Kuulumiskierros, mitäpä teille kuuluu kesäkuussa 2011?

Eipä ole otettu pitkään aikaan taas kuulumiskierrosta, eli kertokaahan fiilikset ja mitä elämässänne tapahtuu juuri nyt.

Kesälomaan on vielä kuukausi, sitä odotellessa. Kevät on mennyt tosi vauhdilla uudessa roolissa töissä ja kun on muutenkin voinut mainiosti. Kesälomasuunnitelmana on purjehtia Viron rannikkoa Gotlantiin ja sitten Ruotsin rannikon ja saaristomeren kautta takaisin kotiin, neljä viikkoa reissussa.

Esikoinen aloittaa koulun ja kuopuskin menee syksyllä eskariin. Eli perheen elämä muuttuu syksyllä kun alkaa se koululaisaika.

Vähän on ollut opettelemista miehiltä saatuun, ei-toivottuun huomioon. Syy voi olla tietysti se että pukeudun useammin mekkoon tai hameeseen, mutta en kyllä ota siitä itselleni paineita, nautin naisellisesta pukeutumisesta ja se on kyllä ihan itseäni varten. Onneksi oma tiimi, jossa olen ainoa nainen, on pysynyt "kuosissaan". Parisuhde on hyvissä voimissa :)

Paino on pysynyt jo toista kuukautta 76-77 kilossa (BMI reilu 25) ja alkuperäisestä tavoitteesta 75 kg olen siis vain kilon päässä. 40-kokoiset housut ja 40-42 kokoiset yläosat ovat sopivia.

Mukavaa kesän alkua kaikille, kertokaahan kuulumisenne!

Olisi tosi kiva kuulla tapaamisissa käydeinen ja muutenkin vuoden sisään leikattujen kuulumisia, Tess, Survis, Dunbar, Mammamuumi, Mix, Huanita, MRA123 jne, kun harvemmin nykyään tuo porukka kirjoittele palstalle...

Lyltsy: onko tullut pahempia roikkoja? mahtava tulos sinulla, olet vain enää puolet entisestä! Mahtaa olla kevyempi liikkua.....(kade...)

Leikkauksesta nyt 13kk ja elämä hymyilee:) Painoa tulee mietittyä hyvässä mielessä useammin kuin koskaan aikaisemmin samate ruokailuja mietin pitkin päivää. En enää samalla tapaa mitäpä nyt söisin vaikka sama ajatus onkin edelleen... you know Pitää kokeilla muistaa syödä, kun nälkä ei aina vaivaa vaan tulee suoraan huono olo, jos unohtaa syödä.

Makeat maistuisi aina vaan, mutta itsehillinnässä on kehitystä tapahtunut reippaasti ja hyvä niin!

Muuten elämä kulkee aikalailla huomaamattomia uomiaan. Leikkaus on aika tavalla unohtunut normaalista elämästä ja ruokailutkin sujuu varsin rivakkaan tahtiin. Pientä paussia pidän ja ruuan syön 2-3 erässä 20min sisällä. Sen sijaan jugurtit, viilit yms. menee kerralla se parin desin määrä.

Juominenkin sujuu totutusti, kunhan vaan muistaa vesipulloa aina kantaa matkassa.

Helteet eivät ottaneet viime viikolla lainkaan niin koville kuin mitä vuosi sitten, jolloin hiki puski päälle ja nukkuessakin oli tukalaa. Ja nyt kuitenkin olen jo reippaasti raskaana ja maha tiellä, keuhkot ahtaalla ja hengästyn helpolla. Silti reippaasti ravasin rappuja ja kauppoja. Hengästyin kyllä ja pari viimeistä hellepäivää kuumuus tuntui vievän voimia, kun ruoka ei ollut maistunut päiväkausiin. Silti ero viime kesään oli huima. Voin vain kuvitella millaista ensi kesänä on, kun en ole raskaana... ellen sitten innostu viidettä lasta tekemään miehen kauhuksi

Lyltsyn lailla kaipailisin aikaisempien vakkareiden kirjoituksia, jotka on samoihin aikoihin leikattuja eikä paljoa täällä enää pyörineet. Olisi kiva kuulla kuulumisianne!

Oikein hyvää kesää teille kaikille!

Moikkelis kaikille!
Miten sen nyt lyhyesti kertois.....BMI vuonna 2009 45....GBP 15.12.-09!
Nyt BMI 23 ja masu ja tisut korjattiin 6.5.-11! Korjaukset meni hyvin ja kivuttomasti siis hyvin menee! Mua ja 21-vuotiasta tytärtäni luultiin sisaruksiksi....
olin pikkasen ymmälläni!!
Mun seikkailusta voi lukee sietä Tepa43 päikystä!! (oon jo 45-vuotias! )
TSEMMPPIIIII KAIKILLE!!

Minulla hommat edenneet ja hyvin. Tasaisesti taaperretaan eteenpäin. Paino ennen leikkausta 118,6kg. Nyt 9 kuukauden jälkeen painoa 77,5kg. Vaatekoko tippunut 52:sta tuonne 40-42 yläosa ja 46/L alaosasto. Takapuoli ei siis ole kaventunut "tahdissa".

Miehiltä alkaa ilmaantua sitä huomiota, tosin minä en ole ilahtunut siitä. Parisuhde kunnossa, eikä tarvetta muuhun. Pahimmillaan yltynyt taputtelun asteelle, jolloin tokaisin taputtelijalle että seuraavan kerran lyön. Ja kun lyön, en läpsäise estelläkseni vaan lyön satuttaakseni. Johan sormet irtosi etuneljänneksestä.

En vielä näe itseäni oikeassa mittakaavassa. Eilen liikuin paremmin istuvissa vaatteissa ja pikkusisko heti huomautti että "Sulla on pienet vaatteet". Katsoin vähän hölmistyneenä takaisinpäin ja sisko jatkoi "Siis et ole pukeutunut normaalin telttoihin, joita aiemmin käytit". Koko ei siis ollut pieni, vaan vaatemalli muuttunut. Minä jo hetken ajattelin hädissäni, että näytän Berliininmakkaralta....

Kesäloma alkaa Juhannukselta. Viisi viikkoa lomaa, ah autuutta. Lasten kanssahan se sujuu touhutessa. Ja itseäni varten touhuilen sen moottoripyöräprojektin kanssa. Eiköhän siinä tarpeeksi yhdelle kesälle.

Leikkauksesta on nyt tosiaan vajaa 5 kk ja paino pudonnut leikkurin jälkeen 23kg, koko projektin alusta yhteensä 54kg. Vielähän tuota massaa on pudotettavaksi, mutta hyvä, että edes vähän lähtee. Vauhti on hidastunut kovasti, viimeisen kuukauden pysynyt paino samassa. Onneksi nyt on viimeisen viikon aikana rytissyt vähän alaspäin.

Tämmöistä vähän hermoja kuluttavaa hommaahan tämä on. 2-3 viikkoa jumia, sit tippuu pari kiloa parissa päivässä, ja taas jumitetaan. Nyt vaan jumi kesti yli kuukauden, meinasi hermo mennä.

Vaatekoko on pienentynyt 58:sta yläosan 48-50:een ja alaosan 50-52:een. Käytän vaatteissa tosin paria kokoa isompia, kun ei jatkuvasti jaksa olla uusia etsimässä ja rahastakin on välillä tiukkaa. Seuraavat uudet vaatekerrat sitten syksyksi. Syys/välikausitakin ostin jo alesta kokoa 48, talvitakki pitää etsiä, kun kauppoihin tulee tarjontaa. Edellinen on kokoa 56 ja lähtikin jo eteenpäin. Eli ostoksia tiedossa. Onneksi olen saanut joitain pienempiä vaatteita kavereilta ja muilta leikatuilta, niin ei tarvitse ihan liian isoissa säkeissä liikkua maalimalla.

Pääpuolen kanssa on vähän ongelmia, kun ei meinaa välillä itseään peilikuvasta tunnistaa, jos vahingossa esim näyteikkunan heijastuksesta näkee. Kyllä kaupoissa osaa sentään etsiä niitä oikeita kokoja, mutta minähän vielä toisaalta asioinkin niissä "isojen tyttöjen" liikkeissä. Ei ole vielä oikein asiaa ns. normikauppoihin... No, jospa syksyllä sitten.

Tänne kuuluu oikein hyvää. Leikkauksesta nyt noin 8 kk ja painoa pudonnut 40kg. Bmi:ssa tämä tarkoittaa 47 -> 31. Olen hurjan tyytyväinen.

Leikkaus ei ole hirveästi elämääni muuttanut, sen verran että liikuttua tulee huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Ja tietysti ne ruokamäärät on paljon pienemmät.

Vaatekoko on pudonnut, aiemmin 54 ja joissain vaatteissa jopa 56, nyt menee oikeastaan kaikki 46, suurin osa 44 ja juuri ostin tunikan kokoa 42. Eli 44/46 on varmaan se lähimpänä omaa kokoa oleva.

Puolivuotistarkastukseen mä odottelen edelleen kutsua. Soittelinkin jo polille ja kyselin asiasta, kun ei mitään kuulunut, sieltä sanottiin vain että lääkäritilanne on tällä hetkellä todella huono, joten se venyy. Mutta koska mulla on kaikki hyvin, sanoin ettei sen kanssa niin kovaa kiirettä tarvikaan pitää. Joten edelleen odotellaan, kai se kutsu tässä jonain päivänä postilaatikkoon tipahtaa.

Vaatekoosta piti kertomani hassu juttu. Menin hakemaan toukokuista etelän reissua varten uikkaria Lorellasta. Myyjältä(vanhempi rouva) kysyin missä uikkarit ovat ja mitä kokoja löytyy. Hän katsoi minua ja sanoi "te hyvä rouva olette väärässa kaupassa, meillä myydään vain isojen tyttöjen kokoja alkaen koosta 42". Täytyy sanoa etten aikoihin ole kuullut parempaa kohteliaisuutta

Ihanaa Poutis

Mitäs tänne.. lomalla kökötän ja kiukuttelen..

Leikkauksesta on 36 viikkoa, mitä se sitten tekee.. 7,5 kuukautta about.. Leikkauksesta painoa tippunut vajaa 36 kiloa, mikä jollain tapaa kirvelee mieltä.. en mä ihmeitä odottanut, mutta kun moni on pudottanut paljon enemmänkin ja mussa on mistä lähteä .. plaaah...

Toki olen iloinen, että kaikenkaikkiaan olen lihavimmiltani laihtunut jo aikuisen ihmisen verran, reilut 53 kiloa, mutta mutta.. Ja vaatekokokin on pienentynyt huimana

Suurimmillani käytin jopa 62/64, nyt alaosasto on 52-54, 56 lähes kaikki mallit ui päällä, tosin yhdet liian pienet 56 mulla on edelleen Pääosin 52 alhaalle paras ja ylhäälle 52 on kanssa aika passeli, en tykkää turhan piukasta..

Kamala hinku on saada äkkiä paino 11 alkaviin numeroihin ja 10 alkaviin.. 30 kilon rutistus vielä ja olen sitten tyytyväinen..

Roikkoja on jo - inhoon niitä, mutta ei mahda mitään. Niiden aika on sitten JOSKUS hamassa tulevaisuudessa.

Kaikki melkein menee jo alas, raejuusto ja banaani ei (hyiörgh), sokeri+rasva kombinaatio ja/tai sokerinen/rasvainen aiheuttaa huonon olon pienessäkin määrin - friteeratut on ihan kamalinta, enkä niitä edes syö..hajukin etoo! Nautin täysin rinnoin, että vihdoin tuoreet hevit sopii, joskaan hedelmät ei oikein maistu edelleenkään..

Elämä on ihan OK, leikkuun osilta ja sillain, muuten sitten tökkiikin enemmän.

Tänne kuuluu hyvää. Leikkauksesta aikaa 8kk ja paino tippunut yht. 40kg. Nyt painoa 91kg ja bmi 30. Pituus siis 173cm.

Tietenkin mietin mitä syön, mutta syön myös herkkuja. Ja edelleen karkki maistuu ihan liikaa. Tosin suklaa ei enää niin hyvää..

Raskaus olisi toiveena ja lapsettomuushoidot alkaa elokuussa.

Vähimmäistavoitteeseen matkaa 1,1kg, lopputavoitteeseen 15kg.
Tosin, sen tavoittamisesta en ota stressiä.

Avioliitto voi hyvin. Tosin mies ei kommentoi lainkaan muutosta. Se nyppii mua.
Olen alkanut käydä vähän ulkona. Se on varsin mukavaa .

Olen onnellisempi kuin vuosiin, elämä hymyilee.

Heippa kaikille! Käväsen silloin tällöin lukemassa ja joskus vastailenkin jotain, mutta netissä roikkuminen on todellakin jäänyt vähemmälle. Olette edelleen tärkeä vertaistukiryhmä, mutta koska elämä on leikkauksen jälkeen asettunut uomiinsa, ei enää ole niin tärkeää joka päivä päästä koneelle.

Leikkauksesta minulla on 5kk ja paino on tippunut tasaisesti, noin kilo per viikko. Kehuja laihtumisesta ja nuorentumisesta saa harva se päivä. Välillä itsensä hahmottaminen on vaikeaa, koska kuitenkin suht lyhyessä ajassa on painoa mennyt hyvin alas. Odottelen kovasti, että se satasen maaginen raja menisi rikki, mutta mitään ihmeellisiä tavoitteita en ole asettanut, koska en laihduta tällä hetkellä. Syön säännöllisesti mahan mukaan ja välillä olen ajatellut, onko annoskokoni liikaa suurentuneet. Olen sitten lyhentänyt välejä ja syönyt pienempiä annoksia, etten saisi tuota mahapussukkaa liian isoksi venytettyä. Liikuntaa harrastin keväällä aktiivisesti, mutta olen ollut nyt viimeiset kolme viikkoa flunssassa, joten ei ole oikein voimia rehkasta. Siksipä olen lepäillyt ja keräillyt voimia.

Viikko kesälomaa jo takana ja aika aktiivisissa merkeissä meni. Koiratouhuja ja vanhempien luona kyläilyä. Oikea kesäloma meillä on vasta elokuussa, joten odottelen niitä lämpimiä kelejä sitten sinne.

Olen katsonut silloin tällöin Amerikan Suurinta Pudottajaa ja miettinyt pitäisikö minun ryhtyä samaan rehkasuun ja kaloreiden laskemiseen mukaan. Pelkään, etten pääse tavoitteeseeni (alle 80kg), ellei todella tee sen eteen jotain. Toisekseen menin leikkaukseen sen vuoksi, että aikaisemmat kuurit tuppasi loppumaan lyhyeen liiallisen stressin vuoksi. Olen nyt päätynyt siihen ratkaisuun, että katson mihin asti tämä kantaa ja sitten alan laihduttamaan, kun paino ei enää tipu. Olisihan se mukava saada mahdollisimman nopeasti tämä paino pois, mutta ehkä se ei olisi järkevääkään.

Parisuhde voi hyvin. Mulla meinaa välillä nuo maha ja tissiroikot inhottaa, mutta olen yrittänyt ajatella tulevaa. Joskus ne lähtee kirurgin veitsellä. Ja pidän todellakin huolen, että saan rintojen pienennyksen ja kohotuksen myös.

Olen siitä ollut erityisen tyytyväinen, että minulla ei ole oikeastaan mitään inhokkiruokia tai sellaisia ruokia mitä en pystyisi syömään. Riisiä ja pastaa syön vähän, koska niitä ei pysty syömään kerralla isoja annoksia. Mutta peruna ja lihat tms menee hyvin alas. Laktoosi-intorelanssi minulla on edelleen, mutta sekään ei ole ollenkaan pahana. Jäätelöä pystyy syömään silloin tällöin ilman oireita. Olen oikeastaan aika ihmeissäni, kun näyttää, että leikkaus on mennyt hyvin ja sen jälkeenkään ei ole mitään isompia murheita tullut. Suosittelen kyllä oman kokemukseni perusteella leikkausta.

Hauskaa ja lämmintä kesää kaikille! Mua palelee edelleen näinä sateisina päivinä, joten nyt oikein odotan niitä helteitä takaisin.

Leikkauksesta nyt 4kk ja painoa -38kg...menossa parin viikon jumittautumisvaihe...huomannut että nestettämenee liian vähän joten nyt niskasta kiinni ja vesipullo kovaan käyttöön.
Ruoka menee alas ja joskus joutuu hieman pitämään rajaa kun tietyt maistuvat paremmin ja tulee syötyä liikaa.Edelleen samat ruoat tekevät häijyä :maito,jugortti,vaalea leipä,kuivakakku,piirakat ,jäätelö ja ylirasvainen ruoka.Suolainen maistuu parhaiten.
Vaatekoko 58-60:stä nyt 48-50 .Vaatteita mennyt pari pussillista myyntiin ja uutta tilalle.Nytkin on jäämässä isoksi muutama taas.
Kengän koko pienentynyt numeron ja korkeilla koroilla ensi kerran elämässä olen saanut nyt kävellä.Ja kun paino putoaa,korot vielä kasvavat:)
Farkkuja kokeilin ensimmäistä kertaa 20 vuoteen jalkaan ja tissiliivi koko on pienentynyt.
Ei enään ahdista liivien saumat ja hihnat ja kaikki ei enään pursua yli.
Pikkarit ovat kaikki joutunut uusimaan.
Itsetunto on kohonnut entisestään,vaikka olen kylläaina lihavuuteni vetäissyt huumorilla joka tilanteessa.Mutta kyllä kummasti mieliala kohoaa kun tutut huomauttelevat että:voi kun olet piennetynyt,voi kun olet muuttunut jne.
Ensi kuussa olisi tarkoitus lähteä pohjois-Norjaa kiertämään asuntoautolla.Ruotsin puolelta Kiirunasta Norjaan:Narvik-Skibotn-Alta-Hammerfest,Lakselv......
Haaveissa Israelin matka vuoden -puolentoista tähtäimellä.
Eli hyvin menee.
Suosittelen leikkausta niille jotka vielä harkitsevat ja onnea niille jotka ovat jo leikkausjonossa.Kyllä tämä parantaa elämänlaatua tosi paljon.

Tänään tulee tasan neljä viikkoa GBP-leikkauksesta . Leikkauksen jälkeiset kivut alkavat vihdoinkin hellittää, kahtena viime päivänä ei ole ollut kipuja lähes ollenkaan! Eilen oli eka työpäivä ja hyvin pärjäsin. Syöminen sujuu jo melko hyvin, edelleen pitää muistaa syödä hitaasti ja pureskella/soseuttaa hyvin, mitään kokkareista en voi syödä vielä.

Mieli on iloinen ja olen ainakin toistaiseksi erittäin tyytyväinen siihen, että uskalsin mennä tähän leikkaukseen. Muutenkin elämässäni on kaikki asiat hyvin, voi kun näin onnellisena saisi elää lopun elämäänsä, vaikka eihän se elämä niin mene .

Painoa on pudonnut 4,5 kg leikkauksen jälkeen, ihan hyvin siis. Tosin nyt viimeisen viikon aikana ei ole tapahtunut mitään, luulen, että se johtuu siitä, etten ole juonut riittävästi. En ole tuohon juomiseen niin paljon vielä panostanut, asia kerrallaan. Nyt kun syöminen alkaa sujua, keskityn juomapuoleen. Tänään otin vesipullon työpöydälleni ja tavoitteena on juoda se päivän aikana.

Diabetes on tosiaan tuntunut parantuvan, en ole syönyt lääkkeitä sen jälkeen kun menin sairaalaan leikkaukseen - verensokerit on normaalit . Myös verenpainelääkitys piti puolittaa, koska verenpaineeni oli jatkuvasti todella alhainen, luulenpa, että saan jättää sen puolikkaan tabletinkin kohta pois .

Pikkuhiljaa yritän aloittaa liikuntaharrastuksen taas, jos vaikka ensi viikolla uskaltais mennä vesijuoksuun, aiemmin en sitä kipujen vuoksi olisi arvannut tehdä. Kesään kuuluu paljon ulkona oleilua, omakotitalon pihatöitä, mökkeilyä, pieniä kesälomareissuja. Kesälomani alkaa vastaa kuukauden kuluttua, joten sitä odotellessa . Hyvää kesänjatkoa teille kaikille!

Hei vaan!
Olen uusi täällä ja olen päättänyt mennä lihavuusleikkaukseen, kunhan saan rahat kasaan. Viimeiset 5 vuotta minulla on ollut korkea verenpaine ja lääkitys siihen. Terveydenhoitaja on valvonut painoani ja onnistuinkin aluksi pudottamaan Reductilin avulla lähes 20 kiloa. Se tuli kuitenkin lähes kokonaan takaisin, kun Reductil vedettiin pois markkinoilta.

Lääkäri kysyi siinä vaiheessa, että olenko harkinnut laihdutusleikkausta. Kun sopeuduin tähän mahdollisuuteen, niin nyt tuntuu, että minun on vaikea päästä julkisella puolella leikattavaksi. BMI n. 43 ja vain tämä verenpainesairaus.

Nyt olen tutustunut Viron ja Suomen lihavuusleikkausvaihtoehtoihin ja päättynyt siihen, että voisin mennä Viroon leikkaukseen. Olen syksyllä menossa laihdutusryhmään, jossa laihdutetaan eneillä. Luultavasti syksyllä olisi sitten myös sopiva aika leikkaukselle.

Olen täällä lukenut hyviä neuvojanne ja luulen, että ohitusleikkaus sopii minulle paremmin kuin Sleev, koska kärsin närästyksestä. Aivan huikeita täällä on suurimman osan laihdutustulokset. Itselläni olisi työmaana vajaa 50 kiloa.

Liikunta varmaan auttaa siihen, että roikkoja ei siunaanu niin paljon. Tosin vatsaroikkoa ja riippurintoja lienee mahdoton välttää. Olen aloittanut nyt liikunnan niin, että käyn kerran viikossa uimassa tunnin verran ja kerran salilla n. 40 min. Aloitin myös itsekseni samalla laihdutuskuurin, kun alkukuusta olin Turkissa ja onnistuin keryttämään 3 kg lisää painoa viikon loman aikana.

Olen pari vuotta sitten eronnut rouva ja täytyy sanoa, että miehet eivät oikein ole kiinnostuneet tämänkokoisesta pullukasta. Tämä taitaa olla viimeinen oljenkorsi päästä terveellisempiin painoihin.

Nyt 1,5 leikkauksesta ja tänään kävin toistamiseen plastiikkakirurgin luona vatsaroikkoja läpsyttelemässä. Helmikuussa kävin ekan kerran ja silloin jo annettiin vihreätä valoa mutta koska paino laski vielä hyvästi päätettiin siirtää hommaa eteenpäin. Tänään sitten sujuvasti kerroin että paino on ollut 3 kk samassa lukemassa, joka tosin on jopa totta, mutta kepulikonstein saavutin sen silloin maaliskuun lopulla viikon ENE ja nestehukan saattelemana. Tänään siis laitettiin leikkausjonoon ja nyt kai pätee 6 kk hoitotakuu joka ei ole mun kohdalla vielä kertaakaan toteutunut...

Painorintamalla menee hyvin ja syöminen ei ole tunnesyömistä. Kaloreita lasken päivittäin koska muuten homma karkaa käsistä. Kalorit vaihtelee 2000-2900 kcal ja paino tippuu silläkin vaikka en ole uimnahallillakaan riehunut. Kaikennäköiset pikkuharmit ovat nyt esteenä uimiselle. Kroonisia paiseita on pakaroissa ja nyt ilmeisesti juuri uimahallista saatu sitkeä sienitulehdus varpaanvälissä. Paiseet leikataan todennäköisesti myöskin pois koska ne ovat kroonisia mutta tuo vatsaroikko tehdään ensin.

Muuten meneekin ihan päin persettä. Työttömänä ollut, 20 työhakemusta tehty eikä yhtääkään yhteydenottoa mistään. Kyllä motivoi lähettää niitä hakemuksia yhtään enempää... Kaipa tällainen 39-vuotias raitis, tupakoimaton ja perusterve ja työntekoon erittäin motivoitunut mies kahden eri alan amattitutkinnolla ja 15 vuoden työkokemuksella on työmarkkinoilla ongelmajätettä.

Minulla on myös työllistymismurheita, mutta ainakin olemme nyt voineet keskittyä painonhallintaan paremmin kuin työssä käyvät.

Tsemppiä Kimby!

Toivottavasti työasiat kohenee.

Ainakin olet mahdottoman hienon tuloksen tehnyt tässä painoasiassa.
Sydämelliset onnittelut!

Terve Leppis!
Otapa vielä tarkemmin puheeksi lääkärin kanssa, kyllä sinun pitäisi päästä kunnallisen puolen leikkaukseen!!!

Kiitos "Elämä edessä"! Niin, että tarpeeksi painavat ovat minun lihavuusongelmat mielestäsi.

Leppis vetoa siihen, että painoindeksilläsi saat diabeeteksen enemmin tai myöhemmin sekä nivelten kulumaa. Aina voit myös valitella polvikipuja. Kenties vielä hieman etuaikaista, mutta mikäli paino ei putoa on sekin vain ajankysymys.

Hei Leppis ja tervetuloa mukaan joukkoomme! :)

Olen samaa mieltä kuin Elämä edessä, kyllä sinä mielestäni täytät hyvinkin nuo kriteerit päästä julkiselle puolelle leikkaukseen. Eikös verenpainetauti ole myös aika usein lihavuuteen liittyvää (ei tietenkään aina) ja painoindeksikin sinulla tuntuu olevan riittävän iso. Lihavuusleikkaukseen pääsee jos painoindeksi on 40 siinä tapauksessa, jos ei ole mitään liitännäisairautta ja jos tuo verenpainetauti lasketaan liittännäisairaukseksi, riittää BMI 35.

Oikeassa olet tuon suhteen, että GBP leikkaus lienee sulle parempi vaihtoehto, sleeveä ei suositella silloin jos on närästystaipumus, sillä se tahtoo usein lisätä närästystä entisestään. Tuo on tosi hyvä juttu, että olet jo aloittanut itseksesi laihdutuksen, se on pelkkää plussaa moneltakin kannalta.

Tuo on kyllä harmillisen totta meidän pulskien kannalta, että suurin osa miehistä ihailee normaalivartaloisia naisia, toki heitäkin löytyy, jotka ihailevat pullukoita/lihavia naisia, mutta se onkin sitten eri asia, sattuuko sellaisen miehen jostakin löytämään ja miten kaikki muu natsaa yhteen.

Ja vaikka miten aina hoetaan, että se sisäinen kauneus ja luonne ovat tärkeimmät asiat sitä toista puoliskoa etsiessä, niin kyllä se vaan todellisuudessa tahtoo unohtua siinä vaiheessa kun vierekkäin on normaalipainoinen simpsakka nainen ja huonokuntoinen lihava nainen...luulenpa, että useimmissa tapauksessa se lihava jää seinäruusuksi, oli sitten miten mukava ihminen tahansa... Onnea sinulle niin tähän laihdutusurakkaan kuin sen tulevan kumppaninkin löytämiseen! :flower: :)

Kiitos kannustavista viesteistänne. Heti tuntuu paremmalta taas tää tillanne!

Hei! Mulla kesä on alkanut jo huhtikuun puolivälissä jolloin menimme kakkos kotiimme Unkariin jossa olimme 7 ihanaa viikkoa. Kotiin tultua tuli tieto ettei eläke hakemustani oltu hyväksytty masensi kovasti mieleni.(sairastan Ehlers-Danlosin oireyhtymää)
Tänään kävin työterveyslääkärillä ja keskustelimme laihdutus leikkauksesta. Hän kirjoitti minulle lähetteen Peijakseen.
Kuinka nopeasti te Peijaksessa leikatut olette saaneet tiedon siitä oletteko hyväksytyt leikkaukseen. Ja aikataulukin kiinnostaa.
No odotellaan ilon ja pelon sekaisilla tunteilla tulevaa.
Oikein paljon ihania kesä terveisiä teille kaikille.