata painonlaskua ja tietää missä mennään. En stressaa painonlaskua, tiedän että se putoaa pikkuhiljaa stressaan tahi en, eikä mulla ole sen painonlaskun kanssa mitään kiirettä minnekään. Välillä on useampi päivä ettei painossa tapahtudu mitään, sitten taas menee alaspäin. Olen kuulemma laihtunut "kauniisti", mitään roikkoja ei ole vielä missään, vaikka painoa on mennyt tällä hetkellä pois kaikkiaan 31 kg. Kirurgini mukaan se johtuu maltillisesta painonpudotuksesta sekä liikunnallisuudestani ja varmasti siihen vaikuttavat perintötekijätkin.

Oloni on siis mitä mainioin, tunnen itseni terveeksi ja elinvoimaiseksi. Diabetekseni on parantunut ja raskas lääkitys on lopetettu kokonaan jo heti leikkauksen jälkeen. Verensokerini on normalisoitunut ja myös verenpainelääkitys on puolitettu ja jää ilmeisesti pois sekin jossakin vaiheessa.
On ihanaa alkaa pikkuhiljaa tuntea olevansa "normaali ihminen", eikä sairaalloisen lihava ihminen. Lihavahan mä edelleenkin olen, mutta en enää sillä tavalla, että se aiheuttaisi tuijotusta tai ikäviä kommentteja kanssaihmisissä. Nyt olen kuulemma "mukavan pehmeä ja pyöreä". En hengästy enää vaikka kävelen isoakin mäkeä ylös tai nousen portaita useamman kerroksen. On ihanaa istua siten, että saa heitetyksi kevyesti jalan toisen yli ristiin :). Veneily on paljon helpompaa, kuin myös kulkeminen maastossa.

Tasapainoni on parantunut puolella vuoden takaiseen testaukseen ja elokussa tehdyissä kuntotesteissä mm. kyykkyyn-ylös -lihaskuntotestissä tulokseni oli paras mahdollinen eli "erinomainen", vuosi sitten se oli "huono". Kaikki veriarvot ovat toistaiseksi olleet myös hyviä, mitään puutoksia ei ole ilmennyt ainakaan vielä. Vitamiinini ja kalkkini otan myös kiltisti joka ikinen päivä.

Sosiaalinen elämäni on sujunut yhtä hyvin kuin ennenkin, en tunne jääväni mistään paitsi, syöminen sujuu hyvin myös ravintoloissa ja töissä. Jos ravintola-annos on liian iso, jätän sen mitä en jaksa syödä. En tee leikatusta mahastani mitään "numeroa" missään eli en kysy mitään alennuksia ravintoloissa, itse koen asian kivemmaksi siten, että maksan saman hinnan kuin muutkin.

Hurjan paljon olen saanut kannustusta ja kehua lähipiiriltäni ja työkavereiltani, kaikki kommentit ovat olleet pelkästään positiivisia. Kukaan ei ole tullut sanomaan ainakaan mulle mitään negatiivista laihdutusleikkauksesta, päinvastoin. Vertaistuen tarve vähenee selvästi sitä mukaa ainakin omalla kohdallani, mitä enemmän leikkauksesta on aikaa. Olen kyllä käynyt ahkerasti kotiseutuni lihavuusleikattujen ja leikkaukseen pyrkivien tapaamisissa, siellä on aina kivaa ja on mukava tavata muita "verrokkeja", mutta sen kummempaa "tukea" en tunne kaipaavani enää tässä vaiheessa. Mihis sitä tukea tarvitsisi kun kaikki sujuu nyt erinomaisesti, olen terve ja hyvinvoipa ihminen :). Täällä palstalla on kuitenkin kiva käydä säännöllisesti seuraamassa, mitä kaikille kuuluu ja aina silloin tällöin ottaa osaa keskusteluun. Aivan ihanalta siis tuntuu nyt, en ole katunut päivääkään leikkaukseen menoa, toivottavasti mahdollisimman moni sairaalloisen lihava ihminen saa siitä saman avun kuin minä :).