Nyt tarttis neuvoja kiitos!

Heips! Täällä taas. Olin ohitusleikkauksessa Peijaksessa, leikkauspvä oli ma 22.11., eli n. 1,5 vko sitten. Leikkauksen kerrottiin menneen ihan OK. Ei pelottanut tms. lainkaan, koska olin mielestäni niin hyvin kaikkeen varautunut ja valmistautunut. Tiistaina tulehdusarvot alkoivat nousta sairaalassa. Olivatkin sitten lähes 300. Veden juontikin kiellettiin tietty tuon jälkeen ja annettiin varjoainetta suun kautta ja sitten vietiinkin jo keuhkojen viipalekuvaukseen, seuraavana aamuna keuhkoröntgeniin. Kuume oli myös noussut ja tuomio oli keuhkokuume. Koska mulla on astma, oli puhallellut pulloon ahkerasti ja käyttänyt hengitysmaskia 4xtunnin päivässä. Mutta ei sekään sitten auttanut. Vahva antibioottitiputus aloitettiin. Sairaalassa jouduin olemaan tämän ylimääräisen jutun takia reilun viikon. Tulehdusarvo putosi reiluun sataan ja toissapäivänä pääsin kotiin. Vahva antibioottikuuri tabuina jatkuu vielä 2 viikkoa. Juominen ja varovainen syöminen ohjeiden mukaan onnistuu hyvin, eikä maha tule siitä kipeäksi tms. Sitä vastoin ihmettelen, jota kysyin sairaalasta lähtiessä myöskin kirurgilta, että kuuluuko kuvioon että vatsassa on sillä vasemmalla puolella kylkiluitten kohdilla mahtava viiltävä kipu silloin kun nousee sängystä ylös? Siinä kohtaa tuntuu ja näkyy! sellanen ruislimpun kokoinen pahkura. Leikkauksesta nyt jo tuon verran aikaa ja kipu aivan sama just tossa kohtaa, muut reiät ei ole yhtään kipeitä ja kaikki haavat ummessa ja siistejä. On sitä kyllä suihkuteltukin! Istuessa, seisoessa ja kävellessä kipua ei tunnu, mutta se ylösnousu pitkältään! Huoh, kipu niin vihlova, että vois huutaa. Siitten kun panelen ja hieron hellästi sitä möykkyä, niiin muutamassa sekunnissa kipu lakkaa? Pitikö sen olla tälläistä. Mun hemogobini putos 9,6 ja olo on hitsin heikko kaikin puolin. En osaa eritellä mikä tässä nyt on leikkauksesta aiheutuvaa ja mikä keuhkiksesta? Pari yötä lähes valvottua on tullut mieleen, että teinkö oikein kun menin? En ole mikään kipuherkkä tyyppi, leikkauksia tehty n. 10 laidasta laitaan, mm. sektio, mutta tää on outo kipu. Oliko se teilläkin tälläistä? Minä olisin sitä mieltä, että kaikilla pitäisi olla kotona joku jelppaamassa kun tulee itsekseen mietittyä kaikenlaista, olis niin paljon helpompi jakaa tää homma jos olis kotoväkeä paikalla... Sit kysyisin noista Klexane pistoksista. Ite joutunu pistämään niitä nyt su illasta 21.11., eli reilun viikon ja reseptin sain vielä kotiin +10 päivää? Hain ne apteekista ja olin pyörtyä niitten hintaa! n. 113,00 euroa alentamaton hinta. Kaikenlisäksi, ne kun ovat oikein kunnon ruiskeita eikä mitään pikku nipsauksia, niin en kyllä tykkää niitä aamuin illoin iskeä ite mahaan. Tässä täytynyt siis opetella sairaanhoitajien hommia! Olen täältä lukenut, että kaikki sairaalat Suomessa ei edes vaadi näitä piikkejä, niin kuinka voi olla, et toisissa niitä vedettävä 2,5 vkoa kaikenkaikkiaan? Itellä mulla ei ole mitään käsitystä asiasta. Taitaa nyt olla tän muorin kirjoitus aikas negatiivisvoittoista, mutta olis kiva kuitenkin kuulla teitin muitten mahdollisista vastaavista ongelmista. Huomenna se on varmaan jo parei päivä täälläkin! Ihanaa kun tälläinen paikka jossa voi jutella näistä asioista kun kaikilla joko edessä tai takana leikkaus! Tsemiä kaikille!

En osaa vastata sun kysymyksiin kun itsellä ei ollut mitään tuollaista oli kyllä kipuja ja kovia mutta ne johtui suurista komplikaatioista ja kipu oli selässä mutta jos huolettaa liikaa niin ota ihmeessä yhteyttä leikanneeseen sairaalaan niin tietävät opastaa,
Voimia ja jaksuja sulle rotunainen ja jouluna näyttää jo varmaan hyvältä,

Syötkö särkylääkkeitä tai / ja litalginia kipuun? Kannattaa syödä, vaikkei muuten kovin kipeä olekaan. Mullakin parin viikon ajan oli pistävää kipua välillä juuri liikkuessa, koska ol leikkauksessa jouduttu tekemään 1 syvempi tikki, se siellä hannasi vastaan. Mutta vähitelleen se kuitenkin hävisi.

Hyviä vointeja toivotelleen!

Moi!

Mulla putosi hb leikkauksen yhteydessä 156 - 98. Johtui hurjasta verenpurkaumasta juuri tuossa vasemmalla puolella. Maha oli siitä alkuun aika kipeä ja vähitellen siihen muodostui järkyttävä mustelma. No mustelmathan paranevat aikanaan... Niin kävi minullekin, mutta sellainen kovan sorttinen kohta siinä oli aika pitkään.

Sinulla ei tuo toipuminen ole mennyt lyhimmän kaavan mukaan, mutta tsemppiä ja kärsivällisyyttä... vähitellen huomaat, että kaikesta huolimatta tehtyä tuli hyvä juttu

Minulle tehtiin sleeve ja oikealle puolelle tuli 1 reikä, josta avattu ja parsittu syvemmältäkin. Oli muuten äkäinen kikuttelemaan varmaan kolmisen viikkoa. Nätiltä näytti alunpitäenkin, mutta sen verran syvä oli, että tuntui ja kunnolla. Kipulääkkeitä söin orjallisesti kellon kanssa ja, kun sitten tyhmyyksissäni pariin kertaan rupesin vähentämään kostautui se(yhdistettynä tietty puuhasteluun, tyhmä mikä tyhmä... )

Ota kipulääkkeitä säännöllisesti, huilaa ja nauti rauhallisesta sairaslomasta. Keskity juomiseen ja syömiseen ja katso telkkaria/nettaile sielusi kyllyydestä.

Miljoonasti kiitoksia vastauksista ja valtavasta tsemistä teille kaikille Ritu, Lyltsy, Bulleriina ja Poutapilvi! Syön yllä särkylääkkeitä joka pvä, niitä mitä sairalasta määrättiin. Vain tarvittaessa otan Tramalin lisämyrkyksi. Bulleriina, nyt kun kirjoitit tuosta sun verenpurkauma asiasta, niin kun kysyin just tosta yhden kohdan kivusta sairaalassa, niin kirurgi sanoi todellakin sen olevan ihan normaalia ja kuulin kun kollega kysyi takana, että oliko tämä se hematooma tapaus? ja kirurgi sanoi olevan? En saanut siinä kysyttyä mitä tuo tarkoitti kun olivat jo toisen potilaan luona. Liekö sitten kyseessä mulla samantyyppinen juttu kuin sinulla? Olisihan se voitu mulle kertoa, niin ymmärtäisi paremmin vaivojansa. Any way... Viine yönä tuo vihollinen, eli möykky, joksi sitä nimitän siirtyi sängyssä kovan kivun saattelema toiseen kohtaan vatsaa, sen nimittäin tuntee ihon läpi missä kohdassa on. Nyt kipu sängystä noustessa on toisessa kohtaa. Soitan tänään sinne sairaalaan kunnes ovat saaneet "aamupolkat" siellä ohi. Asun Järvenpäässä ja 20.s pvä pitäisi lähteä Leville Joulun viettoon, niin pikkuisen kyllä askarruttaa. Kertoilempa sitten täällä jos saan jotain selvitystä sairaalasta soion jälkeen!? Ihana kuulla että kaikki olette selvinneet omista leikkauksistanne ja vielä MAHTAVIN TULOKSIN!

Minulla leikattiin viime keväänä umppari ja leikkaushaavan kohdalle (sisäpuolelle ) ilmestyi kämmenen kokoinen iso ovaalin muotoinen pahkura ja oli varmaan 3-4 kk siinä.
Oulussa sisätautilääkäri epäili sen olevan verenpurkauma ja viime viikolla ultrassa vielä tarkastettiin samalla kun katsottiin maksan koko tätä lihavuusleikkausta varten,niin mitään ei ollut enään pahkurasta jäljellä.
Se oli kans arka silloin kun se vielä oli.

Rotunainenko? minä kanssa soittelin pariin kertaan Peijakseen ja kirurgi vastasi kysymyksiini tosi nopeasti. Kivut onneksi hellittivät pikkuhiljaa ja, kun ei muita oireita (kuume, haavan kuumotus/punotus) ollut, niin tiesi, että kaikki kuitenkin ok

Moi!

hematooma=verenpurkauma=iso mustelma, joka ei välttämättä näy päälle, vaan on syvemmällä kudoksissa.

Saisi nuo tohtorit puhua suomea eikä sitä munkkilatinaa. Minua auttaa tuo muinainen peruskoulutus, eli olen sairaanhoitaja.

Kärsivällisyyttä toipumiseen!

Moikka ja toipumisia sulle.

Koitin katsoa olisko joku sulle vastannu noihin napapiikkeihin, muttei (kait) ollu. Niiden tarkotushan on leikkausten jälkeen ehkästä veritulppien syntymistä, joka on mielestäni hyvä asia, ja monessa paikassa on ilmeisesti rutiinitoimenpide leikkausten jälkeen . Isälleni polveen keinonivel, jonka jälkeen pitkään noita piikkejä myös.

Nyt tulee blondin logiikkaa: koska Klexane on "verenohennuslääke" voi se myös vaikuttaa noihin ihonalaisten verenpurkaumien syntyyn/paranemiseen.

Tuo itsensä pistäminen on mullakin ollut kynnyskysymys, kun aikanaan noita lapsettomuushoitoja läpi kävin ja itseäni piikitin. Ei ollut helppoa, mutta, kun tiesi ettei se loputtomiin jatku, niin sen juuri ja juuri sieti. Tosin laitoin aina, kun mahdollista oli jonkun muun piikittämään (äitini sh).
Ajatelkaamme positiivisesti, diabeetikot piikittävät vuosia

Minni

Suuri kiitos kaikille vastanneille! Nyt vasta palaan asiaan, monen mutkan kautta. Soitin Peijakseen perjantaina 3.12. ja juteltiin, että minut leikannut kirurgi soittaa tiistaina kun palaa töihin. Kirurgit olivat olleet jenkeissä konferenssissa tjn., ja tiistaina hoitaja soitti Peijaksesta, että eivät ole päässet vielä töihin. Keskiviikkona sitten menin Peijakseen toisen lääkörin kehoituksesta ja olinkin siellä kirran polilla 11 tuntia kokeissa ja tietokonekuvauksessa. Mitään poikkeavaa ei löytynyt? Kipu oli edelleen kova ja samassa kohdassa, missä "möykky"? Niin tai näin, sain varmistuksen, että mitään "kohtalokasta" siellä masun sisällä ei ole ja siitä olen enemmän kuin kiitollinen ja onnellinen! Sain Tramalin ja muiden "myrkkyjen" lisäksi Litalginia ja luulen, että se olisi nyt se onnenkalu, joka on mua auttanut! Sain myös nukahtamislääkkeitä, joten viime yö oli ekaan kertaan sitten leikkauksen ensimmäinen, jolloin sain nukuttua muutamia tunteja! Olo on aivan mahtava verrattuna aiempaan! Nyt mahassa ei ole enää sitä viiltävää kipua niin kovin, kuin ennen tätä. Alan siis uskoa, että nyt alkaa toipuminen!!! Pikkuhiljaa vaan eteenpäin! Minnille vielä; ihan oikein kirjoitit tuosta Klexanesta, harvoin minäkään olen niin heikkona, että kaikesta alan valittaa, mutta viikkoja invalidisoinut kipu pani kynnyksen niin alas, että jopa ne pistokset tuntui ylivoimaisilta! Naurettavaa... olet oikeassa, diabeetikot joutuvat tekemään tuota narisematta vuodesta toiseen, sympatiat ja voimia heille. 17.12. mulla kirurgin vastaanotto alunperäisen sopimuksen mukaan. Luulen, että olen silloin jo taas kohtalaisessa kunnossa. Nyt vaan pitäisi alkaa pikkuhiljaa kävelemään ja kun vielä pääsisi lempiharrastukseen, eli vesijuoksuun, alkaisi taas kuntokin koheta! Kaikkea hyvää teille kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen ja suuri kiitos neuvoistanne!

Saanko tässä ketjussa kysyä aiheen ohi, mutta sitä kuitenkin sivuten?

Vieläkö todella määrätään Litalginia jollekin?? Sain sitä joskus vuosituhannen vaihteessa sappivaivoihin ja kauan sen jälkeen täysin muista syistä lääkärissä ollessani eräs lääkäri kysyi olenko todella sitä joutunut syömään vaikka markkinoilla on uudempia ja turvallisempiakin lääkkeitä? Olin hiukan sanaton hänen kertoessaan, että Litalgin aiheuttaisi suurella todennäköisyydellä mahahaavaa. En tiedä pitääkö tämä väite paikkaansa, mutta mikäli pitää. On aika omituista jos sitä määrätään tälläisille potilaille joilla mahalaukkuun on juuri kajottu.