Painon vaikutus parisuhteeseen

Tuolla toisessa ketjussa sivuttiin jo hieman parisuhdetta ja sitä millaisia vaikutuksia laihtumisella on siihen. Ajattelin, että aiheelle on syytä avata ihan oma ketjunsa.

Lainaan tähän tuolta ketjusta paria kohtaa.

Sun kirjoitti:Äitipuoleni sanoi leikkauksesta puhuessamme, että mitenkäs aion selvitä miesten lisääntyvästä huomiosta kun laihdun. Niitä kun kuulema alkaa ihan eri lailli pyöriä ympärillä (minähän olen sinkku). Sanoin, että minulla on jo ihan selvä suunnitelma. Otan selvää, miten hän suhtautuu reilusti ylipainoisiin naisiin. Jos hän sanoo, ettei kelpaisi hänelle, minä sanon viileästi, että minulle ei kelpaa mies, joka on noin rajoittunut.

Kimby kirjoitti:Jos Sun tivaa jokaiselta suhtautumista todella ylipainoisiin naisiin, on hyvä mahdolisuus että päätyy yhteen syöttäjä-miehen kanssa joka turvottaa naisia tahallaan. Näitähän on siis ihan oikeasti olemassa. Ja on siis olemassa ilman että nainen sitä itse tajuaakaan.

Sun kirjoitti:Kimby, ei se nyt noin ryppyotsaisesti otettavaksi ollut tarkoitettu se minun kirjoitus, vaan nimen omaan loppukevennykseksi. Harmi vaan, että netin kautta ei voi välittää äänensävyjä ja kehonkieltä, milloin asia olisi varmaan tullut selväksi.

Minä en tarkoittanut, että miehen pitää ihannoida ylipainoa. Minusta sekään ei ole ihan tervettä, juurikaan siis tuollainen feeder-ominaisuus, johon olen kyllä törmännyt. Ja uskokaa tai älkää, ihan itse omalla arvostelukyvylläni osasin päätellä, että se ei olisi terve pohja parisuhteelle...
Sen sijaan miehen pitäisi osata ajatella niin, että se ulkonäkö ei ole se ratkaiseva tekijä suhteessa, siihen viittasin tuolla ensimmäisellä kommentillani. Vaan että se ihmisien arvioiminen perustuu muihin asioihin kuin ulkoisiin. Jos minä olin yksinkertaistava niin ei minusta tarvitse mennä äärimmäisyyksiinkään.

Äh, nyt on pakko mennä, olisi asiaa vielä vaikka kuinka aiheesta, mm. siitä mustasukkaisuudesta, mutta lähetän tämän nyt jo, ja palaan asiaan myöhemmin.

Mä en voisi olla ihmisen kanssa, jonka ihmiskäsistys perustuu painoindeksiin. Mä en edes ymmärrä miksi siitä jauhetaan niin liioitellut paljon, että lihavat ei kelpaa kelleen ja vain jotenkin vinksahtaneet saa kiksejä lihavien kanssa olemisesta tai ylipäänsä kykenevät siihen.

Nuorempana mä olin varma, etten koskaan kelpaa kellekään, koska olen läski, kunnes tajusin, ettei sillä ole oikeastaan asian kanssa mitään tekemistä, vain sillä, miten mä suhtaudun itseeni ja annan itsestäni persoonana.

Kukaan tuskin viihtyy sen paremmin lihavan kuin laihankaan kanssa, jos homma ei natsaa kokonaisuudessaan. Itseäni oikeastaan ällöttää ajatuskin niistä ihmisistä, jotka alkais jotenkin huomioimaan mua enemmän laihduttuani, varsinkin jos siis ovat tuttuja. Vieraat .. empä tiedä.. jos mua tulisi joku vieras mies kehuskelemaan, iskemään, flirttaamaan mitä vaan, niin kyllä mulle merkkaisi silti se tieto paljon, mikä hänen suhtautumisensa on lihaviin vaikka itse olisinkin laiha.. Asennevammaiset ei kiinnosta mua sukupuoleen katsomatta.

Mun mies sanoi mun mielestä mulle aika kauniisti tästä asiasta, kun keskusteltiin kerran, että kuinka ja miten jos hänen asenteensa muhun muuttuu. Itse kysyin, että rakastaakohan hän mua vielä enemmän?Mies tokaisi, että ei voisi rakastaa mua yhtään enempää vaikka olisin minkänäköinen, mutta uskoo saavansa rakastaa mua pidempään, kun sairaalloinen lihavuus ei uhkaa henkeä pidemmän päälle..

Meninkö mä jo aiheesta ulos? Kamala väsymys ja migreeniä pukkaa..

Me ollaan kanssa keskusteltu tästä aiheesta "kotona". Mieheni sanoo, että mä en oo muuttunut ihmisenä siitä syystä että olen laihtunut. Samat huonot puolet siis on vieläkin

Mä en ole mieheni kanssa siksi, että mulla ei olis ollut muita vaihtoehtoja, vaan siksi että me on rakastuttu joskus toistakymmentä vuotta sitten, ja se vire on yhä olemassa tän kaiken arjen keskelläkin. Ollaan naimisissa oltu kesällä 11 vuotta ja sitouduttu toisiimme.

Siitä kun tavattiin, ollaan molemmat lihottu 30 kiloa ja mä olen nyt laihtunut sen 39 kiloa. Sillä ei ole ollut vaikutusta rakkauden määrään.

Ihmisluonteeseen kuuluu että joskus on hetkiä kun on flirttiä jonkun kanssa, mutta siinä se raja sitten menee. Mä olen aina ollut se vähemmän mustasukkainen, mutta molemmat ollaan kuitenkin aika ehdottomia siinä että pettää ei saa. Oon ollut tosi tyytyväinen että mieheni ei ainakaan ole yhtään enempää heittäytynyt mustasukkaiseksi mun laihtumisen takia. JOhtuu varmaan osittain myös siitä että sitä hellyyttä ja läheisyyttä on meillä ollut ehkä toisia aikoja enemmän siitä syystä että olen tyytyväisempi itseeni, ja sillä on vaikutusta em. asiaan.

Kosketelkaa toisianne!

Oi tippa tuli silmään Wee2be! Sun mies on sanonut sulle niin ihanasti!!!

Tuo mustasukkaisuus on jännä juttu kaikkiaan. Minä olen henkilökohtaisesti sille erittäin allerginen, ja siksi varmaan en osannut edes ajatella, että se vaikuttaisi suhteeseen toisen laihtuessa. Minä kun en ole koskaan viihtynyt suhteessä, jossa on mustasukkaisuutta. Johtunee siitä, että elin osan lapsuuttani katsellen, kuinka äidilläni ei saanut olla edes kotiavainta, ettei voinut poistua kotoa.

Tuo ei silti tarkoita, että kannattaisin vapaita suhteita. Vaikeaa selittää sitä eroa, koska en myöskään tarkoita välinpitämättömyyttä. Minusta toista voi rakastaa, mutta luottaa toiseen niin, että sitä mustasukkaisuutta ei tarvita. On kyllä totta, että se toteutuu hyvin harvoin (miksiköhän minä olen ollut sinkku viimeiset seitsemän vuotta ).

Olen ollut hoikempana myös sellaisessa suhteessa, jossa mies on ollut reilusti ylipainoinen. On ollut samanlainen fiilis, kuin Wee2been miehellä, että ihminen on ollut rakas, eikä se paino sinänsä ole häirinnyt. Ainoastaan se, kun on miettinyt, mitä se tekee terveydelle ja eliniälle. Syyt eroon olivat ihan muut, kuin painoon liittyvät.

Aihetta sivuten, minulla ylipaino on kyllä aiheuttanut sen, että en ole edes hakenut kumppania viime vuosina. On sellainen tunne ollut, ettei kukaan näe minua sen läskin takaa. Varmaan kyseessä on osittain oma ajattelutapani, koska kyllähän muunkinlaisia miehiä on. Niitäkin, jotka eivät ole feedereitä.

Mielenkiintoista lukea teidän muiden, oikeasti tällä hetkellä parisuhteessa olevien kirjoituksia.

Olen myös pitkässä parisuhteessa laihan miehen kanssa. Arvatkaapa on ollut kiva huomata, että olen kaksinverroin painavampi kuin mieheni? Mun mies ei ole koskaan sanonut mun ylipainosta mitään. Ei se edes varmaan ajattele sitä.

Vielä en ole kokenut, että mieheni olisi mustasukkainen minusta. Enempi on mustasukkainen mun "uudesta elämästä" kuntosaleineen jne. Lenkille olen saanut raahattua hänet tasan kerran talven aikana...

Mun äiti sanoi, että saa sun mies pitää sun hameen helmasta kiinni, kun laihdut. Mietin asiaa. Jos haluaisin vaihtaa mieheni, olisin tehnyt sen kaikkien kilojeni kanssakin. Mulle ei ole koskaan ollut ongelmaa miehiin tutustumisessa. Olen ollut sinut painoni kanssa ja vähät välittänyt niistä. Toki joskus on aallonpohjia, mutta niissä ollessani olisin kehittänyt jostain muusta ongelman jos olisin laiha.

Minulla kokemus vuosien takaa.. Aina ollu iso ja sit mennä laihdutin painonvartioissa 50kg.. Itse iloisena hehkutin..mies ei kommentoinu oikein mitenkään..mut ku muut alkoi huomaamaan muuttuneen ulkomuotoni niin ukosta tuli todella mustasukkainen ja ilkeä.. eli se oli itstunto kysymys!
Jos on itsetunto kohillaan niin kyllä hyvä parisuhde kestää vaimon muuttumisen parempaan suuntaan..meillä ei näin ollut ja ero tulla tupsahti!
Nyt olen muutttunu sen verran itsekkääksi itsekkin ettei painoni takia minun elämässä enää ikinä riidellä eikä erota!