Saranna esittäytyy ... leikattu 10.10.11

Heips!

Leikkausmahdollisuus pyörii ajatuksissa aika lailla lakkaamatta ja siksipä viihdyn täällä palstalla

Olen 44 v, ainakin murrosiästä lähtien ylipainon kanssa taistellut nainen Espoosta. Viimeisin pudotus oli reilu vuosi sitten noin 25 kg, se meni helposti, mutta itku pitkästä (liian lyhyestä...) ilosta! Homma karkasi lapasesta huomattavasti ennen toivomaani maalia ja kaikki palasi reilussa puolessa vuodessa. Olisi tullut varmaan isojen korkojen kera, mutta olen syönyt elefantin annostuksella seronilia syksystä lähtien ja se on merkittävästi rauhoittanut syömistä. Paino ei takaisin laskuun kuitenkaan ole kääntynyt.

Kävin ennen joulua lääkärissä hakemassa verenpainelääkkeet takaisin (joista olin edellisellä pudotuksella jo päässyt eroon) ja kuunneltuaan taisteluani lääkäri yllättäen kyseli, että olenko ajatellut leikkausta. En ollut ajatellut, kun leikkauksen kohteena on maha eikä pää ja luulin, etten kelpaisi leikkaukseen... Mutta sitten aloinkin kyllä ajatella oikein intensiivisesti ja olen huomannut, etten ole pääni kanssa aivan yksin... Tutustuminen teidän kertomuksiinne ja muuhun tietoon, mitä netistä on saatavissa, on ollut rohkaisevaa. Ehkäpä tässä nyt lopulta olisi mahdollisuus pysyvään muutokseen, vaikka taikatempusta ei olekaan kysymys, vaan työ on edelleen erityisesti korvien välissä.

Maanantaina kävin lääkärissä uudelleen, ja nyt päätettiin sitten edetä kysymyksineen niiden luo, jotka tietävät asiasta enemmän, eli lääkäri kirjoitti lähetteen Husiin. En ole vielä täysin varma, että haluan lopulta leikkauksen, mutta edetään askel kerrallaan. Toisaalta en mä muutakaan vaihtoehtoa enää keksi, ellen halua elää näin lopun ikäni.

Bmi on 43,3 (seuraa näköjään suunnilleen ikävuosia...), lisävaivoina verenpaine, uniapnea ja lisääntyvät jalka- ja selkävaivat.

Osaako kukaan kertoa pääkaupunkiseudun leikkaussysteemistä? Yritin katsella muita ketjuja, mutten joko osannut käyttää hakua oikein tai sitten se ei toiminut, joten kyselen täällä jos vielä jaksatte vastailla. Leikataanko julkisesti vain Peijaksessa? Lääkäri puhui Meilahdesta, mutten ainakaan täältä löytänyt mitään viitettä siitä, että niitä siellä jälleen tehtäisiin. Kuinka kauan ensimmäistä käyntiä mahtaa joutua odottelemaan ja kuinkahan prosessi siitä etenee ja suunnilleen millä aikataululla?

Kiitos teille kaikille ja virkistävää kevättä! Kohta taas sohjossa kahlataan

t. Saranna

Tervetuloa joukkoon!
Olen kuullut, että kaikki pääkaupunkiseudun leikkaukset tehdään Peijaksessa. Peijakseen oli vuoden vaihteessa n. 3 kuukauden jono, kuulema. Voit seurata allekirjoituksestani millä aikataululla mun homma on edennyt. Tsemppiä!

Kiitos Tuikku!
Tuo puolen vuoden vauhtisi lähetteestä leikkaukseen vaikuttaa tosi hyvältä. Ehtii ajatella ja laihduttaa, muttei tarvi loputtomasti odotella

Olen itse odottamassa pääsyä leikkaukseen HUS:in alueella. Lähete lähti Peijakseen elokuun puolivälissä ja lokakuun puolivälissä oli sisätautilääkärin vastaanotto. Lääkäri passitti painonhallintaryhmään, joka alkoi tammikuun puolivälissä. Ryhmä kestää nyt huhtikuun loppuun ja minuun otetaan kuulemma yhteyttä huhtikuun puolivälin jälkeen, jolloin ns. prosessi itse leikkaukseen voidaan aloittaa. Uskoisin että leikkaus olisi aikaisintaan elokuussa, eli vuosi siitä kun koko projekti lähti käyntiin. Tuo painonhallintaryhmä on HUS:in alueella tietääkseni pakko "suorittaa", jos mielii leikkaukseen, jos ryhmän on käynyt joskus aiemmin niin ei tarvitse silloin mennä enää uudestaan. Itselleni on sopinut tällainen vähän hitaampi tahti tässä projektissa, sillä tässä on tosiaan ehtinyt ajattelemaan asioita ja painokin on pudonnut koko ajan, elokuusta pudostusta on noin 25kg. Ryhmässä on myös mukava käydä, on sattunut melko hulvatonta porukkaa samaan ryhmään ja huumori kukkii!

Painonhallintaryhmä katsotaan tapauskohtaisesti. Mulle lääkäri sanoi, että ei tarvitse mennä, koska ruokapäiväkirjasta näki, että syön normaalia terveellistä ruokaa ja hallitsen syömisen (eli ei esim. ahmimishäiriötä), ja varmaan siellä taustalla painoi myös entiset painonvartija ym. yritykset. Jos olisin joutunut tuohon ryhmään, niin asia olisi edennyt huomattavasti hitaammin, koska seuraava ryhmä jossa olisi ollut tilaa olisi alkanut ensi syksynä!

Taitaa olla lääkäristä kiinni sitten tuo passitetaanko ensin ENE-ryhmään vai ei. Mullakin oli kirjallista evidenssiä lukuisista PV-yrityksistä, Reductil-kuureista ja olin jopa käynyt lääkärille mennessäni jo noin 3kk yksityisellä syömisasioihin erikoistuneella terapeutilla, jonka mukaan mulla ei ollut syömishäiriötä. Luulin oikeasti että kaikki joutuu siihen ryhmään mutta poikkeuksiakin näköjään on. Itse en ole katkera siitä että jouduin, tai oikeastaan pääsin, painonhallintaryhmään. Siellä paino putoaa rivakasti jos vaan noudattaa ohjeita, saa vertaisukea ja sitä itselleni ainakin kallisarvoista aikaa puntaroida leikkaukseen menoa.

Huh huh!

Sain juuri tietää, että isäni aikoinaan (noin 30 vuotta sitten) minulle ottama ja edelleen voimassa oleva sairauskuluvakuutus korvaa lihavuusleikkauksen!

Olo on aika hämmentynyt, ehdin juuri kysellä jorvista ensimmäistä vastaanottokäyntiä, joka olisi juhannuksen alusviikolla, mutta nyt näyttäisi siltä, että voin todennäköisesti mennä myös yksityistä reittiä. Ja varmaan kannatta mennäkin, niin en ole jatkamassa julkisen puolen jonoa...

Kuunetelen mielelläni kokemuksia ja mielipiteitä siitä, missä kannattaa leikkuuttaa. Terveystalo, Eira, Tilkka??? Onko niitä pk-seudulla muitakin?

Voit laittaa henkilökohtaisempia kokemuksia myös yksityisviestinä, jos haluat.

Kiitos kovasti!

Täällä jännityksestä ja innosta tärisen

Pyhä jysäys! Sinähän sait Lottovoiton!! Viisas isukki sinulla!!!

Hei,

mikä vakuutusyhtiö näin viisaan päätöksen teki?

Oho, loistavaa! Nykyäänhän ovat mokomat "viisastuneet" vakuutusyhtiöissä, ja mitään tuollaista ei enää korvattaisi uusista vakuutuksista. Minullakin on pojalla 15v vielä vakuutus, jossa ei ole omavastuita jne, mutta nuoremmille sitä ei enää saanut.
Mutta todellakin hieno juttu sulle tuo vakuutus

No sullahan on hyvin pullat uunissa. Muista nyt pitää isukkia hyvänä!

mahtavaa, Saranna! Onnittelut jättipotista!

Kiitos kannustuksesta!

Iskä sai heti jo uutiset ja omat kiitoksensa

Toukka: yhtiö on if, mutta vakuutus alunperin on Kansa-yhtiöstä (lie kuinka monta vakuutusyhtiöfuusiota sitten), otettu minulle siis lapsena. Olen sitä pitänyt voimassa ja aina silloin tällöin jonkun lääkärin sieltä maksattanut, mutta ei mulle mennyt mieleen edes ajatella, että se saattaisi korvata tämän, kunnes eilen siitä tämmöisessä lihavuusleikkausinfossa sivulauseessa mainittiin.

Aamulla soitin yhtiöön asiaa kysyäkseni ja sain ensin vastauksen, että ei korvata. Vähän asiaa siinä tivasin, mutta näin asia jäi. Pian soitti virkailija perään ja pahoitteli antamaansa väärää tietoa! "Vanhoissa" vakuutuksissa on kuitenkin tämmöinen poikkeus, vaikka muilta osin vakuutusehdot muuttuvatkin aina yleisten säädösten mukaan.

Varsinaista korvauspäätöstä ei vielä tietenkään ole, mutta jos se kerran vakuutusehdoissa kuuluu korvattaviin, niin on todennäköistä, että se tosiaan korvataan. Painoa ja liitännäissairauksia mulla kun on tarpeeksi (uskoisin, että olisin ennemmin tai myöhemmin päässyt julkisellekin), ja joutuisivathan ne sen odotettavan diabeteksenkin maksamaan, jos sitä odotettaisiin.

Tästä jatketaan...

Hei taas!

Prosessi etenee pikkuhiljaa. Kävin huhtikuussa ravitsemusterapeutilla, jonka mielestä ei ollut estettä leikkaukseen. Sitten olin lääkärillä, joka määräsi verikokeet, ja jolta tarvitaan vakuutusyhtiöön maksusitoumuspyyntö. Sitä nyt tässä odottelen ja sitten vakuutusyhtiön päätöstä.

Samalla alkuinnostuksen jälkeen on alkanut hirvittää. En niinkään pelkää leikkausta tai ongelmia, vaan ajatuksena se, että maha opetoidaan noin radikaalisti ja lopullisesti, tuntuu jotenkin tosi oudolta. Sen kanssa on sitten elettävä loppuikä, vaikka miltä tuntuisi. Sitä välillä esittää itselleen kysymyksiä, että miksi minä, kun työkaveri naapurihuoneessa on kukkatikku, vaikka mitä suuhunsa pistelisi, eikä liho vaikka haluaisi.

Aion silti edetä, ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ole.

Ravitsemusterapeutin käynnin jälkeen aloitin hiljalleen painonpudotuksen, noin 5 kiloa on mennyt puolessatoista kuukaudessa. Heti aluksi lähti paljon nesteitä, mutta muuten olen ottanut aika löysin rantein ja lähinnä yrittänyt huomattavasti vähentää hiilareita. Tarkoitus oli kyllä olla vähän tiukempi, kun kesäkuussa on aika pitkä lentomatka, mutta edelliset painonnousukokemukset vähän jarruttavat liiallista tiukkuutta.

Leikkuri menee vakuutuksesta huolimatta syksyyn, kun kesäkuuhun en perhesyistä halunnut kiirehtiä ja heinäkuussa ei kai kukaan leikkaa. Joten ehkäpä elo- tai syyskuussa, viimeistään lokakuussa. Kerkiääpähän vähän päätänsä selvitellä...

Ihanaa ja rentouttavaa kesää!

Ihan samat ajatukset täälläkin kuin sinulla *En niinkään pelkää leikkausta tai ongelmia, vaan ajatuksena se, että maha opetoidaan noin radikaalisti ja lopullisesti, tuntuu jotenkin tosi oudolta. Sen kanssa on sitten elettävä loppuikä, vaikka miltä tuntuisi. Sitä välillä esittää itselleen kysymyksiä, että miksi minä, kun työkaveri naapurihuoneessa on kukkatikku, vaikka mitä suuhunsa pistelisi, eikä liho vaikka haluaisi..*

Tsemppiä!!
Mut leikattiin GBP 15.12.-09 Ja maha ja tisut korjattiin 6.5?-11 !!
Eli lujaa on mennyt ja sekunttiakaan en oo katunut vaikka nyt toinen tisu vähän kieroon kattookin!!
Pidä lippu korkeella ja positiivinen ja huumorin täytteinen mieli mukana!
Mä pystyn syömään ja juomaan kaikkee mitä ennenkin, mutta vähän verrattuna entiseen......oon myös huomannut, että mun ihme eliksiiriksini on tullut VESI!!
Iho on parantunut ja muutenkin!!
Vielä tuosta nahkojen poistosta... mut yllätti se kivuttomuus......alussa oli pientä kirvelyäjoten sitäkään ei tartte pelätä kun sen aika koittaa!!

TSEMPPIIIIIIIIIII

Hei pitkästä aikaa!

Nyt ollaan niin pitkällä, että maanantaina olisi leikkaus Terveystalossa. Ei oikeastaan jännitä, ajatuksissa leikkaus on koko ajan, mutta tuntuu, ettei tunnu miltään

- Saranna -

Tsemppiä ja onnea Sarannalle leikkuriin!! Kerrothan kuulumisiasi niin pian kuin mahdollista!

Hei!

Piti muutella tuota otsikkoa nykyisyyteen kuuluvaksi

Maanantaina siis leikattiin, GBP, Terveystalossa, Kampissa. Kaikki meni hyvin, kipuihin sai reippaasti lääkettä ja nyt olen jo kotona toipumassa.

Juominen sujuu ihan hyvin, tosin aina vähän jännittää, ettei vahingossa kulauta liikaa kerralla, ettei rupea sattumaan. Jugurttia, hevishottia tms. näyttäis menevän se 50-100 ml kerralla. Syömisen jälkeen vähän kipuilua, muttei mitään pahempaa. Olo ja mieli ihan hyvä, nyt vain odotellaan sitä painonlaskua...

Terveystalossa oli oikein mukavaa ja osaavaa henkilökuntaa, jäi turvallinen ja tyytyväinen olo.

Onnea onnistuneesta leikkauksesta:) Ja tsemppiä painonpudotukseen!!! Maltilla menet niin kaikki menee hyvin!

Onnittelut hyvin sujuneesta leikkauksesta ja uudesta elämästä!!!
Z

Onnittelut uudesta elämästä!