Ruoka-holismi, haasteita leikkauksen jälkeisessä elämässä

Olemme keskustelleet leikatun ystäväni kanssa siitä kuinka suhde ruokaan on muuttunut leikkauksen jälkeen. Pääosin intohimot ruokaan nähden on kadonneet, ja kun ruokailut esim. on liittyneet elämän "juhlistamiseen" on joskus ihan mietityttänyt että miten esim. tulevasta joulusta "selviää".

Molemmat tunnistamme itsessämme tiettyjä holismi-piireitä, eli joissain tapauksissa jotain hyvää syö vähän enemmän kuin hyväksi olisi/että olo säilyisi hyvänä. Mä en ole aiemmin tunnistanut itsessäni tälläistä "holismia" vaikka se lienee aina tai ainakin pitkään ollut minussa. Ei sitä varmaan muuten olisi tullut sairaalloisen ylipainoiseksi.

Pääosin siis ruokailut sujuu hyvin ja elämä on normaalia mutta sitten huomaa yhtenä päivänä, liekö hormooneista vai mistä mielentilasta johtuvaa, että syö enemmän/väärin, vaikka tietää jo syödessään että kohta käy kalpaten. Ei näitä kovin montaa kertaa ole tietoisesti käynyt mutta niin useasti että siinä voi tunnistaa selkeästi ongelman, jota on syytä pohtia ja työstää, esim. ravintoterapeutin kanssa. Ja onneksi samassa tilanteessa samojen ongelmien kanssa painivia ystäviä saanut tämän palstan kautta, joiden kanssa asiasta voi jutella.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa, tämä siis keskustelun avaukseksi. Eli leikkauksen ansiosta voi tunnistaa heikkouksia itsessään, eikä se ole kovin kivaa.

Itsellä ei ole leikkauksen myötä kyllä suhde ruokaan muuttunut mielestäni ollenkaan nautin hyvästä ruuasta samallalailla kuin ennenkin enkä kiinnitä enkä ole kiinnittänyt koko projektin aikana niinsanottuun oikeaan syömiseen mitään huomiota vaan syönyt mitä mieli on tehnyt mutta ottaen huomioon tuon minun mahani koon niin sinne ei paljon herkkuja mahdu, kait se on ollut oikeata kun paino on pudonnut ja senhän tiedän että pidän proteinipitoisesta ruuasta enemmän ja mitä tähän ruoka holismiin tulee niin se on mulla ja pysyy ei siitä pois pääse enkä tiedä haluanko edes.

Samoilla linjoilla Lyltsyn kanssa, eilenkin tiesin jo syödessäni että kalpaten käy mutta kuitenkin söin. Kuitenkin suurimmaksi osaksi syön oikein ja vilpittömästi iloitsen siitä että ähkyt olot ja ylensyömiset ovat historiaa.

Tasan tarkkaan tiedän etten saisi/voi syödä liikaa kerralla mutta mikä mua vaivaa kun mun täytyy se kuitenkin silloin tällöin tehdä?? Ihmeellinen päävärkki mulla tuntuu olevan. Välillä ajattelen että "testaan" onko masu vielä yhtä pieni kuin ennenkin, tuleeko varmasti huono olo... Takaraivossa kummittelee välillä että joko nyt syön liikaa ja liian isoja annoksia, sitten tulee näitä ylilyöntejä.
Tyhmää tyhmää touhua!

Ajattelinkin laittaa tälle viikolle tavoitteeksi 0 huonon olon päivää/hetkeä.
Hmm, mitä mietteitä muilla?

No ei mulla tee kyllä mieli syödä liikaa kerralla kun maha on täynnä niin se on täynnä.. Mutta ritun kanssa samaa mieltä et ruoka holismi on ja pysyy varmaan lopun elämää, pitää vaan ottaa asenne etei anna sen hallita elämäänsä, vaan hallitsee itse oman elämänsä...

Minulla myöskin pienoinen ongelma aisian suhteen. Ruokaa menee salittuissa määrin, mutta makeanhimo joskus nostaa päätään... Muistaa, miten jokin maistui hyvälle ennenvanhaan.

Eihän siinä mitään ongelmaa ole, jos pienissä määrissä pysyy. Tällä hetkellä se pienikin määrä tosin aiheuttaa etovan lilluvan olon. Siitä huolimatta pitää aina väliin se suupalallinen maistaa. Juuri tuossa viikonloppu nuorimman lapsen synttäreitä vietettiin. Britakakkua maistoin, ei ollut hyvää! Ensi viikonloppuna edessä keskimmäisen muksun juhlat, joten leipominen jatkuu. Makeaa tuli pienissä määrin maisteltua, vaikka tiesikin, että vointi ei siitä ainakaan parane.

Kyllähän me leikatutkin saamme herkutellä joskus, kunhan se ei palaa siihen vanhaan malliin. Ja annoskoko pysyy sallittuna.
Itselläni suurin ongelma on siinä että ruoka täytyy syödä hitaasti. 10 min ruokatauko niin siinä ei kovin hitaasti syödä. Vaikka laillinen ruokapaussi on 20 min niin siellä jo toinen kuumeisesti katsoo aina kelloa missä ollaan. Ja kommentit voi joskus olla, että kestipäs se kauan.
Mutta tosiasia on se että me joudumme seuraamaan koko lopun ajan syömisiämme. Ihan samalla tavalla kuin normaalipainoiset ihmiset.
Itse olen omaan pudotukseeni jo tyytyväinen -43 kg ja kaikki ilman liikuntaa.
Ruokailun muuttamisella on ollut suuri vaikutus asiaan. Ja olen TYYTYVÄINEN itseeni.

Mulle kanssa tuottaa ongelmia ruuan hitaasti syöminen. Halu hotkia ruoka on ja pysyy. Se tuo/ toi sen tyydytyksen tunteen yhdistettynä liika syömiseen... ruokaholisti siis täälläkin.

Sleeveläisenä mua varoitettiin jo ennen leikkausta, että voi olla tarvetta annoskoon tarkkailemiseen leikkauksen jälkeen (2-3v. leikkauksesta), ettei painoa tule takaisin. Entiset (toivottavasti entiset) ongelmat tunnistaessani olen todella kokeillut saada asian hallintaani jo nyt, kun vatsalaukku selkeästi ilmoittaa mikä on enemmän kuin tarpeeksi.

Pelkään kuitenkin, että "repsahdan" makeaan ja siksi olenkin ollut ihan ehdottomana sen suhteen. Tänäänkin olin tilaisuudessa, josta jäi ylitse valtaisasti ihania leivoksia, kakkuja yms. ja niitä annettiin kassillinen kotiin vietäväksi. Normaalisti olisin syönyt jo autossa muutaman ja pitkin iltaa lisää. Nyt en edes maistanut koko päivänä ensimmäistäkään ja lapset saivat nauttia tuomisistani. Jee hyvä minä

Ruoka on ruokaa isoilla kirjaimilla, siihen liittyy omasta mielestäni niin paljon mielihyvää ja palkitsemisen piirteitä että sitä totisesti voinee kutsu holismiksi. Toivoisi että olo leikkauksen jälkeen ( 1,5 vk sitten) olisi ollut hiukan "huonompi" notta olis ollu vähemmän kokeilun halua. Tuntuu että ruoka menee, paistetusta kananmunasta lähtien. Lakritsaa tuli eilen naposteltua aivan perinteisellä selityksellä.... maha vähä kovalla... just joo.

Kitalaki se on aina ennenkin määritellyt meikäläisellä mitä ja milloin ja niin tuntuu olevan edelleen. Oliskohan se sittenkin pitänyt poistaa eikä vatsalaukkua..

Mitä tarkoittaa, että "sitten käy kalpaten" ?
Eli jos leikkauksen jälkeen syö joskus liikaa, mitä silloin tapahtuu?
Alkaako oksettaa, dumping?
Olen vasta leikkaukseen menossa, joten olis kiva kuulla, millainen on kohtalo, jos joskus repsahtaa...

Voi huonosti, mulla yleensä liian nopea syöminen tuo helpommin oksettavan olon/oksentaa, ja liika määrä/makea/rasvainen vartin päästä syömisestä kauhean huonovointisuuden.

Teisku: Jos heti leikkauksen jälkeen syö liikaa niin saattavat saumat ratketa siinä pussukassa mikä on tehty ja sitten ei naurata saattaapa vaikka kuolo korjata satoaan.

Apua!
Täytyy vain toivoa, että himot pysyvät kurissa leikkauksen jälkeen....loppuelämän....
Kiitos vastauksistanne!