Prosessin alussa, kai?

Heippa kaikille foorumilla!
Olen ollut salalukija jo pitkään Olen kohta 35v. nainen Pirkanmaalta ja painoa on "enää" 140kg (pahimmillaan paino ollut yli 160kg ). Leikkaukseen lähdin pyrkimään viimevuonna, kun tuli vastaan lääkäri joka sitä ehdotti suoraan. Mutta jäi omaan harkintaan asia silloin... Nyt viimekuussa työpaikkalääkäri laittoi kyselyä inska-asioissa TAYS:ssiin sisätautipolille ja samaan hengenvetoon pyysi ohjeita miten edetä leikkausasiassa. Vastaus tuli inska-asiassa lääkärin kautta ja kotiin tuli kirje, jossa kerrottiin tulevan aika sisätautipolille viimeistään lokakuussa 2011leikkausasioissa. Nyt oon ihan kuralla, et mitä tämä tarkoittaa: pääsenkö leikkaukseen joskus, vai en vai mitä.... toki voisin soittaa sinne mutta ei ne taida näin keskellä yötä vastailla

Olen nyt vuoden verran asiaa haudutellut ja todennut, että haluan siihen leikkaukseen. Monet on yrittäneet päätä kääntää, kun on siinä niitä riskejäkin Mutta, kun ei tämä tästä ainakaan parane: D2 ollu seurana jo 6 vuotta, verenpaine koholla, polvet reistaa välillä (kuntosalilla tirisee ikävästi toinen polvi jo), selkävaivat tulossa, lonkkavaivat tulossa, muutama ylipainoon liittyvä ikävä perinnöllinen sairaus vaanii nurkan takana Ymmärrän kyllä, ettei tämä ole mikään maaginen taikakeino, jolla ratkaistaan nämä kaikki ongelmat, mutta apukeino kuitenkin. Puhumattakaan kaikesta siitä naisellisesta puolesta: seksuaalisuus tämän kokoisena hiukan hakusessa, ja vaatteet ei oikein sovi tai ei ainakaan näytä oikein hyviltä jne.

Mutta varmaan pyörin täällä keskusteluissa jatkossakin. Sitä en tiedä mitä kutsusta seuraa, mutta toivottavasti se ei ole ankka koko juttu.

Tervetulloo joukkoon mukaan

Hei Katriikka ja tervetuloa!
Yleensä tuo ensimmäinen kutsu on sellainen alustavan arvion paikka. Selvitetään soveltuvuutta leikkaukseen ja sitten yleensä joutuu ENE-dieetille näyttämään motivaatiotaan. Täältä löytyy paljon tietoa leikkausprosessin etenemisestä, kannattaa lueskella foorumia ajan kanssa.

Asiasi on otettu todesta, ja minusta tämä asennemuutos on hienoa ettei lääkärit ainoastaan v....le painosta kuten vielä jokunen vuosi sitten. Hyvä, että olet lähtinyt toimimaan ennen liitännäissairauksien puhkeamista ja pahentumista.

Kannattaa jatkaa omaa laihdutusta, se on osoitus motivaatiosta joka on tärkein kriteeri leikkaukseen pääsyyn, sillä niin radikaali elämäntapamuutos vaatii paljon motivaatiota.

Tsemppiä!

Terkuin Kamro

Tervetuloa optimistiseen ja kannustavaan joukkoon.
Täällä kaikki painiskelevat samojen läskiprobleemojen kanssa. Iloisella ja huumorimielellä, muuten ai jaksaiskaan
Itse olen saanut paljon ajateltavaa lueskellessani tarinoita jo onnellisen keventyneilta kanssakulkijoilta.
Aikaa tällä saitilla kuluu kyllä luvattoman paljon, mutta kait se kuuluu tähän rojektiin

Tampere kuittaa ja tervetuloa

Jossain täällä jo sanottiinkin, mutta jos aiot tosissaan laihduttaa ennen ensimmäistä ravitsemusterapeutti/lääkärikäyntiä, käy vaa'alla vaikka työterveyshuollossa tai neuvolassa, jotta jollain terveydenhuoltotaholla on tieto aloituspainosta. On sitten "virallinen" aloituspiste josta laskea kokonaispudotusta.

Minun pitää vielä käydä neuvolan aikuisvastaanotolla vaa'alla, koska paino on vielä yli 150, eikä kotivaaka suostu. Mutta ei enää kauaa... (Tänä aamuna, syömättä ja juomatta ja suihkun jälkeen nakuna, paino oli jo alle 150! Vähän vielä, niin voi saada saman luvun myös julkisella paikalla. )

Heippa!
Kiva huomata, että täällä otetaan jokainen vastaan avosylin Oon lueskellu juttuja täällä jo tosiaan pidemmän aikaa ja saanu vahvistusta itselleni, lähinnä rohkeutta lähteä edes yrittämään. Mulla painonpudotushistoria on pitkä ja polveileva(niinkuin varmaan suurimmalla osalla ylipainoisista). Viimeiseen neljään vuoteen olen tosi hitaasti saanut painoa alas yli 30kg. Nyt tämä talvi kaikkine uusine asioineen toi mukanaan 8kg:n takapakin. Ja se kyllä harmittaa Mutta koko ajan koitan saada ajettua itseäni eteenpäin. Liikkuminen ja henkinen kunto kun tuntuvat menevän mulla täysin käsikädessä. Olen ollut viisi vuotta sitten lihavimmillani lähes täysin liikuntakyvytön(en vaan jaksanut kävellä edes 500m kauppaan) Siihen EN halua palata enää ikinä. Olen onnellinen siitä, että saan olla suht terve edelleen ja olen vielä näillä muutoksilla onnistunut välttämään kaikki lisäsairaudet diabetekseen liittyen. Mutta pelko on kova. Haluan jaksaa ja tehdä, haluan olla mummu vielä joskus. Aika karua, että ilman leikkausta en välttämättä saa sitä koskaan kokea... Lapsetkin on vasta 10v ja mä mietin mummoikää.
Palaillaan asioihin matkan varrella. Tänään oli hyvä mieli, kun sain mentyä ulos(oon loppuunpalamislomalla töistä) ja upotin kädet multaan. Huomenna ehkä jatkan sitä. Toivotaan ainakin.

Aurinko antaa voimia jaksamiseen, tsemppiä Sinulle!

Hienoa, että olet tullut mukaan tänne, tervetuloa! Itselleni tuli vuosi täyteen eilen päätöksestä hakeutua leikkaukseen. Kaikki tutkimukset on tehty (paitsi uusintagastro vielä ennen leikkausta), olen leikkausjonossa ja syksyllä pitäisi olla H-hetki. (Jos jaksat lukea pitkiä sepustuksia, tarinaani on otsikon "Liian paksu ihmiseksi" alla.)

Olen myös huomannut, että liikunta ja henkinen kunto kulkevat käsi kädessä. 10 v. sitten, kun olin laihduttanut yli 30 kg ja liikuin aktiivisesti, voin hyvin. Nyt, kun kilot ovat tulleet vuosien kuluessa takaisin enkä saa persettäni penkistä ylös, on aika vetämätön olo. Pitkien työpäivien jälkeen kroppa on kuin jyrän alle jäänyt ja joka paikkaa särkee. Tänä keväänä sain glukosamiinilääkityksen polvien nivelrikkoon.

Haaveissa siintää viettää viisikymppiset puolet pienempänä - tai edes 1/3 ja hyväkuntoisena. Juoksijaa minusta ei tule, mutta haluan vielä kokea liikunnan riemun ja siitä saadun hyvän olon.

Onnea matkallesi, olet hyvällä tiellä !

Huomenta!
Eilen oli jännittävä päivä. Sain TAYS:sta paksun kirjeen, jossa oli labralähete 6.6.-11 ja ravitsemusneuvojan aika 16.6.-11 ja lääkäri 27.7.-11 ja ISON nipun kyselyitä. Olin ihan ällistynyt, että kirje tuli vain n. viikko esitiedon jälkeen. Olin ihan varautunut että saan ekan ajan vasta lokakuulla. Hirvittää melkein jo, että mitä tästä seuraa ja millä tahdilla. Sen verran olen lukenut, että mutkia voi tulla matkaan jne. mutta silti jännittää sillai positiivisesti. Muutama työhön liittyvä asia ratkesi kirjeeen tultua. Olen päihkäillyt mitä teen työnkuvalleni ja totesin, että tämä prosessi on tärkeämpi kuin ammatillisesti päteminen. Siis palaan ns. rivityöntekijäksi syksyllä ja jätän esimieshommat muille. En usko, että jaksaisin kaikkia stressejä yhtäaikaa. Terveys ja jaksaminen on kuitenkin ne ykköset mulle.

Tervetuloo porukkaan hauskaan ja kannustavaan!!
Itse olen lasten syntymän jälkeen kamppaillut painoni kanssa kyllästymiseen asti, olen loistava pudottaja mutta kun se vaan ei pysy pois kun ei osaa olla ihmisiks. Helmikuussa oli eka käynti rt:llä ja labroissa ja nyt leikkaus päivä on 13.6
Musta on myöskin tulossa mummi juuri näinäpäivinä ja on ihanaa aatella että se mummin syli löytyy tämän laihtumisen myötä.
Oikein paljon onnea uudelle prosessille, varmasti on oikea valinta

Hei kaikille!

Täällä toinen salalukija, hitaan prosessin alussa olija. Pyysin viime marraskuussa tk-lääkäriltä lähettä PHKS:aan. BMI tuolloin 39,8 + kakkostyypin db ja verenpainetauti, ikääkin jo 56. Lääkäri kirjoitti kuitenkin lähetteen vain erikoisravitsemusterapeutille, koska on niin paljon mua sairaampia. Höh. PHKS:n arvioinnissa minut kuitenkin laitettiin sisätautilääkärin jonoon. Hmm. Sain siis marraskuun lopussa 2010 tiedon, että PHKS -sisätautilääkärin vastaanotto on 6-9kk kuluttua. Noh, soitin viime viikolla PHKS:aan, ja sieltä kerrottiin, että minua edellä on 20 henkilöä ja mahdollinen sisätautilääkärin vastaanotto on kenties ensi syyskuussa! Siis prosessin alussa ja tosi hitaassa sellaisessa. Meinaa hermo mennä. Normia toimintaa Lahden seudulla vai? Ähh.

Hei Mami--- ikätoverini!
Toisaalta on hyvä, että prosessiin menee aikaa. Minulla on nyt mennyt 1,5 v ja olen todella tarvinnut sen. Alussa hätäilin ikäni kanssa, mutta kaikkein tärkeintä minulle oli saada pääkoppa tajuamaan, mihin olen sitoutumassa loppuelämäksi. Sitten on vielä maksani, joka voi olla esteenä leikkuulle. Se on normaalin kokoinen, mutta ylittää keskiviinan 5-6 cm, eikä tiedetä, onko esim. alalieve liikaa mahalaukun päällä. Kaikki selviää tulevana tiistaina Joensuussa! Jos yhtään osaan lohduttaa sinua, niin BMIsihän on loistava!! Toivottavasti nykymääräysten mukaan se ei ole liian pieni!!! "Onneksi" sinullakin on noita lisätekijöitä!!!!
Tsemppiä omalle polullesi, meillä jokaisella on omanlainen ja vaihteleva polkumme!!!!!

Tervetuloa Katriikka palstalle!

Tänään on sit eka ravitsemusneuvojan käynti... HIUKAN jännittää! Eniten tällä hetkellä se, kestääkö kupla perille asti. Että jos joku näkee lihavan naisihmisen kolmostien varressa potkimassa kuplaa, niin se oon mä Mutta vakavasti puhuen. Oon jännityksessäni saanu jo hirveen tappelun aikaan miehen kanssa jne. Mutta kai se tästä helpottaa ku pääsee sinne asti. Paino ei kyllä ole laskenut yhtään helle keränny tänä vuonna kaameet turvotukset mulle ja se ei näytä oikein hyvälle vaakalla. En ees aamulla uskaltanu käydä. No mutta lähden tästä ajelemaan.

Onnea RT:lläkäynnille hyvin se menee mukava ihminen se on. Mäkin odottelen siltä soittoa tänään kun ei kerennyt mua elen sairaalaan katsomaan kun pääsin pois.

Viimeinkin sain hetken itselleni ja asetuttua kirjoittamaan kuulumisia. Kävin tosiaan 16.päivä ravitsemusneuvojalla TAYS:ssa ja oli mielenkiintoinen käynti. Mukava nuori naisihminen oli ja juttu luisti ihan mukavasti. Puolitoista tuntia tuntui hujaukselta vaan ja jotenkin jäi sellainen vaikutelma, että ihan puoltamassa oli leikkaukseen. Ja toisaalta sitten ei yhtään. Kun mulla ei oo alla kunnollista ENE-jaksoa niin nyt on sitten sellainen pakko toteuttaa. Neljä viikkoa ennen sisätautilääkäriä ja siitä eteenpäin aina 16 viikkoon saakka mikäli itse haluan niin kauan jatkaa (12vko:a kuulemma yleisin näillä painoilla! ) Jäi vähän kysymysmerkki olo, mutta nyt hetken ajatuksia selviteltyäni olen ihan positiivisella mielellä. Maanantaina on sitten työterveyslääkäri, jolta saan ohjeita ENEN aikaisiin insuliinimäärien muutoksiin jne. Toivottavasti osaa vastata, koska pakko on aloittaa maanantaina "kunnon" ENE. tähän asti olen laskeutunut siihen ja tänäaikanakin on ollut sokerin heittelyjä paljon.

Juhannus kyllä kieltämättä sotki hiukan tätä laskeutumista. Kaikenlaista tuli syötyä paljon (=liikaa): lihaa, makkaraa yms. mitä normaalistikaan en juuri hirveästi harrasta. Olen kasvis-/kalansyöjä normisti (loppukeväällä lopetin vegaaniruokavalion noudattamisen, koska henkinen jaksaminen ei riittäny enää pitämään sitä terveellisenä...). Ravitsemusneuvoja oli kyllä tässä vegaani asiassa aikamoinen, sanotaan nyt vaikka ajattelematon. Hänen mukaansa vegaanit eivät KOSKAAN päädy heidän asiakkaikseen... Jotenkin aika raaka yleistys tai sitten ei ole oikein käsitystä veganismista. Sen kun voi toteuttaa hyvin hyvin epäterveellisesti ja lihoen, kuten sekaravinnonkin. Vegaaniruokavaliota ei kuulemma voi leikattuna noudattaa, koska maitotaloustuotteet ovat leikkauksen jälkeisen ruokavalion kulmakivi. Mutta nykyinen ruokavalioni kuulemma käy laatuun...

Nyt sitten ENEillään se 16viikkoa. Eli se on lokakuu, kun meikkis pistää suuhunsa taas "oikeeta" ruokaa. Mulle noi pussit uppoaa ihan hyvin, ei mitään suuria ällötyksiä ole tullut vastaan. Toivotaan, että paino lähtee laskuun ja sais kyllä laskea ihan reippaastikin Huomasin, että lähes kaikki mun kesävaatteet on pieniä. Viimekesänä pääsin vaatekokoon 54 ja nyt ei toivoakaan survoutua niihin caprihousuihin, farkkuihin ja paitoihin,joita viimekesänä käytin. EN kyllä ala uusia ostelemaan tässä kohtaa!!!!!!!!! Löysin kyllä kaappeja siivotessani yhden kivan yllärinkin, mun isoimmat housut oli kuin olikin tallessa vielä. Aika hilpeetä oli kokeilla niitä päälle Mittasin huvikseni niiden lantion ympäryksen ja se oli 178cm. Toki niissä oli vähän väljää aikanaankin, koska tein töitä ne jalassa... Mutta silti vois sanoo että oon ollu isoimmillani yhtä pitkä kuin leveäkin. Laitoin takaisin talteen, josko joskus vaikka sopisin siihen yhteen lahkeeseen.

Se vähän mietityttää, että miten jaksan työssä tuon kuurin aikana. Loma onneksi alkaa kahden viikon päästä, mutta sen jälkeen siirryn työkohteeseen jossa joutuu kävelemään valtavasti päivässä (laitoshuoltaja olen...) ja kunnon kestäminen huolettaa muutenkin saati sitten se että olen alle 800Kcal/vrk. Ja miten liikuntaharrastus. Työmatkakävelyä tulee n. 8km/päivä ja lisäksi käyn salilla 3krt/vko(2xlihaskunto ja 1xaerobinen). Täytyyköhän liikuntaa vähentää? Onko kenelläkään kokemuksia?

Mukavaa Jussia kaikille!

Vegaaniruokavaliota ei kuulemma voi leikattuna noudattaa, koska maitotaloustuotteet ovat leikkauksen jälkeisen ruokavalion kulmakivi.

Vai niin. Kerro seuraavalla kerralla terveisiä että täällä on yksi joka ei maitotuotteita käytä. 1,5 vuotta leikkauksesta ja kalsium arvot ovat yli viitearvojen ja proteiiniarvot loistavat.

Kukaan ei ole yrittänytkään pakottaa mulle maitotuoteita leikkauksen jälkeen. Tarvittavat ainekset saa kyllä vallan helposti itseensä ilman että tarvii leikkiä vasikkaa. Aikamoinen ammattitaidottomuuden työnäyte RT:ltä.

Onpa erikoista, että pitää ENEillä noin pitkään vain sen takia, ettet ole ennen ENEillyt!

Täällä on kyllä taatusti niin monta erilaista ohjeistusta saatu suurinpiirtein joka asiasta, kuin on leikkaavia sairaaloitakin + sitten vielä eri lääkärit ja Rt:t.

Mulla ravintolaterapeutti edessä taysissa 11.7 ja aloitan eneilyn huomenna taas.
Onkohan meillä sama?

Mullekin sanottiin tuolla TAYS.ssa, että pitää ENE-kuuri mennä läpi ennen kuin pääsee jonoon, koska ei ole aiemmin tuota kokeillut. Ilmeisesti katsotaan, kuinka hyvin tuollainen syöminen onnistuu, koska leikkuun jälkeen on ilmeisen oleellista syödä "oikein" Mulla riitti tuo 4 vkoa, mutta sanoihan sillon mullekin, että voi 16 vkoa mennä noilla pusseilla, jos halua piisaa ( ei piisannu)

On noilla ohjeistuksilla sentään jonkinlainen logiikka, noin niinkun keskussairaalakohtasesti, olen sellaisen antanut itseni huomata Suuria eroja on kuitenkin noiden sairaaloiden ohjeistuksissa sekä vielä enemmän julkisen ja privaatin puolen välisissä ohjeissa.

Tässä lueskellessa itse koittanut kasata omassa päässä yhteenvetoa noista ja koittaa maalaisjärjellä vetää noita yhteen Kyllä noihin tutkimuksiin ja eneilyihin jne on yleensä ihan syyt, ei niillä meitä kiusata koiteta kuitenkaan, vaikka esim siellä gastrossa musta sille tuntuikin

Ehtoota!
Kaksi päivää ENE:ä takana ja jaksan ihmetellä edelleen, että ei ole lipsumista tapahtunut eikä mielitekojakaan pahemmin ollut. Kaupassa tosin joutui vaihtamaan autopilotin päälle, eikä vilkuilua sivuille!!! Tänä aamuna tuntui kuin kaikki mahdollinen tuoksuisi, puurohiutaleet, kahvi, sokeri... kaikki mitä pöydässä oli tuntui levittävän erilaisia tuoksuja. Mutta sitkeästi join kahvini, ilman maitoa ja join mansikka"pirtelön" ja kasviksia. Päivällä sitten koin makuelämyksen, kun kaadoin kanakeittojauheen sijasta mansikkapirtelön kuumaan veteen Ei hyvä. Syötävähän se oli mutta semmoinen lämmin mansikkaesanssikura ei kyllä ollut kovinkaan herkullista!
Siihen 16viikkoon tähtään, mutta olen tyytyväinen neljään viikkoon jos siihen tökkää! Edessä on vielä monta haastetta: volkkarireissut perheen kanssa, reissu Tanskaan (normaalisti ulkomaanmatkailuun on liittynyt vahvasti ruoka...), kesäloma, mansikkakausi... Kaikkea mahdollista. Yllättäen en koe menettäneeni mitään, kun en syö herkkuja, mutta mansikat harmittaa... Kun en sitten juhannuksena raaskinut ostaa vielä kuin yhden pienenpienen laatikon. Täytynee säilöä kuitenkin reilusti talven varalle.

Keittiön kaaapitkin koki puhdistuksen ja roskiin lähti PALJON sopimatonta ruokaa:keksejä, karkkia, kakunkoristemassoja(jep ei pidä itsekuri, kun tulee SE hetki...), suolallisia mausteita jne. ja kaapista laitoin kiertoon useimmat leivontakirjanikin... Parhaat kyllä säilytin, ne jotka olen saanut mummultani. Aloitin siis tällätavalla sen pohjiamyöten menevän elämäntaparempan, kakkujen leipominen EI VOI olla enää ykkösharrastus! Joku täällä palstalla kertoi, että oli aloittanut uusien asioiden tekmisen ja itsensä rakastamisen opettelun jo kauan ennen leikkausta/prosessia. Päätin ottaa mallia ja aloittaa oikeasti minulle tärkeistä asioista nauttimisen JO NYT!

Tervehdys Katriikka, minut leikattiin toissapäivänä ja eilen pääsin kotiin. Olo mitä mainioin, vähän leikkaushaavoja vain pitää varoa. Pilliruokien syöminenkään ei ole ongelma, kun saahan niistä lempikeitoistakin soseuttamalla riittävän ohutta. Näin alussa pitää ottaa liikunta iisisti kaksi viikkoa, mutta kävelemistä ja sauvakävelemistä suositeltiin. Mikäs on kävellessä näin ihanan lämpimänä aamuna.

Kuullostaa hyvältä Katriikka, juuri noin sitä pitää panna toimeksi ja rakastaa itseään juuri nyt ja joka ikinen päivä! Tuo ruokakaappien siivoaminen on kyllä hyvä juttu, mitä vähempi niitä turhia houkutuksia on siellä kotona, sitä parempi.

Tuo on totta, että monesta asiasta sitä saattaa jäädä enen aikana paitsi, mun eneilyaikana oli pääsiäinen, äitienpäivä, vappu ja muutamat muut kekkerit ja kaikki ruuat, herkuista puhumattakaan jäi siis saamatta. Harmitti tietysti vähäsen, mutta ajattelin sitten niin, että tuleehan noita juhlia sitten muina vuosina, silloin oli tärkeintä selvitä enestä kunnialla ja yllätyksekseni selvisinkin, vaikka ei se mitään helppoa ollut. Tsemppiä sulle eneilyyn!

Huomenta!
Nyt alkoi uudenlainen arki minulle. Ei ole enää autoa meillä, tai on niitä tuossa pihassa muutama, mutta viimeinenkin niistä meni projekstiksi viime viikonloppuna... Joten ihan kohta lähden polkemaan töihin. Muutama vuosi sitten vielä kävelin/pyöräilin töihin joka päivä, mutta nyt on jotenkin ajokortin myötä päässyt lipsahtamaan. Onneksi tuli nelisen vuottasitten hankittua pyörä, jolla kulkea. tuleepahan liikuntaa arkisessa muodossa, kun tällä viikolla en pääse salillekaan missään vaiheessa.
Eka viikko ENEä takana ja olo on yllättäen mitä parhain. Paino on tippunut viime viikosta 4,1kg johon toisaalta olen tyytyväinen ja toisaalta vähän pettynyt... Aika pimeetä oikeastaan olla pettynyt! Viikko meni hyvin kokonaisuutena, ei lipsumisia. Kolme kertaa verensokeri heilahti niin alas, että oli pakko syödä jotain nostattavaa. Kolmas ENE-päivä oli sen suhteen pahin. Nyt olen oppinut tulkitsemaan iltasokeria niin,että osaan säätää inskan suht oikein. Tänä aamuna oli kyllä taas vähän matalalla, mutta ei hypon puolella kuitenkaan.

Alkuun ostin nutrilett pusseja, mutta nyt totesin, että ei mene alas ne enää. Ainoa on metsämarjan makuinen. Muut on niin käsittämätöntä kuraa. Ostin kokeeksi Allevon pusseja ja yllätyin siitä, että mustikka-mansikka oli oikeastaan ihan hyvää, maistui jopa vähän oikealle marjalle. Vähän ällömakeaahan se on, mutta ei ainakaan jää semmonen jauhoinen narske suuhun. Tilasin nettikaupasta sitten ison satsin erilaisia pusseja, koska täältä ei saa kuin muutamaa. Huomenna pääsen maistelemaan. Ainakaan sieltä tilattuna ei hinnoissa ollut suuriakaan eroja 0,35€-0,42€/pss. Yllätys on myös ollut se, ettei mieliteot (ne vähäiset) ole kohdistuneetkaan karkkiin jne. vaan ruokaan: paistettua haukea, pihviä, juustoa, lihapiirakkaa jne. on tullut mielitekoja ja kaurapuuro tuoksuu, ehkä maailman parhaalle tällä hetkellä

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, minä lähden pyörän selkään tästä