Ohi on! Vai tästäkö se kaikki vasta alkaakin...?

Maanantaiaamuna 28.2. kiirehdin rautatieasemalle 8.58 junaan kohti Kuopiota. Juna peruttu konevian vuoksi! Ensimmäinen ajatus: "Apua! Tämä on varmaan jokin merkki, et mun ei pidä ryhtyä koko hommaan." No, paria järjen sanaa ja puhelua myöhemmin istun taksissa nokka kohti Kuopiota. Myöhästyminen ei tee mitään, käytävällä saan odotella iltaan asti. Siitä juoksentelen kamat kainalossa tulohaastattelussa, keuhkokuvissa ja verikokeissa. Fysioterapeutti käy luonani antamassa sängystänousuohjeet ja pulloon hengitys ohjeet. Kirurgin tapaan n. klo 15.30. Hän käy kanssani läpi leikkauksen kulun, tähänastisen laihdutus- ja leikkaushistoriani, motiivini yms. teemme treffit seuraavalle päivälle klo 15. Lopulta pääsen huoneeseen ylipaikalle, saan perinteisten sairaalavaatteiden lisäksi tukisukat, potkupuvun (lämpöhaalari, jossa risteilee vetoketjuja joka suuntaan ja on takapuolessa luukku tarpeiden tekemistä varten), sekä pumput jalkoihin leikkauksen jälkeen pantaviksi.
Tiistai 1.3. menee nälissään kuijottaessa. Kahden maissa alan kiskoa hoitajan avustamana tukisukkia jalkaan ja potkupukua päälle. Saan myös esilääkkeet ja klo 14.50 minua aletaan kärrätä saliin. Muistan valtimokanyylin laiton ja maskin naamallani, seuraava muistikuva on klo 12 yöllä, kun minut työnnettiin takaisin huoneeseen. Pitkin yötä saan kipulääkettä.
Keskiviikkoaamuna saan juotavaksi vettä ja mehua. Pikku siemaukset menevät alas ihan hyvin. Röyhtäyttäminen on inhottavaa: ihan kuin koittaisi jalkapalloa röyhtäistä. Kohtalotoveri (7 tuntia ennen minua leikattu) kipittää jo moikkaamaan minua, itse pääsen hädintuskin sängynlaidalle istumaan, illalla tosin käyn jo tuettuna seisomassakin! Katetri hoitaa vessahommat, joten paineita ylösnousulle ei sen puolesta ole. Kipulääkettä menee tippana, saa piikkinä ja pillerinkin jo toivat, kun en pystynyt kielellä sulateltavaa pilleriä karmean maun vuoksi syömään.
Torstaina sain jo soseita syödäkseni ja kahviakin olisin saanut, mutta ei maistunut. Ruoka menee alas, mutta annokset ovat tosi minimaalisia. Katetri ja haavalaput otetaan pois ja pääsen saatettuna suihkuun. Lääkäri toteaa kierrollaan kaiken olevan kuten kuuluukin. Kipulääkettä saan vielä säännöllisesti, samoin vatsansuojalääkettä ja vitamiineja. Pitkin päivää koitan käveleskellä sen minkä kykenen. Maha kuplii ja kipristelee, ei kuitenkaan isommin koske. Iltapäivällä käy harjoittelijalääkäri tekemässä minulle lääkärintarkastuksen (siihen ei toki ole pakko suostua, mutta miksipä olla suostumattakaan). Tapaan ravintoterapeutin ja saan ohjeet jatkoruokailua varten. Ravintoympyrä pyörähtää uusiksi: suurin osa ravinnosta täytyy tulla jatkossa proteiineista, hiilareitten ja kasvisten osuutta pienennettiin. Moni- ja D-vitamiineja popsitaan loppu elämä.
Perjantaita vasten aamuyöllä herään mahan poltteluun ja kovaan pissahätään. Muutamaa tuntia myöhemmin saan antibioottikuurin virtsatietulehdukseen. Lääkäri lupaa kotiutuksen iltapäivällä, kirjoittaa reseptit, taksilapun ja sairausloman kuun loppuun. Saan ohjeet soittaa osastolle jos tulee kovia vatsakipuja, nousee kova kuume vatsa turpoaa tai haavat alkavat vuotaa. Ravintoterapeuttiin kehottivat olemaan yhteydessä siinä tapauksessa että syömisten kanssa tulee ongelmia. Taksikyyti toi vihdoinkin kotiin klo 16.15!
Ekan kotiyön nukuin kuin tukki! (Tyyny paidan sisällä vatsan päällä, kun pelotti, että kissat hyppäävät mahan päälle nukkumaan niin kuin ennen.)
tämä päivä on mennut hissutellessa ja syödessä. Rahkaa vähän, kasvissosekeittoa vähän, kinkkua vähän, ja mehua ja vettä niin paljon kuin menee.
Sanoisko että Ohi on! vai Että tästä se sitten alkaa...

PS. Pyytäkää korvatulpat jo eka yöksi!

Mukava kuulla että kaikki meni hyvin, siitä se lähtee, pikkuhiljaa

Onnea ja voimia toipumiseen ja uuden elämän alkuun. Perässä rämmitään.

Onnea uudelle masulle ja voimia toipumiseen ♥

Onnittelut leikkauksen ja uuden masun johdosta! Nyt vaan rauhallista opettelua ja voimia!! Kiitos korvatulppavinkistä; saatanpa pyytääkin jos jännitykseltäni muistan.. Ehkä pitäisi kirjoittaa lista, mihin kirjaa ylös kaikki "tärkeät" muistettavat jutut..

Kotona on nyt sit oltu ensimmäiset kaksi kokonaista päivää. Hyvin on mennyt. Päivät ovat kuluneet akselilla jääkaappi-sänky-vessa-sohva, ja taas kierros alusta. Syötävää menee kerralla n. 1,5dl. Juusto-kinkkunäkkäri maistui ihanalta! Samoin pojalta pihistetty pieni pitsan palanen (ja totta vie suu olisi syönyt enemmän kuin maha vetää, mutta ihmeesti sitä vain osasi lopettaa). Risottoakin tuli jo naposteltua, ja välipaloiksi viiliä, jukurttia, rahkaa ja marjasoppaa. Juomalistalle veden ja mehun rinnalle sain lisättyä vishyn, silleen varovaisina siemauksina nautittuna.
Eka kertaa viikkoon työnsin nokkani pihalle: kävelin varovasti talon ympäri ja hyvin meni! Ja niinhän siinäkin sitten kävi, että nälkä kasvoi syödessä ja iltapäivällä päätin kävellä apteekkiin ja kioskin kautta kotiin, ehkä n. kilometrin lenkin. Kyllä tuntui, että kuolema korjaa! Jouduin pitämään kaksi kunnon huilitaukoa ja lähettämään pojan yksin apteekkiin. Kotona makasin sitten kupeet kipeenä ja manasin tyhmyyttäni. Ehkä jätän vielä sen huomiseksi suunnittelemani kirpparikierroksen tuonnemmaksi...

Kiva kuulla että sulla menee noin hyvin. Kumpis leikkuu sulle tehtiin ?

Hei fat old lady!
Oikein mukavaa kuulla, että leikkauksesi meni hyvin ja erityiskiitos tarkasta kertomuksestasi. Se kiinnostaa minua kovin, koska tuota pikaa olen itse leikkuussa, kiitos! T: toinen fat old lady

Onnea uuden opetteluun.

Olipa kiva lukea noin yksityiskohtainen kertomus, antaa paljon valaistusta asiaan, joka on toivottavasti itselläkin edessä.

Tsemppiä sinne uuden elämän opetteluun ja kerrohan lisää kuulumisia

onnea uudelle masulle ja tulevaisuudelle!mukava oli lukea kun olit kertonut niin tarkkaan ja mukavasti kaiken

Uusi masu täyttää tänään viikon!!!
Niin, aiemmin jäi mainitsematta, että minulle tehtiin GBP, ei Sleeve. Ei sillä ettenkö toisenkin olisi huolinut, mutta kun tämä kerran oli mahdollista, niin se asetettiin A-suunnitelmaksi. Vaihtoehto B olisi ollut Sleeve, ja se olisi tehty siinä tapauksessa, että maksa olisi ollut liian suuri, liikaa edessä GBP-leikkaukseen.
Eilen tuli sitten oltua ensimmäistä kertaa auton ratissa operaation jälkeen. Hissuksiin ajelin pitkin kevään sulattamia katuja tuntien pitkästä aikaa normaalielämän alkavan palautua kauppareissuuneen ja asioiden hoitamisineen. Tosin lapset saivat kantaa kauppakassit. Ja tokihan heidät piti siitä palkita hampurilaispaikassa. Itselle otin lasten hampurilaisen, josta söin pelkän kannen ja pihvin sen päällä, sekä n. 4-5 ranskanpottua. ISO MOKA! Miksi sitä pitää ihmisen olla niin tyhmä, että pitää mennä kokeilemaan? Miksei vaan voi uskoa varoitusta, että kipeekshän siitä tulee! Niin se ilta sitten meni ähkiessä ja puhkiessa, kipeää masua elvyttäessä. No, se opetus oli kyllä ansaittu!
Onnea matkaan teille, joilla on leikkaus vielä edessä päin! Ja toipumisia!
Ja onnea uuteen elämään teille, joilla leikkaus on jo takana päin, ja kiitos paljon kaikille, jotka olette tsempanneet minua pitkin taivalta, se on tullut tarpeeseen!

Onnea uudelle masulle! Perässä tullaan!

Vaaka näytti 5kg vähemmän kuin leikkausaamuna. Voiko tämä olla tottakaan, 5kg viikossa! Eihän kai se näin vauhdikkaasti voi jatkua, mutta on tää aika kiva pikalähtö. Eilen söin lounaaksi ja päivälliseksi molemmilla 1rkl makaronilaatikkoa ja n. kolmannes jauhemaksapihvistä, ja maha tuli täyteen. Tuntuu, ettei moisen tipan takia viitsis edes lautasta sotkea! Jukurtit ja rahkat oli välipaloina niin kuin muinakin päivinä. Suolasta tekee mieli! Savupallas näkkileivällä on ihanaa ja hoitaa suolaisen himon. Sipsejä tai muuta sellasta ei tee mieli, välillä tosin cashew-pähkinät maistuisivat, mutten ole uskaltanut kuin ihan vähän maistaa.

Onnittelut vieltä "viikon vanhasta" masusta!
Aika rohkeasti syöt jo kaikenlaista!! Minulle sanottiin, että 2 ekaa vkoa nesteitä, 2 seuraavaa soseita ja sitten siirrytään "normaaliin", hyvin sulavaan ruokaan.. Saattaa tietty olla, että kun olen itse tuossa pisteessä, on "niin kova nälkä", että onkin syötävä jotain kiinteämpää..

Itselläni vasta eneily menossa! Reilu viikko takana ja mielestäni aika helposti mennyt.. Tosin syön sen "lounaan" (tänään 1dl muussia, vajaa 1 dl nakkikastiketta + raastetta ja kananmuna) töissä, kun kuuluu työn kuvaan aterioida lasten kanssa.. Muuten kuittaan päivän ruokailut 4 pussikeitolla..

Odotan jo kovasti huhtikuuta ja tulotarkastusta!! Mielenkiintoista ja jännää..

Piipi 70:
Ihan syön ravintoterapeutin kehoituksesta jo näinkin tavallista ruokaa. Sairaalassa jo siirryttiin soseisiin, ja kotiinlähtöohje oli, että mahdollisimman proteiinipitoista vähärasvaista ruokaa. Tosin rasvaakin pitää saada! Painottivat huolellista pureskelua ja hidasta ruokailua. Sain kirjallisia ruokaohjeita, jotka sisälsivät jo alkuviikoille ihan tavallisia pehmeitä ruokia.
Taitaa nämä ohjeetkin mennä vähän paikkakohtaisesti, ja tietenkin yksilökohtaisesti. Joku joutuu pitempään varomaan syömisiään, kun taas toisella homma alkaa sujua sukkeelaan.

Niin, varmaan nuo suositukset vaihtelevat melkoisesti.. Ja onhan hienoa, että voi oikeasti syödä normaalia ruokaa!! Sehän on kuitenkin tavoite.. Ja toipumisissakin tuntuu olevan aikamoisia eroja, mikä tottakai vaikuttaa syömiseen.. Ehkä meissä on omia rakenteellisiakin eroja, vaikka leikkaus olisi periaatteessa sama. Ollaanhan me muutenkin eirlaisia!! Kellä herkkä vatsa, kellä se kestää mitä vaan..

Mukavaa "toipumista" ja hoikemman kropan kanssa eloa!!

Ajattelin tässä, että taidan tehdä muutavan päivän ajan jääkaappiin päivän ruokatarjottimen, eli laittaa kaikki päivän ateriat aamulla valmiiksi oikeina annoskokoina, että opin näkemään paljonko pitäisi/voi syödä päivässä. Tuntuu, että tämä on vähän hakusessaan vielä kuitenkin, vaikka kaikenkaikkiaan on mennyt ihan yllättävänkin hyvin. Antibioottikuuri vaikuttaa tietenkin kanssa vatsaan, välillä mennään vessaan tukka putkella, mutta onneksi kuuri loppuu viikonloppuna.
Ihossa olen huomannut muutoksia: iho tuntuu jotenkin paremmalta, paljon pehmeämmältä ja sileämmältä. Eikä hiusten kunnossakaan ole moittimista, vaikka joillakin kuuluu olevan aikamoista karvanlähtöä laihdutuksen aikana.
Tulis vaan nopeesti pyöräilykelit... Uimaankin tekisi jo mieli, mutta antaa nyt vielä paikkojen parantua rauhassa. Olo on energinen

Kaksi viikkoa leikkauksesta. Paino pudonnut vaivaiset 200g, eli yht. 5,2kg leikkausaamusta lukien. En kuitenkaan ole huolissani. Sairaalaviikon olin kuitenkin todella vähällä syömisellä ja nesteellä, joten olin varmasti melko kuiva kotiutuessani, ja nyt kun on viikon ajan voinut tankata, niin täytyyhän se jossain näkyä. Suunta on kuitenkin oikea: alas päin mennään - hitaasti, mutta varmasti! Viimeiset tikit irtosivat eilen (itsestään sulavat).
Olo on erinomainen. (Paitsi pari kertaa liikaa syötyä!) Energiaa piisaa, eikä puhettakaan, että kellahtaisin päiväunille, niin kuin "entisessä elämässä". Ympärysmitta on tarvinnut pienentyä useita senttejä, koska vanha takki sopi ihan reilusti kiinni. Kiva tehdä löytöjä omasta vaatekaapista!

Oi että mä odotan tuota..ei päikkyjä, energiaa ja takin saa oikeesti kiinni asti!

Kolme viikkoa leikkauksesta. Painon kehitys +-0 = jumissa ollaan!
Tänään tuli koettua ensimmäinen kunnon dumping. Ruokailu viivästyi itsestä riippumattomista syistä pari tuntia, ja nälkä oli sen mukainen. Söin sitten muusia ja maksasoosia ilmeisesti liikaa, liian huonosti pureskellen ja liian nopeasti. Seurauksena kauheat kouristukset mahassa, tuskahiki vaan valui, oksentaminen helpotti vähän, mutta kivut kestivät kaikkiaan tunnin verran. Ehkäpä tämäkin oppi oli tarpeen, vaikka ei se todellakaan hääviltä tuntunut!
Kahvin juonti on loppunut kokonaan ja sitä myötä kahvileivän syönti. Suklaata olen syönyt viimeksi helmikuussa! Siis minä, chokoholisti, joka luulin etten voisi koskaan päästä suklaanhimosta eroon. Salmiakkia välillä tekee mieli, ja suolattuja cashew-pähkinöitä. Niitä on tullut välillä naposteltuakin, mutta ei paljoa uskaalla pistellä, hyvä niin.

Neljä viikkoa leikkauksesta. Paino lähtenyt taas oikeaan suuntaan, nyt -5,5 kg leikkauksesta. Olo on jo ihan "normaali" ja lähden taas hyvillä mielin töihin. Toisaalta on ihana ollut pitää vähän lomaa, mutta kyllä sekin on kiva kun arki palaa taas normaaliin uomiinsa. Syöminen sujuu pääsääntöisesti hyvin. Kiire ei auta olla, eikä liian kova nälkä, tai tulee vatsavaivoja. Kun syö tasasin väliajoin sopivasti, kaikki menee hyvin. Samoin juominen. Enää ei tarvitse raahata joka paikkaan vesipulloa niin kuin alussa, mutta juotava on säännöllisesti. Hedelmät maistuvat ihan eri malliin kuin ennen. Kahvit ja pullat ovat historiaa. Salmiakkia ja suolapähkinöitä tekee välillä mieli, mutta muita mielitekoja ei oikeastaan ole ollutkaan. Iloisin mielin kohti kevättä

Hienosti on sulla paino pudonnut fat old lady! Mulla 2 viikkoa 5 päivää leikkauksesta ja 4,6kg poissa. Mulle on kahvi maistunut hyvin, mutta makeaa ei tee mieli.

Kuusi viikkoa leikkauksesta. Paino on käväissyt -6kg:ssa, mutta kipuaa aina takaisin -5,5kg:oon. Kävi tässä jo sekin mielessä, että kuulun varmaan siihen pieneen prosenttiin, joka ei hyödy tästä leikkauksesta. Ravintoterapeutin mielestä kaikki on kuitenkin ihan ok. No, ehkä tämä on vielä turhan varhainen ajankohta vetää mitään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Ravintoterapeutti neuvoi minulle EnergyNet-sivujen virtuaaliravintolan, missä voi käydä laskemassa paljonko on päivän aikana syödystä ruuasta kaloreita kertynyt. Todella silmät avaava sivu! Olen käynyt joitakin kertoja tsekkaamassa päivän kalorit, ja sen mukaan mun pitäs periaatteessa alkaa vähitellen laihtua, mutta ollaanko tässä sit jonkinlaisella "säästöliekillä", vai mikä lie mättää, kun paino vaan jumittaa.
Työtkin tuli aloitettua pari viikkoa sitten. Hyvin on jaksanut töitä tehdä. Olo on niin kuin ei ikinä olisi operaatiossa ollutkaan. Paitsi jos syö liikaa tai liian nopeasti. Tai erehtyy pistämään xylitoli-pastillia poskeensa, muuten vessa kutsuu ja pian!

Mulla on leikkauksesta nyt melkein kolme viikkoa ja paino ei putoa sitten millään. Ekalla viikolla putos 5kg ja nyt on pyöriny kokoajan samassa. Jo rupeaa ihan oikeasti jännittämään että oliks tästä sittenkään mitään hyötyä.
Syömisten kanssa meillä tuntuu olevan sama homma, mäkin syön suurinpiirtein samanlaisia annoksia kun sä ja hampurilaisesta tulin kipeeks. Salmiakkia tekee usein mieli ja olen sitä syönytkin enkä ole tullut kipeeksi. Suklaata maistoin muutaman palan, ei ollut enää hyvää. Outoa. Mutta painon kanssa rupean oikeasti kohta tuskastumaan!!! Kun näyttää että muilla se on lähtenyttasaisesti leikkauksen jälkeen putoamaan...