Teisku kotona

Jippii!
Tänään pääsee nukkumaan omaan sänkyyn!!

Näin meni minun matkani:
Vappupäivänä kymmenen maissa lähdimme ajamaan Lahtea kohti. Minä, mieheni ja nuorin tyttäremme. Ajattelin, että varmaan on huono merkki, kun tyttö itki aivan hirveästi kun jäin sairaalaan...

Minut otti vastaan oikein mukava hoitaja, joka näytti huoneeni ja antoi sairaalan vaatteet.
Sunnuntaipäivänä ei muuta tapahtunut, kun minusta otettiin yksi verikoe ja verenpaine. Hoitaja kertoi leikkaavat lääkärit ja nukutuslääkärin nimen sekä joitain käytäntöjä aamun suhteen. Olisin listalla ensimmäisenä, 8.15. Kyselin onko muita samalla asialla olevia, ja hoitaja kertoi, että tiistaina olisi kolme vastaavaa leikkausta, maanantaina vain minä (heti mietin, että olenko niin vaikea tapaus, että menee koko päivä...).
Televisiota tuijottaessa ja lukiessa meni se Vapun päivä. Mitään muuta järjellistä ei tapahtunut koko päivänä. Paitsi että sain tietenkin ruokaa koko ajan, myös simaa ja munkkia.
Niin, ja punnitus oli sitten illalla -20 kg. Aiankin hoitaja oli mielissään.

Pyysin unilääkkeen ,koska ajattelin, etten saa jännitykseltäni nukuttua. En kuitenkaan ottanut sitä pilleriä ja nukuin todella hyvin , ekä olisi millään jaksanut herätä kuudelta, kun yökkö tuli herättelemään.
Siitä sitten suihkuun ja leikkauspaita päälle. En saanutkaan sitä potkupukua, jota olin odottanut... vain tavallinen niskan takaa kiinnitettävä paita.
15 mg diapamia, 1g panadolia, sekä omat lääkkeet .
Ne ihanat hierovat jalkapumput sain myös tukisukkien päälle.
Siinä sitten puoliunessa odottelin kutsua saliin. Klo 8.17 lähdimme kohti leikkuria.
Sinne saavuttuamme sain noustas itse sellaisen hauskan leikkaustuolin päälle. Siinä oli ihanan lämmin alusta selkää vasten ja muutoinkin minut aseteltiin hyvään asentoon. Jokaisen raajan miellyttävä asento kysyttiin erikseen.

Otsalle laitettiin unianturit, jotka mittasivat unen syvyyttä. Vasempaan käteen tippa, katetria ei olisi ollut pakko ottaa, mutta ajattelin että se on käytännöllinen jatkoa ajatellen. Myöskään mitään epiduraalikivunlievityskanyylia ei laitettu, vaikka kutsukirjeessä sellaisesta mainittiin.

Pyysin nukutuslääkettä sen verran, että jaksaisin illalla jo katsoa Suomi-Latvia-matsin.
Anestesialääkäri sanoi, että uniainetta alkaa nyt tulla, voi tuntua hieman lämpimältä kädessä.... hoitaja sanoi, että vedä pari kertaa happea oikein syvään ja sitten kaikki toivottivat minulle kauniita unia.

Leikkaavana kirurgina oli Jyrki Kössi ja häntä avusti tähän leikkaukseen perehtyvä osastonylilääkäri Juha Virtanen.

Seuraava havaintoni tästä maailmasta oli kun eräs miespuolinen hoitaja seisoi sänkyni vierellä ja toivotteli hyvää huomenta. Sanoi, että leikkaus meni tosi hyvin, mutta verenpaineeni ovat nyt huippulukemissa. Sain yhden kipupiikin suoneen.
Kyselin millaisissa... 210/110. Kauhistelin ja ihmettelin, etten tuntenut ollenkaan huonoa oloa.

Nukahdin uudelleen ja aina uneni läpi kuulin henkilökunnan kauhisteltelevan paineitani. Välillä joku kävi kysymässä vointiani. Kaikki oli hyvin, hieman kipua vasemmassa kyljessä.
Lopulta joku sanoi että nyt se näyttää 227/117, kutsukaa lääkäri paikalle.
Ennen kuin lääkäri kerkisi tulla määräämään minulle verenpainetta laskevaa lääkettä, vaihtoi yksi nuori hoitaja-tyttö mansetin käteeni. Paineet näyttivät nyt 138/81.
Kuulin, kun se mieshoitsu sdanoi: perkele, sehän on jopa vähän parempi kuin minun....
Eli niin sitä pitää. Oliko mansetti liian lyhyt minulle vai oliko se rikki, en tiedä. Mutta siitä eteenpäin paineeni olivat loistoluokkaa... Kiitos vaaan sille nuorelle tytölle, joka ymmärsi tarkistaa asian! Sain juotavakseni vettä ja kun se ei tuntunut pahalta, pääsin osastolle. Siihen PEP-pulloon puhallukset muuten alkoivat jo heräämössä.

Osastolla kuvittelin olevani äärettömän pirteä ja hyvin toipunut. Soittelin perheelleni ja ystävilleni ja laittelin viestejä, ja seuraavana päivänä en muistanut mistään yhtään mitään. Toivottavasti en ole puhunut ihan hulluja...
Kipupiikin sain osastolla kun sinne saavuin ja toisen yöksi, tai yöksi vain puolikkaan ja toinen puoli piti niellä kun oli päässyt istumaan.
Juomista sain heti ja illalla noin kuuden jälkeen hoitajani tuli auttamaan minut istumaan, ja tässä vaiheessa hän poisti myös ne ihanat hierovat vehkeet jaloistani, enkä saanut niitä enää takaisin. Tukisukat tosin oli pidettävä aamuun saakka. Vähän piti myös seisoa ja nostella polvia. Selvisin testistä.

Matkaoppaat katsottiin ja aloitettiin myös katsomaan Salkkareita. Jossain vaiheessa kesken Salkkareiden nukahdin ja heräsin yöllä klo 12 kun hoitaja kävi katsomassa mitä meille kuuluu. Onneksemme Suomi-pojat selvisivät ilman apuani, vaikka tiukille kuulemma meni.
Yö meni leppoisasti vielä varmaan pillerihuumassa.
Aamulla sain kaikki letkut itsestäni irti ja lääkärikierrolla klo 9.00 sanoi Juha Virtanen että kotiin saat lähteä tänään jos haluat. Leikkaus pystyttiin tekemään täysin suunnitellusti ja näkyvyys oli erittäin hyvä. Maksaa oli vain pieni osa vaemmalla puolella, sen kulma oli ihan terävä, eikä se haitannut näkyvyyttä lainkaan!! Jippii!!!

En kuitenkaan uskaltanut lähteä istumaan 1,5 tuntia autossa vielä tässä vaiheessa.
Mutta kyllä täytyy sanoa, että päivä oli pitkä kuin nälkävuosi.
kävelin ympyrää siellä osaston käytävillä, eikä kello näyttänyt liikkuvan ollenkaan.

Illalla pyysin nukahtamislääkkeen koska olin nukkunut jo niin riivatusti, että unta ei millään meinannut enää riittää.
Kipulääkkeitä en juurikaan tuntenut tarvitsevani.
lääkäri sanoi määräävänsä minulle ja vierustoverilleni Panadol 1 g. Ne ovat kuitenkin niin isoja että pyysimme saada niitä pieniä ruskeita muovipäällysteisiä tabletteja, joita saimme alussa osastollakin. Lääkäri totesi, että niitä en kyllä kotiin määrää, sillä ne ovat ihan oikeita huumeita!
Ilmankos ne olisivat niin mukavia olleetkin!!
Ke-aamuna sitten lähdin taksilla kotiin. Kolme viikkoa sairaslomaa ruokailun opettelemiseen.

Joten tässä sitä nyt kirjoitellaan ja yritetään jotain saada syödyksi. koko ajan on kovin täysi olo. Röystäys sattuu vielä hieman tullessaan, muuten olo on mitä mainioin!

Hei olen itse menossa leikkaukseen ensi viikolla ja oli kiva lukea mitä kirjoitit tapahtumien kulusta Tietää jonkin verran mitä tulee tapahtumaan kun on kirjoitettu näitä tarinoita:) Onnea leikkauksesta ja kirjoittelehab siitä miten olet oppinut syömään:D

Onnittelut uudesta vatsasta. Kivasti kirjoitettu kertomus

Pikaista paranemista Teisku ja jaksamista uuden opetteluun!
Ihanan yksityiskohtaisen kertomuksen olit viitsinyt kirjoittaa, kiitos!

Juu, huoletta voit mennä, siellä olet hyvissä käsissä. Ja tosiaan kipulääkettä saa niin paljon kuin vaan tarvii, jos kipuja on. Sanoivat siellä, että yhtään ei tarvitse kärsiä, pitää pyytää vaan rohkeasti.

Oikein paljon onnea sinulla matkaan!

Hienoa että kaikki meni noin hienosti
Mukavaa kevättä Sinulle tuloillaan. Kertoilehan kuulumisia.

Itse sain eilen kuulla että minun leikkuti päivä on 8.6, JEEESS Tas kun jänskättää ja osin pelottaakin.

Onnea Maiski leikkausajasta!
Ei ole pitkälti enää!

Hienoa.

Onneksi olkoon ja mukavaa toipumista!
Perässä tullaan...
Terkuin Kamro

Kiitos perusteellisesta keromuksesta!
Onnea toipumiseen!

onnea uudelle taipaleelle..

Kiitos raportista Teisku! Mulla samassa paikassa sama homma edessä parin viikon päästä. Nyt on sun ansiosta hieman rauhallisempi mieli mennä.

Tsemppiä ruokailun opetteluun!

Aloittelija

Kiitos Teisku, tsemppiä Sinulle uuteen oloon.

Kiitos kaikille onnittelijoille ja myötäeläjille!
On tämä viikko ollut opettelemista, enkä kyllä varmaan syö tarpeeksi protskuja enkä muutakaan.
Olisi kiva kun saisi vain juoda vettä tai mehua, eikä tarvitsisi syödä ollenkaan.
Tänään tosin söin jo perunamuusia ja savupallasta. Ainakin 5 haarukallista muusia ja kolme haarukallista kalaa!
Ja vähän vettä päälle.
Että tällaisia aterioita.
Mutta en vaihtaisi takaisin entiseen!

Kuulostaa hyvältä Teiskun kokemus
Kiitos kun kerroit sairaalakertomuksen noin yksityiskohtaisesti. Itsellä kuukausi aikaa leikkuriin joten vähän jännitystä helpottaa kun saa lukea sen mitä tulossa mahdollisesti on.