Miten nukkuminen muuttuu?

Olen tässä prosessin alkumetreillä kerännyt hirveän ahdistuksen nukkumisesta laihtumisen jälkeen Mulla on ollut unettomuutta aina enemmän ja vähemmän. Unettomuusjaksot liittyvät aina lisääntyneeseen stressiin, hoikistumiseen, elämäntapamuutoksiin jne. Pahimman unettomuusjaksoni koin laihduttuani 50kgg ja toiseksi pahinta mennään nyt, kun suunta on taas alaspäin. Tuntuu, etten saa tungettua tätä energiaa kertakaikkiaan minnekään. Miten teillä joilla on laihtuminen tapahtunut suht nopsaan, onko ollut vaikutusta uneen määrään/laatuun? Pelkään että JOS pääsen leikkaukseen ja JOS vielä laihdunkin niin en varmaan nuku enää koskaan...

Mä olen joskus syönyt mahani täyteen ennen nukkumaan menoa, jotta saan unen paremmin. Stressi ja tyhjä maha valvottaa... Toisaalta laihduttuani olen jaksanut liikkua enemmän ja sitä kautta väsyttänyt itseni fyysisesti. Mutta onhan se iso ongelma, jos unet menee.

Minäkin syön aina rusileivän ennen nukkumaanmenoa. Kyllä mukllakin on ollut univaikeuksia mutta nyt tuntuu että alkaa unenlaatu paranemaan kun elämä on tasoittunut ja liikun enemmän kuin aikaisemmin. Pillereitä en ole suostunut popsimaan tän takia koska se ei ole mikään järkevä pysyvä keino.

Hei Katriikka!
Minut on leikattu vasta viikko sitten ja olen huomannut unen tarpeen vähentyneen! Se voi johtua myös tästä lisääntyneestä valosta. Sekä siitä, että virtaa on paljon ja on niin mielenkiintoista kokea tämä uusi elämän alku! Entisessä elämässä turrutin syömisellä ja juomisella pahan tunteen sisältäni pois ja sen päälle nukuin pitkät ja raskaat unet. Enää minun ei tarvitse peittää itseltäni ihanaa elämää. En halua hukata sekuntiakaan siitä. Jos uniaikani jää lyhyeksi tulevaisuudessakin, hyväksyn sen, että en siis enää tarvitse niin paljon unta. Jos taas voin sen takia huonosti, on eri asia, menen lääkäriin. Minulla unen tarve liittyy siihen, miten rentoutunut hermostoni on.

Uni on minulla syvempää ja virkistävämpää, vaikka ajallisesti lyhempää. Unettomuus taitaa olla lihavuuteen liittymätön oire. Eli erillisen hoidon paikka.

Olen kärsinyt koko aikuisiän varsin pahasta unettomuudesta. Sleeven jälkeen olen löytänyt ruuasta ihan sattumalta erinomaisen unilääkkeen. Etenkin iltapala vie multa tajun kankaalle niin, että sammun joka ilta telkan eteen n. 15min. ruokailun jälkeen eli jo klo 20-21. Nykyään nukun siinä tyytyväisesti (mulla peitto valmiiksi päällä ja tyyny niskaa tukemassa:)) pari tuntia ja sitten kömmin sänkyyn. Edelleenkin herään sitten 2-4 aikaan, mutta syömällä uuden pienen ruokamäärän n. tunnin valvomisen jälkeen saan unen päästä ihan helposti kiinni.

Ennen leikkausta menin nukkumaan vasta puolen yön jälkeen, heräsin 2-3 aikaan ja valvoin usein aamuun asti ja siitä sitten edelleen iltaan.

Minulla on kyllä unen laatu parantunut vaikka vähemmän tarvitsenkin nykyään unta en herää enää kymmeniä kertoja yössä ja kuorsaaminen on jäänyt pois sekä korina. Tosin olen aina ollut huono uninen eli en tiedä miten suuri osuus tällä kehon muutoksella on nukkumiseeni. Ainakin jaksan puuhata ja hommata enemmän päivän aikana ja väsymystä riittää ehkä hiukkasen reilummin sitten illalla.

Heh..mulla mies sanoi että en kuoraa enää eli hänen unenlaatunsa ja määränsä on parantunut Toisaalta se ettei hän töni mua keskellä yötä hereille etten kuorsaisi, on tainnut myös vaikuttaa muhun..

Minulla oli uniapnea (ja ilmeisesti ainakin siihen asti se on lääkärinpapereissa diagnoosina kun syksyllä tapaan keuhkolääkärin joka toivottavasti sen siitä sitten vapauttaa) .
Mutta nyt -35 kg:n jälkeen nukun ilman unicap laitetta.
Ennen tuota laitetta uni oli todella katkolla.Heräilin useita kertoja yössä kun hengitys katkeili.Aamulla pää oli kipeä ja jatkuva univaje ja hermostuneisuus vaivasi.
Sitten unicap koneen saatua nukuin kuin tukki ja univaje asia korjaantui.
Nyt olen omatoimisesti jättänyt maskin laittamisen nenälle kun ensinnäkin kasvojen kavennuttua maski on iso ja en ole hakenut uutta pienempää.
Joten riskillä kokoeilin olla ilman.Ja niin olen pärjännyt.
En kuorsaa enään ja koko yön nukun heräämättä.Ja olo on virkeä.
Elikkä tällä leikkauksella ja siitä johtuvalla painon pudotuksella oli todella suuri apu.
Nyt odotan syksyä jotta keuhkolääkäri toteaa uniapnean parantuneen.

Minullakin uniapnea. Mutta ei vielä töttöröä naamalla. Kuorsaan ja korisen, syynä kai läskikaulus leuan alla...Ennen vietin illat sängyssä napostellen pähkinöitä ja taatelia ym. ja luin. Nyt kollmas viikko ilman iltanapoja, aika helposti siihen tottuu. Jos on pakko jotain saada, syön näkkärin ilman mitään.