Leikkaus blues

Hei kaikille!
Leikkauksesta viikon elin onnen euforisessa tilassa. Leikkauksesta toivuin paljon nopeammin kuin mitä olin ajatel lut. Ruuatkin menee ihan mukavasti. Mutta nurkan takaa kurkisti alakulo. Kaksi päivää elämä näytti harmaalta ja arki tuntu pas....a. En jaksanut edes puhua. kävelylenkki tuntu yhtä puurolta kuin ennenkin, polvet paukku, kun ei näissä kilois toi 4kg- tunnuviel missään.
Henkinen puoli onkin se joka otti kovimman kolauksen eli vanha rakas salakumppani herkku ja syöpöttely on poissa jotakin sillä olen paikannut ja suuren loven se on elämästäni vienyt.
Tänään herösin kahden blues päivän jälkeen hyvillä mielin ja päivä oli ihana ja elämä maistui namille. Varmasti hyvästejä vanhalle elämälle tulee jätettyä tulevaaisuudessakin.
Kertoisitteko muut leikatut onko teillä näitä hyvästijättö blusseja ollut?

Eipä niitä ole tullut jätettyä, sillä elämä tuon leikkauksen jälkeen pidemmälle ajateltuna ja elettynä on aivan erilaista, kuin nuo 2 ensimmäistä "kuherruskuukautta", joksi niitä sanotaan.
Siis 2 ekaa leikkauksen jälkeistä kuukautta on sitä aikaa, jolloin kokee suurimmat tunteet ja muutokset elämässään leikkauksen aiheuttamana.
Nuo kuukaudet ovat myös se aika, jolloin paino laskee kaikkein eniten, sen jälkeen kun siirrytään normaaliin ruokaan, niin painonlasku hidastuu, saattaa jopa kokonaan pysähtyä hetkeksi.
Tuota painonlaskun pysähtymistä ei kannata pelästyä, eikä ottaa siitä stressiä, se kestää oman aikansa ja paino alkaa taas sen jälkeen laskea uudelleen.
Itselläni pisin jumikausi kesti 7 kuukautta, jonka jälkeen paino laski taas hurjasti pienellä aikaa. Nuo saattavat aiheuttaa noita blueseja toisille, mutta minä otin ne sellaisena nahkojen mukanapysymisen jaksoina, sillä kova painonpudotus ei ole hyväksi nahkalle.

Kyllähän noita alakulon hetkiä voi tulla se on ihan normaalii. Onhan sitä käyny suuren muutoksen läpi ja moni asia on muuttunu lopullisesti. Jo pelkästään laihtumisen myötä hormooni toiminta muuttuu ja sekin voi vaikuttaa mielialoihin, mut ei niitä kannata ottaa turhan vakavasti. Menee etteenpäi pikku hiljaa päivä kerrallaan.
Mitä tulee tohon 2 kuukauden "kuherrus" aikaan nii musta se kyll jatkuu pitempään. Tietty se on se nopeen laihtumisen aika mikä tietty tuntuu mahtavalta mut muutosta tapahtuu nii pal enemmä et kyll sitä vaa parin vuoden jälkeenki on ihan huumassa uudest elämäst.
Musta tuntuu et jatkuvasti mä huomaan vieläki uusii asioi mitä pystyn tekeen mitkä enne oli mahdottomii ja siitä saa hyvää mieltä. Tietty näissä jutuissa hommat menee jokasella eri lailla kuka mitenkin asiat ottaa. Meitsi nauttii vielläki täysillä joka päivä.

Niin Möhrötti, tuo 2kkn kuherruskuukausi koskikin sitä alunajan nopeaa muutosta ja laihtumisen nopeutta, ei kaikkea muuttumista, kuten joskus ollaan varmasti todettukin.

Kiitos kokemuksista!
Koska teillä on niin kovasti karttunut tuota näkemystä asioihin niin mieltäni askarruttaa vielä se että voiko leikkaus epäonnistua niin, ettei tavoite painonlasku onnistukkaan. Onko pussukka liian iso! Olen voinut niin kovin hyvin ja pystyn syömäänkin melkein kaikkea mitä olen sisääni märehtinyt pasta ruisleipä ruokalusikalliset kunnolla purtuna ei ole tuoneet ongelmia. Läysää pottumuussiakin pystyin syämään siikakastikeen kera puoltista desii. Olin kyl täynnä, muttei mitään dumbinkeja ole tullut ja musta tuntuu että kaikissa kertomuksissa joissa paino on pudollut hienosti ei alas mene mitään ja tuo sisäinen stoppari tuntuu heillä menevän heti päälle. Koska olen niin kauan tämän painon kanssa paininut, en meinaa uskoa että laihtuisin ihan oikeasti. Mahdillista myös on , että mulla on nyt kotona liikaa aikaa kelata näitä asioita.
"IHANASTI"lihava

Pussukka pyritään tekemään aina suurinpiirtein saman kokoiseksi, eli GBPssä se on noin 20-30mln kokoinen, mutta toki siitä pikkasen leikkauksen jälkeen venähtää. Mikäli malttaa pitää annokset riittävän pieninä, ei se pussukka siitä kovin pahasti venähdä.
Mitä tulee tuohon tavpoitepainon saavuttamiseen, se on ihan itsestä kiinni, kuinka kovaksi sen tavoitteen on laittanut. Itse laitoin ensimmäisten kuukausein perusteella tavoitteeksi 90 kiloa, mutta sen siitä aika pian laskin 80 kiloon, josta puuttuu vielä 7 kiloa, tai hieman vaihtelee, välillä enempi, välillä vähempi, kun kärsin turvotuksista.
Kyllähän leikkaus on onnistunut aina, kun ei ole tullut komplikaatioita, mutta se lopputulos on nähtävissä vasta vuosien päästä. Joissakin ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu, että GBPn jälkeen laihtumista tapahtuu 12-54kkn ajan, eli useamman vuodenkin saattaa laihtumista tapahtua, mutta se ensimmäinen vuosi on se laskun kannalta ratkaisevin, mutta onneksi laskee vielä myöhemminkin, kuten itselläni olen todennut.
Oli ruokailun kanssa ongelmia tai ei, niin niitä annoksi aon hyvä mittailla, niin ei turhaan ota liian suuria annoksia, mikäli tuo oma sisäinen mittari ei satu toimimaan.
Itselläni maksimi on n. 2,5dl nestemäisempää ruokaa, tai paremminkin sanottuna löysää ruokaa, sen enempää on aivan turha yrittää kerralla ja siihenkin kuluu aikaa kauan, että kuppi tyhjenee.
Näin 2v leikkauksesta, en pysty vieläkään syömään kovin kummoista annosta kiinteää ruokaa. Aikaa pitää aina varata riittävästi, jos meinaa syödä kiinteämpää ruokaa.