V,,,umainen duunipaikka ja V...umainen pomo, ovat lihottava yhdistelmä.

Tutkimuksen jännittävin havainto oli se, että pitkäaikainen työstressi lihottaa. Mitä vähemmän ihminen sai tukea esimieheltään ja työtovereiltaan ja mitä pitempään tilanne jatkui, sen suuremmalla todennäköisyydellä hän lihoi. Työn vaativuus ei sen sijaan vaikuttanut lihomiseen lainkaan. Työyhteisön ongelmien ja lihomisen välinen yhteys säilyi, vaikka laskelmissa otettiin huomioon muut tekijät, kuten koulutus, sosiaaliryhmä, ruokavalio, liikkuminen, tupakointi ja alkoholin käyttö. Työpaikalla koettu stressi lisäsi sekä tavanomaista lihavuutta että vyötärölihavuutta, jossa läskit keskittyvät osittain tai kokonaan keskivartalolle.

Tämä tutkimus ei ole ensimmäinen, jossa työpaikan ihmisongelmat huonontavat terveyttä. Krooninen työstressi näyttää aiheuttavan sepelvaltimotautia ja lisäävän varaa sairastua metaboliseen oireyhtymään, jossa vyötärölihavuuteen liittyy kohonnut verenpaine ja sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. Jos läskisota todella halutaan voittaa, täytyy terveellisten elintapojen edistämisen lisäksi saada pomottelu kuriin.

Artikkelin tunnus: tko00011 (001.011)
© 2010 Kustannus Oy Duodecim

Hei luke64!
Uskon noihin tutkimustuloksiin. Lukeudun itse noihin ihmisiin, jotka välillisesti ovat lihoneet työympäristön henkisen ilmapiirin vaikutuksesta. Itse olen sapuskaa suuhuni mättänyt, mutta mielentilaani on suuresti vaikuttanut työilmapiiri. En ehkä ole ollut ominaisuuksiltani sellainen, joka olisi voinut saada tyydytyksen/lohdutuksen saamisen jostain vähemmän lihottavasta. Ikinä ei ole tullut mieleenikään, että lähtisin purkamaan paineita punttisalille, lenkkipolulle tai muuhun sellaiseen, josta kiloni eivät olisi nousseet. Olen ollut mukavuudenhaluinen ja käpertynyt sohvan nurkkaan mussuttamaan makkeeta syömistä. Enää en niin tee, vaan määrään itse, mihin venettäni vien ja näytän mistä kana pissii..