Ihan kohta, uusi elämä?

Kiitos kiitos, tämän uuden mahan kanssa nyt opetellaan elämään sovussa :).

Sain ohjeeksi syödä nestemäisiä ruokia noin 1-2 viikkoa ja sen jälkeen sosemaista ruokaa parisen viikkoa, jonka jälkeen voi sitten opetella syömään tavallista ruokaa tuntemusten mukaan, aluksi pehmeää evästä.

Olinkin jo tänään rav.terapeuttiin yhteydessä sähköpostitse kysyäkseni syönkö oikein ja tuli vastaus varsin nopeasti, että hyvältä näyttää. Sokeria pitää varoa dumping-oireiden vuoksi ja tahti on oltava hidas. Aika samanmoisia ohjeita olen täältä lukenut muiltakin.
Mulla on kuitenkin takaraivossa koko ajan sellainen olo, että etten vaan tee mitään väärin, ilmeisesti kuitenkaan en koska olo on kohtalainen, eikä vatsassa ole vaivoja ilmennyt.

Sain jopa napapiikinkin pistettyä, vaikka se oli asia jota kammosin etukäteen. Opettelin hoitajan kanssa sen eilen ennen kotiin lähtöä ja tänään sujui kotona ihan hyvin :).

Kohta taas vaakatasoon,

Sannikaarina

Mitä silloin voi konkreettisesti syödä kun ollaan nestemäisellä ruoalla (jugurttia, mitä muuta)?

Onnea sannikaarina hyvin menneestä leikkauksesta ja hyvää uuden elämän opettelua!!
Itselläni GBP-leikkauksesta kulunut nyt 2,5 viikkoa ja aloittelen juuri täysin normaalien ruokien syömistä. Eli ohjeet on kovasti erilaiset eri paikoissa. Huolellinen pureskelu kaiketi kaikkein tärkeintä.

Nestemäistä ruokaa on jugurtit, mehukeitot, viili, jäätelö, maito, piimä, pussikeitot (ei siis ene vaan ihan kaupasta keitot, joissa ei sattumia).

Sosemaiset ovat puolestaan likimain samoja, vähän paksumpia vaan esim. hedelmäsose (itse söin banaania purren sen huolellisesti mössöksi), vihannessosekeitot ja oikeastaan kaikki minkä pureskeli tarpeeksi mössöksi(ei nyt kuitenkaan lihaa)

Onnea uuteen elämään=)

Kiitos Poutapilvi vinkeistä, tuota viiliä en olekaan älynnyt, pitää pistää mies kauppaan ostoksille, kun tulee töistä :).

Täällä taas harjoittelen uutta tapaa syödä hitaasti, välillä meinaa unohtua, mutta kyllä tuo uusi maha heti kertoo, jos ruokaa menee liian nopsaan.

Eilen illalla olin todella väsynyt ja lämpöäkin oli jonkin verran. Nukuin kunnon yöunet ja tänään olo on jo parempi. Pikkuneiti meni onneksi vasta kymmeneksi kouluun, niin saimme kumpikin nukkua pitkään.

Kävin suihkussa ja huomasin, että neljän haavan ympärille on tullu punaista ihottuman oloista läikkää. Soitin Eiraan ja sain ohjeet seurata tilannetta, tod.näköisesti haavateipit ärsyttävät. Jos ei helpota voin käydä näyttämässä osastolla. Vatsa onkin sitten iloisen kirjava napapiikeistä, siihen sain ohjeen pistää välillä reiteen, auts :).
Ja oikean käden päällinen ihan mustankirjavana verikokeista. Olen siis varsin hehkeä ilmestys juuri nyt :D.

Taidan mennä lepäilemään välillä,

Sannikaarina

Sannikaarina haavoille tekee hyvää ahkera suihkuttelu ja jos tarkenet, niin kylmä-lämmin vaihtelu tehostaa haava-alueen verenkiertoa ja parantaa nopeammin.

Meillä suvussa monella haavateippi allergiaa tai oikeastaan siis liima-allergiaa. Kannattaa kokeilla toista haavateippiä, jos tuosta tulee oireita. Ja suosittelen kokeilemaan ennen kuin iho kukkii kunnolla. Sen jälkeen "oikean" löytäminen on vaikeaa.

Ootko muuten pinaattikeittofani? Itse rakastuin uudelleen lapsuuden herkkuuni ja söin leikkauksen jälkeen ja edelleenkin pakastepinaattikeittoa. Helppo, halpa ja herkullinen =)

Kiitos Poutapilvi :).

Haavateipin liimaa itsekin epäilen, eilen vaihdoin teipit ja nyt näyttäisi jo vähän paremmalta, eikä kutisekaan niin kovin enää. Bepanthenia olen sivellyt punoitukseen.

Ja juu, pinaattikeitosta tykkään, juuri eilen muistin, että moista löytyy pakkasesta ja sitä sitten. Pitää vain syödä niin kovin hitaasti, että loppusoppa onkin sitten jo kylmää, ja kylmä pinaattikeitto on aika ällöä :).

Huomenna meinaan keittää itse kasvissosekeittoa, sitä meillä tykkää muu perhekin syödä. Eihän sen ruuan mautonta tarvitse olla, vai mitä? Ajattelin tuorejuustoa mausteeksi ja katson, että ei tule liian paksua.
Kauravelliä olen keittänyt nyt eilen ja tänään aamulla, tl beceliä silmäksi ja avot, on hyvää.

Uskaltaako jäätelöä kokeilla? Vai tuleeko siitä dumping-oireita?

Hevi-shotteja kokeilin eilen välipalaksi ja olivat oikein hyviä, viili meni iltapalana ja maistuikin hyvältä, tosin teki mieli murskata banaania päälle vähäsen, mutta jätin liian makeuden pelossa pois kuitenkin.

Muu perhe söi eilen tuoretta leipää kaupasta tultua ja oli pakko lähteä keittiöstä pois, niin hyvälle se tuoksui :). Kait minäkin taas joku päivä saan syödä vähän leipää.....

Sannikaarina

Hei Sannikaarina
Hienosti on lukemani perusteella alku sujunut. Nyt vain tarpeeksi hitaasti ja varovasti eteenpäin. Kaikki sujuu varmasti oikein hyvin.
Olen niin onnellinen sinun puolestasi kun olet jo tämän kaiken läpikäynyt. Minä vielä odotan leikkauspäivää...

Hengissä ollaan :).

Juuri hetki sitten juttelin leikanneen kirurgin kanssa puhelimessa ja sain esittää kaikki mieltä askaruttavat kysymykset ja kyllä oli rauhoittavaa.

Eilen oli huono päivä, tuntui että kaikki oli liikaa. Ruoka jäi pyörimään kurkkuun ja jopa vesi tuntui inhottavalta. Tuntui, että kaikki jäi klöntiksi tuohon pallean alle eikä mennyt alas.
Tänään kuitenkin paljon paremmin, pienensin kyllä annoksia tänään hiukan, vaikka ei ne isoja eilenkään olleet. Lisäksi maustoin vettä keinomakeutetulla mehulla, niin saan sen paremmin menemään alas.
Yhteisnestemäärä on ollut päivittäin hilkkua vaille 2l, en kuitenkaan saanut sapiskaa äsken, joten sillä jatkan. Suosilteltuun 2,5 litraan en kyllä tällä hetkellä pääse.
Saan myös kokeilla sosemaista ruokaa, jos haluan, mutta en tiedä uskallanko ;D Mieli tekee kyllä, jotain "kunnon" ruokaa.

Otan mieluusti vinkkejä vastaan, siitä mistä kannattaisi aloittaa :).

Sannikaarina

Heippa tänne,

Mä olen p-u-l-a-s-s-a! Isolla p:llä, voi helkkari sentään.
Anoppi on mennyt järkkäämään ravintolasyömingit appiukon synttäreitä juhlistaakseen, päivämäärä osuu just tasan kuukauden päähän mun leikkauksesta, eli:
Mä en pysty syömään siellä pöytään tarjoiltua kolmen ruokalajin menytä.
Kävi äsken tossa hoputtamassa, että valitkaa joku, hän ehdottaa, että otetaan kaikki se missä on pääruokana pippuripihvi. Ei helkkari.
Katsoin ryhmämenu-listan läpi ja siellä ei ole kertakaikkiaan mitään mulle vielä tällä hetkellä, enkähän muutenkaan kykene mitään ravintola-annosta edes syömään, vaikka vain pääruokakin olis, saatika tässä vaiheessa mitään pihviä.

Anoppi ei siis tiedä tästä mun leikkauksesta, eikä tule koskaan tietämäänkään. Sitä tulen varjelemaan suurimpana salaisuutena aina. Tarina on pitkä ja polveileva, mutta jos olisitte samassa tilanteessa, siis mun anopin kanssa, uskoisin, että jokainen päätyisi samaan ratkaisuun.

Mä sain ihan kauhean stressin tästä nyt. Suurin ongelmahan tässä lienee se, että ollaan menossa ryhmänä ravintolaan, jolloin ravintola tarjoaa ryhmämenun ja lisäksi vielä toivoo kaikkien valitsevan saman menu-vaihtoehdon.
Jos voisinkin vaan ottaa jonkun alkuruoan tai pienen salaatin tai..........

Saatan vielä sairastua ennen koko kekkereitä. Voi kettu! :(

Sannikaarina, ei tuossa ole mitään ongelmaa. Sä tilaat normaalisti sen saman ruuan mitä kaikki muutkin. Mutta sitten siellä ravintolassa tökit ruokaa haarukalla, palottelet pihviä, nautit alkukeittoa hitaasti lusikallisen tms. Sun lautanen näyttää kosketulta, mutta kukaan ei huomaa ettet sä oikeesti ole syönyt siitä mitään!
Ja jos joku ihmettelee, valittelet vaikka huonoa oloa tai vastaavaa. Ei kannata ottaa tuosta isompaa stressiä, kun se varmasti sujuu ihan hyvin lopulta =)

Kuukauden päästä leikkauksesta voi syödä jo aika monenlaista ruokaa jo lähes normaalisti, joten nou hätä. Toipuminen etenee usein niin vaudilla ettei itse meinaa uskoa Ü
Sitä kiinnittää itse enemmän huomiota syömisiinsä tai syömättä jättämisiin kuin muut. Usko pois! Harvoin muutkaan syövät lautasiaan kokonaan tyhjäksi kolmen ruokalajin illallisilla.
Mulla usein mies hoitelee ylijääneet herkkupalat, joita en itse pysty/jaksa syödä Ü
Kyllä sä pärjäät!

Älä noista juhlista hermoile, syöt sen mitä pystyt. Itselläni oli häät kuukauden päästä leikkauksesta ja hyvin meni. Ainoa on mikä sun kannattaa testata kotona, katsot sen menun ja sitten kokeilet noin viikkoa ennen kotona suunnilleen samanlaisia ruokia. Niin tiedät kuinka sopii. Itse pystyin kokeileen ankan, simpukat, kasvislisäkkeet, mutta en tietystikkään noita pikkupaloja ennen ateriaa, ne kun sisälsi niin moninaisia. Mutta tärkein on että testaat kuinka alkoholi sopii, sellainen mitä siellä tarjotaan. Ja tosiaan että pilkot sen ruuan vaikka et söisi, niin se saa useimmat hämätyksi varsinkin jos muutaman palan suuhun laitat ja muistat kehua kuinka hyvää on. Näillä minä olen pärjännyt, toivottavasti tästä on jotakin apua sinulle.

Kiitos ihanaiset kanssasiskot! <3

Teidän kannustuksella ja vinkeillä menen, tilaan sen mitä muutkin ja syön sen mitä pystyn. Alkoholin jätän, olen kuskina, niin mies saa kerrankin nauttia viiniä :)
Stressasin asiaa vielä illalla ja yön tunteina, mutta enköhän mä suurimmasta stressistäni pääse vielä eroon :) Ehkä se stressaaminen on ihan turhaa, koska asialle en mitään voi.
Suurempi ongelma on jos alan jotain keksittyjä selittelyjä kehittelemään, saan niitten ansiosta liikaa huomiota vain kohdistumaan itseeni.

Ja summasummarun, sinne kemuihin on mentävä, jollei pää ole kainalossa, joten ilman stressiä siitä tulee helpompaa.

Muuten täällä sujuu toipuminen ihan mallikkaasti, sosemaisia ruokia olen syönyt tämän viikon alusta, ja sosemaistahan saa melkein mistä vaan. Johan sitä nestemäistä alkoikin tuleemaa korvista ulos. Määrien kanssa saa vaan olla tosi tarkkana, ettei tule liikaa syödyksi. Kaksi kertaa olen kärsinyt ruuan jälkeen pahoinvoinnista tällä viikolla, laatu on mielestäni ollut oikeanlainen, mutta määrä tai syömistahti on ollut väärä.
Kaloreita en meinaa saada millään kasaan riittävästi, 400-500 saan juuri ja juuri kasaan (olen pitänyt kiloklubissa kirjaa syömisistäni). Paino uskoakseni putoaisi paremmin, jos saisin kalorimäärää nostettua??? Nesteiden määrä on myöskin työn ja tuskan takana, että muistan juoda riittävästi aterioiden välillä.

Kuten leikannut kirurgi sanoikin, syöminen käy ihan työstä nykyään :D

Sannikaarina

Jos pystyt, niin sujauta juhlissa isoin osa pihvista miehesi tai jonkun toisen leikkauksesta selvilla olevan lautaselle ja silppua loput. Syo siita sitten sen verran kuin pystyt. Alkoholia ei ole pakko nauttia, oli sitten leikattu tai ei. Voithan pysya vesilinjalla tai sitten vaikka ottaa sita viinia ja vaan kostutella kielta siina hiukan ja jattaa sitten loput juomatta.
Jos joku huomaa ja utelee, sulla voi olla vaikka flunssa tulossa ja hiukan huonovointisena et oikein uskalla massailla liikaa.

Eilen on palattu töihin, ihan hyvinhän tuo meni.
Pyrin syömään kahden tunnin välein töissäkin, mulla on edelleen ongelmana liian vähät kalorit päivässä, jää alla 800 ja tiedän, että se ei ole hyvä. Laatu on hyvää, mutta energiaa pitäisi saada lisää. Lisäksi yritän kiinnittää huomiota riittävään proteiinin saantiin, sitä vois olla vielä lisääkin.

Tänään kävin selkäkirurgin kontrollissa ja sain "terveen" paperit sen osalta, ruuvit ja sylinterit on nätisti paikoillaan, ja eiköhän nuo tuolla pysyne jatkossakin :).
Kirurgi oli enemmän kuin iloinen, kun kuuli että olen ollut leikkauksessa. Siitä on kuulemma iso etu jatkossa, että selkäkin pysyy yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt 1,5 vuotta leikkauksen jälkeen.
Liikuntaintonikin tuntuu taas pikkuhiljaa palaavan, eilen olin pitkällä lenkillä pitkästä aikaa ja tuskin maltan odottaa, että pääsen taas salille spinningiin, jota suorastaan rakastan. Vesijuoksussakin vois taas käydä välillä ja sauvat kaivella naftaliinista lenkkikaveriksi.
Olen täynnä intoa.

Parina viikkona olen nyt tiistaisin mittaillut vyötäröä vaa'an sijasta ja kahden viikon yhteistuloksena on 7 kadotettua senttiä, ihanaa :D.

Ai joo, ja kävinhän mä viime viikonloppuna firman syysjuhlissa. Hyvin meni, alkoholia en ottanut ollenkaan, pihvin jätin syömättä, söin pienen uuniperunan ja vähän salaattia. Saunottiin ja uitiin, sekä vietettiin iltaa hyvässä seurassa. Oli hauskaa!

Appiukon synttärit on ens viikonloppuna ja mies oli sanonut, että hän ja minä otetaan menu, jossa on pääruokana lohta ja peruna-palsternakkapyrettä, joten sekin asia ratkesi mun kannalta hyvin. Kiitos rakkaan ukkoni päättäisyyden <3. Muut syököön pihviä ;).

Tyytyväinen Sannikaarina

Pientä päivitystä kuulumisista :).

Kaksi viikkoa on nyt mennyt töissä, hyvin olen jaksanut. Entiset iltapäivän väsymyskohtaukset on historiaa ja ruokailutkin onnistuu hienosti, kenenkään niitä ihmettelemättä.

Appiukon synttäritkin tuli juhlittua ja ruokailu siellä sujui oikein hyvin. Viinin jätin muille ja join muutenkin aika vähän, mitä nyt suuta kostuttelin välillä. Olin juonut kotona ennen ja join sen jälkeen.
Lohi oli hyvää ja juuri sopiva valinta vielä tässä vaiheessa, tryffelillä maustettu perunasose oli suorastaan taivaallista. Koko annosta en pystynyt syömään, mutta mies hoiti loput :). Alku- ja jälkiruokaa vain maistoin.

Mulla ei edelleenkän mene ruokaa mitenkään suuria annoksia.
Kävin rav.terapeutin kontrollissa tällä viikolla ja sain käskyn hiukan lisäillä ruuan määrää omien tuntemuksien mukaan, lisäksi vihreä Becel pitää vaihtaa keltaiseen ja vihanneksia pitää tulla pikkuhiljaa mukaan. En pidä lämpimistä kasviksista ja salaatit yms. jäävät vielä kurkkuun. Pitänee opetella tykkäämään lämpimistä kasviksista ;).
Lisäksi proteiinia tarvitsen vieläkin enemmän, vaikka siihen olen yrittänytkin kiinnittää erityistä huomiota jo töissäoloviikkoina.

Lenkkeilyä ja pyöräilyä olen aloitellut jo ihan tosissani ja kyllä on tuntunut hyvältä! Olo on niin paljon jo keveämpi, että liikuntakin sujuu taas entiseen malliin.

Leikkausesta on hiukkasen vajaa 6 viikkoa ja painonpudotusta tasan 9kg, tänä aamuna mitattuna. Vyötäröltä on kadonnut senttejä saman verran.
Olen tyytyväinen tekemääni ratkaisuun entistä enemmän!:)

Tsemppiä ihan kaikille tätä harkitseville ja leikkauksessa jo olleille <3!.

Sannikaarina

Upeaa sannikaarina Ü Eikös ole hieno tunne kun alkaa elämä normalisoitumaan leikkauksen jälkeen, mutta lisänä on jo keventynyt olo ja uusi into liikuntaan! Olen itse myös alottanut nyt salilla ja jumpissa käynnin ja tuntuu tosi hyvältä taas pitkästä aikaa.
Pidetään tämä into jatkossakin yllä ja mennään näin kohti uudistutta elämää Ü

Kiitos Ann kannustavista sanoistasi. Ihan varmasti tämä tunne pysyy, tuntuu ihan oikeasti, että olisin saanut uuden elämän :).

Nyt odottelen, että marraskuun alussa taas palaan salille, josta olen ollut selän takia poissa. Nyt on selkäkirurgin siunaus kaikelle tekemiselle, mikä vaan tuntuu hyvältä, joten spinning-tunnit, täältä tullaan taas <3.

Ja mikä vielä parasta, ukkokin on laihtunut tässä ohella ihan huomaamattaan! Sillä tuota ylipainoa ei kauheasti ole, mutta hyvä, että senkin saa pois.

Sannikaarina

Kiva kuulla Sannakaarina tilanteestasi=) Itse ainakin hämmästyin miten helppoa elämä leikkauksen jälkeen oli vaikka olin pelännyt etenkin juhlia. Meillä tänään isot rapukekkerit enkä enää edes murehdi huomaako joku vai ei. Osaan kyllä syödä vaivihkaa sopivalta näyttävän annoksen.

Pitkästä aikaa tännekin kuulumisia :).

Elämä sujuu mallillaan, opettelen edelleen elämään uuden mahani kanssa. Aika hyviä kavereitahan me jo ollaan, mutta välillä ollaan eri mieltä asioista :D.
Onneksi olen oppinut, että kerrasta pitää ottaa opikseen, eikä enää kokeilla uudelleen, ainakaan ihan lähiaikoina ;).

Paino putoaa itselleni tyypilliseen tahtiin, viikko-kaksi menee pienehköillä pudotuksilla ja sitten hujahtaa enemmän. Yhtään jumiviikkoa en ole vielä joutunut kokemaan. Koko ajan on käyrä alaspäin <3.
Kahtena viimeisenä viikkona olen jättänyt kaloreiden laskemisen muille ja alkanut syömään ilman stressiä, painottaen proteiineja. Loistavia vinkkejä olen saanut näiltä sivuilta, ja niitä soveltaen jatkan edelleenkin.
Kirurgin jälkitarkastuskin oli kuluneella viikolla, molemmat olimme tyytyväisiä tuloksiin, lääkäri ja minä :). Tästä on hyvä jatkaa!

Salikortti on ollut hyllyllä viime toukokuusta lähtien, huomisesta alkaen palaan taas asiakkaaksi. Spinningiä olen suorastaan kaivannut, ja odotankin innolla ensimmäistä tuntia.

Tänään kävin ostamassa uusia varusteita jumppia ajatellen, salihousut sain ostaa 3(!) numeroa pienemmät kuin entiset, paidat 2 numeroa ja urheiluliivitkin numeroa pienemmät. Voitte vaan arvata kuinka onnellinen sannikaarina sovituskopeista tulikaan ulos, olin kuin naantalin aurinko! :)
Tiistaina odottaa ensimmäinen vatsa-pakara -jumppa lähes kahteen vuoteen.......katsotaan kuin eukon käy ja liikkuuko jalat keskiviikkona ollenkaan :P.

Sannikaarina

Liikunta on vienyt mukanaan, vanha himoliikkuja on nostanut päätään :) .
Spinningissä olen käynyt jo pariin otteeseen, se on juuri niin ihanaa, kun muistinkin :heart:
Eilen lähdin vielä spinnun jälkeen vesijuoksemaan tyttären uintiharkkojen ajaksi - sanoinkuvaamattoman ihanaa :cheers:

Olen muutenkin täynnä energiaa, jaksaisin lähes mitä vaan. Töissä olen jättänyt hissin käytön kokonaan ja ravaan portaita mielikseni. Kiloja on pudonnut kaikenkaikkiaan 21, joten portaissa keveys on ihmeellistä!

Vielä on matkaa maaliin, mutta nälkä kasvaa syödessä ja yritänkin tolkuttaa itselleni, että mihinkään ei ole kiire.

Päivääkään en ole katunut päätöstäni.

Sannikaarina hieno homma! Itse olen kanssa huomannut vanhan kävelyhimoni iskeneen. Eilenki tuli tehtyä 6km lenkki ja lisääkin olisi mennyt kevyesti. Polvet tosin vähän huomauttelee asiasta ja nilkka taisi vihastua, kun astuin kuoppaan huomaamattani. Päivän lepo ja sitten taas menoksi:D

Moi!

Minäkin olen hämmästyksekseni löytänyt itseni jo muutaman kerran punttisalilta ja -hui kauhistus- zumbaamasta ))

On kyllä hieno tunne, kun jaksaa liikkua.

Leppoisaa viikonloppua kaikille, pidetään hämäränhyssyä kynttilänvalossa!