Muhkun muutokset

Noniin täällä ollaan, palstalla, jonka osoitteen sain oysin paprujen mukana. Olenhan minä jo tässä vuosia tutkiskellut aiheesta erilaisilla palstoilla.
Nyt vaan näyttää konkreettisesti siltä, että leikkaus on ja pian. Vuosi sitten olin niin malttamaton, etten tiennyt mitä tehdä kun olin ollut jo 1½vuotta jonossa.
Kävin juuri oysissa haastattelussa ja kokeissa, siellä sitten tuumattiin, että leikkaus on syys-lokakuun vaihteessa ja paniikkihan se tulla tupsahti. NYT JO, leikkaus?
Sitä kun on näin pitkään odotellut niin shokkiinhan sitä menee kun päätös tehtiin ja noin pian leikkaukseen lähtö tulee. Nyt pitäs alkaa eneilemään ja mitään muuta en inhoa kun niitä pussikuurilitkuja ja miten se syömisen kontrolli nyt onnistuu, kun ei se aikasemminkaan ole onnistunut. *raapii päätä ja miettii


Olen pian 35 vuotias ja painoa on sellanen hurjat 115kg, isoimmillani olen nyt kuin koskaan. Olo on huono ja ällöttävä, liikkuminen hankalaa ja koko ajan saa hikoilla ja ähistä menemään. Liikunnan aloitin elokuun alussa säännöllisesti, tosin nyt tauolla sairastumisen vuoksi.
Eli ISO elämänmuutos nyt pitäisi tehdä, todellakin liikkua säännöllisesti, saada tupakointi veks ja syöminen kondikseen.
Haluan heittää sokerilääkkeet ja verenpainelääkkeet niin kauas kuin pippuri kasvaa ja elää terveellisesti.

En vain tiedä miten tulen onnistumaan ennen leikkausta 10kg pudotuksessa, inhoan laskea mitään kaloreita, hiilareita tai vastaavaa. Siksi ois ne pussikeitot ym helppoja. Olen muutamia niistä kokeillut ja oksennus meinas kyllä tulla. Kanakeitto oli ainoa joka meni suosiolla alas.
Miten täällä muut on pudottaneet painoa ennen leikkausta?


Eli tervehdys vaan palstalaisille, paljon on kysyttävää ja mietittävää ennen leikkausta.

Hei Muhku ja tervetuloa joukkoon

Olet meidän joukkoon itse asiassa "aika pieni", monella on lähtökiloja huomattavasti enemmän kuin sinulla.
Tavoite meillä kaikilla on kuitenkin sama, terveempi loppuelämä kuin se todennäköisesti tulisi kilojen kanssa olemaan.

Sain alkuvaiheessa tiputettua reilun 10 kg ENE-dieetillä, eli pusseilla. Ainoa mitä pystyin syömään oli Nutrifastin suklaanmakuinen. Sekoittelin sitä puoli pussia kerrallaan noin 2 dl vettä, välillä lämmitin litkun mikrossa, välillä join kylmänä. Näin tuli päivään 8 "ruokailukertaa" ja vedenjuonnit päälle. Parin-kolmen päivän jälkeen sujui aika helposti. Nälkä häviää ja aika hyvin mieliteotkin. Eikä yksipuolisuus haitannut, suklaa meni ihan hyvin. Mutta vain tästä merkistä, testasin Nutriletin, Modifastin ja Allevon, olivat mun makuun kamalia.

Kun jotain tahtoo kovasti niin kyllä siinä onnistuu! Etsi itsellesi kelvollisin pussiruoka ja sit vaan tiukkana.

Heips Muhku ja tervetullooo joukkoomme
Mä painoin leikkaus aamuna 113 kilooo eli samoissa olen kuin sinä pituutta tosin tässä pätkässä ei ole kuin hurjat 155cm

Mun mielestä se parin tunnin välein vähän syöminen on hyvä juttu ja tietenkin mahdollisimman proteiini pitoisia ruokia.ja muistaa juoda sen 2 litraa päivässä wettä nii eiköhän se paino ala eksymään sinusta

Heissan taas palstalaisille.

Kiva kun on tullut pari vastaustakin. Kiitos tervetulotoivotuksista.

Nyt on enepussit haettu kaappiin ja maanantaina aloitan painonpudotuksen. Tämän viikonlopun ihan suoraan sanoen vähän herkuttelen ja psyykkaan itseäni tähän urakkaan. Olisi ihana tosiaan saada se 10kg nyt pois. Liikuntaa harrastan 4-6kertaan viikossa salilla ja jumpassa, minulla on jäsenyys liikuntakeskukseen. Harmitti kun olin kipeänä ja tuli taukoa. Maanantaina taas aloittelen.

Niin olenhan minä pienempi kuin joku, mutta suurempi kuin monet muut Ja jos en nyt saa tätä ongelmaa kuriin, olen kolmen vuoden päästä taas monta kymmentä kiloa suurempi. Ruokanarkkari kun olen.

Hieman pelkään miten leikkauksen jälkeen käy himojen (siis ruokahimojen, ne muut himot vois vaikka lisääntyä, heh )

Ja se, että pitäisi syödä parin tunnin välein on mulle kyllä haastavaa, kun saattaa olla ruokailuvälit jopa 8h minulla. Mutta PAKKO se on opetella.

Jännitys on melkoinen ja kun minulla on tuo paniikkihäiriö olemassa, toivon ettei se herää tätä asiaa häiritsemään millään tavalla.

Sisko ihanus oli leikkauksessa maanantaina ja on nyt kotona parantumassa, ja häneltä olen kuullut pelkkää positiivista. winks, sysse, sinähän käyt täällä myös lukemassa, heh

Eli siskon kanssa yhtäaikaa sitten pudotellaan painoa ja opetellaan uutta elämää.

Meillä tuo ruoka on niin olennainen osa kaikkea, aina panosttu hyvään ruokaan, mökkireissuilla, juhannuksena, jouluna, juhlissa jne..
AINA ollut hyvä syy syödä ja kunnolla. Millä sen paikkaa tästä lähtien? Ja kun pitäis tupakointikin heittää pois, ja olenhan minä sen monasti lopettanutkin vaan aina onneton palannut pahoille tavoille.

Mutta, eteenpäin sano mummo mäessä

Kivaa viikonloppua kaikille

Täällähän se "sysse" jaksaa jo palstaa lukea :-) Kyllä sulla hyvin menee! Tsempataan yhdessä.

Maanantaina oli leikkaus ja tänään jo tuntuu niin pirteältä, että piti uskaltautua jo vähän pidemmällä kävelylenkillä ... uskomatonta! ... eihän tätä meinaa itsekään uskoa. Pientä kipua vielä on ja opettelua syömisen kanssa, mutta muuten olen vähän hämmästynyt.

On tosi ihanaa kun maha täyttyy niin pienestä, eikä edes nälkä herättele syömään. Voi olla hieman totuttelemista sitten kun menee töihin. Siinä hulinassa kun ei välttämättä muista syödä jos ei nälkä ilmoittele... jospas se nälkäkin vielä jossain vaiheessa ilmaantuu :-)

Ei se nälkä välttämättä tule, kellon kanssa on opeteltava syömään ja mukaan käsilaukkuun/työpaikan jääkaappiin aina jotain mitä voi syödä, jos ei isommalti ehdi pysähtyä. Se on tärkein juttu tässä että oppii syömään tasaisin väliajoin parin kolmen tunnin välein pieniä annoksia,alussa vielä tiheämmin ja juomaan vielä syömisen väleissä.

Tsemppiä siskoksille!

itellä ei mene mikään muu tässä enellä kuin tuo http://www.fitnesstukku.fi/5/fi/artiklar/nutrilett-intensiv

kerran päivässä oon tehny lisäksi ison salaatin ja laittanu sekaan noin 100-150klca edestä kalaa, kinkkua tms proteeinia. reilu 3vko: ja -18,5kg! pakko olla tyytyväinen vaikka välillä tuntunu hankalalta ja tullu repsahdettuakin
laskurien mukaan oma peruskulutus tällä hetkellä noin 3300klca/vrk joten välillä olen huoletta syöny yht:1000-1200..välillä taas päiviä pelkillä pusseilla ja salaatilla. Hiilareista vaan KANNATTAA PYSYÄ KAUKANA! Niitä kun erehtyy vähänkää syömään niin kohta hirveä nälkä ja lopun voi arvata

Noniin eneilyn aloitin tänään ja samaan aikaan tuli puhelu ja leikkausaika joka onkin supernopeasti, tämän kuun 26 päivä. HUI APUVA Nyt tuli kiire painonpudotushommaan ja saada itsensä valmiiksi leikkaukseen.

PAKKO nyt vaan pysytellä noilla pussilitkuilla ja motivoitua leikkausajasta.

Kiitos vastauksista

Tsemppiä Muhku. Eneile maksa pikkuriikkiseksi ja jänteväksi, niin on helpompi leikata.

Voi hyvänen aika, tätä kolme viikkoa?? Oksettaa niin paljon, ettei tiedä miten päin olla. Onko tämä nyt ihan niinku oikeen, että pitää vetää kanakeittopussilitkua ja yökkiä samaan aikaan?
Remontti menossa ja tämän huushollin pyörittäminen vie ihan älyttömästi voimia muutenkin. Hiestä märkänä heilunu tänäänkin jo 12 h.
Kauhea taistelu jääkaapin kanssa, vielä se ei ole tänään voittanut, mutta läheltä liippaa. Eikö tässä sais mitään muuta syödä lisäksi?

Laitoin mausteeksi kana keittoon, mitä milloinkin. Esim. Oreganosta tuli hyvä maku. Salaattia ja juureksia sai mulle annetun ohjeen mukaan syödä 1/2 kg lisäksi päivässä. Tästä määrästä keitin pienen juures pussin ja lisäsin kahden eri keitto annoksen sekaan. Ainakin mun maha tuli täyteen.

Nyt Muhku otat vaan sellaisen asenteen että homma hoidetaan kotiin. Ei ole pitkä kärsimysaika jos leikkaus on jo kuun lopussa, sinnillä vaan eteenpäin, itsesääli tai surkuttelu ei auta yhtään.

Itse olen ajatellut että ei tämä homma niin helppoa tarvitsekkaan olla, toden totta olen herkutellut elämässäni ihan koko ihmiselämän verran! Nyt on aika maksaa ns. lasku ja jaksaa sen verran että laittaa itsensä sellaiseen kuntoon että leikkaus on turvallinen itselle.

Juu, ei tässä sääliä kaipaa. On vaan hemmetin raskasta kun energiat loppu koko ajan ja oksettaa. Pienen 8kk hoidettava on aika työlästä ja tehdä remonttia samaan aikaan. Helppoa ei tarvi olla, psyykkinen taistelu on kovaa muutenkin, nämä fyysiset oireet tässä ottaa pannuun. =)

ENE-dietin ideana ei ole se, että energiat loppuu. Itse söin dietin aikana aika paljon vähähiilarisia kasviksia (kaaleja, kurkkua yms.). ENE-dietin ohjeissakin sanotaan muistaakseni, että on vältettävä kovaa fyysistä rasitusta. Jollei sitä pysty välttämään, kannattaa lisätä ruuan määrää siten, ettei olo tunnu aivan kamalalta.

Itse tein voimaharjoittelua ja sauvakävelyä ENE-deitin aikana. Ensimmäiset päivät yritin selvitä 6 pussilla Nutrilettia päivässä ja olo oli aivan hirveä. Juuri ja juuri jaksoi töihin raahautua. Kun lisäsin ruokavalioon reilusti vähähiilarisia kasviksia, olo alkoi parantua ja painokin lähti paremmin putoamaan.

Kiitos vinkistä.

Minä heilun koko ajan aamusta iltaan hiestä märkänä täällä kotona. Ja kyllä todellakin tuntuu ettei energiat riitä ja sen lisäksi eilen yökkäsin kanakeiton jälkeen jolloin päätin, että tämä ei ole mun homma. Lasken nyt syödyt kalorit päivälle ja osan ruoista korvaan näillä pussijutuilla, ainoa mikä menee suosiolla nyt alas on marja ja ananaspussijutskat. Tämä on vähän huono juttu kun minulla on vasta ens viikolla aika ravitsemusterapeutille ja sen jälkeen reilu viikko leikkaukseen, että minun mielestä tuo aika ois pitäny olla aikasemmin, että ois saanu vinkkejä. Mutta luovuta EN =)

Ravitsemusterapeuttiin voi olla yhteydessä puhelimitse ja sähköpostitse koska vaan, jos tuntuu että tarvii neuvoja tai on kysyttävää. Näin mulle ainakin sanottiin omassa sairaanhoitopiirissä, kuin myös leikkauksen suorittaneessa sairaalassa, joka on eri sairaanhoitopiirissä.

Yritin tänään soitella hänelle, ei kerennyt ottamaan puhelua vastaan Käski soitella ens viikolla. Mulla on torstaina 15 päivä hänelle aika, eli ens viikolla. Ja siinä onkin sitten 11 päivää aikaa tehdä taikoja ennen leikkausta.

Tänään kävin ravitsemusterapeutilla ja oltiinhan siellä juuri samaa mieltä kun itsekin, että nopeaa on leikkausaika annettu minulle, eikä tarpeeksi valmentautumisaikaa enelle ja siihen sopeutumiseen. Edelleenkään en ole päivääkään pystynyt olemaan pelkillä pusseilla, olenkin päättänyt, että syön lisäproteiinia lihana.

Olin aika pettynyt tähän ns. palaveriin, siellä tuntui ettei tiedetty oikeen mistään mitään.
Harrastan tosi paljon liikuntaa ja yritin kysyä siitäkin, että esim tänään olen varmasti polttanut aamujumpilla ainakin lähemmäs 1000 kaloria, että eikö siinäkään vaiheessa lisätä mitään syömistä. Paikalla ollut fysioterapeutti, kyllä yritii ehdotella että saisi proteiinijuomia tai muuta käyttää, mutta ravitsemusterapeutti oli eri mieltä. Kuulemma vähentää liikuntaa.

On se niin hullunkurista, kun nyt on innostunut ja on tulossa pitkä sairasloma, niin nyt pitäisi sitten jo vähentää. Siitä liikunnan harrastamisesta kun on jauhettu lääkärissä vuosia.
Ja olivat jotenkin ihmeissään että heidänkö potilas harrastaa liikuntaa paljon, ihan kuin olisi täysin uusia asia. MITÄ ihmettä??
Palautetta tulee tästä asiasta menemään. Tämä on mulle tosi vaikeeta ja yritän täysillä ja halusin jotain tukea, apua ja vastauksia, mutta ei sitten niin mitään. Periaatteessa tässä on sitten 8 päivää aikaa pudotella se paino mikä on lähteäkseen. Ja viimonen viikonloppu syödä ns. melkein normisti. Eli minä en ainakaan tavoitteeseen pääse.

Iltasin se nälkä mulla koittaa ja koko ajan on kamala päänsärky, eikä tee mieli mitään pillereitäkään siihen koko ajan olla syömässä. Ja meinaa tietty tulla äkäseksi kun on näin hankalaa.

En sitten kirjoittele, että täällä sääliä kaipaan, kaikilla tämä vaan ei mene niinkuin elokuvissa, eikä motivaatiostakaan ole mikään puute.

Ite olen rasvani kerännyt ja sairaudet siinä kaverina olleet sitä keräämässä, silti koen tämä hemmetin hankalaksi.

Tänään vielä iski ne pelot. Olen kuullut ns. vain hyviä tarinoita leikkauksen jälkeisestä olotilasta ym...
Palaverissa kuitenkin joku kertoi mitä kamalampia juttuja ja hankaluuksia mitä voi tulla leikkauksen jälkeen. Mietin kyllä siinä, että mihin sitä on itsensä pistänyt.

Noniin, tulipas sitten todella epä-positiivinen kirjoituspläjäys, mutta empä viitsi kaunistella fiiliksiä...

Minä ymmärrän kyllä terpan kannan asiaan. Kun tässä leikkausta edeltävässä ENEssä ei ole ideana pudottaa mahdollisimman paljon kiloja sinänsä, vaan idea on kiinteyttää maksan pinta ja siinä ohessa hävittää sisäelinten ympärillä oleva rasva. Tehokkain keino siihen lienee minimoida sisääntuleva energiamäärä samalla kun kuitenkin pidetään aineenvaihdunta käynnissä. Sitä se ENE juurikin on. Jo syöt enemmän niin maksan kiinteytyminen ei ilmeisestikään ole yhtä nopeaa/tehokasta vaikka miten jumppaisit. Liikunta kun oman kokemuksen mukaan kehittää lihaksia enemmän kuin se polttaa läskiä. Läski hävitetään syömällä vähemmän.

BTW. Saa kyllä jumpata hiki hatussa sen 3 h jos meinaa polttaa 1000 kcal.

Hiki hatussa on jumpattu ja mittarilla kalorinhävitykset katsottu

Ja vaaka näytti tänään -5kg, joten eipä ole lisäprotskut näköjään haitanneet ja jumpastakin ollut aikalailla hyötyä. Eli kyllä tässä on syytä käyttää omaa maalaisjärkeä, ja lisätä kaloreja kun niitä kuluttaakin paljon pois.

Vatsa on kummallisen "löysä" ja pehmeä

Nyt hymyilyttää...

Muista juoda tarpeeksi vettä, päänsäryt usein johtuu liian vähästä juomisesta.

Kyllä olen kovasti yrittänyt juoda nesteitä. Eilinenkään päänsärky ei siitä johtunut, en oikein tiedä mistä sitten johtui.

Kaikki vinkit tarpeen, kiitos.


Nyt on vaan niin hyvä mieli, ettei ole ollut turhaan tuo kauhee rääkki pussikeittojen kanssa. Tästä on hyvä jatkaa..

Täällä vietellään rauhallista päivää, meinasi eilen ja tänään aamulla olla kurkku kipeä, joten en uskaltautunut jumpalle ja salille. Pelkään tosi paljon, että nyt tulee sitten flunssa joka pilaa leikkausaikataulun.

Jos leikkausaikaa joutuu siirtämään, niin joudunkin siirtämään sitä aika pitkälle, koska opiskeluni jatkuu lokakuun lopulla ja niitä EN voi siirtää.

ns. painonpudotus on mennyt hyvin, olen syönyt kaksi salaatti/tonnikala annosta per päivä ja kolme pussia enejuomia. Ja kahtena iltana vähän herkutellutkin ja painoa on lähtenyt hyvin. Ja uskon, että ensi viikon aikana karistelen vielä lisää.
Tänään menee ensimmäinen ihan kokonainen päivä pelkillä pusseilla.
Olen kyllä sitä mieltä, että saisivat tehdä tähän ruokavalio enepakkoon vähän muutoksia ja ottaa huomioon myös liikunnan harrastamisen. Aijonkin siitä jutella ja antaa palautetta Omat ratkaisuni tein näin kuitenkin.

Psyykkisesti olen tässä jätellyt jäähyväisiä isoille annoksille, mättöruoille jne..
Vaikka sanotaan, että voit syödä kaikkea leikkauksen jälkeenkin, minun mielestä ei ole järkevää lähteä entiselle tielle, koska jossain vaiheessa se voi taas viedä mennessään ja onnistua pilaamaan pienennetyn vatsalaukun. Kyllä tässä on tehtävä itse isoja ajatusmuutoksia ja töitä.

Komplikaatioiden pelko on nyt noussut ja se, että jos paniikkihäiriöni häiritsee leikkauspäivää ja sen jälkeen. Onkohan kenellekään kokemusta tälläisestä?

Mukavaa on myös se, että liikunnan tuottama tulos jopa näkyy kropassa, läskiä on lähtenyt ja reilusti lihasta tullut tilalle. Liikkuminen helpottunut ja verenapaineet/lepopulssi laskenut huomattavasti

Jumppaa, salia, salaattia ja pussilitkuja. Niistä päiväni koostuu. Painonpudotukseni tulee olemaan noin 7kg luokkaa luulisin ennen leikkausta.
Syön 800 kaloria päivässä, kulutan liikunnalla varmasti tuon saman määrän poiskin. Paino on samoissa lukemissa ja maanantaina on leikkaus.

Kaikki kyselee, että jännittääkö ja olenko hermostunut.
Mun täytyy sanoa, että en mä ole kerennyt sellaisia tekemään. Tämän painonpudotusoperaation kanssa menee ajatukset kokonaan.
Pelkään, että saan paniikkikohtauksen maanantaina kun aika koittaa. Ehkä en vielä oikein sisäistä, että se on menoa ja tosi pian.

Sairasloma-aika tulee olemaan minulle todella vaikeaa, en saa vauvaa kunnolla nostella, enkä paljoa hänenn kanssa voi touhuta. Hän kun on nyt juuri siinä iässä että heiluu ja touhuaa todella paljon. Täytynee osata suojata itsensä häneltä leikkauksen jälkeen.

Mitä ihmettä keksin tekemistä kotona?? En voi sietää tylsyyttä, tekemättömyyttä, liikkumattomuutta jne..
Saikku tulee olemaan täyttä tuskaa.
Opiskella aijon kyllä ja suunnitella eräitä juhlia, mutta siinäpäs se sitten onkin.

Joops, tulipas taas juteltua itsekseni Nyt on hyvä lähteä latautumaan ja nukkumaan

Jos on tarpeerksi väsynyt ja kipeä, niin saikulla kyllä keksii tekemistä - kannattaa nukkua.
Ja eiköhän se vauvakin aiheuta oman hommansa vaikkei sitä nostelekkaan.

Jos taas ei tunnu missään niin sit vaan ulos ja lenkille.