Kääk, HUOMENNA LEIKKAUS! / LEIKKAUS OHI ja näin kävi!

Noniin, tänään on käyty sairaalassa ottamassa ennätysmäärä verikokeita, sydänkäyrää, spirometriassa, vatsan ultrassa ja hoitajaa/lääkäriä/anestesialääkäriä tapaamassa. Olipa tänäänkin aikamoinen päivä, mutta HUOMINEN kauhistuttaa jo todenteolla. Välillä olen aivan rauhallisin mielin, välillä totaalisessa paniikissa ja ajatukset laukkaa kuoleman ja hoikemman elämän välimaastossa. Huijui, oon sellainen jännittäjä ettei mitään rajaa. Tämä mun sairaala/leikkelyfobia ei auta tietenkään asiaa yhtään. Nyt jos koska, tarvis vähän tsemppausta toverit hyvät! Pidelkäähän peukkuja, että kaikki menee niin kuin elokuvissa hah.

Hyvin se menee, usko vaan, kyllä ne siellä sairaalassa tietää mitä ne tekee.
Ja sitten siulla alkaa uus elämä pienemmän massun kanssa hoikkuutta kohti ja ainakin mie täällä kateellisena nyyhkytän

Voi onnea sulle matkaan rutkasti, et tiedäkään kuinka ihanaa elämä voi olla muutaman kuukauden päästä kun kilot karisevat.
Mene rauhallisin mielin!

Täällä peukut pystyssä Tsemppiä!

tsemppii hyvin se menee

Onnea matkaan ja mene rauhallisin mielin leikkuriin. Vähän 'kateellisena' täällä, oma leikkaus vasta syyskuussa.

Laitahan väliaikatietoja hetkohta, kun kykenet!

Kiitos kaikille tsemppauksista Kohta tarvis varmaan kokeilla nukkumista kun herätys 4.00. Lupaan tulla heti tänne ilmoittelemaan vointeja kun kotiin pääsen!

Voimahaleja enkeleitä ja kaikkea hyvää sulle matkaasi hyvin kaikki menee ja odotamme täällä kotiin paluutasi ja kirjoituksiasi voinneistasi.

Voimia uuden elämän alkuun.

No niin Minnie! Siellä sinä olet parastaikaa leikeltävänä ja varmaan unten mailla! Kunhan olet tolpillasi, tule kertomaan meille, kuinka voit! Minulla on sama 5 viikon päästä edessä! Jotenkin on huippua lukea toisten kokemuksia, voin hyvin samaistua!

Onnea leikkaukseen ja hyvää vointia kohti uutta elämää!

Toivottelee jo leikkauksen läpi käynyt ja nyt jo paremmalla voinnilla oleva kohtalontoveri.

Onnea leikkaukseen ja mukavaa kesän odotusta.
Ajattele positiivisesti - nyt loppui eneily.

Noniin eli nyt kotona..

Kaikki ei aivan mennyt niinkuin olis toivonut, mutta pääasia, että nyt kaikki näyttää jo paljon valoisammalta. Eli mulla maksa ei ollut pienentynyt tarpeeksi -> leikkaus oli lääkärille ollut "haastavampi". MUISTAKAA SIIS OLLA ENELLÄ OIKEESTI KURINALAISESTI! Itse olin ruokaenellä kiltisti, mutta ilmeisesti kolme viikkoa (sain silloin siis vasta leikkausajan) ei ollut tarpeeksi. ELI YSTÄVÄT HYVÄT, OTTAKAA ENE TOSISSAAN!

Olin tiistai aamuna ensimmäinen leikkuussa, pelotti ihan törkeästi, mutta onneksi sain rauhoittavan jne. Leikkaus tehtiin kahdeksan maissa, ja heräämöstä pääsin vasta viideltä. Ensimmäinen päivä meni oikeastaan nukkuessa, välillä heräsin ja sain kipuihin lääkettä, sitten nukkumatti kutsui taas. Kirurgi kertoi, että maksa ei ollut pienentynyt tarpeeksi ja leikkaus oli hänelle haastavampi, mutta meni silti ihan ok. Suolinestettä oli tosin roiskunut mahaan (on kuulema niin paskaista ettei saisi suolen ulkopuolelle joutua). Seuraavana päivänä meinasin päästä kotiin, mutta onneksi lääkärin ja hoitajan kanssa päätettiin, että sittenkin on parasta jäädä vielä tarkkailuun kun kivut olivat niin kovat. No eilen sitten verikokeista selvisi, että tulehdusarvot olivat todella korkealla. Lääkäri kertoi, että ensin tulehdusta (ei siis ole mitään hajua mikä tulehdus on) koitetaan ensin hoitaa antibiootein (suoraan suoneen). Jos ne auttavat, pääsen kotiin, jos eivät, tiedossa saattaa olla avoleikkaus.. Pieni shokkihan tästä seurasi. Kivut, väsymys ja vielä tieto tästä, huh! Voimat olivat hetken koetuksella.

Onneksi eilen illalla olo alkoi parantua jo huomattavasti. Tänään aamulla jännitin uusia tuloksia: JES ANTIBIOOTIT TOIMIVAT! Eli tulehdusarvo on edelleenkin todella korkea, mutta eilisestä oli laskenut huomattavasti. Nyt pääsin kotiin, syön vahvan antibioottikuurin kotona, seurailen kuumetta ja käyn kuurin jälkeen terveyskeskuksessa ottamassa tulehdusarvot selville. Pieniä kipuja on vielä, mutta kaikkeen nähden olo on tosi hyvä nyt Toivotaan vaan, että antibiootit pillerin muodossa riittävät, enkä joudu sairaalaan enää palaamaan! Älkää nyt kuitenkaan pelästykö tätä kirjoitustani, muistakaa vaan se ene ottaa tosissaan.. Ja ehkä vielä suosittelisin, että sairaalassa kannattaa olla aivan varma voinnistaan kotituessaan. Jos olisin lähtenyt kotiin seuraavana päivänä, niin en tiedä milloin tulehdus olisi huomattu.. Muilla tällä viikolla Vaasassa leikatuilla oli kaikki mennyt super hyvin ja pääsivät kotiin heti seuraavana päivänä

Oli kyl aika matka teikäläisellä! Mutta ohi on ja paraneminen edessä.. Mua luultiin ravitsemusterapeutiksi siinä aulassa nauratti aikalailla

no huhhuh.. onneks antibiootit on alkaneet purra.. ittellä on kyljessä vielä pieni vekki, joka sinnikkäästi kieltäytyy arpeutumasta, eli kiinni menemistä.. puskee vaan aina uudella innolla kirkkaan kellertävää kudosnestettä (eli just sitä arpeutumista edellyttävää nestettä) nyt tosin näyttää jo paremmalle, että ehkä se huomenna on jo kokonaan kiinni.. koko ajan tosin on ittelläkin takaraivolla pieni pelko siitä, että tuohon kohtaan joku tulehdus vielä iskee.. -.-;

Kurjaa minnie, että sulla ei kaikki mennyt niin kuin elokuvissa...mutta onneksi nyt aurinko paistaa ja ollaan menossa kohti kesää ja hoikempaa elämää! Tsemppiä sulle!

Joo toivotaan, että vaikeudet ois nyt takana päin! Kotona oon saanut jo vähän syötyäkin (esim. puolikas peruna oivariinilla, muussattu, suosittelen). Myös vadelmat oli luksus löytö, ne saa muussattua suussa ihan mössöksi ja hyvältä maistuu. Vatsakin alkoi toimimaan hitaasti mutta varmasti. Onko teillä mitään vinkkejä, mitä soseena vois maistella ja mikä maistuu hyvältä? Kovin nirso olen.

Viime yönä sain nukuttua muutaman tunnin kyljellään VAU! Tosin aamulla paikat olivatkin sen mukaisesti jumissa.

Toivottavasti Inkku haavat alkaa paranemaan sullakin!

Ja grammoja sen kun lähtee Nyt jo tiistaisesta leikkuusta 1,5kg. Painan jo 99,2!!! Alle sadan kilon keijukainen..

Toivottavasti jatko menee paremmin, kun alkuhankaluudet on voitettu.

Onnea satasen alittamisesta! Se on mun suurin tavoite ja välillä olen ihan kärsimätön sen suhteen... Tsemppiä alkutaipaleelle.

Kiitos dunbar, äkkiä se sullakin menee! Hurjan paljon oot saanut tiputettua jo huh huh! Mä en kovin kauaa ole painanu yli 100, joten se ei sinällään mulla vielä "tuntunut niin suurelta", mutta eniten ootan kun rikon 87 ja sitten 82, sellasia painoja, mitkä on mulla vuosi tolkulla junnannut.. Mikä fiilis kun pääsee ne alittamaan, enkä ees muista milloin oisin painanu alle tuon 82