HeviJuha ilmoittautuu - aamulla leikataan - kotona ollaan

No niin, Tilkasta kotiuduttu eilen illalla.

Kaikkinensa homma meni jouheasti. Tiistaina paikalle 8:30 ja saman tien vaatteet vaihtoon ja esilääkitys naamariin. Pari tuntia odottelua ja klo 11 sitten saliin. Nopeata ja ammattitaitoista touhua, seuraava havainto oli sitten heräämössä jossa Victorzon kävi kertomassa että kaikki meni hyvin.

Tiistai-päivä ja seuraava yökin meni melkein nukkuessa, univelkaa oli edelliseltä yöltä ja melko vahva lääkityskin oli kokoajan päällä. Keskiviikkoaamuna sitten Victorzonin kanssa pidempi keskustelu, jossa käytiin läpi hoito-ohjeet ja jatkoseurannat ja todettiin että voin lähteä kotiin.

Kotimatkaa pelkäsin, 300 km pikkuautossa, mutta nukuin senkin koko ajan ja kieltämättä kävi jossain vaiheessa mielessä olisiko pitänyt jäädä vielä yhdeksi yöksi. Yön nukuin jostain syystä älyttömän huonosti, aina puutui joku paikka ja piti vaihtaa sängystä sohvalle jne. Lopulta taisin nukkua pisimmän jakson sohvalla istualtani, no meni se niinkin.

Tänään kuitenkin olotila tosi hyvä. Ei kipuja, vettä ja sosehedelmiä saanut menemään ilman mitään ongelmia varovasti kurkusta alas. Itse asiassa olo on sellainen että voisin vallan hyvin kuvitella jo palaavani töihin. Kaksi viikkoa kuitenkin saikkua kirjoittivat, ollaan nyt ainakin vapun yli rauhassa.

Onnea matkalle pienempiin tilavuuksiin

Onnea hyvin menneestä leikkuusta.

Onnittelut hyvin menneestä leikkauksesta.Ei sinne töihin menolla ole mitään kiirettä.Ota rauhallisesti ja totuttele uuteen vatsaasi.Toipuminen ja kutistuminen menee parhaimmin kun ei hättäile.

Huiman hienoa, että kaikki meni noin hyvin! Toivottavasti itsellänikin menee vastaavasti, sitten kun se aika on käsillä..

Jatketaan nyt raportointia tänne. Päivä tosiaan vasta menty ja kiinteistä sapuskoista pysytty erossa. Jugurttia, mehukeittoa, Pilttiä päivän aterioina. lisäksi juotavaa runsaasti. Illalla alkoi sitten vasemman puolen alavatsassa jatkuva kiputila, hankalaa liikkua ja kuinkahan tässä nukkumisesta mitään tulee. Katsellaan nyt huomiseen rauhassa josko tuo tuosta tokenisi.

Onneksi olkoon leikkauksestasi.
Ota rauhallisesti ja totuttele uuteen ruokatalouteen. Minullakin oli aikoinaan sleeven jälkeen tunne, että kykenen mihin vain. Toisella viikolla tuli armoton väsy ja piti pari-kolme kertaa päivässä ottaa unet. Isosta operaatiosta on kyse, mutta se euforia onnistuneen tapauksen jälkeen varmaan hämää aluksi, ennenkuin kroppa alkaa tajuta, mitä on tapahtunut.

Palvelu pelaa mainiosti. Laitoin aamulla Victorzonille tekstarin, jossa kyselin pitäisikö mahakivuista huolesta. Hetken päästä herra jo soitti takaisin ja kävimme homman läpi niin tarkkaan kuin sen nyt puhelimitse voi ja totesimme että ei ole syytä huoleen. Ja selkeästi parempaan päin tässä ollaankin menossa.

Kävin itse asiassa juuri kävelemässä kylämme jalkapallokentällä ja toteamassa että ruoho alkaa heräämään eloon eli kausi voi alkaa. Tähän asti olen vaikuttanut taustajoukoissa, mutta tämän operaation myötä olen luvannut tehdä loistavan comebackin viheriöille ikämiesjoukkueemme paidassa loppukesästä. Eli siinä on tavoitetta kerrakseen...

Kuulostaapa mukavalta tavoitteelta tuo ikämiesjoukkueeseen palaaminen! Ja kiva kuulla, että sinä olet saanut hyvää palvelua sieltä sairaalasta. Minä olen menossa TAYS:n leikkaukseen, toivottavasti sielläkin hoito toimii yhtä mallikkaasti!

Jatketaan nyt raportointia. Mahakipua jatkui vielä edellisestä viestistä pari päivää. Sitten eräänä aamuna herätessäni se oli poissa. Siis ei mitään tuntemuksia. Hieno homma.

Tänään oli sitten ohjelmassa tikkien eli hakasten poisto. Minua oli varoitettu siitä että hakasten reiät alkavat ärtymään ja kyllähän ne melkolailla punoittivat ja aristivatkin. Meinasi ihan poistaminen jännittää, sen verran arkoja nuo niittipyssyn niitit mahanahassa tuntuivat olevan yllätys olikin suuri kun poistaminen ei käytännössä tuntunut miltään. Piti oikein seurata tarkkaan kun hoitsu ne pois napsi, nerokas systeemi sinänsä. Kaikki viisi haavaa olivat parantuneet ihan nätisti vaikka kyllähän nuo vielä jonkin aikaa arkoja paikkoja ovat.

Leikkauspäivän painosta on kymmenessä päivässä lähtenyt taas viisi kiloa. Tahti on ihan ok, kun huomioidaan se että lähtöpainoa on ihan riittämiin.

Syöminen on sujunut kokeilemisen merkeissä. Pari päivää mentiin siis soselinjalla, mutta enemmän ja enemmän olen siirtynyt ihan normisapuskoihin. Kun perheessä on neljä pientä lasta, jää ruokapöydästä aina sopiva satsi isukillekin. Ennen tuo satsi tuli usein tempaistua kerralla, nyt siitä riittää usein useampaankin ateriaan. Tuo jätemyllyn rooli varmaan osin selittää sitä ettei paino ennen oikein tahtonut pysyä kurissa.

Varsinaista nälän tunnetta ei juuri ole, pikemminkin tietää heikosta olosta että nyt on aika syödä. Saikulla on ollut suht. helppoa aikatauluttaa päivän syömiset, mutta ensi viikolla pitäisi palata töihin. No, eiköhän se sielläkin sopivilla eväillä onnistu.

Pari kertaa on mennyt hiukan överiksi eli on tullut syötyä se kolmaskin lihapulla tai vielä haarukallinen muusia. Varsinaisia dumping-oireita ei ole tullut, mutta vähän olen sitäkin päässyt kokemaan. Ei siis tee mieli kokea niitä koko karmeudessaan. Suklaata en ole maistanutkaan, ei tee mieli. Enkä mitään muutakaan karkki/keksiosastoa.

Kerrallaan syötävät annoksethan ovat ihan naurettavan kokoisia, mutta kotonahan sillä ei ole mitään merkitystä. Mielenkiintoista tietysti nähdä miten työelämässä sujuvat erilaiset kansainvälisten vieraiden kanssa käytävät liikelounaat saati illalliset normaaleilla ruokajuomilla. Pomon kanssa on onneksii sovittu että rauhoitetaan tämä kevätpuoli minun osaltani ja palataan näihin syssymmällä. Alkoholikestävyys on ainakin syytä testata ennen lähtee vieraiden kanssa liikenteeseen.

Kaikki on siis mennyt hyvin ja olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni. Palataan taas asiaan.

HYVÄHYVÄ!!!!

Tosi hienoa hevijuha kiitos raporteistasi

Mukavaa, kertoilet tilanteestasi.