Letkua on nielty

Dodii!
Sinnehän se hyvin solahti, kun pyysin puudutussuihkeen. Hengityskin kulki suun kautta ihan normaalisti. Hoitaja neuvoi vetämään keuhkot täyteen ilmaa ja se auttoikin yökkäilyyn. Myös täällä palstalla joku neuvoi pitämään kielellä letkua paikallaan, jos vaan voi, sekin oli hyvä jippo!!! Ihmetyksekseni tutkimus oli nopeasti ohi ja hoitaja kehui mallipotilaaksi!

Hienoa, mua yökötti koko ajan, lääkäri ärähtikin jossain vaiheessa että koita ny pysyä paikoillas, mut minkäs teit kun vaan refleksit teki mitä teki, vaikka kuinka yritin pysyä ruodussa... Enkä ole edes omasta mielestäni mikään oksuherkkä. : )

Nyt se on sitten tehty ja kiva, että meni hyvin. Itse pelkäsin tuota gastroskopiaa kaikkein eniten, mutta nopeasti se meni ohi. Yökkäilin kyllä koko ajan ja kasvoillani olikin sitten pieniä verenpurkaumia kovasta yökkäyksestä. Ei se silti ollut niin paha, kuin luulin. Tsemppiä jatkoon!

MRA123, jos sä kävit siinä letkun nielennässä Tampereella tayssissa, niin se naislääkäri joka noita tekee on ihan avuton tapaus. Ton tutkimuksen voi tehdä nätisti ja niin että potilasta ei satu. nImittäin toi naislääkäri ja ne hoitsut runno mun kurkun ja pään tosi pahaan kuntoon kun tekivät tuon, eikä ne ottaneet kuin 6 näytettä, siinäkin ne onnistu tuhlaan aikaa niin et olin letku suus yli viis min.
Jäi lievää pahempi kammo tuosta tutkimuksesta. Vastaavasti täällä oli tosi vaikeaa mennä tuohon uudestaan noin vuosi tuon kokemuksen jälkeen.
Mutta, proffessorin taidot oli sitten ihan toista luokkaa, myös kuinka henkisesti pidetään potilas rauhallisena. Takas että alle 3 minuuttia menee, ja niin meni, näytteitä otettiin 10. Tän jälkimmäisen jälkeen olin ihan kunnossa käheää ääntä lukuun ottamatta heti sen jälkeen, tuon naislääkärin jäljiltä olin käheä, kipeä ja turvoksissa muutaman pv, vatsakivuista puhumattakaan.
Täsätä tuli nyt tällainen vuodatus, osui vaan teidän kommentit tuosta letkun nielennästä arkaan paikkaan.

Ai en mä tiennytkään että sen vois nätisti tehdä, enkä tiedä oliko mulla sama lääkäri, nainen kylläkin. Mulla ei ole muuta kokemusta kuin tuo, naama oli aika violetti pari päivää verenpurkaumien takia, varsinkin silmäluomet oli kuin olis valmiiks meikattu jos violetista väristä sattuu pitämään : ) en kyllä pidä....

Sen voi tehdä tosiaankin nätisti, ja minä olen vielä sellainen yliherkkä kaikelle mikä suussa ja kurkussa tapahtuu. Mulla ei ollut mitään purkautumia kasvoissa kun täällä tuo tehtiin, olo oli loistava muutaman yskähdyksen ja nenän niiston myötä.
Joo, ei sieltä tuollaista kestomeikkiä pitäis tulla :D en edes tiennyt että ulkoisesti voi noin väri muuttua. Mulla enemmän oli sisällä nuo kivut/turvotukset jne ja henkisellä puolella. Voisin avata sanaisen arkkuni tuosta lääkäristä mutta parempi olla tekemättä niin, se on ollutta ja mennyttä. Se oli sellainen kuivakka keski-ikäinen nainen, tarkempaan en muista, enkä edes halua.

Nonniih..olipas rohkasevaa! Olen itse menossa enskuun alussa juuri Tayssiin vatsan tähystykseen ja olen sitä jo alkanu pikku hiljaa jännittään. Ajattelin, että suotta panikoin, kaikki menee varmaan ihan hyvin...Noh, en aattele enää!
Tuskin Maria sun oli tarkotus säikyttää kelleen jarrutusjäljet kalsareihin, mutta melkein niin kävi. Positiivisuutta kehiin, ehkä siellä on eri ihminen tai on opittu tähystään asikasystävällisesti tai...

Ranskis, älä suotta panikoi!!

Mulle teki tähystyksen Anne, toinen leikkaavista kirurgeista, ei sama ihminen josta Maria kirjoitti.

Vaikka kokemus oli mitä oli niin menisin uudelleen jos tarvisi, en saanut mitään kammoa kuitenkaan, naama meni verenpurkaumille kovan yökkäilyn takia, mut homma ei kestä kauaa, sen ajan istuu vaikka kepin päässä...
Kaikki me reagoidaan omalla tavallamme, jos oikeesti jännittää, pyydä esilääkitys tai viimeistään sit puudutesuihke suuhun, mullekin tarjottiin, olis varmaan tarvinu ottaa, mut ajattelin ettei tää nyt niin paha rasti ole...

Avoimin mielin vaan toimenpiteeseen!

Joo, kyllä minäkin tuohon uudestaan menisin, ja ei ollut tarkoitus säikyttää ketään. Mutta ei se niin helppoa ole kuin ne sanoo, sitä vain yritin tuoda esiin.
Toivon todella että niident aidot on kehittynyt ainakin henkisellä puolella tässä vuoden puolentoista aikana. Itse vaan en muistele hyvällä omaa kohteluani tayssissa, ainoat jotka oli tosi ihania oli ravitsemusterapeutti ja vastaava sairaanhoitaja. Voisin pitemmältikin kirjoittaa omista kokemuksistani mutta, se on ollutta ja mennyttä ja ne olivat silloin vasta aloittamassa leikkauksia tayssissa kun itse jonotin sinne. Ainoo mikä ketuttaa et tuhlasin 3000 euroa lentolippuihin turhaan, sillä olisin saanut täällä jo yksityisenä tuon leikkauksen.
Mutta tsemppiä kaikille jotka noita tutkimuksia läpi käy ja jonottaa leikkaukseen, kyllä tää on sen vaivan arvoista.

Moikka! Arvasin kyllä, ettei ollu tarkotus pelotella ketään. Olen vaan niin kipuherkkä, että jännitän aina kaikkee tollasta etukäteen! Esim. ainoan lapseni synnytyksessä menin kipushokkiin, enkä muista siitä mitään, alkua lukuunottamatta. Jälkeenpäin , kun laittoivat pojan vatsalleni, en ollut ottanut edes kiinni hänestä, vaan kierähti lattialle. Niin sitä voi mennä sekasin kivusta. Onneksi en joutunut korvaamaan sydänäänilaitetta, jonka olin reuhtassu lattialle, kun tuskissani olin kulkenu ympäriinsä. Jälkeenpäin on kyllä hävettäny, ja arvaatte varmaan, miksi mulla on vain yksi lapsi!
No, se siitä. Kyllä kutsukirjeessäkin mainittiin, että rauhottavaa ja kipulääkettä saa pyytäessä, mutta sitten ei saa ajaa autolla vuorokauteen.

Mul kesti oysissa 12min ja ne työnsi letkun viel takasi ku lääkäri huomas et lisä näytteitä pitää saada. Ruokatorven alaosan näytteet kipuili hieman muuten meni hyvin kun ystävä neuvoi et pistä silmät kiinni keskity hengitykseen ota puudutus ja läähätä kun alkaa oksettaan. Niillä pärjäsin hyvin ja hoitaja kyseli onko aiemmin tehty no ei ollu,,, Ei paha kokemus jutut on kyllä mitä olen kuullut ko kokeesta tyyliin kauhutarinoita synnytyksistä =)

Ranskis, ota reippaasti vaan se puudutussuihke, se on minulla ollu kummallakin kertaa, se kyllä helpotti oloa hieman, itselläni vain voimakas oksennusrefleksi. Koita vaan olla rentona mitä pystyt, se helpottaa.Tää jälkimmäinen käynti täällä oli ihan ok, ne neuvo koko ajan vaan hengittämään rauhallisesti, syvää hengitystä, se toimi mulla.
Ja tuosta synnytyksestä, oli varmasti rankka kokemus, sympatiat sinun puolellasi.

Itse asiassa synnytys jutut on mielestäni pahempia kuin mitä itse synnytys. =) Kyllä se tähystys menee, Ranskis, kun pysyt vaan rauhallisena. Tsemppiä reissuun!