Oletteko kertoneet tulevasta leikkauksestanne monelle?

Olisin kyselly hieman kuinka olette kertoneet tulevasta leikkauksestanne ja kuinka monelle?
Tietääkö asiasta vain 1 tai 2 ihmistä vai koko suku?

Minä itse olen ollut aika pidättyväinen kertomisen suhteen ja enkä halua asiaa levitellä.
Ainoastaan mieheni ja vanhempani ja paras ystävä tietää asiasta.
Ja omasta elämästänihän siinä on kysymys eikä päätäntä valta kuulu muille kuin itselle mitä sitten viime hetkellä omalle elämälle tekee.
Olen myös kertonut miehelleni mitä hänen pitää tehdä jos käy huonosti.
Sillä tavalla saan mielenrauhan itselleni.
Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Onneksi kuolemanriski on silti vähäinen.

Olen kertonut kaikille, että jos jotain sattuu, niin joku alkaa kyselemään Mikä meni vikaan. Olen työni takia näkyvä ihminen ja kun puhun kaikki pyörryksiin niin eivät kysele enää, vaan kiertävät kaukaa. ...KELE multa tarvii kysellä. Ei ne enää kyselekään.

Kyllä minä olen läheisille sukulaisille ja työkavereille tulevasta leikkauksesta kertonut. Ja suht avoimesti vähän muillekkin tutuimmille.
Kun siinä laihtuu kuitenkin näkyvästi, niin ei tule ainakaan mitään "vakava sairaus" spekulaatioita.

Tuolla on vastikään käyty keskustelu otsikolla Oletteko kertoneet työkavereille tms. ..

En ole kertonut kenellekään muulle kuin aviomiehelleni.
Kanssaihmiset kokevat tarpeeksi muutenkin että heillä on jokin outo oikeus udella painostani ja kytätä paljonko olen laihtunut tai lihonut.
Jos tietäisivät leikkauksesta niin heillä olisi varmaan kohta virallinen vedonlyönti pystyssä

Tästä aiheesta on vanhempia juttuketjuja olemassa, josta näet useiden vastauksia. Kovasti jakaa mielipiteitä kertoakko vai ei.

Itse olen kertonut vain miehelleni (ja hänellekin vasta lääkärissä käynnin yhteydessä), vanhemmilleni ja vanhimmalle lapselleni. Ei kuulu muille enkä halua jakaa painoasioitani heidän kanssaan... toki näin paljon laihduttaneena moni kyselee vinkkejä ja onnittelee jne., mutta en silti kerro leikkauksesta.

Kannattaa tosi tarkkaan miettiä kertoakko vai ei. Takaisin ei sitä enää saa sen jälkeen ja vastaavasti aina voi kertoa myöhemminkin.

Olen sellanen hölösuu että lähes kaikki tietää asiasta - ajattelin että näkeehän ne kuitenki tulokset toivottavasti joskus... ja kannustaapahan muitakin hakeutumaan samaan ruljanssiin meillä kun muitakin kohtalotovereita töissä.

Mulla oli aiemmin sellainen olo että kertoisin avoimesti leikkauksesta jos sellaiseen menen. Nyt on vähän mieli muuttunut, en luultavasti kertoisi kellekään ns ulkopuoliselle. Kavereille ja läheisille ole avoimesti kertonut suunnitelmistani mutta töissä ei tiedä kukaan. Mun eneilystäkään ei tiedä töissä muut kuin esimies. Tämä leikkausasia on ainakin vielä sellainen, että se jakaa niin paljon mielipiteitä ja osa ei koko leikkausta ymmärrä/hyväksy, eli en halua tulla leimatuksi jos joku alkaakin katsomaan kieroon jos kerron. Parempi siis pitää matalaa profiilia, mun painoasiat ei kuulu kellekään muulle kuin mulle itselleni, jos niin haluan.

Mä olen ihmetellyt jo pidemmän aikaa tätä että muut eivät asiaa ymmärtäisi, tai hyväksyisi. Tai katsotaan kieroon tai muuta negatiivista.

Itse kun en ole kuullut kuin yhden lääkärin puhuneen asiasta negatiiviseen sävyyn, kaikki muut joille olen asiasta puhunut ovat olleet tosi kannustavia ja iloisia mun puolesta. Onhan sitä päivittelyä tullut että on iso operaatio, miten uskaltaudun mukaan, ja toki on kyselty asiasta paljon, mutta kaiken oon kokenut tosi positiivisena. Siitä positiivisuudesta johtuen olenkin sitten jo laajemminkin asiasta rohkaistunut puhumaan.

Mietinkin tässä että voisko asia olla niin, että me oletetaan ettei ihmiset ymmärrä tätä leikkausta? Oletetaan että palaute olisi negatiivista? Nämä olettamuksetkin musta on ihan ymmärrettäviä, me kaikki ollaan saatu niin paljon elämämme aikana kuulla lihavuudestamme, ja meihin kaikkiin varmaan on jossain vaiheessa suhtauduttu niinkuin olisimme tyhmiä, ja kohtelu on aliarvioivaa.

Itselläni on aina ollut melko hyvä itsetunto, ja sitä ei ole saatu nujerrettua edes ilkeällä kohtelulla. ( toki notkuu sekin joskus.... mutta sitähän ei muille näytetä *heh* ) Johtuuko saamani positiivinen asennoituminen leikkausta kohtaan siitä että ympärilläni olevat ihmiset tietävät itseluottamuksestani, vai onko se vain ollut tuuria?

hmmm...... tulipa täältä selkäytimestä pohdiskelevaa ja sekavaa tekstiä....

Riski_iita: Oon miettinyt sitä samaa, tuota olettamista että ihmisillä ois jotain sitä leikkausta vastaan. Keneltäkään en ole kuullut negatiivista suhtautumista. Miehen työnantajakin vain tsemppasi, et sehän on hyvä leikkaus. Joku hänen lähipiiristä oli leikattu. Mä jännitin mun pomolle kertomista, koska tiedän että hän on tosi tarkka sairaslomien suhteen. Mutta hän oli tosi kannustava ja iloinen puolestani. Mutta edelleen mietin työkavereille kertomista. Jos en laihdukaan, jos ne kyttää ja kyselee joka kilon perään. Se ärsyttää...

Itse olen aika monelle kertonut asiasta, ja lähes kaikilta olen saanut kannustusta ja ovat suhtautuneet asiaan positiivisesti. Eräs vanhempi tätini oli aika järkyttynyt (en kertonut hänelle, mutta tieto oli levinnyt...), mutta luulen, että tiedon puute aiheutti huolestumisen.

Töissä olen kertonut joillekkin, koska käytiin läpi tulevia lomia ym. tulevia poissaoloja. Eilen muuten sairaanhoitaja kysyikin tuota, että olenko asiasta kertonut töissä. Hän sanoi, että se on hyvä kun kertoo, niin työpaikalla ymmärretään paremmin, jos tulee esim. dumping oireet, ja muutenkin sen että siinä työpöydän ääressä joutuu vähän väliä puputtamaan ruokaa. Muutenkin musta on kiva kun voin tästä asiasta puhua muiden kanssa.

Mulle on huonekaveri suoraan sanonut että on se törkeää että ihminen lihottaa itsensä ja sitten hoidattaa ongelman yhteiskunnan varoilla. Että voi niitäkin kommentteja tulla. Varsinkin kun ongelmaan oli tämän työkaverin mukaan myös helppo ratkaisu; liikkuu enemmän ja syö vähemmän.

Monelle leikatulle se muiden kiinnostus leikkauksen jälkeiseen painonpudotukseen on tuntunut kohtuuttomalta, koska olemme muutakin kuin vaan lihavuusleikattuja. Ja tosiaan joskus itsekin on ärsyyntynyt siitä että paino junnaa paikallaan, niin ei siihen halua kyselyitä että paljonko on pudonnut , saati jonkun katsomaan/rajoittamaan syömisiämme, esim. jos on jotain herkkua tarjolla työpaikalla, tai kommentteja että "Sun ei pitäis ottaa.. " jne.

Kukin tekee omat ratkaisuna kertomisesta tai kertomatta jättämisestä. Minusta on kuitenkin tärkeä ymmärtää että kertomalla suurelle määrälle ihmisiä tekee siitä(omasta henk. koht ratkaisusta) hyväksytyn julkisen puheenaiheen.

Mä olen tehnyt linjauksen että en kerro kaikille, mutta monet läheiset työkaverit ja ystävät kyllä tietävät. Olen myös esiintynyt nimelläni muutamassa jutuissa, joiden olen nähnyt edistävän lihavien ja lihavuusleikattujen asiaa. Asia ei siis ole salaisuus, mutta en halua siitä keskustella kaikkien kanssa.

Mulla ei oo ees leikkaus aikaa tiedossa,eka käynti vasta 31.1,ja oon hölöttäny tapani mukaan jo kaikille melkein eli ystäville,perheelle ja jopa työkavereille!sanonut siis et toivon pääseväni leikkaukseen!yleisin vastaus ollut:ethän sä oo niin lihava et sut vois leikata!haloo 163cm ja 112kg!!kaikkee luulee et pitää olla niin iso kun ohjelmissa et pääse tyyliin sängystä omin avuin pois ja tekee vaippaan..että silleen..

Anne, mä olen saanut just samanlaisia kommentteja, et sä nyt niiiiin lihava ole! Mä sit aina sanon vaan, että mulla on diabetes ja yksi munuainen, joten sen takiakin pääsen kyllä! En viitsi kuitenkaan mainostaa painoani 109 kg ja 161 cm.

Olen kertonut leikkaukseen menostani kaikille mahdollisille ihmisille. Se on minun tapani prosessoida tätäkin asiaa. Mitä enemmän ihmettelen ja kääntelen asiaa monen eri tahon kanssa (sukulaiset, ystävät, työkaverit) sitä vähemmän pelkään koko toimenpidettä. Ainoa taho kenen ei olisi vielä tarvinnut tietää on mun kolme lastani (6-12v.). Olisin halunnut säästää heidät siltä kauhealta menettämisen pelolta. Yhtenä yönä 12v. tuli itkien meidän huoneeseen ja kertoi pelkäävänsä minun kuolevan siihen leikkaukseen.
Jokainen päättää kertooko asiasta varmaan oman luontaisen tyylinsä kautta... Minä olen ikuinen keskustelija ja pohtija en jaksais pitää sisälläni näin suurta juttua.
Minulle on myös kovin tuttu kommentti: "Ethän sinä nyt niin lihava ole, että tarvitsisit leikkausta"... ööö enhän minä.. 175cm pitkä ja paino tänä aamuna 132kg.

Mie olen myös semmonen hölösuu. Aluksi olin aika hiljakseen ja leikkaus ajatuksesta kerroin vain ystävälleni ja miehelleni. Nykyään kaikki tietää, jotka jaksaa kuunnella..

Lähes kaikille olen kertonut, kenen kanssa olen tekemisissä. Mielipiteet jakautuu, mut on mun oma asia. Lörppä
Joo, ne kommentit just tyyliin, et sä ole niin lihava et tarttis leikata, liikut vaan ja jätät kaiken makea pois..Ärsyttää suunnattomasti.
Jos oliskin niin helppoo, niin en olis paksu

Joo ja sitten on se että että ihmiset voivat muuttaa mielensä kertomisen jälkeen vaikka aluksi olisivatkin iloisia puolestasi. Siitä on nyt täällä kokemusta. paras oli kun vanhin ystävni alkoi ihmettelemään josko enään tunnistaa kun näkee mut jne. Ja miehen sukulaiset monet on lakanneet puhumasta minulle, mutta mieheltä ja anopilta kyllä kyselevät.
Eli mieli voi matkalla tosiaan muuttua ja suhtauminen.

Työkavereistani tällä hetkellä yksi ainoa tietää ,enkä ihan vähällä muille ees kerro.Edes esimiehelle.Meillä ei ole välttämätöntä esimiehen tietää sairauksista(intimiteettisuoja?),riittää kun on lääkärintodistus sairaudesta .Sekin todistus menee koodeineen suoraan palkkatoimistoon.Diabetekseni olen esimiehelle kertonut ihan sen takia ,jos jotain ongelmia tulee,niin tietävät toimia oikein.Onneksi ei kuiteskaan mitään vakavampaa ole sattunut.
Meillä liikkuu nuo taukokeskustelut paljolti ruokien energiapitoisuuden ym vaikutusten ympärillä ja plösöt tuomitaan aika raskaasti.Ei sentään ihan päin näköä,mutta puheita aika helppo tyhmemmänkin tulkita.
Muutamat läheisistäni tietää myös,mutta yleensä piän tämmöset vaikeimmat asiat sisälläni vaikka muuten olenkin puhelias.
Näillä mennään toistaiseksi ja tulevaisuus näyttää miten jatkossa.

Mä olen kertonut ja ajattelin vaan lähimmäisille, joiden kanssa olen tekemisissä. Olin ajatellut myös etten ala salailee tai valehtelee, että jos asia tulee puheeksi niin kerron avoimesti.. Tässä meni mönkään vaan se, että mun sisko on näköjään kailottanu tän asian kaikille kavereille, työkavereille ja sukulaisille, eli en voi enää sille mitään.

Mäki olen kuullut "et sä niin lihava oo"-kommentin mm. terveydenhoitajalta silloin ku mietin leikkausta.

Minä olen kertonut vain miehelle ja lapsille ja omille vanhemmilleni.
Esimerkiksi anoppini ei ikimaailmassa ymmärtäisi tällaista ratkaisua, on muutenkin kommentoinut negatiivisesti lihavia ja pitää lihavuusleikkauksia rahantuhlauksena.
Töissä en ole kertonut enkä kerro. Ajoitan lomani leikkauksen aikoihin niin ei tarvitse edes sairaslomalla olla. Jos alan laihtumaan niin siinäpähän sit ihmettelevät.

Kunhan leikkaus lähestyy ajattelin kanssa käydä mieheni kanssa "kaiken varalta"-keskustelun, eli jos kaikki ei menekkään miten piti niin kuinka haluaisin mieheni toimivan.

Mitenkähän henkivakuutus, korvaakohan jos kuolen leikkauspöydälle? Luulisi että korvaa.

Mä olen kertonut läheisille (miehelle, vanhemmille, tärkeimmille parille ystävälle), paitsi niille läheisille, jotka hölöttäisivät asian koko maailmalle. En haluaisi valehdella kenellekkään, joten vähän pelottaa nää "millä sä oot noin kovasti laihtunut" kysymykset, kun en halua myöskään totuttaa kertoa. Miten voin kiertää kysymykset taitavasti? Oon laihtunut syömällä vähemmän? Hahaa Mielestäni on tosi noloa kieltää leikkauksessa olo, jos kuulija on jo jotain kautta saanutkin kuullu mun olleen siinä.. (tiedän yhden tällaisenkin tapauksen, joka kehuskelee ympäri kyliä millä tavalla on laihduttanut, mutta ompa oikeasti käynyt tässä leikkauksessa)

Hei kaikille!
Minä olen kertonut kaikille, jotka ovat olleet sopivasti kuulolla.

Minä olen kertonut perheelleni ja läheisille sukulaisille ja muutamalle ystävälle. Keneltäkään heistä en ole saanut negatiivisia kommentteja. Toinen muksuista oli sitä mieltä, että "kyllähän sinä äiti saat laihutettua muutenkin".

Ainut ylimielinen suhtautuminen oli työterveydessä, jossa leikkauksen otin eka kerran puheeksi. Nuori naislääkäri kehoitti laihduttamaan perinteisin keinoin ja mainitsi työterveyden laihdutusryhmästä. HAH!