Kukka esittäytyy ja aloittaa matkan....

Tervehdys kaikille!!!

Kukka on 36v. kolmen lapsen äiti Raaseporista. "Terheillyt" muutama vuosi sitten aktiivisesti ja 2003 tiputtanut ohjatulla ENED:llä 45kiloa. Nyt on kaikki tulleet lasten myötä, ja osittain toki omaakin syytä, korkojen kera takaisin. Tällä hetkellä paino 154,8kg (Tammikuussa vielä 162,9kg). Tahdonvoimaa on, mutta aika itselle ei oikein tahdo riittää. Perinnöllinen taipumus lihoa haittaa aina saavutettuja tuloksia. Leikkausta ehdotettiin jo v. 2003. Silloin se tuntui hurjalta. Nyt kaduttaa, etten mennyt kun olisin päässyt.

Vaivoja on...Kantapäät ei kärsi astua (plantaria faskiitti), vasen polvi on alkanut oireilla. Selkä on kovilla, ja kädet tunnottomat. Ideoita energiaa ja halua olisi puuhastella vaikka mitä, mutta kroppa ei tee mitä pää käskee. Nyt kaipaan tsemppiä, apua, ja sparraajia.

Ensimmäinen tavoite on ottaa aika endokrinologille. Ja sitä kautta saada lähete leikkaukseen/arviointiin. Peijaksen ravintoterapeuttiin olinkin jo yhteydessä, vanhojen tietojen pohjalta. Kun olisi vaan aikaa järjestää. Mutta nyt on päätös tehty.

Ja tänään alkaa taas vaihteeksi luomu ENE. Ja toivon sen jatkuvan pitkään, ja siinä tarvitsen apuja. Luin että teillä on naamakirjassa joku ryhmä pääseekö sinne mukaan??

t. Kukka

Tervetuloa.

Tervetuloa Kukka mukaan

Sinullahan on jo hieno alku siellä menossa.

Kiitos kiitos!

Nyt on aika lääkärille varattu, ja ensimmäinen ene päivä pitkälle yli polenvälin. Koko kevään olen enemmän ja vähemmän eneillyt/ollut vähähiilarisella, mutta kaikenmaailman stressitekijät tuovat painoa nopeasti ylöspäin, vaikkei repsahdus olisi pitkäaikainen.

Nyt ei vaan enää jaksa tätä kipuilua, turhautumista ja kiukkuisuutta mikä omasta olosta tulee. Etenkin kun muistaa sen, miltä tuntui iolla vain 103 kiloinen....

=) Nyt tavoite oliss vieläkin alemmas, mutta tähdätään ensin siihen sataan.

Tervetuloa joukkoomme

Kukka- minulla on kolme pientä lasta ja totuus on, että on pakko vain ottaa aikaa itselle. Olen lähtenyt suunnilleen samoista lukemista kuin sinä ja minullakin oli koko ajan luupiikki kantapäässä. Olen nyt 104kg ja elämä on oikeasti paljon helpompaa. Käyn jopa kävelyjuoksulenkeillä. Ja nautin siitä! Tsemppiä sinulle! Ota aikaa itsellesi...

Hienoa Kukka!
Onnea omalle polullesi ja tsemppiä!!

Kyllähän se näin on, että pitäisi ottaa aikaa itselle... Mutta minkäs teet. Kun vanhin on 4v ja nuorin 8kk, siihen päälle liuta eläimiä, remonttia ym. mukavaa, niin kyllä siinä oma aika on kortilla. Mun omaa aikaa on se, kun saa kuopsuttaa puutarhassa ja sirkkelöidä, ja se on jo luksusta. Mies on vuorotöissä aloittelevassa yrityksessä, joten sitä ei paljoa kotona näy ja lapset kotihoidossa. Ei siinä vaan kertakaikkiaan jää aikaa. Mutta mutta...

Tänään lähti homma etenemään. Yksityisellä sisätautilääkärillä käyty, lähete saatu!!!!!!!!!!!!!!!

Lääkäri leikkaa itse myös Peijaksessa, ja arveli leikkaukseen pääsyn tapahtuvan jo tämän vuoden puolella. Arveli siis, että historiani puolesta pääsisin hyppimään ryhmä-ENEn ohi suoraan tähystyksiin ja ultraan... Nyt näyttää kyllä aika hyvälle =)

Lääkärikin totesi taustani kuultuaan, että kuulostaa todellakin mulle viisaimmalta ratkaisulta. Nyt siis vain odotellaan kutsua.

Niin ja nyt ollaan painossa 149.7

Hienoa Kukka, upeasti olet saanut painoasi alaspäin kaiken tuon kiireisen arkitohinan keskellä! On siinä tosiaan tekemistä kun on kolme noin pientä lasta. Minun lapseni on jo aikuinen, joten olen saanut keskittyä aika hyvin pelkästään itseeni eikä silti ole ollut helppoa pudottaa painoa, joten voin hyvin kuvitella, miten hankalaa sen on kun pitäisi revetä arjessa moneen suuntaan yhtäaikaa ja hoitaa vielä itseään parempaan kuosiin.

Tsemppiä jatkoon, uskon että olet sellainen ihminen, että kun jotakin päätät, viet sen myös loppuun . Aurinkoista alkukesää sinulle ja katraallesi!