Jenskhu esittaytyy ja kyselee Adams Kirurgia grupp

Hei, olen 22v. sairaanhoitaja opiskelija. Olen seurannut keskusteluja jo vähän pidemmän aikaa ja kun ittelä leikkaus edessä niin ajattelin tulla mukaan joukkoon, koska lähipiirini ei oikeen ymmärrä kunnolla (useimmilla ei ole paino ongelmia) mitä käyn läpi... Olen koko pienen ikäni, eli niin kauan kuin muistan ollut ylipainoinen tai se joukoin isoin. Elämässäni on viime vuosina tapahtunut melko isoja asioita niin hyviä kuin huonoja ja jotenkin tuli päähän niitten seurauksena, että mä voin vaan ite muuttaa elämäni suunnan . Olen 163cm pitkä ja 129kg painava, eli reilusti ylipainoinen...

Olen menossa Tallinnaan Adams Kirurgia gruppiin sleeve leikkaukseen 27.1 ja kyselisin onko joku muukin tässä lähiaikoina menossa tai kenties ollut? Täällä oli joku keskustelu siitä, mutta siitäki on jo jonkin aikaa ku siellä ollaan mitään kirjoiteltu... Lähinnä haluaisin kuulla millasta siellä on ollut ja miten ootte maksanu sen laskun? No, kaikki mahd. tieto ja kokemnus olisi kiva kuulla.

Tervetuloa mukaan!

Tervetuloa mukaan

Moi!
Olen tullut tulokseen, että leikkaus taitaa olla mullekin ainoa keino enää, ja rahan takia mietin Tallinnaa. Kaikki tiedot muiden kokemuksista on siis mulle plussaa. Sen verran kysyisin jenskhulta, että kävitkö Suomessa ensin lääkärillä vai varasitko suoraan ajan Tallinnaan?

Hei, Maisa77. Joo kävin ensten Turun Pulssissa ja sinne mun pitiki mennä, mut tuli ero poikaystävän kanssa niin sit piti uudestaan miettiä näitä asioita. Leikkaus sielä on kuitseki yli 4 tonnia halvempi... Oon ollu paljon yhteyksissä Rein Adamsonin kanssa ja menen sinne 1,5vk päästä leikkaukseen. Voin sit sen leikkauksen jälkeen tulla kertomaan kokemuksia, jos kerran harkitset Tallinnaa.

Hei ja tervetuloa mukaan.... Miksi menet Viroon leikkaukseen? Vaikkakin hoito on erittäin hyvää siellä. . .Kysyn siksi, että olen täsmälleen samoissa mitoissa kanssasi ja prosessi etenee kohdallani ihan joutuisasti täällä kotmassa . Mutta tsemppiä päätöksellesi.....

Hei ja kiitti nopeasta vastauksesta! Ootko käynyt useamman kuin 1 kerran häntä tapaamassa? Oon tosi kiinnostunut Tallinnan vaihtoehdosta juuri tuon rahapolitiikan takia. Saako kysyä, maksatko kerralla vai erissä tuon summan?

Niin menen Tallinnaan just sen takia, että se on paljon halvempaa.

Olen käynyt kerran häntä tapaamassa ja vaikutti tosi hyvältä ja oli mukava. Mä maksan sen summan kahdessa erässä, mut sen saa maksaa yhdelläki tietysti. Ja saa kysyä mitä tahansa vaa tulee mieleen.

Olen kiinnostunut IHAN kaikesta. Kirjoitin juuri sähköpostin kysyäkseni, miten homma etenee. Otitko itse yhteyttä miten ja kuinka nopeasti on vastauksia odotettavissa? Näitkö jo sairaalan ja jos, niin miltä vaikutti? Kauan koko prosessi leikkauspäivän saamiseen on kestänyt? Mitä kaikkea tutkittiin kun kävit 1. kerran / miten he varmistuivat että olet sopiva leikkauskandidaatti tms.? Miten päädyit sleeve-leikkaukseen? Miten kauan joudut olemaan sairaalassa?

Huh, miljoona kysymystä...

Ei leikkaus voi olla rahasta kiinni Suomessakaan. Laskua tuli minulle leikkauksesta KYS:ssä 162euroa.

Olin sinne yhteyksissä sähköpostitse englanniksi ja hän vastaa yleensä parin päivän sisällä. Kävin tapaamassa häntä sairaalassa ja en nähny ainakaan mitään epätavallista sielä sairaalassa... Puhuttiin kaikesta mikä liittyy leikkaukseen ja mitä oon ite ennen kokeillu laihdutaakseni, oonko aina ollut ylipainoinen jne. ja mun piti myös täyttää sellanen kyselylomake jossa oli näitä asioita. Se kyseli paljon enemmän kuin mitä Pulssis oleva lääkäri kyseli.

Mietin kauan mikä olisi mulle paras ja päädyin lopulta sleeveen, koska Pulssissa oleva lääkäri suositteli sitä mulle, koska kun olen niin nuori vielä niin se voisi olla mulle parempi ratkaisu. Ja lääkäri Tallinnassa ei ollut sitä vastaankaan.

Joudun menemään sinne 2pv ennen leikkausta kokeiden takia ja leikkauksen jälkeen olen 2pv teho-osastolla ja sen jälkeen 2-3pv sairaalas.
Huomasin, että toisella palstal "Leikkaus Virossa" yks oli kirjoittanu tosi kattavasti niin kannattaa sen lukaista.

Heip!
Minä voin kertoa tuohon sleevepuoleen, minkä takia itse valitsin sen. Kävin joulukuussa leikattavana Virossa, koska Oulussa minua ei haluttu leikkausjonoon laittaa (vaikka silloinen BMI:ni oli 43).

Valitsin sleeven koska:
1. En halunnut ruoka-aineiden imeytymiseen vaikuttavaa leikkausta
2. En halunnut vatsalaukkua ja suolen osaa, jota ei voisi tähystää (kaikki mahdolliset ongelmat saavat siellä hautua - tätä painotti lääkäri Suomessa)
3. Pelkäsin että paino voisi palata pudotuksen jälkeen (seuraan aktiivisesti esim obesityhelp.com:in foorumeita, joissa sadat/tuhannet laihdutusleikkauksen läpi käyneet keskustelevat elämästä ennen ja jälkeen leikkausta. mukana on myös ihmisiä, jotka on leikattu esim 10, 15 tai 20 vuotta sitten)
4. En halunnut dumpling-oireita

Mikä sitten on ero esim RNY:n (gastric bypass) ja sleeven välillä?
- RNY:ssä vatsalaukusta leikataan pussukka vatsan venyvästä osasta, sleevessä vatsan vähiten venyvästä osasta
- Sleevessä ei jää "pimeitä kohtia" eli ylimääräinen vatsalaukun osa otetaan pois (tämä myös vähentää "ruokahaluhormonin" eli gastriinin määrää elimistössä)
- Sleevessä vatsalaukkuun jää pylorus, eikä dumplingua esiinny yhtä paljon

Ja ehkä kaikkein vaikuttavampana:
- RNY:n lyhyempi ohutsuoli "oppii" imeyttämään parin vuoden jälkeen ruuasta jälleen suuren osan kaloreista, mutta ei opi koskaan imeyttämään normaalisti vitamiineja ja hivenaineita

Lisäksi olen lukenut paljon obesietyhelp.com:in palstaa, jossa keskustellaan epäonnistumisista ja uusista, korjaavista leikkauksista. Ykkösenä tilastossa on lapbad, ja heti perässä RNY. Mielummin pudotan painoani hieman hitaammin (ja vaikka nähden vähän enemmän vaivaa) ilman imeyttämiseen vaikuttavaa leikkausta, kuin mietin viiden (tai viidenkymmenen) vuoden päästä, miten saisin riittävästi ravintoaineita elimistööni, samalla imeyttäen jo mahdolliset ylimääräiset kalorit, hilliten ruokamääriä itsehillinnän avulla mahdollisen venyneen vatsalaukun takia.

Mutta tietysti ei ole olemassa mitään 100% totuutta, mikä leikkaus kullekin sopii. Jokaisessa metodissa on omat plussansa ja miinuksensa, ja on olemassa myös paljon bypassiinsa tyytyväisiä leikattuja.

Miksi toi kohta 3 voidaan pitää perusteena valita Sleeve?

Mullakin siis 13 kk vanha Sleeve ja tyytyväinen olen. Lisäksi vois vielä heittää että että mitään pitkäaikaisia tuloksia GPB vs. Sleeven "tehokkuudesta" ei ole. Ovaska (Turkulainen kirurgi) juuri sanoi TV-haastattelussa että tämä tutkimus jota tehdään Suomessa (ja minäkin olen siinä mukana) näyttäisi 3 vuoden seurannan periusteella että EI voida sanoa toista tapaa toista tehokkaammaksi. Tälläkin palstalla elää legenda jonka mukaan GBP olisi tehokkaampi, mutta se perustuu mutuun. Juurikin tuo yllämainittu suolenpätkän oppiminen parempaan imeytymiseen kaloreiden osalta selittää osaltaan sen miksei toistaiseksi olla saatu eroa aikaiseksi.

Minä en ole kuullut millään palstalla Sleeveleikatusta jolla olisi mahdollisia alkukomplikaatioita ihmeellisempiä ongelmia ollut joka johtuisi leikkauskesta. Sen sijaan olen kuullut muutamasta GBP:stä jotka parin vuoden jälkeen ovat aiheuttaneet ongelmia.

Ilmaisin itseäni aika heikosti siinä kolmoskohdassa, tarkoitin viitata siihen, että juuri esim. tuolla obesityhelpin revision-foorumilla on paljon tapauksia, joissa RNY-leikatut haluavat mennä uuteen leikkaukseen (painonnousun tai muiden terveysongelmien takia).

Leikkaustapa mikä hyvänsä, "ilmaiseksi" painonpudotus ja sen pitäminen ei tule. Ainut tie on elämäntapamuutos, missä leikattu ruuansulatuselimistö on apuna. Jokaista leikkausta on mahdollista "huijata", ja syödä itsensä vaikka aloituspistettä suuremmaksi (duodenal switchillä se on varmaan vaikeinta, mutta se onkin rankin imeytymiseen vaikuttava operaatio).

Nyt on leikkaus tehty ja olen vihdoin kotona .
Eli menin sairaalaan 25.1 ja kuin pääsin enemmän sinne sisälle ja osastolle niin huomas, ettei he oo rempannu käytäviä ja potilashuoneita ym. ja ne oli vähä kulahtaneita. Mutta kaikki toimenpidehuoneet oli tosi modernin näköiset. Epämielyttävä asia oli kun mun piti vaihtaa sairaalavaatteet päälle ja laitoin huoneen oven kiinni niin heti sieltä joku hoitaja avas sen ja jätti levälleen ja siivooja ja hoitaja ramppas edes takas, eikä sielä ollut mitään verhoa. Ja kun illalla he puhdisti viereisen potilaan alapään leikkaushaavoja niin ei silloinkaan mitään suojaa ja ovi auki.

Ensimmäisenä päivänä he otti verikokeet, ultran ja kyseli kaikkea. Sain huoneen, jossa oli toinen potilas. Henkilökunta oli mukava ja kysyi usein onko kaikki ok.

Toisena päivänä he teki gastroskopian, joka oli ihan hirveetä pelkkänä toimenpiteenä. Sitten loppu päivä oli pelkästään oleskelua.

Kolmantena päivänä oli leikkaus ja se meni kuulemma hyvin. En kauheasti muista siitä päivästä, ku olin aika tokkurainen, mutta mitään kipuja. ym ei ollut ja lääkäri kävi monta kertaa kattomassa. Halusin laittaa jotain vaatetta päälle ja hoitaja avusti, mutta kun pyysin vähä suojaa kun teholla oli miehiäki niin hoitaja sanoi vaan ettei täällä mitään sellaista ole, siinä oli toinen nuorempi sairaan hoitaja joka käski sitten hoitjaa hakemaan jotain siihe eteen... Loppupäivä meni nukkuessa.

Neljäntenä päivänä sain alkaa juomaa vettä ja kävelemään. Eikä silloinkaan ollut kauheesti kipuja, paitsi kun nousi tai piti kääntyä sängyssä. Katetri otettiin pois kun oli pystynyt kävelemään. Kun katetri sitten piti ottaa pois niin hoitaja tuli sanaa sanomattakaan heitti peiton pois edestä ja repi housuja alas ja otti sen pois ilamn mitään suojaa muitten katseilta ja ovi auki.

Viidentenä päivänä sain alkaa syömään vähä jogurttia. Eikä silloinkaan kipuja kauheesti ollut. Mut siirettiin teholta neljän hengen huoneeseen.

Kuudes päivä meni niinkuin viides päivä. Ja seuraavana päivänä pääsin lähtemään puolen päivän aaikoihin.

Lääkäri oli tosi mukava ja huomaavainen. Hän kävi joka päivä kattomassa ainaki 2-3 krt. Ja kysyi usein onko kaikki ok ja onko kysyttävää. Hän nevoi paljon ja selitti asoita hyvin. Englanti oli alussa hakusessa, mutta ajan mittaa se tuli paremmaksi. Sain kaikki tarpeelliset todistukset ja lääkkeet, mitä mun kotona pitää ottaa. Seurantakäynti on 3kk kuluttua ja 2kk päästä hän pyysi, että lähetän s.postia miten on mennyt ja miten paino on lähtenyt tippumaan. Ja hän painosti kauheasti, että pitää heti ottaa yhteyttä jos jotain on mielessä tai tuntuu oudolta.

Petrattavaa sielä oli useimpien hoitajien huomaavaisuus esim. myöhään illalla ja aikaisin aamulla kun kaikki nukkui niin ei hoitajat kauheesti siitä välittäny ja sieltä kuului kauheasti meteliä aina. Ja jos hoitajien piti jostain syystä käydä potilashuoneessa niin he laitto tietysti valot päällä, mutta ei sammuttanu niitä kun lähti. Varsinki intimiteetti suoja oli vähäistä/olematonta.

Oon nyt ollut kotona 1,5 pv ja ei mulla kipuja oo, eikä nälkäkään, et ainoaa asiaa mitä haluan koko ajan on jääkylmää vettä, jota litkin melkein koko ajan. Syön vain, koska on pakko syödä, enkä himoitse mitään, mut nämä asiat varmaa sit ehkä muuttuu paranemisen edetessä.

Vaikka eräät asiat oli mulle vaikeeta Tallinnas niin en muuttais päätöstäni mennä sinne jos voisin. Opin sielä paljon yksityisyyden ja intimiteetin suojan merkityksestä ja millaista on olla edes potilas (ensimmäinen krt kun olin sairaalassa yötä tai leikkauksessa) jne.

Hienoa että olet kotona ja toipumassa, onneksi olet positiivisella mielellä !

Tervetuloo takaisin ja upeaa, että kaikki meni kuitenkin hyvin ja olet hyvää vauhtia toipumassa! Kurjalta tuntui tuo intimiteettisuojan puute, en mäkään olis kyllä siitä tykännyt .

Tervetuloa kotiin ja palstalle. Kiva kuulla että kaikki meni kohtuullisesti ja voit hyvin. Voin kuvitella että virolaisilla julkisen puolen hoitajilla voi olla erilainen palvelumentaliteetti kuin yksityisen puolen siellä tai Suomessa. Hienoa että että olet toipumassa.

Olen huomenna menossa Tallinnaan tapaamaan tri Adamsonia sairaalaan. Kyllä jänskättää!

No, tollasissa tilanteissa on pakko yrittää ajatella positiivisesti, koska muuten siinä menis hermot ja kun muutenki sielä oli tylsää.

Maisa77 kerro sitten ku ehdit mitä mieltä olit ja miten meni.

Heti koneen ääressä, vaikka takana ei-niin-kevyt matka. Kävin tosiaan tänään Tallinnassa päivällä katsastamassa Mustamäen sairaalan tilat ja tri Adamsonin. Samalla tapasin hänen kollegansa Priit Miidlan. Molemmat olivat oikein asiallisia ja kyselivät taustoja. Laajemman kyselykaavakkeen ja ohjeet eneilyyn sain sitten kotiin. Mies oli mukana tutkailemassa tiloja jms.
Adamsonin tapasin tosi nopeasti; hän vei melkein suoraan katsomaan toissapäivänä leikattuja 2 virolaista ja yhtä suomalaista naista jotka olivat samassa huoneessa keskenään. Suomalaiselle oli laitettu panta, muille GBP, jota minullekin suositeltiin. Naisten kanssa puhuminen vei aika paljon jännityksestä pois.
Jenskhun kokemukset henkilökunnan mentaliteetista pitävät ilmeisesti laajemminkin paikkansa. Pitää vaatia privacyä, jos sitä haluaa. Onneksi oon jo hieman "muijahtanut" enkä ole enää niin ujo, kuin nuorempana. Voin kuvitella että lähempänä 20:iä ei olis naurattanut rujo meininki...

Varmaan totta, että nurempana on vähä "tarkempi" yksityisyydestä , mut selvisin siitä iha hyvin. On nyt tippunu melkeen 11kg niin oli se sen arvosta.

Oot sä Maisa77 nyt vakavissa menossa sinne? Ja millasella aikataululla menisit? On iha kiva ku kuulla, ku en voi oikee kavereil jne. puhuu näistä asioista ku he ei oikee ymmärrä niin siksi utelen .

Hmm...mihinköhän bittiavaruuteen viesti, jonka aiemmin töissä kirjoitin, oikein katosi...
Enivei - VAU HIENOA!!! Taputathan itseäsi hienosta suorituksesta?!
Kyllä mäkin tarkka yksityisyydestäni olen, ehkä vain osaan vaatia oikeuksiani äänekkäämmin nykyään.
Oon nyt siis ihan tosissani menossa Viroon. Kirurgin pitäisi piakkoin soitella tarkka aika, mutta sijoittunee maaliskuun puolen välin jälkeen. Mahdollisimman nopeesti pois niin paljon kuin lähtee. Selkäkivut meinaan tekee hulluksi - ja työkyvyttömäksi.
Nyt sitten eneilyä tiedossa ens vkosta alkaen. Mites Jenskhulla meni eneilyt ennen Viroa?

Joo, oon iloinen siistä 11kg, vaikkaki tiedostan ettei se varmaa jatkossa mee niin nopeasti. Kukaan ei oo oikee välittäny et oon laihtunu ja mun perhe on sitä mieltä, etten oo tehny mitään sen eteen ja se on VAAN nestettä???
Eneily oli vaikea, ku en oikee tykkää niist juomista, mut meni se sit pakosta ku mietin tavoitetta.
Mä oon ollu onnekas, ku mulla ei oo ollu koskaan mitään terveyden "ongelmia" ylipainon takia, mikä on ihme.
Maisa77 nyt voit pitää mielessä, että lähitulevaisuudessa selkäkivut on historiaa ja sulla siis alkaa jännittävät ajat, ku mulla oli ainaki se 1kk ennen leikkausta pelkästään leikkaus mielessä.

oot kyllä jenskhu oikeessa - mitään muuta en osaa enää ajatella, ja tuntuu ettei se Adamson ikinä soita. Maltti on valttia tietysti, ja se ei ole mun vahvimpia ominaisuuksia.

Tiedän ettei ole kivaa kun läheiset suhtautuu noin pudotettuihin > 11 kiloon. Muistan itsekin parhaan ystävän non-saleerauksen kun olin aikanaan pudottanut 20 kiloa niin että se näkyi. Tiedän muutenkin, että jahka niitä kiloja itselläkin leikkauksen jälkeen alkaa tippumaan, löytyy lähipiiristä vähintään muutama, jotka kateellisuuttaa / omaa vähäistä itsetuntoaan pönkittääkseen, haluavat lintata toisen onnellisuuden. Mun neuvo on: ole ylpeä siitä mitä olet tehnyt, ansaitset kaiken hyvän mitä saat kun olet ollut niin rohkea ja käynyt leikkauksen, syönyt vähän ja laihtunut! Ja mielessään voi näyttää keskaria niille, jotka käyttäytyy syystä tai toisesta huonosti, toisen ansaitulla ilon hetkellä! Vaikka ajattelis mitä, on se todella huonoa käytöstä pilata toisen onni.
Voih, eneilyä en kyllä odota yhtään...

..Ja vaikka siitä 11 kilosta monta olisikin nestettä, ne ovat nyt poissa ja vaaka näyttää aina vain pienempiä lukemia!