Silkkiuikun uusi tie

Noniin nytpä se ravitsemusterapeutin aika tipahti postista. 15.2 on jännityksen paikat.

Eipäs kun! Tänään tuli uusi aika ravintoterapeutille ja se onkin jo viikon päässä! Eli torstaina 27.1 klo 11. Voi kamala... Kauhun sekainen jännitys... Ruokapäiväkirjaa pitää täyttää.

Mitähän niihin lanketteihin osaisi laittaa, etteivät katso soveltumattomaksi leikkaukseen...

Upea suoritus Bullerina!! Onnittelut

Minäkin intouduin laskemaan paljonko olen ylipainostani pudottanut ja 88% ylipainosta on pudonnut 8 kk leikkauksesta/vuodessa enen aloitus mukaan lukien.

No tän hetkistä tilannetta en tiedä mutta olen puolessa vuodessa ylipainosta kun viimeksi laskin 35% pudottanut. Mulle lääkäri sano et ekana vuotena se on ihan se ja sama mitä syöt laihdut kuitenkin mutta että sen jälkeen pitää katsoa mitä syö, mutta olen kyllä silti alusta asti katsonut suurin piirtein mitä syön. tavoitteeksi täällä sanotaan että ekana vuonna 50% ylipainosta yleensä putoaa ja seuraavana 25-45% ja loput seuraavan parin vuoden aikana. Mutta on siinä sekin että kuinka kauan on ollut ylipainoinen ja kuinka paljon sitä on, vaikuttaa lopputulokseen. Eli mulla esimerkiksi kun olen yli sadan kilon ollut 10 vuotiaasta lähtien ja sitäkin ennen aina ylipainoinen, niin realistinen paino mitä odottaa on noin 90-80 kiloa, vaikka olen vain 167 senttiä pitkä. Totesin siihen että on se kumminkin niin suuri parannus että on vaivan arvoista ja tuskin edes pienempi osaisin edes ollakkaan
Silkkiuikku, ole vaan rehellinen sille ravitsemusterapeutille, niin saat sitten paremmat neuvot ja kaikki ongelmat jos ilmenee hoidettua pois ennen leikkausta. tsemppiä ja pitkiä hermoja prosessiin.

Nonniin ja heipsistä taas vain. Edellisen kirjoituksen jälkeen olen ehtinyt käydä kolmesti ravintoterapeutilla ja lääkärillä tekemässä päätöksen koskien leikkaustani.

Täytyy sanoa, että ravintoterapeutti pisti minut todella miettimään koko leikkausta ja välillä olinkin jo siinä ajatuksessa etten käy tätä läpi. Ravintoterapeutti oli todella leikkauskielteinen.

Kolmannella ravintoterapeutin käynnillä oli eri terapeutti joka puolestaan oli kohdallani leikkausmyönteinen. Samoin lääkäri jonka luona kävin. Lääkäri sanoi, että parhaimman hyödyn leikkauksesta saa silloin kun potilas on vielä nuori ja ilman lihavuudesta johtuvia sairauksia, kuten minun tapauksessani.

No, nyt maanantaina siis labrat ja sen jälkeen lähtee lähete itse leikkaukseen Lahteen. Tällä hetkellä olen kokeilu-enellä viikon, katsellen miltä se tuntuu ja miten keho ja mieli reagoi. Jännää.

Mikäköhän olisi tämä nuoruuden raja Mietin vaan kun olen itse jo 41 vee nii olenko nuori vai vanha saanko minäkin sitten sen parhaan hyödyn leikkauksesta ?

Hyvä kysymys Luulen lääkärin tarkoittaneen tuossa ihan sitä, että kun ei ole vielä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia niin leikkaus ennaltaehkäisisi niitä.

Mä kyllä uskon, että paras hyöty on hyvin abstrakti käsite ja tarkoittaa varmasti jokaisen kohdalla eri asioita. Luulen, että jokainen reippaasti ylipainoinen hyötyy kyllä.

No nyt on sitten ihan virallisestikin laitettu lähete menemään Lahteen.

Olin tänään myös JKL:ssä lihavuusleikkaukseen hakeutuvien ja siellä jo käyneiden tapaamisessa. Jotenkin koin oloni todella ulkopuoliseksi. Suurinpiirtein kaikki olivat minua parikymmentä vuotta vanhempia ja jo mitä kauheimpia liitännäissairauksia sairastavia. Oli uniapneaa, diabetesta ja vaikka sun mitä.

Myöskin tämä minut ensimmäisellä kerralla lytännyt ravintoterapeutti oli paikalla. Odotin hänen jo osoittavan minua sormella ja huutavan, että "sinä et kuulu tänne!!!!". Noh, ei niin käynyt kuitenkaan, hän vain morjesti.

Nyt olisi kiva saada parikymmentä kiloa pois ennen skalpellia jotta skalpellin jälkeen kiloja tippuisi enemmän. Taitaa tosin olla turha toivo, mutta ainahan voi yrittää

Heip.Kirjotinkin tonne omaan ketjuun sulle vastausta..Joo no meitä tais olla kaks meitä "nuoria" siellä.Oli tosiaan aika ulkopuolinen olo.Tuli sellanen olo,että oonko tosiaan ainoita "nuoria" jotka on jo näin toivottomassa tilanteessa..
Taidetaan olla aika samassa bmi.ssä ja painossa ja taidettiin olla saman ikäsiäkin.Ties vaikka oltas lahdessa yhtäaikaa..
Jatketaan harjotuksia

Tsemppiä Silkkiuikku. Kylläpä on löperöä toimintaa siinä sinun terveyskeskuksessasi. Ei voi kuin ihmetellä.

Katka: Juu kyllä minäkin olin siellä. Ei siellä juuri muita nuoria näkynyt. Taisin bongata sinut kylläkin, lähditkö hieman ajoissa? Pistin nimittäin merkille yhden nuoren itseni lisäksi Ei kyllä lahdessa olla samaan aikaan koska minulla on vasta viime viikolla se lähete lähtenyt, tässä tutustumiskäyntiä vasta odottelen.

Inka: Juu kyllä oli löperöä toimintaa mutta nyt olen ihan tyytyväinen tähän harkinta-aikaan. Voinpahan olla nyt takuuvarma valinnastani.

Jeps lähin vähän aikasemmin..Flunssa vaivas enkä jaksanu istua enää.Oliko siinä lopussa vielä jotain tähellistä?

Ei siinä oikein ollu muutakun ne punnitukset.

Keskiviikoksi tuli aika ekg:hen, keuhkoröntgeniin ja spirometriaan. Luultavasti pakko siirtää koska erittäin tärkeät tunnit koulussa silloin. Eipähän tuo taida kirurgin juttusille pääsyn aikatauluun vaikuttaa mikäli tässä saa parikolme kuukautta sitä muutenkin vuotella

Tiistaina soitteli keskussairaalan ravintoterapeutti. Kyseli milloin haluan käydä siellä taas. Ehdotti, että jos haluan keskustella asioista jonkun kanssa niin hän laittaa minulle ajanvarauspyynnön kaupungin ravintoterapeutille ja keskussairaalan omalla kävisin sitten kun on ensikäynti Lahdessa ohi.

Kyllähän se vain mulle passaa, tällä kaupungin ravintoterapeutilla olen joskus käynytkin mutta laihoin tuloksin, omasta syystäni tosin. Lopetin käymisen kun en saanut mitään aikaan. Noh, uusin kujein nyt.

Hienosti olen omasta mielestäni pysynyt taas pari viikkoa ruodussa ja vaaka näyttää joka aamu vähemmän. Tänä aamuna paino oli 138 ja rapiat. Osanutraus auttaa helkutisti tässä projektissa koittaa tiputtaa painoa ennen leikkausta (jos siihen kirurgi suostumuksens antaa).

Noniin yksi käynti ravintoterapeutilla on takana ja sovimme siitä, että aletaan jo pienentää annoskokoja jotka mulle on se ongelma. Sillä tavoin totutellaan jo leikkauksen jälkeiseen elämään. En ole kuitenkaan onnistunut tässä vaan syön edelleen samoin kun ennenkin. Jotenkin kaikki tuntuu niin epätodelliselta ja turhalta, tuleeko koko leikkausta ollenkaan.

Huvittavinta on se, että mulle on kuitenkin jo aikakin tullut kirurgin ja nukkumatin tapaamiseen, 9.12.

Pitää varmaan vaan sitkeästi jatkaa osanutrausta. Sekin on jäänyt kokonaan.

Kenellekään muulle tullut tälläistä lannistumista ennen leikkausta vaikka asiat eteneekin?

Minulla on motivaatio aina välillä loppumassa. Lipsahdin 1300 kcal annoksiin ja laihtumista ei tapahtunut 2 viikkoon ollenkaan. Nyt olen saanut puristettua kalorit alle 1000 kcal. Ongelmani on, että työ on viemässä kaiken huomioni ja en jaksa panostaa laihtumiseen.

Lisäys: Mä muuten sain laihdutuksest taas kiinni, kun söin parin tunnin välein (iltapäivästä lähtien) salaatin (tomaattia, kurkkua, paprikaa, salaattia) tilkalla salaattikast. ja 1 pilkottu korpelan kinkku viipale seassa à 50 kcal. Sain koko ajan syödäkseni, vaikka annokset olivat kevyitä ja pieniä.

Joopsista.Mulla leikkaus maanantaina ja enen aikana on tullu monta repsua,viimeisin tänään.Söin suklaata!Mikä idiootti!Voi että mä vihaan itteeni.Ei oo helppoo ei.Vaikka ei olis kun muutama päivä niin ryssitään kunnolla.Kai se on joku stressireaktio,kun koko homma on jännittäny,pelottanu,hirvittäny jne..AHISTAAAAAA!!!!!!

Tsemppiä ja onnea matkaan!

Jännitys, pelotus ja ahistus kuuluvat asiaan, älä niitä sure. Ja leikkauksen jälkeen on HUOMATTAVASTI helpompaa hallita syömisiä, joten tuon itseinhonkin voit jättää sinne sairaalaan

Nonniin eli kirurgi ja anestesialääkäri tavattu. Kirurgi oli tosi mukava ja rauhallinen vaikka nimeä en nyt muistakkaan. Anestesialääkäri joutui hälytykseen ja hänet "tapasin" vain hoitajan välityksellä, hoitaja puhui siis lääkärin kanssa puhelimessa. Toivon siis, että tapaan anestesialääkärin ennen itse leikkausta.

Leikkaus luultavimmin on siis maaliskuussa. Ihan kiva, koska sitten minulla onkin enemmän aikaa keskittyä hyvinvointiini sillä opiskelut ovat juuri loppusuoralla. Ja saanhan vielä "viimeisen kerran" nauttia joulun herkuista. Jos ne eivät sitten ensi jouluna maistukkaan. Toisaalta eipä niitä sitten varmaan kaipaakkaan??

Kenelläs muilla on ollut leikkaus Lahdessa? Kokemuksia hoitajista, kirurgista jne?

Nyt on siis leikkuriaika tiedossa. 31.1.2012. Nyt pitäisi alkaa ene (ravintoterapeutti soitti ja sanoi tämän päivämäärän) mutta kas kummaa, eipä ole tilillä senttiäkään jotta voisin käydä nutrit ostamassa. Viivästyy huomiseen.

Eihän tämä asia nyt varmaan päivän päälle ole mutta henkiselle kantille olisi ollut tärkeää saada homma starttiin jo tänään, sinä oikeana päivänä.

Uutena vuotena miehen vanhemmat tulee olusien ja viinitonkkien kanssa kylään. Miten mä kestän niitä selvin päin? Vinkkejä?

Onpa kyllä kerrassaan karmivaa. Tekis niin kovasti mieli vetää perseet lauantaina.. Leikkaus 31.1.